POLIISI OLI POP - MITÄ TEKI POLIISI?

Maaseudulta ja pikkukaupungeista poliisit katosivat kuin suolistokaasu Saharaan. Kun poliiseista jotain uutisoidaan, näkyy se usein ikävästi ja vaikuttaa jopa syyttelyltä. Jos poliisi tarttuu aseeseen, vähintään kolmannessa virkkeessä kerrotaan naapuripoliisipiirin tai, syyttäjän tutkivan toimiko poliisi oikein. Kun muutama päivä tapahtuman h-hetkestä vierähtää ryhtyy media kertomaan tarkemmin itse tapahtumasta, jossa poliisi joutui nopeasti tekemään päätöksiä ja toimimaan päättelynsä mukaan. Toimitustyylistä ja sen, ikävimmillään syyttävään sävyyn, seurauksena useat kansalaiset tuomitsevat tehtävää suorittaneen poliisin. Toimittaja voisi hiukan pohtia niitä tunnontuskia, joita aseeseen tarttunut poliisi kantaa sisällään. Häntä odottaa monta unetonta yötä ja kenties elinikäinen painajainen, joten poliisin taakkaa tulisi keventää eikä lisätä vain siksi, että saadaan tuhdisti myyvä lööppi.

Voisiko tiedotusrobotti eli ns. toimittaja joskus pohtia poliisin työn vaativuutta ja riskejä. Poliisi joutuu menemään hämäriin paikkoihin, riitaisiin koteihin ja turvautumaan kaiken muun arsenaalin lisäksi jopa aseeseen, jotta yhteiskuntarauha säilyy. Poliisi pistää itsensä peliin työssä, joka päiväpäivältä muuttuu vaarallisemmaksi. Joka päivä kasvaa riski, ettei poliisi enää koskaan palaa töistä kotiin, vaan siellä jatkavat elämäänsä leski ja orvot lapset. Poliisin työn arvostusta sopisi nostaa, koska juuri poliisit paikkaavat yhteiskuntamme epäonnistuneet sosiaalipolitiikan ja maahanmuuttopolitiikan armottomat epäonnistumiset. Toimittajien soisi unohtaa itsekkyytensä ja hoksata, että poliisit turvaavat myös ns. journalistienkin työrauhan ja liikkumisen niin töissä kuin vapaa-aikana. 

Muistakaapa niitä ruikutuksia, mitkä alkavat välittömästi mediassa, jos joku sen lonkeroissa työskentelevä päätoimittajan jatke saa vähänkin negatiivista palautetta. Koko mediakenttä kerää voimansa yhteen, uhriutuu, sydäntä särkevin jutuin paljastaen koko ammattikuntaa hallitsevan säälittävän herkkähipiäisyyden. Toimittajakuntamme ei kestä vähäistäkään kritiikkiä tai palautetta, tuntee olonsa uhatuksi ja vaatii ruikuttaen suojelua yhteiskunnalta eli poliisilta. Harvalukuisten poliisien tehtävä on tähän onnettomaan jamaan ajautuneessa yhteiskunnassa äärettömän ratkaiseva turvallisuutemme viimeisten rippeiden säilyttämiseksi. Siis arvon toimittajat, muistakaa: POLIISI EI KÄYTÄ ASETTA, JOTTA TE PÄÄSETTE TEKEMÄÄN MYYVIÄ LÖÖPPEJÄ!