TARVITAAN ULKOMAALAISIA LÄÄKÄREITÄ EI POTILAITA

Samalla, kun suomalaiset kärsivät leikkausjonoissa ja jopa kuolevat niissä, arjesta totaalisesti vieraantuneet poliitikot ynnä sote-pomot haluavat tänne ulkomaalaisia potilaita. Eikö olisi kuranttia, jos saisimme taattua terveyspalvelumme ensin sille tasolle, että he ketkä ovat ikänsä maksaneet veroja ja sotemaksuja, saisivat kustantamansa hoidon. Mutta näinhän meillä ei tehdä, koska suomalaisen arki ei kohtaa päättäjien ja sotekihojen aatoksissa tahikka puheissa tai ajatuksissa. Lääkäritilanne ja puheet ulkomaalaisten potilaiden hoidosta saavat sapen kiehumaan, kun vielä huomiomme senkin, että Suomi elää parhaillaan velaksi eli jättää kaiken tulevien sukupolvien maksettavaksi. Mitä kaikkea Suomi on tehnyt aikana, jolloin se on rikkaana maana elänyt velaksi: opetuksen taso on romahtanut, tiestö jätetty huonoon kuntoon, vanhukset teljettiin pörssiyhtiöiden omistamiin kammottaviin oloihin, vammaisista ei välitä enää kukaan, sairaat eivät saa kunnon hoitoa kuin rahalla ja pääkaupunkiseudulla. Tähän me olemme ottaneet velkaa ja vielä pitäisi lennättää tänne ulkomailta potilaita hoidettavaksi, ei päätä ei häntää vai onko?

Kansan rakentamissa, omistamissa ja kustantamissa yliopistoissa koulutetaan lääkäreitä, ketkä eivät halua tehdä töitä kuin pääkaupunkiseudulla tai haluavat tehdä sitä vajaan työviikon osoittavat itsekkyyden ja sen, että heidän kutsumustyössään ainoa motiivi löytyy RAHASTA. Tuonkin vielä ymmärtäisi jotenkin ja sen, että leipiintyy se lääkäri siinä missä teurastajakin kohdatessaan töissään satoja kuolemia, mutta sitä en hoksaa, että estetään lääkärien koulutuksen laajentaminen Suomessa ja jarruna ovat lääkärit. Eiköhän ole järkevämpiä ja tehokkaampiakin paikkoja hoitaa ulkomaalaisia lapsia kuin täällä kalliiden terveydenhuoltokulujen, leikkausjonojen ja potilastuskan kehdossa. Kun puhutaan Lääkäreistä ilman rajoja järjestöstä, Suomessa tuohon voitaisiin liittää yksi sana lisää Lääkärit ilman moraalisia rajoja.

Italiassa pieni paikkakunta pisti terveysasiat kuntoon rekrytoimalla maahan edullisia ja laadukkaita kuubalaisia lääkäreitä. Kaikki ovat tuolta osin kunnossa tuossa köyhässä Italian kolkassa, jota maan omat lääkärit karttoivat kuin kala kuivaa maata. Minkälaisen säästön saisimmekaan aikaiseksi, jos kaikki Suomen kirurgit korvattaisiin kuubalaisilla alan spesialisteilla. Luulisi tämän onnistuvan, koska ei taudeilla, sairauksilla eikä sisuskaluilla ole äidinkieltä. Ihmetyttää miksei moista asiaa oteta meillä puheeksi, onhan kyse inhimillisyydestä, lähimmäisestä ja poliitikkojen tapauksessa äänestäjistä vai ajatteleeko lääkäri pulaa siunaava poliitikko: mitä enemmän potilaita kuolee, sitä vähemmän kilpaileva ehdokas saa ääniä. Muualla ongelma kyettiin hoitamaan, joten miksi me emme kopio tuota ratkaisumallia vaan nostamme näennäisinhimillisesti esiin lapsien lennättämisen tänne sairaalahoitoon. Jo pelkän lennon hinnalla hoidettaisiin useita lapsia ja jäisi valtava hiilijalanjälkikin syntymättä.

Linkit:

Italian köyhin alue paikkaa lääkäripulaansa kuubalaislääkäreillä

Hyvinvointialueilla on täyttämättä yli tuhat lääkärintehtävää

Jotkut lääkärit haluavat tehdä töitä vain osan viikosta

NÄIN TOIMII TYÖPERÄINEN MAAHANMUUTTO

Työperäinen maahanmuutto saadaan nopeasti toimimaan ja se toimii jo. Tästä löytyy hyvä esimerkki, mutta asioiden liika yleistäminen tekee monen ongelman hoidosta sangen vaikeaa tai peräti mahdotonta. Ensinnäkään työntekijöitä ei saa katsoa yhtenä valtavana massana, vaan yksilöinä tai pieninä ammatillisina ryhminä. Myös työntekijöiden taustat sopii selvittää, jotta hän sopeutuu uuteen kotimaahansa ilman kohtuutonta luopumista omista perinteistään. Sama pätee yrityksiin, niihinkin täytyy asennoitua yksilöinä. Kaikkien yritysten tarpeet ja ongelmat syntyvät yrityksestä itsestään, sen toiminnasta, markkinoista ja yrityksen sekä yhteiskunnan yhteisvaikutuksesta. Jos Suomi elää lamassa, ei se tarkoita missään tapauksessa, että kaikilla Suomen yrityksillä menee huonosti. Ainoa yhteinen tekijä monille yritykselle ilmenee kannattavuuden tarkastelussa, verot, taksat ja lakisääteiset muut velvoitteet syövät useiden yritysten toimintaedellytyksiä.

Loppujen lopuksi kaikki yhteiskunnalliset viritykset, tuet ja lakisääteiset maksut kaventavat yritysten tulosta ja syövät niiden työntekijöiden ostovoimaa. Vaikka palkkaisimme joka kuntaan legioonan yrityskonsultteja, ei se synnyttäisi yhtään uutta perustyöpaikkaa, päinvastoin se ahmisi yhteiskunnan rahoitusperustaa rajusti. Tuntuu lähinnä naurettavalta, että yritykseen saapuu joku virkamies, hän katsoo pöydän alla ja toteaa: tuolla on piilotyöpaikka. Kyllä jokainen yritys tuntee tuotantonsa, siihen liittyvät henkilöstötarpeensa ja on selvittänyt toimintaedellytyksensä markkinoilla. Näihin ei tarvita yhteiskunnan palkkaamia virkahenkilöitä, keiden palkan maksaa viime kädessä yritys ja sen työntekijät veroina. Keventämällä yhteiskunnan palvelurakennetta, kevennetään yritysten veroja. Vaikuttaa koko lailla koomiselta tai ainakin ihmeellisen tehottomalta, kun yritys maksaa ensin veroja, niin se saa seuraavana vuonna tukea, joka tavallaan otetaan sen itse aiemmin maksamista veroista. Minkälaisen byrokratian moinen rahan kierrättäminen vaatii ja mitä se maksaa? 

Yleisen löpinäni lopuksi siirrytään toimivaan työperäiseen maahanmuuttoon. Kalantilainen vientiyritys, joka ei onnistunut rekrytoimaan suomalaisia työntekijöitä, etsi hitsareita maailmalta. Se tuotti maahan aasialaisia työntekijöitä, ketkä aloittivat työskentelyn sitä mukaa, kun saapuivat Suomeen. Työnantaja järjesti heille kunnon asunnon, ei mitään skulahtanutta jätkäporukkakämppiä. Kyseisen yrityksen tyhjästä pystyyn nostanut, nyt yli 500 henkilöä työntekijää työllistävän yrityksen perustaja aloittaa huomenna eduskunnassa, joten kerrankin Arkadianmäelle tulee ihan oikeaa tietoa oikeasta työllistämisestä eikä mistään hikisistä tuista tai tempputyöpaikoista. Saamme kansaedustajan, ketä ei voi pitää ikuisena yrittäjänä vaan oikeana onnistujana, joka maksaa kikkailematta veronsa Uuteenkaupunkiin ja Suomeen. Eduskuntaan tarvitaan juuri tällaisia inhimillisiä yrittäjiä ja heidän työntekijöitään eli väkeä, joka tietää kuinka Suomessa eletään arkea ja kuinka arjen ongelmat ratkaistaan. Toivottavasti tästä kalantilaisesta kansanedustajasta alkaa muutos ja Arkadianmäelle alkaa poliittisten kähmijöiden tilalle nousta tavallista elämää eläviä arkisuomalaisia! Vielä loppuun sellainen kaksi kärpästä yhdellä iskulla työperäinen maahanmuuttoajatus: korvataan lääkäripulamme tuomalla maahan edullisia ja kaikkialla Suomessa valmiita työskenteleviä laadukkaita lääkäreitä - heitä löytyy Kuubasta!

LINKKI:

VAHTERUS

LÄHTEEKÖ TALOUSOSAAJA K-PESÄSTÄ?

 

Laatu nousi päivien sanaksi eikä sen käyttöä sovi kieltää edes ihmisten tekemisiä arvosteltaessa. Osaamisesta saa maksaa ja paljon, mutta osaamattomuus se vasta kalliiksi käykin. Politiikassa tämä korostuu selvästi ja etenkin käy hurjan kalliiksi sekä ärsyttäisi rajusti rahoittajien enemmistöä, jos kaikki tiedettäisiin. Tämän vuoksi laadultaan heikko organisaation johto, pyrkii ensin rekrytoinnissa sisäisiin siirtoihin ja toiseksi tähtää vähälaatuiseen uuteen osaamiseen, jottei laadulkkaan huippuosaajan saapuminen paljastaisi omaa laadutonta osaamista. Tietenkin laaduton organisaationjohto tietää itse oman osaamisvajeensa, jonka he pyrkivät peittämään maksajilta ja pyrkivät pääsemään toisiin laadukasta työtä tekeviin organisaatioihin, jossa voisi, vähemmän laadukkailla lahjoilla, helposti luovia osaavien vanavedessä. Mutta he ketkä eivät laaduttomuutensa vuoksi pärjää hakuprosesseissa, ovat jumissa kuin uimataidottomat rotat uppoavassa laivassa. 

Niin kuitenkin saattaa käydä, että mainituista yrityksistä huolimatta, johtoryhmään ilmestyy sisäisten siirtojen sijasta ulkopuolista laatua osaamisen muodossa. Kun tuohon vielä liitetään rohkea plus sujuva ulosanti sekä rehellisyys, alkaa tumpelorottalaumassa vikinä ja purina, aivan kuin heidän rotanpäiviään tupsahtaisi pilaamaan iso, ketterä ja älykäs kissa. Kissa häärii ja pistää rottien kaavailut laatujärjestykseen tylyllä tokaisulla: YLIVAROJEN ELÄMINEN LOPPUI TÄHÄN! Mainittu laadukas osaaja erottuu selvästi töppäilevästä, laaduttomasta massasta kissan tavoin veltoksi itsensä ylensyömisellä ja laiskottelulla muokanneista rotista. Koko ajan rotat pelkäävät, jos palkanmaksaja näkee laatueron heidän ja uuden tulokkaan kesken, tästä saattaa seurata potkujen ketjureaktio - eihän voi loputtomiin luottaa kaveripäättäjienkään kykyyn salata munausten ketjua ja etenkään sen hintaa ja vaikutusta tulevaisuuteen. Ei laadukkaan puurtajankaan oleminen muodostu helpoksi töppökaartia perässä vetäessä sen virheitä korjatessa. Mielessään hän kiroaa koko savotaan lähtemisen ja rottalauman keskelle joutumista.

Vaan kävipä mäihä, eräänä päivänä laadukas tekijä lukee talousvaikeuksien kautta omistajaa vaihtaneen lehden sivuilta talousuutisen, jossa kerrotaan hänen kotikaupungissaan tarvittavan talousjohtajaa. Jatkaako hän entisessä hommassaan ja tuntee olevansa kuin ottelun jälkeen Ässien pukuhuoneeseen eksynyt, nollapelin pelannut, voittoisa Lukon maalivahti. Lähtekö vai jäädäkö, siinä pulma, jonka ratkaisua voi jokainen tahollaan pohti. Ja palaako mahdollisen poislähdön jälkeen töppöorganisaatio peri juurilleen jatkaen tappiotaaperrusta?

NÄIN S. VIRTA RAIVOAA MIEHELLEEN

Kuunnelkaa Perheiden parhaaksi ry:n tallenne, jossa lapsi puolustaa isäänsä, jota raivoava S.V. moukaroi huutamalla ja kiroilemalla. Siinä sivussa ilmenee raivoajan asenne työttömiä kohtaan. Tallenne pistää väkisinkin pohtimaan po. naisen inhimillisyyden ja kyvyn hoitaa yhteisiä asioita. Se käy täysin selväksi, että minkäänlaista lähimmäisenrakkautta S. Virta ei tunne ainakaan omia lähimpiään eli miestään ja lastaan kohtaan. Myös se ihmetyttää, miksei media tartu merkittävän yhteiskunnallisen vaikuttajan käsittämättömän vastenmieliseen ja kaikkea muuta kuin vastuulliseen käytökseen. Ja jos oheinen tallenne ei pidä kutiaan, miksei sen aitoutta kiistetä. Haluan vielä varoittaa, että tallenteen sisältö on todella ahdistavaa ja vastenmielistä kuunneltavaa, minkähänlaiset traumat pieni lapsi tällaisista raivospektaakkeleista kannettavaksi läpi elämänsä. Onko tapahtunut rikos ja onko siihen puututtu?

KOMMANDOPIPOPAKKO JULKISIIN PAIKKOIHIN vai BURKHA?

 

Osa meistä on häikäisevän kauniita ja toiset, kuten meikäläinen, on vähemmän sitä. Minulle kuten muillekin vähemmän kauniille kuuluu oikeus olla tasa-arvoinen kauniiden kanssa ainakin julkisissa tiloissa, koska olen ikäni maksanut veroja. Viimeinkin minun kuuluu saada jotain takaisin maksamistani veroista. No sainhan käydä armeijan ja siellä kokeilla hienoja vehkeitä, joihin muuten olisi koittanut mahdollisuuksia. Täytyy myös mainita ylläpito kylmässä Karkialammen kasarmissa kera herkullisten aterioiden. Mutta sen jälkeen sain syödä yhden sokeripalan pakolla ja muutaman rokotuksen ulkomaanmatkoja varten ja muutaman koronarokotuksen. Niin, mutta palataan asiaan. Toivon siis tasa-arvoa julkisissa tiloissa liikkumiseen. On väärin, että osa porukasta saa uskontonsa kautta edun päästä verhoilemaan rumat kasvonsa burghalla tai niqabialla. 

Burkhan tai niqabian käyttäjät ovat suojassa pahoilta katseilta ja irstailta ehdotuksilta. Oikeastaan äimistelen, kun me too -ihmiset eivät ole esittäneet burghapakkoa. Kuinka monelta kopeloinnilta olisi säästytty, mikäli tällainen sääntö olisi nuijittu aikoinaan. Tietenkin burkha pelottaa joitakin lapsia, ketkä ovat perehtyneet Tove Janssonin Muumi kirjoihin. Näyttäähän burkhaan verhoutunut kulkija mr. Möröltä. Olisiko siis kohtuullista, jos burkhan kasvoihin saisi vaikkapa keep smiling tyyppisen hymiön. Voisihan tietenkin tehdä vaihtoehtoisesti sellaisen uudistuksen, jossa burkhan pääosa olisi kiljuvan kirkkaan keltainen. Tuolla tyylillä väritetyt burhan käyttäjät antaisivat iloista lisäväriä kaupunkiemme syysankeaan katukuvaan. Ehkäpä burkhiin voitaisiin laittaa myös rekisterinumero sekaannusten ja persoonavarkauksien välttämiseksi.

Palataanpa tuohon alkuperäiseen tasa-arvoiseen liikkumiseen julkisilla paikoilla. Burkha lienee liian raskas etenkin helteillä se on tukalan kuuma ja hankala esim. metsätöissä, joten sitä en taida ehdottaa, mutta miltä tuntuisi, jos loisimme kommandopipo pakon julkisiin tiloihin, kulkuvälineisiin sekä teille ja turuille. Tuolloin olisimme kaikki ulkonäöltämme tasa-arvoisia ja välttyisimme ennakkoluuloilta ja ivalta. Luonnollisesti myös henkilöpapereihin ja ajokorttiin, kuten passiinkin tulisin ottaa kuva kommandopipo päässä. Näin esim. sakkotilanteessa ei mahdollisesti negatiivinen pärstäkerroin pääsisi vaikuttamaan sakon suuruuteen. Toisaalta kommandopipo suojaa kulkijaa vain kasvoilta ja Temu housut saattavat paljastaa hänet köyhäksi reppanaksi, joten semminkin tasa-arvon turvaisi kuitenkin kaikkein parhaiten burkha. Tuolloin aviosiippaa etsiessä edettäisiin vähän kuin ensitreffit alttarilla tyylillä - liekö, joku, kaukaa viisas, burkhavalmistamo ohjelman taka pi.. vaikuttaja. Burkhapakon puolesta puhuu myös se, että pakollisena kouluasuna se vähentäisi koulukiusausta, kun kukaan ei olisi kateellinen toisen vaatteista eikä kukaan tietäisi, ketä kiusata, joten miksi kiusata?

YLEN ARVOTON IHMISARVO

Kaikki ihmiset ovat ihmisarvoltaan yhtä arvokkaita, todettiin YLE:n keskustelussa Teemu Keskisarjalle, joka väitti suomalaisia esittämillään mittareilla "arvokkaimmiksi" kuin esim. afrikkalaisperäistä maahanmuuttajaa. Ikävä kyllä Keskisarja on oikeassa, jos mittariksi otetaan pärjääminen ja tuottavuus suomalaisessa yhteiskunnassa. Periaatteessahan me kaikki olemme tietenkin yksilöinä yhtä arvokkaita, mutta jos ajatellaan meitä joukkona ja meidän elämämme vaikutusta toistemme olemisiin, voimme väittää yhden tuottavan onnellisuutta toiselle ja toisen elävän tuon yhden tuottamalla onnellisuudella. Jos yksilö tekee työtä, joka rikastuttaa yhteisöä ja turvaa sen jäsenille terveyspalvelut, opetuksen, tiestön, energian, ruuan jne., on hän yhteisön kannalta arvokkaampi kuin hän, joka nauttii toisen tuottamista/kustantamista palveluista. Tämän hoksaamisen ei pitäisi tuottaa vaikeuksia kenellekään. 

Mikäli nakerramme toimintaedellytyksiä siltä joukolta, joka mahdollistaa koko yhteiskunnan toimimisen, huononee yhteisön kyky pitää huolta heistä, jotka tarvitsevat apua tai tukea. Nyt toimimme juuri näin eli kavennamme esim. juuri niiden yritysten ja työntekijöiden veronmaksukykyä, jotka luovat sen perusvarallisuuden, jolla yhteiskuntamme toimii. Jos toimisimme toisin eli tukisimme mainittuja yhteiskunnan osia, se mahdollistaisi nykyistä paremmin yhteiskuntamme peruspalvelut ja meille jäisi varallisuutta auttaa heitä, jotka eivät saa turvaa omasta yhteisöstään. Arvottamalla erilaiset työt ja tukemalla niitä niiden merkitysjärjestyksessä yhteiskunnalle turvaamme auttamismahdollisuuden, jos toimimme toisin niin lopputulos muuttuu päinvastaiseen suuntaan ja jos menemme tässä liian pitkälle, koko yhteiskunnan toiminta halvaantuu. Kukaan ei pelastu tai pärjää paremmin sen vuoksi, että joku puhuu, ääni väristen ja tippa silmässä, inhimillisyydestä ja ihmisarvosta. Ainoastaan päätöksillä, jotka tukevat välttämätöntä tekemistä turvataan yhteiskunnan toimivuus ja kyky auttaa. 

Meidän ongelmamme kasvavat päivä päivältä: terveys/vammais/vanhuspalvelut huononevat ja niistä voitot keräävät pörssiyhtiöt vievät miljardit ulos maasta - meillä tuetaan miljardeilla yhteiskunnalle mitään tuottamattoman väestön asumista siellä, missä asumiseen heidän tulonsa eivät riitä - meillä tehdään jätti-investointeja vähemmän välttämättömiin kohteisiin esim. kansallismuseon uudistus lähes 100 milj. euroa - teemme tiehankkeita passiväestölle, jolle jo on kustannettu metrot ja paikallisjunaliikenne pitkälti valtion varoista - YLE joka nielee vuodessa 500 miljoonaa euroa pääsääntöisesti maakunnista, joille se on kääntänyt selkänsä. Yhteiskuntamme elää ihmeellisessä tukiviidakossa, jossa vain byrokraatit voivat hyvin - juuri tuo syö Suomen mahdollisuudet pitää huolta omista jäsenistään tai sen ulkopuolisista avuntarvitsijoita ilman velkaa. Kun hieman syvällisemmin ajattelee, niin hoksaa, että yhteisön auttamiskyky perustuu juuri siihen, mitä Keskisarja totesi ja sitä vastaan pullikointi tuottaa tuskaa niin lähimmäisille kuin kauimmaisille!

GAZAN LAPSET SAIRAALOIHIMME - EI - EI ja EI

Presidentti on huolissaan Gazan lapsista ja omasta pojastaan, mutta entä muut suomalaiset lapset, välittääkö presidentti tai kukaan muu päättäjä heistä? Kansainvälisessä vertailussa opetuksemme on romahtanut kärkisijalta, lapset voivat henkisesti pahoin ja käyttäytyvät väkivakaisesti toisiaan kohtaan. Myös heidän fyysinen kuntonsa on huonompi kuin aiemmin, eivätkä he saa terveyspalveluja jonottamatta. Työttömyys kalvaa useiden lasten vanhempien elintasoa, joka heijastuu ikävästi jälkikasvun elämään. Vammaiset, sairaat ja vanhukset on alistettu huonoon hoitoon ja pörssiyhtiöiden välineeksi tehdä miljardi businesta. Tavallinen suomalainen ikään, sukupuoleen tai sukupuolettomuuteen nähden on ollut jo reilun vuosikymmen pelkkä rahan kuppaus- ja säästökohde. Siinä sivussa meidän tulisi auttaa Ukrainaa, afrikkalaisia, hoitaa globaalisti ilmastonlämpeneminen, jakaa kehitysapua ympäri maailmaa, ottaa vastaa pakolaisia, boikotoida Venäjää ja tietenkin kantaa huolta Gazan lapsista ja kiikuttaa heidät HUS:n hoiviin sairaalahoitoon.

Ensinnäkin kaikki tuo mainittu, siis rahan syytäminen maailmalle tapahtui suomalaisten elämisentason heikentämisen kustannuksella ja lisää velkaa ottamalla. Me kuppaamme suomalaisen työn tuloksesta valtion hoteisiin niin paljon, että yritykset menettävät toimintaedellytyksensä ja heidän työntekijänsä ostovoimansa. Jo nyt Suomen on pakko ottaa velkaa, jotta yhteiskuntamme toimii. Kuka tämän velan maksaa? -Tulevat sukupolvet! Suomea eivät velkaannuta nykyiset eläkeläiset, jotka maksoivat ennakkoon vanhuuden päivänsä ja siinä sivussa rakensivat tämän maan ja sen hyvinvointiyhteiskunnan, vaan velkatuja löytyy valtaan nousseesta X-sukupolvesta, jota kiinnostaa festarit ja bilettäminen sekä se, että toimemme näyttävät kansainvälisesti katsottuna humaaneilta. Jos joku nostaa taloudellisen tilanteen tai työttömyyden esille hänet nuijitaan maan rakoon väitteellä: olet rasisti, olet itsekäs, kun et halua auttaa ulkomaan hädässä eläviä. Mutta kukapa se on itsekäs? -Päättäjä, kuka niistää rahaa lapsilta, sairailta, ikäihmisiltä, vammaisilta joko suoraan tai leikkaamalla heidän palveluita tai etuuksiaan, mutta itse päättäjä jatkaa ökyporsasteluaan, koska tietenkään ei hänen kulttuuri- tai muusta viihdetarjonnastaan voi leikata.

Jo käytännössä Gazan lapsien kiikuttaminen tänne tuntuu järkyttävän idioottimaiselta. Terveyspalvelumme ontuvat ja siksi niitä jonotetaan. Pistetäänkö Gazan lapset jonon hännille vai saavatko he ohittaa jonon? -Jos Gazan lapset pääsevät jonon ohi alkaa siitä välittömästi aiheellinen ja oikeutettu urputus. Tietenkin tätä valittamista pitävät kohtuuttomana he, ketkä käyttävät yksityisiä terveyspalveluita eli juuri he ketkä vaativat esim. Gazan lasten auttamista, mutta ottaisivat siihen rahat köyhempien maksamista veroista ja ulkomailta haalitusta velasta. Jospa hoitaisimme ensin terveyspalvelumme edes sille tasolle, etteivät ihmiset kuolisi tai kärsisi pitkissä hoitojonoissa. Aivan alkuun voisimme vaikkapa motivoida lääkärit tekemään normaalin työntekijän teholla kahdeksan tuntisia työpäiviä viidesti viikossa, seuraavaksi pitäisi ryhtyä toimiin lääkäripulan poistamiseksi. Jos kaikki pitäisivät huolta lähimmäisistään ei kenenkään tarvitsisi huolehtia kauimmaisista - eiks jeh saudit ja muut huntuökyt?

VAKUUTUSLÄÄKÄRIT PELASTAVAT GAZAN LAPSET

Ainakin paperilla näyttää hienolta, kun Suomi ryhtyy parantamaan Gazan lapsia. Totuus on sama kuin vakuutuslääkärin jalattomalle kirjoittama todistus: voit ihan hyvin pyöräillä ja lähteä vaikka heti Vueltan vuori osuuksille. Samalla tyylillä Gazan lapset pelastuvat ruhjeista, taudeista ynnä nälästä. Mikä merkittävintä kaikki parantaminen tapahtuu etänä potilasta näkemättä. Ei siis matkakuluja, joten hiilijalanjälkikin jää olemattomaksi. Kun meitä suomalaisia siunattiin tällaisella lähimmäisenrakkautta ja inhimillisyyttä huokuvalla, Jumalasta seuraava ylöspäin, joukolla, niin emme saa itsekkäästi omia korkeimman meille antamaa lahjaa - Gazan lapsille täytyy antaa mahdollisuus päästä suomalaisten kaukoparantajien käsiin ja kokea maaginen ihmeparantumisen ihmeiden ihme. Jos joku ei usko tätä, niin eiköhän vakuutuslääkärien jumalallisesta kykyjen toimimisesta löydy lukuisasta oikeuden päätöksiä. 

Gazan lapsia täytyy auttaa kuten lapsia yleensä, mutta aivan ensiksi täytyy auttaa Gazan lapsia. Näinhän mediamme toitottaa ja pääministerikin sauhuaa samalla asialla. Suomessa vaan on Euroopan suurin työttömyys, mutta siihen ei puutu media, ei hallitus eikä työväen ja köyhien asialla, sloganiensa mukaan, häärivä oppositio. Siispä mikä on ikävintä, muunlaista apua, kuin vakuutuslääkärimme osaaminen, emme voi antaa Gazan lapsille, sillä HUS:n ulkopuolella sairaat ja vammaiset kärsivät ja kuolevat jonoihin eikä meillä ole rahaakaan olemmehan eläneet jo vuosia velaksi ja velkaahan ei yksikään päättäjä luvannut ottaa ja jättää sitä tulevien sukupolvien maksettavaksi, viimeksi näin vastuullisesti tokaisi eilen Lindtman ja häntä tuki painokkaasti kaikkien talousnerojen äiti TT. Tuppurainen.

HYVINVOINTIVALTION HÄVITTÄJÄ LÖYTYI!

Lähes koko 2000-luku Suomen taloutta on hoidettu vastuuttomasti tai ainakin taitamattomasti. Syy ei piile siinä, istuuko vallassa punaiset, mustat, siniset tai kirjavat. Syy ongelmaan löytyy vallanpitäjiä yhdistävästä tekijästä eli valmistelusta. Presidentti voi sooloilla tässä maassa saada paljon hyvää aikaiseksi, kun hän itse pelaa pelinsä eikä lyö hole in onea väärän henkilön kanssa. Ministerit eivät tee muuta kuin toitottavat sitä, mitä valmistelijat tuovat heille eteen. Ainoastaan jossain detaljijutuissa pääsee näkyviin poliittiset linjaukset, mutta pääsääntöisesti mennään virkavalmistelijoiden esittämällä tiellä ja Suomessa tuo tie vie päivä päivältä jyrkemmin alaspäin. Valmistelevaa virkakuntaa tulisi uudistaa, jos heidän työnsä laaduttomuus ei tarjoa päättäjille toimivia vaihtoehtoja hyvinvointiyhteiskunnan toimintojen turvaamiseksi. 

Useimmat näkevät ja tietävät, että julkisella sektorilta löytyy yhtäällä tehottomuutta ja toisaalla työskennellään paineen alla. Esim. hyvä palkkaiset lääkärit tekevät lyhyitä työpäiviä, mutta sairaanhoitajat painavat pienellä palkalla pitää päivää pitkissä putkissa. Sama ongelma on vaivannut Suomea jo kauan eikä sille ole tehty mitään. On aivan turha luulla, että joku Kaikkonen, Marin, Soini, Ohisalo tai Purra on edes hitusen vertaa kiinnostunut tavallisen suomalaisen terveyspalveluista saati, että heiltä löytyisi ratkaisu hyvinvoinnin turvaamiseksi kaikille suomalaisille. Ministerien taito rajoittuu pyrkyryyteen ja siinä hän on onnistunut, sillä eihän hän muuten olisi ministeri. Otetaan esimerkiksi nuorisosäätiö Kanki Kaikkonen, kun noilla eväillä pääsi ministeriksi, on pyrkyryyden, kaikkine apuineen, oltava huipussaan. Viimeinkin sietäisi siirtää katse ministereiden takana työskenteleviin ministeriöiden valmisteleviin virkahenkilöihin.

Katsokaapa sote uudistusta ja muistelkaa paras hanketta. Uskon niiden taustalta löytyvän samojen valmistelijoiden. Terveys/sosiaalipalveluissa jos missä mentiin ojasta allikkoon ja kohta valutaan mereen. Nykyiset ministerit arvostelevat sote-uudistusta, mutta eivät tee pienintäkään korjausliikettä ongelmien poistamiseksi. Syy löytyy siitä, että varmaankin samat, sote uudistuksen viimeistelleet valmistelijat istuvat yhä ministeriöissä eikä heiltä löydy ratkaisua syntyneisiin luomustensa ongelmiin. Muistaakseni Einstein totesi, että hän, joka on ongelman luonut, ei pysty sitä korjaamaan. Tämä näköjään pitää paikkansa ainakin ministeriöiden valmistelijoiden suhteen. Ongelmien ratkaisun kyvyttömyyden lisäksi ministeriöiden valmistelijoiden työssä häiritsee puolueellisuus. Vai voitteko väittää, että yhteiskuntamme byrokratiaa olisi karsittu ja tehostettu - ei korppi korpin silmää noki ja virkahenkilö pitää huoli maakuntienkin kollegoista, mutta ikävä kyllä kaikki tämä ja pääkaupunkiseudun, jossa po. valmistelijat asuvat, investoinnit verottavat maakuntien elintarviketuotannon/jalostuksen sekä vientiteollisuuden yritysten ja työntekijöiden kantokykyä siinä määrin kohtuuttomasti, että koko hyvinvointivaltio on uhattuna!

VAIKKA MEDIA MOUKAROI - PERSUT EI VIKISE!

Hitlerin ja Stalinin propagandakoneisto haukkaa hopeaa 2000-luvun suomalaisen huippumanipuloijan rinnalla. Voitaneen puhua Suomen mediahistorian törkeimmästä hyökkäyksestä jotain puoluetta tai sen edustajia kohtaan, kun uutisoija leimaa heidät pelleiksi ja luo pienestä joukosta päähänsä oman käsittämättömän ja etenkin valheellisen mielikuvan, jota hän alkaa markkinoimaan yli sata vuotta vanhan viestimen kautta kansalle. Uutisvälineen sisällöntuottaja, toimittajaksi häntä ei voi tituleerata, tekee luonneanalyyseja, esittää motiiveja ja luo harhaisia salaliittokuvitelmia kysymättä kertaakaan mitään heiltä kenestä hän kirjoitta- Teksti syntyy siis mutu-pohjalta alatyyliseen sävyyn. Sen sijaan vastapuolta hän kuuntelee ja toteuttaa sen toiveet viimeistä Iin-pilkkua myöten. Julkisuudessa po. sisällöntuottaja jopa kertoo inhokeilleen kuuluvansa vastapuolen leiriin ja ajavansa tämän etua. Hän peräti uhoaa ylimielisesti, että ette te voi mitään, kun minä päätän, mitä kansa lukee.

Lukiessanne oheista lehtiotetta, yrittäkää asemoida itseänne sen kautta otteen kirjoittajan mielentilaan ja aprikoikaa kuinka joku voi suggeroida itsensä moiseen sokean vihan tilaan sekä ryhtyä analysoimaan rakentavia valtuustoaloitteita ja päätyä lopulta kirjoittamaan itse keksimistään aloitteiden tekijöiden, sairaista ja täysin normaalilla järjellä käsittämättömistä, motiiveista. Yleensä ihmisen kiukku laantuu muutamassa päivässä, mutta toisin on tässä tapauksessa, jossa viha paisui paisumistaan ja purkautui vastemielisen alhaisina hyökkäyksinä muutamaa demokraattisesti valittua päättäjää kohtaan, jotka erehtyivät kysymään ja ehdottamaan valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä. Kyseisellä kuvottavalla muutaman päättäjän valheisiin pohjaavalla mediamoukaroinnilla saatiin synnytettyä luottamushenkilöiden enemmistössä pelko, jonka kautta nynnyä enemmistölaumaa oli helppo hallita ja saada se hyväksymään kaikki älyttömyydet, joiden seurauksena kaupunkimme kehitys muuttui kasvavan väkikadon ja vastuuttoman huonon taloudenpidon seurauksena totaaliseksi romahdukseksi.

Muutaman ihmisen kokema julkinen häpäisy median levittämien valheiden vuoksi ei olisi koko yhteisön kannalta merkittävää ellei se olisi samalla johdattanut päätöksentekoa siunaamaan massiivista epäonnistumisten ketjua. Kun rehellisesti tarkastellaan kaupungin tilaa, niin hölmömpikin hoksaa, että, mediamanipuloinnilla ja valheiden levittämisellä, syntyneet päätökset olivat auttamatta vääriä. Kaupungin omaisuus on jätetty rempalleen ja korjausvelka kasvoi kiinteistössä, kaduilla ja katujen alla - hukkainvestoinneilla vaikeutettiin kaupungin tilaa ja jopa lisättiin kaupunginostamaa kiinteistömassaa sekä velkaa - lasten ja nuorten kohtelussa olemme epäonnistuneet niin, että lapsiperheet, Wintteristä huolimatta, muuttavat täältä pois - kaupunki eli tasetaloudessa, mikä on ajautunut tulevaisuudennäkymät vuosi vuodelta huonommaksi. On jotenkin koomista, että juuri nyt, kun aika on ajanut mainituista aloitteiden kehityskohteista ohi, osittain samat,  päättäjät ryhtyivät toteuttamaan tekonurmea, monitoimitaloa jne.. Ikävää, että asioihin ei tartuttu, kun aloitteet tehtiin, silloin ne olivat vetovoimatekijöitä. Tähän on tultu, kiitos median ja löpsöjen päättäjien ja loppuun voinee vai voiko  jalostaa sananlaskua: Hullu mies Huittisista syö enemmän kuin tienaa tyyliin: Hullu nainen Huittinen kirjoittaa enemmän kuin tietää?

MEDIA KERTOO KUKA OLI AIKAANSA EDELLÄ

 Sitä tikulla silmään, kuka vanhoja muistaa, mutta entäpä mitä tehdä heille, ketkä ovat olleet yli kymmenen vuotta sitten muita edellä - pallo jalkaan ja maine lokaan vai?  Ajattelin jättää menneet poliittiset väännöt,  vaikka tuolloin oltiinkin oikeassa ja oikein äärioikeassa oltiinkin ja vuosikymmenen edellä muita päättäjiä, kuten oheinen lehtiote osoittaa. Jo 2010 esitin valtuustoaloitteessani monitoimitalon plus tekonurmen rakentamista ynnä kaupungin omistamien turhien kiinteistöjen myyntiä. Osittain tämä toteutui mennellä valtuustokaudella, kun joku nikkaroi päätökset Wintteristä ja tekonurmesta todeksi. Merkittävä ero vuoden 2010 ja 2024 välillä korostuu siinä, että 2010 Uudellakaupungilla oli rahaa, mutta 2024 talous näyttää synkältä kuin viikon lakritsia syöneen pimeän pirun per.. ahteri!

Korostan vielä sitä, että tuolloin tuolloinen nuoriso- ja liikuntatoimenjohtaja järjesti kaavaillun tekonurmen taustat siten, että sen kustannukset olisivat jääneet murto-osaan nykyisestä. Sekin lienee kohtuullista nostaa estradille, että 2010 Suomessa tekonurmia oli muutamia kymmeniä ja siksi se olisi tuolloin ollut vetovoimatekijä. Nyt niitä linee maassamme noin tuhat. Jalkapallobuumi meni, mutta hyvää lienee se, että jalkapalloilijat saivat viimeinkin tekonurmen - joskin toteutuksen paikasta ja kustannuksista olin, päätöstä tehtäessä, jyrkästi eri mieltä! Mitä muuten aloitteeseen tulee, ei kaupungin mittavaa kiinteistömassa kyetty vuosikymmenessä kutistamaan, päin vastoin sehän kasvoi massiiviseksi. Ja kun yleensäkin puhutaan kaupunkiorganisaation tavasta suhtautua huolettomasti kaupunkilaisten omaisuuteen, niin kiinteistöjen osalla se korostui - turhia kiinteistöjä haalittiin lisää eikä niistä tahikka entisistäkään kiinteistöistä pidetty huolta, jotta ne olisivat säilyttäneet arvonsa tai pysyneet myyntikunnossa. 

Ehkäpä mystisimmän päätöksen vuonna 2010 valtuusto teki suhtautuessaan kielteisesti aloitteeseeni, jossa edellytettiin luottamushenkilöiden hereillä pysymistä kaupungin kokouksissa. Lisäksi esitin, mikäli he nukkuisivat kokouksissa, heille ei maksettaisi kokouspoalkkioita ja jo kokouksissa nukkuneilta perittäisiin taannehtivasti unikokouksista maksetut pakkiot takaisin kaupungin kassaan.  Niinhän siinä tosiaan kävi, että valtuusto käytännössä salli luottamusmiesten nukkumisen kokouksissa. Uudenkaupungin luottamustoimi lienee ainoa ns. työpaikka, jossa tili karttuu kokouksissa kuorsaamalla. Ne olivat aikoja ne, kun yritettiin Juha Aaltosen ja Rake Tähtisen kanssa pistää kaupungin asioita kuntoon. Murheelliseksi puoleksi tätä kolikkoa jäi se, että esityksemme eivät kelvanneet enemmistölle, mutta se siitä - sitä tiukulla silmään, joka ....

YLE UNOHTI: SUOMALAISET ja TUOTTAVAN TYÖN!

 

Ikävä totuus kumpuaa siitä, että yhteiskunta ei pyöri sillä, että kaksi pesee toistensa paitoja ja kolmas elää heidän työnsä tuottavuudesta maksettavilla veroilla tai pakkomaksuilla. Kaikki perustuu perustyöhön, joka tuottaa yhteisölle ruokaa ja alkupääoman. Näistä syntyy varallisuus, jota yhteisluntamme jäsenet voivat käyttää tarpeittensa mukaan, mutta vain sen verran kuin varallisuutta sattuu syntymään. Perustyökategoriaan tulee lukea myös alkupääoman ja ruuan tuottamisen mahdollistavat ja ylläpitävät toiminnot, kuten opetus, terveydenhuolto, järjestys, liikenne, kunnallistekniikka, puolustus jne.. Mainittujen yhteiskunnan välttämättömien palvelujen tarjoaminen kansalle lienee jokaiselle täyspäiselle suomalaiselle itsestään selvää ja kaikki vastuuntuntoiset ja vähänkin inhimillisesti tuntevat kansalaiset hyväksyvät mainitulla kaavalla tapahtuvan rahoituksen, sillä muuta pitkällä tähtäimellä kestävää ja toimivaa yhteiskunnan rahoitusmallia ei voi keksiä. Tietenkinvoi ottaa velkaa , mutta viimeistään silloin nekin täytyy maksaa korkojen kera, kun lainahanat suljetaan.


Meillä mediassa etenkin YLE:n kanavilla puuhataan apua Ukrainalle. Ukrainaa ei saa unohtaa, mutta jos sinulla on satanen ja sekin otettu velaksi, niin on itsepetosta ja epärealistista suunnitella kalliita aputempauksia entisten velka-apujen lisäksi. Suomen täytyy panna omat yhteiskunnalliset rakenteensa kuntoon, vasta sen jälkeen voimme puhua vakavasti muiden tai edes omien kansalaisten auttamisesta. Aikoinaan esim. arkkiatri Risto Pelkonen sai inhimilliset köyhiä ja sairaita puolustavat kannanottonsa julkisuuteen. Vuosiin ei miehen lähimmäisenrakkautta huokuvia viestejä kuultu. Vasta nyt kuolemallaan lääkärien omatunto Risto Pelkonen ylitti uutiskynnyksen. Mistä voi johtua inhimillisyyden, lähimmäisenrakkauden ja maalaisjärjen käytön jäävän nykypäivän mediassa narsistisen itsekkyyden ja lähimmäisen hyväksikäytön raiskaamaksi, mitä mediassa tapahtui? Aiemmin alalle koulutetut toimittajat tulivat pääsääntöisesti Tampereen yliopistosta ja Helsingin Sanomien toimittajakoulutuksesta. Yhtä äkkiä toimittajia alkoi valmistumaan kaiken maailman opistoista ja niinpä journalisti joukko kasvoi laadultaan alapäästä. Nyt media toitottaa, että emme saa jättää nykypäivän eläkkeistä ja sote-palveluista laskua tuleville sukupolville, mutta mihin se samalla kannustaa kasvattamaansa X-sukupolvea? -Bilettämään ja käymään festareilla tulevien sukupolvien piikkiin. Jos tuo ei täytä itsekkyyden inhottavimpia kriteereitä niin mikä sitten?

Elämme kaiken maailman sisällöntuottajien ja valetoimittajien aikaa, jossa mielikuvat ja ison maailman utopistinen syleily ohittavat totuuden ja omat ongelmamme. Median suhtautuminen Ukrainan sotaan ja Gazan miehitykseen on kammottava esimerkki mediamme näennäisinhimillisistä uutisvalinnoista - asioista joihin emme voi vaikuttaa juuri mitään. Esim. YLE on kokonaan unohtanut, että Suomessa vallitsee Euroopan toiseksi pahin työttömyys ja velkaannumme hirvittävää vauhtia. Nykymenolla meidän lupauksemme panostaa Ukrainan tai Gazan ongelmien ratkaisemiseen ovat taloudellisesti katsottuna mahdottomia. Jos lähdemme mainittuihin pelastuskuvioihin mukaan, meillä jäävät joko omat ongelmaiset sairaat, köyhät ja vammaiset hoitamatta tai otamme velkaa eli maksu siirtyy tuleville sukupolville - pahimmillaan molemmat vaihtoehdot yhdistyvät. Kaukaisten mielikuvien sijaan tulisi hoitaa omat läheiset ongelmamme kuntoon, vain niin syntyneellä tuottavalla työllä meille kasvaa hartiat, joiden voimalla voimme antaa vastuullisia lupauksia hoitaa kaukaisia katastrofeja. Joskin sopii muistaa: mikäli jokainen pitää huolta lähimmäisistään, ei kenenkään tarvitse kantaa huolta kauimmaisista lajitovereista tahikka luonnosta. Jotta tähän päästäisiin, työttömyys poistuu tuottavalla työllä, näin syntyneistä töistä kertyy veroja, joilla myös YLE pyörii!

VIRNUILEEKO LINDTMAN SDP:n VAALIVOITON?

Antti Lindtman oli suomalaisen demariduunarin viimeinen toivo siinä vaiheessa, kun naama pölyssä joraava pääministeri teki demareista pintaliitäjien bile/festaripuolueen. Pettymys kasvoi megakokoon,kun Antti alkoi vetämään pääoppositiopuoluetta. Toistuvasti hän vetää naamalleen veemäisen virnistyksen ja alkaa tykittämään pääministeripuoluetta: Te lupasitte pistää maan talouden kuntoon ja lopettaa velkaantumisen, mutta nyt teidän hallituksenne aikana Suomi velkaantuu enemmän kuin koskaan. Seuraavaksi saman toistaa oikea talouden tuhoamisen ykköskuningatar Tytti Tuppurainen ja hännän huippuna samaa hokee aiempaa kovempaa kuukasvoinen partaveikko. Yleensä kritiikistä tulee rakentavaa siinä vaiheessa, kun kritisoidulle toiminnalle esitetään toimivia vaihtoehtoja.

Demarit tekivät kahdeksan kohdan ohjelman, jossa voi havaita hyvääkin:

"1) Hallituksen pitää palauttaa rauha ja luottamus työmarkkinoille. Vakaat työmarkkinat tukevat kasvua. Aito luottamuksen ilmapiiri vähentää riskejä seuraavalle työehtosopimuskierrokselle ja johtaisi todennäköisimmin tulokseen, joka tukisi kilpailukykyä ja pidempiaikaista talouden vakautta. Aidossa pohjoismaisessa työmarkkinamallissa joustot ja turva ovat tasapainossa.
2) Työperäisestä maahanmuutosta on huolehdittava. Tarvitsemme kipeästi lisää osaajia. 40 000 henkilön vuosittainen nettomaahanmuutto vahvistaisi julkista taloutta noin 1 %/BKT, yhteensä noin 3 miljardia euroa. Hallituksen pitää heittää romukoppaan 3 kuukautta ja ulos maasta -laki sekä panostaa osaajien houkutteluun ja integroitumiseen. Yksi hyvä keino olisi kahdenväliset sopimukset lähtömaiden kanssa.
3) Tulevina vuosina työhön tarvitaan kaikki. 65 000 työmarkkinoiden ulkopuolella olevaa osatyökykyistä haluaisi työllistyä. Heidän polkuaan työmarkkinoille on vahvistettava Ruotsin mallin mukaisesti.
4) Osaajat ja osaaminen ovat kasvun keskeinen moottori. Aikuiskoulutustukea ei pidä romuttaa. Oikeudella palkalliseen opintovapaaseen voitaisiin turvata työntekijöiden koulutusmahdollisuuksia. Koulutustasoa pitää nostaa ja kohdentaa aloituspaikkoja ihmisille, joilla ei vielä ole vastaavan tasoista tutkintoa.
5) TKI-panostukset ovat kasvun ja tuottavuuskehityksen tukijalka. Parlamentaarinen TKI-sopu luo vankan pohjan, lisäpanostukset on tehtävä sovitusti. Lisäksi erityisesti pk-yritysten TKI-toimintaa voidaan vauhdittaa kasvattamalla tuntuvasti TKI-vähennystä.
6) Aito työmarkkinayhteistyö mahdollistaa kasvua tukevan ja tasapainoisen eläkeuudistuksen. Vanhemmissa työntekijöissä on paljon käyttämätöntä potentiaalia ja siksi työssä jaksamista ja jatkamista pitäisi kaikin tavoin tukea. Välittömänä toimena on neuvoteltava työntekijöiden oikeudesta jatkaa työsuhdettaan aina 70 vuoden ikään saakka. 
7) Hallitus on vastannut rakennusalan kriisiin aivan liian hitaasti ja riittämättömästi. Tarvitaan pikaisesti rakennusalan elvytyspaketti, jotta asuntopula ei muodostu tulevan kasvun esteeksi. Ensiasunnon ostajien varainsiirtoverovapaus pitää palauttaa ja ottaa heille käyttöön määräaikainen asuntolainan korkojen verovähennysoikeus. Hankkeita saataisiin liikkeelle esimerkiksi korottamalla erityisryhmien rakentamisen avustusvaltuutta, ottamalla käyttöön korjausrakentamisen määräaikainen tukiväline asuinyhteisöille ja mahdollistamalla kotitalousvähennyksen ulottaminen myös asunto-osakeyhtiöiden remontteihin esimerkiksi määräaikaisella kokeilulla.
8) Suomi tarvitsee nopeasti ison, kasvua ja työllisyyttä tukevan verouudistuksen, jotta menestymme vihreiden investointien kilpailussa. Vastaavan suuntaisia uudistuksia on nähty jo maailmalla, muun muassa Yhdysvaltojen IRA."

Suomi todellakin tarvitsee suuren verouudistuksen, mutta maan työttömyys ja tulevaisuuden näkymät huomioiden meidän tulee ensin tutkaille se, mitä tarvitaan välttämättä ja mihin ja miten meillä siihen löytyy jatkossa varaa. Suomi elää työstä . Ilman vientiteollisuutta, elintarviketuotantoa/jalostusta sekä näitä tukeva sote sektoria maamme vetää viimeisiä. Jokaisen tulee hoksata se, että jokainen julkiseen toimintaan/investointiin/tukeen/työhön sijoitettu euro täytyy ottaa jostain. Kuinka monen vientiteollisuuden työntekijän verot menevät esim. pääkaupunkiseudun ns. tuottamattoman väestön asumistukiin, joukkoliikennetukiin, huvitukiin ja muuhun ei välttämättömään. Ainoa oikea ja toimiva tulos pitää yhteiskunta toiminnasta löytyy yhtälön kulut miinus menot laskutoimituksen viimeisen viivan alta - sieltä ei välttämättä tarvitse löytyä plussaa, mutta ei siellä saa kaiken edessä komeilla miinusmerkkikään. Yhtälön yksinkertaisuudelle emme voi mitään, mutta niin se vain on.

Epäilen seuraavien vaalien voittajan yllättävän, koska Antti Lindtmanin vahingoniloinen virnuilu ei herätä, yhdessä konkreettisten ehdotusten puuttumisen ohella, uskottavuutta ja alkaa jopa ärsyttää suurta kasvaa joukkoa suomalaisia. Samoin Tytti Tuppurainen kannattaisi demarien pistää takariviin, sillä aina kun hän avaa suunsa tai hyppää julkisuuteen, ponnahtaa ajatuksissa päällimmäisiksi papiljotti suositus ja Uniper kaupat. Kuinkahan monen duunarin verot menevät vieläkin mainitun kaupan miljarditappioihin. Näinkö Lindtman ja demarit nukkuivat onnensa ohi ja sama tapahtuu tulevissa vaaleissakin. Saas nähdä käykö niin, että keskusta nousee takaisin vallan huipulle vai satavatko äänet tulevissa vaaleissa Kokoomuksen lompakkoon vai odottaako perussuomalaisia kaikkien jytkyjen jytky?

LINKKI:

SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman esitti kahdeksan kohdan kasvuohjelmaa

KUNTALAISALOITE: KRIISIRYHMÄ UUTEENKAUPUNKIIN

Joskus takavuosina nostin esille kaupunkimme tilanteen ja esitin kriisiryhmän perustamista. Tuolloin vedettiin tasekortti esiin ja selitettiin kuinka hyvin ja syvällä pullamme muhivat uunissa kypsiksi. Sitä seurasi Alicenkadun miljoona projektit, satojentuhansien upottaminen lankkurantaan, älytön pyöräkatosinvestointi, miljoonan upottaminen Suomen kalleimpaan tekonurmeen ja tietenkin Wintterin mahtavien mahdollisuuksien totaalinen laiminlyönti, kaupunkilaisten omaisuuden heitteillejättö, tiestön päästäminen surkeaan kuntoon ja haluttomuus päästä eroon kiinteistömassasta. Jos pyrkisimme puuhun, se tapahtuisi meidän valmistelijoiden ja päättäjien ohjeistuksella/päätöksellä parhaiten ahteri edellä. Samat tyypit saavat samojen päättäjien entistä tiivistetymmällä joukolla jatkaa omaa kaupunkilaisille kallista haihattelua - niin kuin meillä ei olisi muuta murhetta kuin henkilöjunaliikenne.

Kuten historiamme karulla tavalla osoittaa, nykyiset valmistelijat eivät kykene toimimaan kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi edes vahingossa saati kaupunkilaisten varoja runsaasti käyttäen. Kuitenkin aitiopaikalta kaupunkimme luottamushenkilot seurasivat ja ovat antaneet kaiken mainitun tapahtua lukuisten vaihtoehtojen esittämisestä huolimatta eli hekään eivät ole toimineet, kuten laki ohjeistaa: kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi. Tämän vuoksi asioihin tulee puuttua jämäkän kuntalaisaloitteen avulla ja mahdollisimman selkeällä ohjeistuksella.


KUNTALAISALOITE:

Esitän kaupunkiin perustettavan kriisiryhmän, joka vakavasti yrittää muuttaa kaupungin väestökehityksen suuntaa sekä saattamalla kaupunkimme talouden terveelle pohjalle. Koska pitkälti nykyisen kaupunginhallituksen/puheenjohtajiston jäsenet ovat vuosia istuneet vallassa, keskittäneet valtaa itselleen ja ennen kaikkea, katsoneet mitään tekemättä kaupungin vajoamista nykytilaan, ei kriisiryhmässä voi olla ensimmäistäkään kaupunginhallituksen/johtoryhmän kestojäsentä - he ovat osoittaneet kelvottomuutensa kaupunkilaisten luottamushenkilöinä. Luonnollisesti sama rajaus koskee kaupungin johtoryhmän jäseniä, koska heidän valmistelulla ja valmistelujen toteutuksilla kaupunkimme on vajonnut nykyiseen synkkään debressiotilaan. On kyettävä keventämään kaupunkiorganisaatiot samalla, kun hyödynnämme kaupunkimme puitteita ja muita käyttämättömiä mahdollisuuksia - Wintteri, luonto, yhteistyötä naapurikuntien kanssa jne..

NILS-ASLAKILLE ja YRJÖPERSKELEKSELLE TOIMINTAVAPAUS

Menneen viikon aikana blogimaailmassa tapahtui melkoisesti: paljon kaivattu Ihmisiä telineillä tuli ja paljon luettu Yrjöperskeles meni. Molemmat mainitut blogit kuuluvat uniikkeina tekijöidensä itse tekeminä alustoina suomalaisten blogien eniten keskustelua herättävään aateliin. Kaikkiaan laajalti luettuja poliittisia blogeja löytyy Suomesta kymmeniä, niissä kommentoivat sadat ehkä tuhannet ihmiset ja niitä lukevat satojentuhansien lukijoiden koko ajan kasvava joukko. Blogit ja etenkin niiden kommentoijat tuovat esiin rikkaan ja moniarvoisen mielipidemaailman, joka ei muuten pääsisi julkisuuteen ja moni keskustelu jäisi syntymättä ja leviämättä blogeista kahviloiden pöytätarinointiin ja sieltä. Kyseessä on merkittävä vapaa vaihtoehtoinen keskustelufoorumi, joka nostavat asiat esille.

Ilman blogeja tuhannet suomalaiset joutuisivat tyytymään puristamaan nyrkkiä taskussaan, kun vaihtoehtoista paineiden purkamiskanavaa ei yksinkertaisesti löydy. Ilman blogeja tuhannet ideat jäisivät pimentoon ja tämänkin maan kehityskeskustelu jäisi paljon harvempien ja rajoittuneempien maailmankuvien kantajien harteille. Kaikki ajatukset ovat arvokkaita, synnyttivätpä ne sitten myötä- tai vastareaktion. Jokainen ihmisen päässä syntynyt idea on arvokas, jos se synnyttää keskustelun ja yhteiskuntaa parempaan suuntaan vievän keskusteluketjun. Ihmisiä telineillä ja Yrjöperskeles kuuluvat juuri mainitun mahdollistavien blogien kirkkaimpiin helmiin. Luonnollisesti joskus sattuu ylilyöntejä, koska kyseessä on luovasta työstä niin blogin pidossa kuin kommenttiosioiden käytössä. Näin käy varsinkin silloin, kun blogi sytyttää tunteita, joka sinällään on merkittävä itseisarvo.

Elokuvaa ja kirjaa pidetään onnistuneena, kun se synnyttää tunteista. Ei elokuvaa hyllytetä tunteiden herättämisen vuoksi, vaikka se sisältäisi väkivaltaa tai karkeaa kieltä. Eikä jääkiekkoa kielletä, vaikka siellä välillä tapellaan ja joskus loukkaannutaan vakavasti. Näihin verrattuna blogikommenttien ylilyönnit, jotka blogin pitäjä yleensä poistaa, ovat varsin harmittomia ylilyöntejä. Blogit ovat tulleet jäädäkseen ja erilaisuudellaan ne tukevat toisiaan. Blogit ovat osa suomalaista modernia vapaata, korostan vapaata keskustelukulttuuria, jonka suolana pidän kärkkäitä ja teräväkynäisiä anonyymejä. Ehkäpä tarvitsisimme jonkin sorttisen kuppikunnan, joka reagoisi blogien hyllytyksiin ja blogistien nurjaan kohteluun. Onhan muillakin ja pienimmilläkin piireillä omia eturyhmiä ja vastaavia. Toisiaan tukemalla ja yhteistoiminnalla blogistit voisivat tukea toisiaan vaikkapa boikotoimalla joitakin heidän tasa-arvoista toimintaa rajoittavia alustoja tai väyliä -Siinäpä pohdittavaa. Oikein mukavaa päivää Teille kaikille, minä möngin vakkasuomalaiseen metsään pätkimään ja noutamaan pari tuulenkaato kuusta! 

LINKITI:

Hotelli Yrjöperskeles Uusi Blogaaja -sivusto

Ihmisiä telineillä

YLE UNOHTI SUOMALAISET ja SUURTYÖTTÖMYYDEN

Työttömyytemme on Euroopan mittapuussa maanosan toiseksi pahinta ja YLE sivuttaa tämän lähes totaalisesti jopa uutistensa sivulauseissa. Ikävä tosiasi asia on vaan se, että kaikki tässä maassa perustuu työhön ja vieläpä tuottavaan työhön eli vientiteollisuuteen elintarvikkeiden tuotantoon sekä jalostukseen ja näitä tukeviin julkisiin ja yksityisiin toimintoihin. Me emme voi auttaa Ukrainaa, kehittyvien maiden asukkeja, ottaa vastaan pakolaisia, kuunnella julkisin varoin kustannettua hömppää, jos tuottavan työn tekeminen ei kannata täällä. Kotva sitten ilmoitettiin paperikoneen sulkemisesta Lappeenrannassa ja eilen sama uutinen toistui kohteena Lohja. Kyse on päällystetyn paperin laskevista markkinoista, mutta miksi koneet suljetaan juuri Suomessa eikä esim. paremman palkkatason Ruotsissa? Siinä on ongelma joka tulisi selvittää ja korjata!

YLE voisi keskittyä siihen tehtävään mihin se on perustettu eli pitämään kansakunnan hereillä arjen asioista. Nyt syydetty hömppä, jonka määrä on kasvanut kasvamistaan, synnytti X-sukupolven, joka ei toimittajineen ymmärrä eikä edes halua tehdä todellista toimitustyötä. Pinnallinen ja itsekeskeinen jonninjoutavien tyyppien marssi jatkuu ja voimistuu julkisesti pakkorahoitetuilla kanavilla. Koomisinta tilanteessa lienee se, että tämä X-sukupolvi syyttää edellisiä ikäluokkia heidän liian suurista eläkkeistä ja hirvittävän perinnön jättämisestä tuleville sukupolville. Todellisuudessa nämä edelliset sukupolvet maksoivat sotakorvaukset, siirtolaisten uudelleen asuttamisen, sodan veteraanien terveyskulut, synnyttivät peruskoulun, kaikille avoimet sote-palvelut, rakensivat tiet, uimahallit jäähallit, maksoivat silloisten eläkeläisten eläkkeet ja omat eläkkeensä ennakkoon. Nyt meillä ei ole varaa mihinkään, mutta mitä X-sukupolvi tekee: bilettää, kasvattaa byrokratiaa, josta sote-uudistus on kammottava esimerkki, lisää hömpän tarjontaa median kautta ja kaikki tämä tapahtuu velkaa ottamalla. Kukahan se tässä siirtää ongelmia tulevien sukupolvien maksettavaksi?

Jos valtamedia YLE etunenässä peittää omat ongelmamme biletys ja linssilude -ohjelmiin eikä nosta todellisia ongelmiamme kuten työttömyyttä esiin, ei näistä ongelmista tiedetä eikä niitä saada koskaan entrattua toimiviksi. Sopisi jonkun YLE:n toimittajan kertoa, miten 200 paperitehtaan työntekijän työttömyys vaikuttaa Suomen talouteen ja julkisten toimintojen kuten myös tulevien eläkkeiden rahoitukseen. Mutta eihän tällainen käy edes kenenkään X-sukupolven toimittajan mielessä. Tärkeää on kertoa biletyksen riemusta päästä itsekkäiden tyyppien kanssa hekottelemaan hömppälähetyksiin. Jonkun tulisi puuttua median nykytyyliin, muuten seuraava sukupolvi saa korkojen kanssa maksaa X-sukupolven tekemästä armottomasta velasta ja jäädä ilman eläkkeitä sekä sosiaaliturvaa. Pahimmillaan tämä X-porukka sotkee meidät vielä sotaan tai Ukrainan jälkeisen talouskasvun ulkopuolelle, mutta se on jo kolmas juttu!

EU-PUUDELI RÄKSYTTÄÄ ISÄNTÄ USA:lle

Huonompikin muisti auttaa ymmärtämään EU:n paikan maailmanpolitiikasta. Vain muutama viikko sitten EU teki diilin USA:n kanssa. Ja tuossa diilissä USA vei, määräsi, löi ja EU vikisi kuin nälkiintynyt rescuekoira nakkipalan edessä. EU nöyrtyi ostamaan USA:lta aseita, maksamaan USA:n Ukrainaan lähettämät aseet ja EU sitoutumaan ostamaan USA:lta fossiilista energiaa enemmän kuin tarvitsee jne.. Silti USA asetti EU:lle korotetut tullit. Ursula von der Leyen mokaasi pahasti ja osoitti siinä sivussa EU:n olevan täysin riippuvainen USA:sta. Kun hiukan aiemmin toinen mustan vyön munija ja mokaajien kruunaamaton kuningatar Kaja Kallis, kallis kävi munimassa Kiinassa eli polttamassa sillat siihen suuntaan, niin ei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka heikoilla eväillä ja johtajilla EU yrittää navigoida eteenpäin maailman myrskyissä. Onko henkilöiden vaihto johtoon EU:ssa yhtä vaikeaa kuin, Lappeenrannan ja Japanin välistä kadonneesta, Neuvostoliitossa?

Aiemmin asettamillaan pakotteilla EU osoitti kuinka haavoittuvainen ja muun maailman armoilla se on. Nyt sietäisi pohtia tilannetta, jossa USA ja Venäjä sopivat Ukrainan rauhan ehdot. Jos se ei ole EU:n mieleen, niin mitä EU tekee silloin, lopettaa aseiden oston USA:sta ja boikotoi muutenkin sitä? Tuolloin USA lyö EU:lle, joka rikkoi diilin, sellaiset tullit, että oksat pois. Ja kiitos Kaja Kallaksen Kiina ei enää ole kauppakumppanivaihtoehto EU:lle. Argentiina ja Brasilia eivät näe unioniamme muiden vertaisena kauppakumppanina eikä niin tee Intiakaan, joten aika vähiin jäivät EU:n yhteistyökumppanit. Tuskin lienee aiheellista muistuttaa sitä, että viennistä riippuvainen EU on kaikkea muuta kuin omavarainen raaka-aineiden ja vihreän energia suhteen. Nyt kaiken fokuksena tulisi olla se, ettei EU joudu, pakon edessä, hattu kourassa etsimään kumppania Venäjästä.

Inhimillisintä on saada nyt saada rauha aikaan Ukrainassa, jotta silmitön tappaminen loppuu välittömästi. Jos rauhan ehdot ovat Ukrainalle ankeat, voidaan niitä muutta painostamalla Venäjää, mutta jos nyt EU pelaa itsensä ulos, niin se pelaa itsensä ulos koko Ukrainan rauhanprosessista ja maan jälleenrakennuksesta. Tuolloin EU:n ainoaksi voitoksi jäänee tässä hässäkässä se, että EU:n ei tarvitse enää maksaa sodan loppuessa USA:lle maan Ukrainaan toimittamista aseista. Lienee kohtuullista lapioida esiin Stalin toteamus: maantieteelle emme voi mitään eli Ukraina sijaitsee kaukana USA:sta, mutta Venäjän kainalossa ja maiden intressit Ukrainaan asettuvat sen mukaan. Kaikki tuki Ukrainalle, mutta suunnitellaan ja tehdään se sen verran järkevästi, ettemme jää itse kasan alimmaiseksi!

YLEN KUVOTTAVA PUOLUEELLISUUS ja YKSISILMÄISYYS

Mikä onkaan yhden YLE:n toimittajan oikeus muokata viiden miljoonan suomalaisen maailman kuvaa? Maksatko sinä YLE-veroa siksi, että saat vastineeksi roolin mielenmuokkauksen ja alkeellisen aivopesun uhrina. Katsoin eilen uutisia, joissa Paula Vilen kyseli kadulla muutamalta israelilaiselta heidän mielipidettään Israelin Gazan operaatiosta, pian ruutuun tuli Netanyahu, kuka puolusti näkemystään po. operaatiosta. Loppuun Vilen kuittasi, että kadunmiehet ovat eri mieltä kuin maan pääministeri Netanyahu. Israel on demokratia ja maassa asuu kymmenen miljoonaa ihmistä, puolivillaisessa uutispätkässään kyseenalaisti Israelin valtion maana, jossa kadunmies ei pääse vaikuttamaan maansa asioihin. Sopisi pohtia po. toimittajan roolia ja tehokkuutta muutenkin - mitä hän maksaa veronmaksajalle vastineeksi siitä, että tuottaa viikoittain puolen tunnin Maailman politiikan arkipäivää ohjelman ja piipahti Israelissa?

Toinen juttu, mikä riipaisee oikein kunnolla, liittyy Ville Vedenpään rooliin. Hän pölähtää yleensä ruutuun tammikuussa ja aloittaa vuotuisen Euroviisu hehkutuksen. Nyt mies rävähti ruutuun jonkun pääkaupunkiimme kaupunginosafestivaalin tiimoilta ja alkoi selittämään mutu-näkemystään Gazan miehityksestä. Aasinsiltana henkilö Vedenpää käytti festarin esiintyjien näkemyksiä Israelista. Ensinnäkin ketä kiinnostaa joku hikinen kaupunginosatapahtuma ja muutaman ihmisen näkemys esiintyjien Gazaan kohdistuvista muka-näkemyksistä. Mikä oli kyseisen uutisen funktio ja merkitys esim. Kustavin saaristossa, Saimaan tai Inarin rannassa asustavalle kalastajalle. Kupli vielä mielen pintaan tämä kuuppa keikkuen höpöttävä Oskari Onninen, joka aikoinaan kauhisteli kuinka syrjäisen Suomen keskellä metsiä kulkeviin teihin eikä pääkaupungin kulttuuriin upotetaan rahoja. Sopii Onnisen muistaa, että ilman ulkomaankauppaa, jonka selkäranka löytyy Suomen metsistä, puista ja niiden kuljetuksista, ei hänkään saisi manipuloida kansaa rajallisella tietämyksellä ja rajallisilla eväillä!

YLE:n tarjonnan tasapuolisuutta sopisi tutkia ihan puolueettomasti ja oikein kunnolla sen suhteen, miten eri maakunnat saavat huomiota ja ruutu/lähetysaikaa. Veikkaanpa, että YLE käytti enemmän menneinä vuosina varoja ja ohjelma-aikaa johonkin Käärijä tai Euroviisu hössötykseen kuin esim. yhden maakunnan asukkaiden informointiin. Verratkaapa kehitystä vaikka kymmenen vuoden takaiseen, jolloin jokainen maakunta sai radiossa aamu- ja iltapäivälähetysaikaa ja televisiossa hyvin toimitetut maakuntauutiset. Nyt kolmen minuutin maakuntauutiset, joihin on yhdistetty useita maakuntia. Vastineeksi esim. radion aamujuontajia, jotka kertovat mistä he tykkäävät ja kuinka he elävät. Minä ainakin haluan, että kansa voi kuunnella ja nähdä oman kulmakunnan tapahtumia ja isompiaa uutisia ja unohtaa jotkin Kallion kekkerit, niiden muutamat protestoijat tai toimittajan henkilökohtaiset mielipiteet. Nehän eivät vähääkään hetkauta suurintaosaa suomalaisista!

 

ESTÄÄKÖ EU UKRAINAN RAUHAN

Tärkeintä Ukrainassa on saada siviilien silmitön tappaminen loppumaan. Tämän seurauksena henkensä säätäneille siviileille lienee ihan sama, istuiko neuvottelupöydässä joku EU tai ei. Lienee jokaiselle sekin selvää, ettei lopullista rauhaa voi tehdä ilman Ukrainan osapuolen istumista neuvottelupöydässä. Nyt Alaskassa Trump ja Putin ottavat ensimmäisen askeleen kohti rauhaa ja tätä tilaisuutta EU ei saa pilata. Trump sai Venäjän tai pikemminkin Putinin uhkailemalla neuvotteluihin. Tykättiin Trumpista tai ei, hän sai enemmän aikaan paljon lyhyemmässä aikaa kuin vuosien saatossa EU, jonka, lähinnä naurettavat, Venäjän vastaiset pakotteet sotkivat unionin oman talouden. Jos EU voisi jotain tehdä, niin se rajoittuu oman roolinsa ja rauhan mahdollisuuksiensa realistiseen tunnustamiseen ja jonkun möläyttäjä Kaja Kallaksen siirtämisen toisiin tehtäviin. 

Ensimmäinen ja tappamisen lopettava askel sisältyy aselepoon eli avoimen sodan ja tuhansien päivittäisten sodan uhrien loppumiseen. Tämän jälkeen alkaa lopullinen vääntö rajoista ja kuten jo nyt kaikki näkevät Venäjää voidaan painostaa kohtuullisiin rajaratkaisuihin. Niin USA kuin Venäjä tietävät kokemuksesta, mitä sellainen miehittäjä, jonka paikallinen väestö kokee vastenmieliseksi, saa osakseen. Ukrainan kansa oppi menneinä vuosina taistelemaan, joten kynnys mahdollisen sissisodan aloittamiseen ei muodostu kovinkaan korkeaksi - rajoja ei voi vetää kansan tahdon vastaisesti ilman, että se käy miehittäjälle kohtuuttoman kalliiksi. Historia osoittaa ikävällä tavalla, että maahan voidaan hyökätä ja nykyaseilla saadaan paljon tuhoa ja hävitystä aikaan, mutta ns. väkisin miehittäminen onkin kokonaan toinen juttu ja paljon hankalampaa - vahvatkin armeijat joutuvat antamaan periksi, kun paikalliset yhdistävät voimansa. Esimerkkejä lienee turha listata.

EU:n ei nyt kannata ajaa itseään, jonkun arvovaltaseikan seurauksena koko rauhan prosessin ulkokehälle. Samalla EU:n tulee tunnustaa realistinen painoarvonsa ja sen seurauksena lankeavan roolinsa maailman politiikassa. Karulla tavalla menneet vuodet osoittivat, että unionin uskottavuus riippuu täysin siitä saako se tukea USA:lta. Siksi unionin keskeisten hahmojen kannattaa harkita möläytyksiään, ennen kuin avaavat suunsa. Pahimmillaan tulevaisuudessa USA, Kiina, Venäjä ja USA neuvottelevat Euroopan roolista ja siitä mitä vanhan mantereen kellokkaiden kanssa tulee tehdä ja toimia. Ikävä totuus piilee siinä, että ilman USA:ta Euroopan puolustus jää auttamatta Venäjän ja Kiinan puolustusteollisuuden jalkoihin. Sekin lienee hyvä pitää mielessä, että Venäjältä eivät lopu raaka-aineet ja lääketeollisuutemme hyytyy, jos se ei saa raaka-aineita Kiinasta!

MEDIA LOI ITSEKKÄÄN YUP-SUKUPOLVEN

Mediamuutoksen seurauksien seurauksena Suomeen juurtunut yhteisöllisyys korvattiin itsekkyydellä ja lähimmäisenrakkaus kauimmaisen rakkaudella ja näennäisinhimillisyydellä. Yhä vähemmän pidettiin kaverista huolta ja lopulta hänestä huolehdittiin vain silloin kuin siitä hyötyi itse. Kansainvälinen hyväksyntä nousi mediassa toiseksi merkittäväksi asiaksi. Näiden yhdistelmä sai mediassa yhä voimakkaampaa ja kasvavampaa roolia. Alkuun julkisen sanan perinteiset toimijat tuomitsivat mainitut uudet tuulet, mutta uuden ajattelun airuet ja vaikuttajat levittivät ajatusmaailmaansa ja jopa siirtyivät perinteisiin viestimiin muokkaamaan niiden toimintaperiaatteita - näin valtamedian kelkka kääntyi muutamassa vuodessa. Tämän mediakehityksen seurauksena syntyi aivan uusi ikäluokka YUP-väki - young urban professional person. Se koostui pääsääntöisesti maakunnista suuriin kaupunkeihin siirretyistä juurettomista ja orvoista maalta muuttajista. Tämä itsetunnoltaan onneton ikäluokka oli tuolloisen uudituneen toimituslinjan onnistuneen manipuloinnin kohde. 

Se mikä oli kansainvälisesti trendikästä, nousi median valokeilaan kuten ilmastonmuutos, kehitysapu, pakolaisapu, ruokatrendit, bilettäminen, uudet musiikkikuviot jne.. Media markkinoi, että täytyy auttaa ulkomaalaisia ja Suomen köyhien täytyy osallistua auttamiseen. Jos ajatteli toisin, sai medialta rasistileiman kantaakseen. Ilmastonmuutos nousi kohisten valokeilaan ja mikä koomisinta, sitä markkinoitiin seudulta, joka käytti Suomen eniten venäläistä kivihiiltä lämmön ja energian tuottamiseen. Tuolloin medialle mielikuvat nousivat totuutta ja faktoja tärkeimmiksi. Päättäjät tarttuivat tähän ja rahaa lyötiin, maakuntien kustannusella, pääkaupunkiseudun hankkeisiin: metrot, Kiasma, musiikkitalo jne.. Kaikki tämä ryövättiin maakunnista rahoittamaan mainittua kerskakulutusta ja asuntokuplaa. Todellisuudessa kotimaan hädällä ei ollut mitään virkaa, se ei ylittänyt uutiskynnystä. Tätä näennäisinhimillistä linjaa puolustettiin kuvottavan epäinhimillisestä, josta vastenmielisin esimerkki löytyy Ilja Janetskin saamasta kohtelusta eli YLE:n ja muun ykkösmedian tarjoamasta viimeisestä voitelusta - miestä vainottiin säälimättä hänen kuolinvuoteelleen ja viimeiseen hengenvetoon asti.

Totuus löytyy isosta kirjasta ja se sopii kaikille: Pidä huolta lähimmäisestä kuin itsestäsi! Jos kaikki toimimme tuon ohjeen mukaan, mistään ei löydy apua kaipaavaa kauimmaista! Jos taas pyrimme trendejä seuraten auttamaan vain kaukana asustavia omien köyhiemme kustannuksella, syntyy auttaja tahoja/järjestöjä/yhteisöjä, joihin hukkuu auttamisen teho kuten nyt huomaatte ja kasvavaa hätää löytyy kaukaa sekä läheltä eikä se häviä edes velkarahalla, jolla sitä nyt pyritään hävittämään. Inhimillinen toiminta ei kuitenkaan kuulu kadonneisiin piirteisiin Suomessa eikä raha pilaa ketään. Soisikin ottaa epäitsekkyydessään esimerkkiä Ilkka Paanasesta ja Mikko Kodisjoesta, jotka verokikkailun sijasta maksavat kiltisti veroja ja suhtautuvat itseensä vaatimattomasti ja omia lähimpiä arvostaen. Siis: jos kaikki pitävät huolta lähimmistään, ei kenenkään tarvitse murehtia ja pitää huolta kauimmaisistaan. 

LINKIT:

City(lehti)

Ilkka Paananen

PARAS VAIHTOEHTO PURRAN MILJARDILEIKKAUKSELLE

Kun virkahenkilöt valmistelevat jotain säästöjä tai leikkauksia, oletteko havainneet, että heidän valmistelunsa suojaa heitä, heikäläisiä ja heidän lapsiaan. Tämän vuoksi kauimpana kansalaisesta sijaitsevasta byrokratiasta ei säästetä tai leikata. Lapin mummo saa hangessa odottaa bussia, jota ei tule ja saariston pappa yhteysalusta, joka joskus saapui, jotta kauas sijoitettu terveyspalvelu pysyy saavuttamattomissa ja kenties säästösyistä lopetettavissa, kun asiakkaat eivät pääse hoitoon, vaan kuolevat kotisohvan uumeniin. Sen sijaan viranhaltijoiden kotinurkilla bussit kyyditsevät muutamien minuuttien välein viranhaltijoita, heidän lapsiaan ja heille palveluita tuottavia kansalaisia. Yhteiskuntamme ikäihmiset eivät saa vastinetta maksamilleen sote-maksuille saati veroille. Jos 50 vuotta työtä tehneen tavallisen pulliaisen sote-maksut ja tupakkavero olisi aikoinaan tallennettu vaikka vain hänen henkilökohtaiselle korkoa korolle talletustilille, olisi syntynyt summa kasvanut tyylikästä omakotitaloa vastaavaksi ja sieltä piisaisi varoja palveluiden rahoittamiseen.

Kaikkien meidän tulee osallistua näihin talkoisiin, jotta Suomi säilyy hyvinvointivaltiona. Näin etenkin köyhille perustellaan heihin kohdistuvien maksujen lisäystä ja palveluiden alasajoa. Siksipä rohkenen ehdottaa miljoonien ja miljardien eurojen voittoja kerääville vakuutusyhtiöille ja terveys/hoivapalveluyhtiöille vaikkapa muutama lisäprosentin lamaveroa, nämä yrityksethän hyötyvät eniten juuri siitä, että Suomen sosiaaliturva toimii. Ja kuinka monen suomalaisen elämää hetkauttaa se, jos jonkun vakuutusyhtiön voitoista leikataan kymmenen prosenttia? Tuskin kenenkään ja sama pätee terveyspalveluilla rikastuviin pörssiperkeleihin. Mainitut yritykset tekevät businesta ihmisten hädällä ja terveydellä ja mielestäni moinen ei kuulu sivistyneen, inhimillisen ja demokraattisen yhteiskunnan pirtaan ellei siitä järjestetä kansan äänestystä.

 Esim. 1: Sammon vuoden 2025 toisen neljänneksen tulos ennen veroja kasvoi 18 prosenttia 526 miljoonaan euroon. Vuosi sitten huhti-kesäkuun tulos oli 444 miljoonaa euroa. Esim. 2: Mehiläisen liikevoitto vuonna 2024 oli 289,1 miljoonaa euroa, ja yrityksen liikevaihto oli 2063,5 miljoonaa euroa, liikevoittoprosentti on tuolloin noin 14%. Joten voisiko Purra ja kumppanit kääntää katseensa em. suuntiin. Veikkakaan, että kansasta 99 prosenttia hyväksyisi po. mammuttiyritysten , joita riittää riittää tässä maassa lukuisasti, voiton leikkaukseen - saattaisi lisätä jopa esiin nostaja -puolueen kannatusta! Pieniä paikallisia mainittujen alojen yrityksiä vastaan minulla ei ole mitään, mutta nämä pörssiperkeleet hyötyvät kansasta ja pahimmillaa niiden kautta verorahat lentävät kansainvälisten häm'ärähenkilöiden povitaskuihin!

LINKIT:

Sammon vuoden toisen neljänneksen tulos 526 miljoona euroa

Mehiläisen liikevaihto vuonna 2024 oli 2,1 miljardia euroa ja voitto 289,1 miljoonaa euroa

YLE:n ja MUUN MEDIAN ROMAHDUS ALKOI CITYLEHDESTÄ

Vielä 1980-luvun alussa massamme julkaistiin monen moisia lehtiä, joita omistivat lukuisat eri kustantajat. Lähes jokainen kykeni valitsemaan omaa maailmankuvaa ruokkivan tai kotiseudulta voimansa ammentavan lehden. Jopa valtiovalta tuki lehtiä, jotta tarjonta pysyi laajana ja jos rahaa ei tippunut Suomesta, sitä tuli mm. Neuvostoliitosta, joka turvasi Tiedonantajan ilmestymisen. Suurin osa suomalaisista tiesi esim. itänaapurin elämisen tyylin, vaikka media vaikeni siitä eli puskaradiokin toimi. Tuolloista mediaa yhdisti yhteisöllisyys ja suomalaisuus. Sen seurauksena kansalaiset tunsivat vastuun itsestään ja toisistaan. Koska tuolloin itsekkyys oli kirosana, maahamme rakennettiin terveyskeskukset, sairaalat, tiestö, lentokentät, jäähallit, uimahallit, saatiin kaikille ilmainen ja laadukas peruskoulu. Suomi oli ylpeä siitä, että kaikista pidettiin huolta ja sitä pidettiin jopa itsestäänselvyytenä.

1980-luvulla joku kopio läntistä suurkaupunkien nuorille aikuisille kaupunkilaisille suunnatun lehden ja toi sen Suomeen. Silloin syntyi Citylehti, joka harrasti aivan avoimesti tekstimainontaa ja markkinoi kaupunkiemme nuorille aikuisille uutta itsekästä elämänasennetta oikeutena plus hyveenä. Bilettämisestä, ravintolailloista ja oman egonsa korostamisesta kasvoi yksilökeskeinen ja omaa persoonaa korostava elämäntapa. Sinänsä koomista, kun aihevalinnoilla korostetaan yksilöllisyyttä ja ollaan olevinaan edelläkävijöitä ja koko maailmalle esikuvia, niin kaikki on kopioitu muualta. Ainahan on ollut näin: se mikä on hienoa maailmalla, on hienoa pääkaupunkiseudulla, jota peesaavat maakuntien huonolla itsetunnolla varustetut reppanat. Kävi kuitenkin niin, että Citylehdessä uuden maailmankuvan itselleen omistautuneesta bilettävästä ikinuoresta luoneet toimittajat liukenivat tuolloin syntyneisiin paikallisradioihin, muun julkaisutoiminnan palvelukseen ja nyt heitä löytyy jopa YLE:stä. Citylehdessä syntyneestä toimituslinjasta kasvoi kymmenissä vuosissa niin voimakas valtavirta suomalaiseen mediaan, että se söi tilan itse Citylehdeltä.

Mainitut toimittajat ovat itse ja esikuvina muokanneet mediakenttämme niin, että äärettömän itsekeskeinen hekottaminen ja omista asioista puhuminen ovat ohittaneet ns. perinteisen laatujournalismin. Nämä itsekkäät hekottajat vaativat itselleen tilaa kuten kunnon korvauksia ja siksipä esim. YLE:llä ei löydy enää varaa maakuntatoimituksiin ja niiden tuottamiin laadukkaisiin lähetyksiin. Ehkäpä karmeinta mainitussa toimituslinjassa piilee siinä, että se synnytti aivan uuden ihmisluokan tähän maahan: bilettävät ikinuoret, vain itseään ajattelevat, aikuiset. He eivät mene naimisiin ja heitä kosiskeleva ja edustava media ei juurikaan välitä muista Suomen väestönosista - siinä hävisi Suomesta talvisodan henki. Media muokkaa kansaa ja vaikuttaa selkeästi myös poliittisiin valintoihin vai voiko muuten perustella naama pölyssä ja silmät päässä seisovan bilepääministerin saamaa hehkutusta uutisvälineissä. Katsopa kuinka paljon Suomesta löytyy ikäihmisiä, heille ei löydy yhtään omaa radiokanavaa, mutta ikibilettävälle luokalle tarjontaa riittää julkisella, yksityisellä ja ruotsinkielisellä puolella. Nyt ajetaan alas jopa YLE:n jääkiekkolähetykset, jotta varat piisaavat em. porukan viihdyttämiseeen. Siinä teille selkeä syy, miten suomalaiset äänestävät, jos edes äänestävät, eivätkä enää lisäänny!

HIENOIN KOULU ja HUONOIN OPETUS

Otsikon kaltaisesta tulevaisuudesta varoitin päättäjiä, kun muutama vuosi sitten valmisteltiin lähes sadanmiljoonan euron koulu/vapaa-ajankombinaatin käyttöönottoa. Tarkoitukseni oli herättää päättäjät havahtumaan uutuuden tuomien mahdollisuuksien maksimaaliseen hyödyntämiseen, mutta kuinka kävi? Minut haukuttiin pystyyn, kun arvostelen opettajiamme ja opetustoimemme johtoa ja mitään ei tehty. Kävipä kotvan kuluttua niin, että eräässä koulussamme kolmasosa oppilaista sai erityisopetusta. Kun nostin ongelman esille, vaadin resursseja opetukseen ja tilanteen parantamista, sain jälleen opetustoimen silmilleni. Tuntui säälittävältä, kun valtuutetuille kerrottiin ja he peräti uskoivat, että opetuksen määrää vähentämällä ja ryhmäkokoja kasvattamalla parannetaan opetuksen tasoa. Tylyä statistiikkaa tuli opetustoimemme tulostan tasosta, kun lukiorankingissa sijoitus oli 300 huonommalla puolella. Sen jälkeen ei koko rankingista ole hölisty halaistua sanaa. Muista kuitenkin sen, että aikoinaan lukiomme sijoittui reilut paristaan sijaa paremmin.



Joku käivärä möläytti, jospa meillä satsataan opetuksen sijaan ruokaan ja pistetään tavoitteeksi: SUOMEN PARAS KOULURUOKA! Tulee mieleen vanha kommunistien slogan Jugoslaviassa: TOVERIT OLKAA REALISTEJA - TOVERIT VAATIKAA MAHDOTTOMIA! Voin vain murheellisena todeta ettei organisaatio pysty parempaan kuin sen realistiset kyvyt edellyttävät. Jos seiväshyppääjä ei pääse kuin viiden metrin korkeudella olevan riman yli, ei hän pelkällä uhon voimalla selvitä kuuden metrin korkeudella olevaa rimaa. Sama pätee valmistelijoihin, jos kaupungin väkiluku on romahtanut ja laskee edelleen, on aivan turha odottaa, että pelkällä uholla ja päätöksenteolla tämän aikaansaaneet kehityksen jarrut muuttuisivat kehityksen kaasupolkimiksi. Niinpä siis taitaa käydä, että saimme Suomen hienoimpaan kouluun Suomen huonoimman opetuksen ja bonuksena kerrassaan kehnon ruuan.

Käytännössä meidän puitteemme mahdollistivat riman ylityksen, mutta valmistelu ja päättäjät pilasivat mahdollisuuden nimeltä Wintteri, meillä ei ole kykyjä eikä rahaa hyödyntää sitä. Ei riitä, että kokouksissa rima asetetaan korkealle ja saman tien lähdetään juhlimaan sitä. Täytyy myös pitää huoli siitä, että riman ylitys onnistuu käytännössä. Päättäjien on vaatimisen lisäksi tuettava resurssien antamisella, koulutuksella ja äärimmillään jopa henkilövaihdoksilla kaupunkiorganisaatiota, jotta rima taatusti ylittyy. Mikäli näin ei tapahdu kaikki päätösten riemu rajoittuu neljännen kerroksen kokoushuoneen kuvottavuutta hipovaan hekotteluun: olipa meillä kivaa. On eri asia tehdä päätöksiä kuin elää niiden kanssa. Jos kaupungin väkiluku on vähentynyt reilusta 18 000 alle 15 000, kertoo se karua kieltä paikkakunnan päättäjien ja kaupunkiorganisaation onnistumisesta tai siis epäonnistumisesta. Wintteri oli syntyessään mahdollisuus, mutta siitä tuli osaamattoman valmistelun ja päätännän seurauksena armoton kulu. Vähän kuin olisi antanut upouuden täysperävaunu Scanian mopokorttilaiselle! Kunnissa onnistumisesta ja riman ylityksestä kertovat vain ja ainoastaan positiivinen talous sekä plusmerkkinen väestökehitys!

KEKKOSELTA HÄTÄTILAHALLITUS - STUBB:le HAME PÄÄLLE?

Suomessa on Euroopan pahin työttömyys ja lähes puoli miljoonaa kansalaista ulosotossa. Aiemmin seurauksena oli hätätilahallitus, nyt mittavat ongelmat jäävät mediassa uutisten sivulauseeksi ja päättäjät eivät tartu niihin mitenkään. Hallitus jatkaa kesälomanloman viettoa ja omaa tuhertamistaan eikä oppositiostakaan kuulu muuta kuin Gaza, Gaza, Gaza -räksytystä. Meidän media ei edes kysy ministereiltä tai oppositiolta onko mainittujen kansallisten ongelmien ratkaisu käynyt edes mielessä. Kaipa esim. YLE:n väki pelkää, että ongelman vuoksi puututaan heidän rahoitukseen, jos maan verotulot eli YLE:n rahoituspohja pettää. Siksi yritetään ongelmista vaieten, päästä yli syksyn, yli seuraavan budjetin tuomien leikkausten ja turvata po. media lonkeron tulevan vuoden työpaikat ja tulotaso. Pistää ihmetyttämään, että vain yksi suomalainen kansanedustajaa nostaa tämän ongelman ytimen eli pääkaupunkiseudun elostelun esille. Kyseisen esiin noston teki Teemu Keskisarja osoittaen suoraan sormella helsinkiläisiin, vantaalaisiin ja espoolaisiin.

Vuonna 1975 presidentti Kekkonen kutsui puoluejohtajat luokseen, haukkui heidät pystyyn ja sen seurauksena muodostettiin hätätilahallitus taittamaan kasvavan työttömyyden selkä. Tänään on lähempänä ja todennäköisempää, että työttömyyteen tai ylivelkaantumisongelmaan puuttumisen sijaan presidentti vetää hameen ylleen, lakkaa kynnet, laittaa kajaalia naamaan ja lähtee valkaistut hampaat hohtaen homomarssin keulakuvaksi. Hiukan voisivat päättäjämme puuttua kansan rahoittaman median uutisvalintoihin tai ainakin lopettamasta varjon lailla sen seuraamisen. Gazan tilanteeseen emme voi vaikuttaa mitenkään, mutta työttömyyteen ja ylivelkaantumiseen voimme. Kansanedustajiemme suhtautuminen kansallisiin ongelmiin on käsittämättömän passiivinen vai onko heidän ainoa tavoitteensa päästä vääntämään tekonaurua johonkin Katja Ståhlin juontamaan miljoona projektiin.

LINKKI:

MIETTUSEN II HALLITUS