KEHITTÄJÄT VAI HÄVITTÄJÄT VAUHDISSA?

Uuttakaupunkia kehitetään vauhdikkaasti vauhdilla. Historia jyrätään modernilla kaupungin kehittämisellä. Demokadut und demotilat jyräävät alleen kaiken historiallisen - lähes kaiken, vain yhteisen oman, ei kavereille pyhitettyä, ne tuhoavat. Meillä tämän päivän valmistelu hävittää historian, kun tavoitteena on rakentaa tulevaisuutta, joka nojaa merelliseen ja idylliseen vanhaan puutalokaupunkiin  - melkoinen ristiriita ja lähtökohdassa. Meillä ei tähdätä tulevaisuuteen, vaan härkäpäiseen tämän päivän valmistelun jalostamiseen päätöksiksi. Tähän päämäärään pääsemiseksi kaikki on pyhää: SALAILU, VALEHTELU ja HISTORIALLISTEN RAKENNUSTEN HÄVITTÄMINEN!

Kaikki edellä mainittu, päätösten härkäpäinen läpivienti, nojaa epärealistisuuteen. Mitä enemmän Uusikaupunki toteuttaa nykyisen valmistelun päättömyyksiä, sitä varmemmin sen talous nitkahtaa polvilleen ja lopulta turvalleen syvään suohon. Me emme voi puhua kaupunkimme tulevaisuudesta kehityksen osalta muuten kuin miinus merkin pistämisellä kehitys sanan edelle. Kehittämisellä, demokadulla, puihin hirtetyillä jakkaroilla, riippusänkyjen virittelyllä puistoihin, olemme tehneet kaupungistamme valtakunnallisen naurunaiheen, joka siinä sivussa menetti viimeisenkin vetovoimansa!

VPK:n paviljongin 130-vuotisen historian tuhoamisen ymmärtäisi, jos rantamme olisivat ahtaat ja rakennustilasta puute. Totuus on kuitenkin se, että kaupungissamme piisaa kilometritolkulla rantaa, joka on päästetty ryteikköiseen tilaan eli se ei palvele asumis- tai virkistyskäyttöä. Ja jos kaupunki on johonkin investoinut, kuten leirintäalueeseen, on se päästetty rapistumaan käyttökelvottomaksi. Tilanteemme on kerrassaan kammottava. Olemme osaamattoman virkahenkilöjuntan armoilla, koska päätäntämme enemmistö siunaa kaiken valmistelun. Uudenkaupungin taloudellinen tulevaisuus ja viihtyvyys tulee muistuttamaan pommitusten jälkeistä Dresdeniä. Jopa jokainen normaalilla älyllä varustettu kolmevuotias hoksaa se, että Uusikaupunki vaeltaa tuhontiellä.

Autotehdas, Vahterus ja Yara tarjosivat Uudellekaupungille ainutlaatuisen kasvuedellytyksen. Kun muu Suomi vielä kipristeli syvässä lamassa, Uuteenkaupunkiin syntyi tuhansia uusia vientiteollisuuden työpaikkoja. Kuin Hölmölän väki Uusikaupunki nukkui ainutlaatuisen mahdollisuuden ohi. Muutama positiivinen päätös sai hetkeksi kaupunkimme kasvamaan, mutta sitten valmistelumme ja päätöksentekomme ryhtyi syytämään älyttömyyksiä, joka ensin jarrutti muuttoliikettä ja lopulta käänsi sen muuttotappioksi.

Käykää Salossa katsomassa sikäläisiä vapaa-ajan mahdollisuuksia, palveluja - niin yksityisiä kuin julkisia ja hölmöinkin hoksaa, ettei sieltä ihan heti muuteta perheen kanssa Uuteenkaupunkiin. Muutto Uuteenkaupunkiin on salolaisperheelle kuin putoamista 1980-luvun kirkonkylän tasolle. Meidän tulee viimeinkin satsata lasten ja nuorten elämisen laatuun, emme saa olla maailman ensimmäinen paikkakunta, joka vaihtaa maailman parhaan oppimissysteemin johonkin tuntemattomaan. Meidän tulee hyödyntää kaupunkimme rantoja ja maaseutua niin asumiseen kuin viihtymiseen - voimme tarjota uusille asukkaillemme maailman kauniimman saariston ja tervettä maaseutuelämää. Meidän tulee huomioida ikäihmiset asiallisesti jo siksi, että lähes jokainen nuori ja lasi tulee joskus elämään ikäihmisen arkea. Ottakaamme historiamme mahdollisuutenne ja oppikaamme siitä. Älkäämme suhtautuko 400-vuotiseen historiaamme taakkana, joka tulee hävittää!

Elämme murheen viikkoa, joka kirjataan uusikaupunkilaisen historian hävittämisessä mustalla murheen merkinnällä. Tulevat polvet muistavat alvijongin raiskanneet valmistelijat ja päättäjät tuhonenkeleinä.

1889 rakennettu VPK:n palviljonki siirtyi ajasta iäisyyteen 130 vuoden olemassa olon jälkeen. Puuastioda arvostetaan, mutta kaupunkimme rakennusten historia on arvotonta. Koskahan vanha kirkkomme poistuu kaupunkikuvasta, se kun on ihan rannassa, niin kuin meidän meri?