Kasvojen kulumista ei hevillä tunnusteta Suomen valtamediassa. Kyllästymiseen asti kohtaat samat julkkikset ajankohtaisohjelmissa, uutisissa ja hömppälähetyksissä. Aiemmin sentään eri kanavilla ja radioilla oli omat julkkikset. Enää tuo ei toimi, voit tänään esiintyä YLE:llä ja huomenna katsojista/kuulijoista kilpailevalla estradilla. Onkohan ohjelmasuunnittelijoilla käynyt mielessä sellainen mahdollisuus, että ihmiset saattavat kyllästyä naamoihin, jotka pomppaavat ruutuun vuodesta toiseen ja viidenteen vaikkapa uutisten jälkeen. Toistuvasti tarjotaan samat ilmeet, virneet ja tyyli nuolla jututettavaa. Ja nyt jotkut heistä saavat lisää julkisuutta uusissa kuvioissa. Ketä tämä palvelee? -Ei ketään, ei edes julkkiksia, joiden naamat kuluvat ja kokevat inflaation.
Sopii YLE:n tarjontaan jotain aivan päinvastaistakin eli huippuluokan tekijä, joka tekee laatuohjelmia urheilusta, musiikista, politiikasta, rahasta jne.. Menkääpä YLE Areenan puolelle ja katsokaa joku Pekka Laineen toteuttamista dokumenttisarjoista. Niissä kaikki jututettavat pääsevät näkemyksineen ja kokemuksineen esille. Sen sijaan, että ohjelmissa tarjottaisiin yhtä maailmankuvaa, Laine on itse hiljaa ja antaa jututettavan perustella toimintaansa ja suhdettaan vaikkapa rahaan tms.. Suomalaiset vaikuttajat nostetaan Pekka Laineen toteutuksissa esiin persoonallisina yksilöinä. Ohjelman tekijä ei päätä kuka on hyvä tai paha - kuuntelija tai katselija voi tehdä päätöksen itse kuulemansa/näkemänsä perusteella.
Suurimman poikkeaman, verrattuna muihin ohjelmien tekijöihin, Pekka Laine tekee dokumenteissaan oman naamansa näyttämisessä, sillä hän ei sitä näytä. Tuollaisessa toteutuksessa naama ei kulu, vaan toimittajan ammattitaito ja osaaminen nousee esiin. Verratkaapa Laineen ohjelmia vaikkapa joihinkin YLE:n kustantamiin ja toteuttamiin USA-dokumentteihin, josta et löydä minkäänlaista motiivia sen suhteen, että ne toteutetaan suomalaisten pakkoverolla toteutetulla rahalla. Saman sortin älytöntä rahan kylvöä YLE tekee Afrikkaan ja Aasiaan vaikka maailmalta ostettua saa ko. alueista enemmän informaatiota tarjoavia ja laadukkaampia ohjelmia.
Onko esim. USA:n transujen ongelma suomalaiselle niin merkittävä, että sinne pitää lähettää täältä toimittaja pureutumaan ongelmaan? Eiköhän tuonkin rahan voisi käyttää vaikkapa maakuntalähetysten henkiinherättämiseen. YLE väittää, että leikkaukset uhkaavat sen toimintaa, mutta kyllä YLE on itse uhka omalle toiminnalleen. Sopisi pohtia vaikkapa samaa, mitä Rydman esittää järjestöjohtajille eli leikata YLE:n herrojen, rouvien ja henkilöiden palkkoja!
Satuin juuri näkemään Pekka Laineen Raha -sarjan jakson televisiosta ja siksi nosta siitä esille huomion. Ohjemassa jututetaan ensin Björn Wahlroosia ja hän kertoo suhteestaan Suomeen ja negatiivisia ajatuksistaan suomalaisesta yhteiskunnasta sekä sen rahoittamisesta. Tämän jälkeen ääneen pääsee Ilkka Paananen, kenen näkemykset ja suhde suomalaiseen yhteiskuntaan sekä sen rahoittamiseen ovat positiivisia - kerrassaan loistava toteutus Laineelta!
LINKKI:
Onnistunut dokumentti ja Laine ei tuo itseään yhtään esille.
VastaaPoistaNuo luettelemasi asiat, YLE:n tavaton varovaisuus ja pelkurruudesta seuraava takertuminen tunnettuihin julkkiksiin ja totuttuihin aatemaailmoihin, ovat osa sitä oman aikalaisajattelumme taantumista ja sairautta, joka sitten sijoitettuna paljon isompiin raamituksiin -- vähintäänkin eurooppalaisen uuden ajan tiedollisen ajattelun historiallisiin ehtoihin -- on ollut se selitystapa joka on itseäni tuon mainitsemasi melkein sata vuotta jo kiinnostanut.
VastaaPoistaMehän olemme yhteiskunnallisessa -- laajemmin katsoen koko sosiologisessa, ihmistiedollisessa ja -tieteellisessä -- ajattelussamme taantumassa sellaista vauhtia että kannattaisi puhua jo romahduksesta. Ihmistiedon ovat korvanneet opillis-poliittiset ideologiat, joille sitten olemme julkisessa keskustelussa antamassa niin "pyhiä" totuusarvoja, ettemme enää uskalla oikein millään äänensävyllä edes kritisoida toistemme ajattelua.
Minulla on hieman omakohtaisia kokemuksia ja muistoja siitä millaista YLE:n ylenmääräinen varovaisuus kaikkea, siis aivan kaikkea yhteiskuntakriittistä keskustelua kohtaan oli jo 60-luvulla. Poliitikkoja sai toki hastatella, mutta heidän yksittäisiä lauseitaan, vaikka ne sisällöllisesti olisivat olleet juuri niitä joissa heidän ajattelunsa ja aatteensa parhaiten kiteytyivät, ei saanut leikata irti yhteyksistään, eikä varsinkaan yksittäisiä lauseita sijoittaa yleisemmän keskustelun keskelle niin ettyä haastateltvan sanomiset saisivat jonkin muun merkityksen -- siis de facto vertailukohdan -- jossa ne näkyisivät suhteessa kilpailevaan ajatteluun.
Vaikka noita keskustelun suitsimisen ja tyrehdyttämisen periaatteita ei aina tarkkaan noudatettukaan, ne elivät toimittajakunnan alitajunnassa jossa ne vaikuttivat varmaan paljon tehokkaammin kuin mitä olisi tapahtunut jos periaatteet olisi edes yritetty muotoilla tarkemmin. --- Ja juuri siksi, ettei yksikään yhteiskuntatieteilijöistämme ole pystynyt tällisia journalismissakin vaikuttaneita trendejä kriittisesti käsittelemään, eikä ,ihinkään historialliseen aikalaisajattelun kehittymisen aramiin sijoittamaan, nuo alitajuiset pelot ovat kasvaneet tabuarvoiksi, joita sitten nyt nimenomaan kaikkein kipeimmissä yhteiskunnallisissa kysymyksissä -- kuten "maahanmuuttoa" (pitäisi puhua kansainvaelluksesta) ja kaikkea "tunnustuksellista" ajattelua (eli toisilleen totaalisesti yhteismitattomien kulttuurien ja uskontojen "totuuksia") koskevissa kysymyksissä -- on opittu ihan juristeristien omilla "laki!tieteellisillä" stiiknafuulillaan perustelemaan.
Joskus eurooppalaisen uuden ajan uusien tiedonalojen kehittymisen vaiheessa oli ajattelevalla kansanosalla paljon enemmän vapauksia sijoittaa kilpailevia ajatuksia ja aatteita keskinäisiin vertailuasemiin kuin mitä nyt omassa "kaikkia totuuksia kunnioittavassa" yhteiskuntailmapiirissämme saamme ehdä. Eli tajunnallis-tiedolliset ajattelumme premissit ovat nyt maagisempia ja enemmän "tabujen" hallitsemia kuin mitä ne olivat tämän ihmiskunnan historiassa ainutlaatuisen, luonnontieteet ja ihmistieteet synnyttäneen ajattelun varhaisvaiheessa.
Kyse onkin siitä, että eurooppalainen ajattelu -- ja itse asiassa koko kielellis-kulttuuristen kansallisvaltioiden ja niissä syntyneen ja kehittyneen "edustuksellisen" demokratian -- valtakausi on ohi, ja olemme nyt taantumassa, jopa romahdusmaisesti, takaisin keskiaikaisiin tajunnantiloihin, joissa vain "tunnustukselliset" ajattelut ovat sallittuja. Poliittis-ideologiset "ismimme" ovat tosiasiassa tiedollisen ajattelun rappeutumisilmiöitä, ne ovat uususkontoja, ja arvatkaas mitä. Uskonsodat ovat palaamassa.
Kiitokset vierailuista Seppo Oikkoselle syvällisestä kommentista! Aikoinaan Nietzsche lausui: Jumala on kuollut, elettiin vaihetta, jossa tiede kehittyi ja pystyi selittämään asioita/tapahtumia, jotka aiemmin pistettiin niin hyvässä kuin pahassa Jumalan piikkiin. Nyt todellakin ollaan vastaavassa tilanteessa, mutta realismin, tieteiden ja faktojen sijaan askeleita otetaan päinvastaiseen ismien suuntaa. Julkisuudessa asioita perustellaan, kumotaan ja viedään eteenpäin kuin myös torjutaan ismeillä ja maailmankatsomuksilla vastoin järjen ja faktojen käyttöä. Media motivoi tyylillään meitä sen suosikki-ismien ja talousetujen taakase ja vastaavasti se hiljentää vaihtoehtoiset ajatusmallit, jopa falktoista vaietaan. Käytännössä siis yhä odottelemme Nietzschen kaipaamia yli-ihmistä pelastamaan maailma? - No yhden sellaisen taisimme nähdä, mutta hän ei edustanut kovinkaan korkeaa moraalia, mutta marssi valtaan media saattelemana!
PoistaSamat ihmiset, ketkä vannovat toimivan demokratia nimeen, katsovat mitään tekemättätumput suorina, kun sairaita, vammaisia ja vanhuksia käytetään häikäilemättä hyväksi Suomessa, joka oli rikkaampi kuin koskaan. Tämä, jos mikä osoittaaa Oikkosen väittämän rappiosta todeksi. Inhimillisyys ja moraali on hukkunut pinnalliseen mediahömppään!
Joo, varmaan rikkaaksi tullaan ulkomaisen halpatyövoiman avulla mitä nämä herrat ajavat, ohjelmasta puuttui vain EK:n Ilkka Oksala.
VastaaPoistaOnhan siellä muutakin kuin halpatyövoimasta hyötyjiä.
Poista