A. LINDTMAN: HITAAKSI JALOSTETTU DEMARIRUUNA?

Näin jalostettaisiin mahdollisimman hidasta ravihevosta ajatus syntyy, kun kuunteli ja katseli eduskunnan välikysymyskeskustelun demariesiintymisiä. Sama iän ikuinen iva, nälviminen, samat maneerit ja samat eleet ja mikä ikävintä sama vallanhimo sekä tulevaisuuden vaihtoehtojen puute paistoivat kaikista puheenvuoroista. Tapaus puskee väkisinkin ajatusten päällimmäiseksi huolen: missä demareiden tulevaisuuden visio? 

Demariuden nykyilmentyvänä voidaan pitää johtajan treenaamaa ele kavalkadia, joka alkaa ilkeämielisen virnuilun seasta tulvivana vastapuolen ajatusten vääristelyyn perustuvana nälvimisenä ja päättyy äänestäjien vetoamista tavoittelevaan katseeseen, joka herättää lähinnä mielikuvan nolosta sohvalle paskoneen spanielin ilmeestä. Miten voi olla näin ja voiko noin isossa puolueen toiminta perustua vailla tulevaisuuden visioita olevaan vastapuolen jatkuvaan, samojen fraasien toistoon perustuvaan, nälvimiseen, jossa ei edes sivulauseessa esitetä mitään konkreettisia tulevaisuuden tavoitteita. 

Pistää aprikoimaan: onko kaikki Suomen tyhmyys keskitetty demareihin? Ei tietenkään ole. Jo demarien eduskuntaryhmästä löytyy älliä ja olet varmasti tutustunut paikkakuntasi demareihin ja tehnyt saman havainnon: takarivin demareilla on ajatuksia ja ideoita aivan kuten kellä tahansa. Oletko silti huomannut paikkakunnallasi demareiden yksimielisyyden ja etenkin sen, että vain harvat demarit avaavat suunsa valtuustossa ja lautakunnissa, äänestyksissä enemmistö tovereista tyytyy tukemaan puolueensa eliittiä. Tämä on toimintakulttuuri demareissa. Kun olet astunut toverihissiin, asemasi paranee vuosien saatossa.

Demareissa johtajia ei kyseenalaisteta, heitä tuetaan kyselemättä ja jos et tee näin pysähtyy demarihissi kohdallasi ja poliittinen urasi tyssää maanjakolautakunnan varajäsenen paikkaan. Samoin sinulle käy, jos tuet uusia puolueen johtajien vastaisia ideoita ja ajatuksia. Etkä missään tapauksessa saa tukea ketään kuka yrittää etuilla ja päästä uusinen ajatuksineen näkyville - demareissa johtoa ei koskaan haasteta, sitä tuetaan aina ja kyselemättä. Koska monissa kunnan viroissa touhuaa demareita, olet demarina velvollinen tukemaan myös heitä siinä missä kärkidemareita. Ryhmäkuri pitää tästä huolen: demareissa noustaan huipulle ajan kanssa, siinä ei älykkyydellä tai muilla kyvyillä ole mitään sijaa.

Demareiden valtakuvion on hyvin selvä ja turvallinen hänelle joka jaksaa odottaa. Tulet johtodemareille antamasi tukesi vuoksi saamaan varmasti hyvän poliittisen paikan, sinua ei uhkaa koskaan, oman puolueen fiksummat tai tietävämmät. Mielestäni moinen kuvio on puolueen kehityksen kannalta ongelmallinen, kun fiksummat ja luovemmat eivät pääse haastamaan itseään taantumuksellisempaa johtoa, vaan lentävät kuviosta ulos. Katso oman paikkakuntasi kehitystä, siellä istuvien poliittisten päättäjien ja keskeisten virkahenkilöiden urakaarta ja pohdi voisiko asiat näyttää nyt toiselta ja kenties paremmalta, jos vaikka kymmenen vuotta sitten uudet tuulet olisivat alkaneet puhaltaa?

Eikö kyseinen kuvio ole kuin yrittäisimme jalostaa mahdollisimman hidasta ravihevosta: nykyistä tyhmempi väki pitää huolen siitä, etteivät uudet vaikuttajat pääse nykyisten johtajien tilalle. Näin turvaavataan nykyjohdon aseman uusilta innovatiivisilta ja kenties älykkäiltä ns. pyrkyreiltä? Käytännössä tämähän takaa sen ettei porukan kärki ainakaan fiksune vuosien saatossa - verratkaapa vaikka tvereita Tanner ja Lindtman keskenään - kummassa on enemmän uskottavuutta ja karismaa?

Rinteen sairastumisen ja poissiirtämisen seurauksena Marin pääsi puolivahingossa valtaan, joka olisi kuulunut mitä ilmeisimmin A. Lindtmanille. Marin sai köyhien äänillä uudelleen mahdollisuuden valtaan, mutta oppositiojohtajan asemassa ei pääse bilettämään ja ilakoimaan pääkaupunkiseudun julkkiskerman kanssa, joten hän käänsi selkänsä äänestäjille, omalle lapselleen ja lähti liitämään Euroopan jetsetpiireihin sotarikollinen Tony Blairin kanssa. Katsokaapa demariryhmän käytöstä välikysymyskeskustelussa: ketkä olivat hiljaa ja ketkä puuttuivat kokonaan. Mitä sanoi ja missä oli asuntokeinottelija Heinäluoma ja kumppanit?

Voiko kaikesta mainitusta tehdä sen päätelmän, että nyt ei itse päädemoni tiedä ketä toverihissin huipulla parhaillaan tai huomenna istuu ja liikkuuko hissi yllättäen oikealla vai vasemmalla: Putkahtaako demarien sisäinen tyytymättömyys mitään sanomattomiin johtajiin julkisuuteen juuri enenen vaaleja. Sen verran irtiottoja on havaittavissa, että demari kattila kuplii hellalle, sitä Tytin ja Antin kauhominen eivät hillitse vaan päin vastoin puuro käryää hellalla ja kauhojat polttavat näppinsä. Lopuksi kuvitelkaapa tilannetta, jossa Joona Räsänen ja Antti Lindtman sanailevat toisilleen tavoitteena valta - ei liene epäilystä, kumpi haukkaa pas... hopeaa!