Tuntuu vähintään huvittavalta ja äärimmäisen surulliselta katsoa Hege Ween ja kumppaneiden vuodatuksia terveyspalveluiden poistumisesta sekä jopa syyn vierittämistä nykyisille päättäjille. Ensinnäkin pitkälti nyt päättäjinä hääräävät samat tyypit kuin aikaisemmin, jotkut heistä ovat istuneet vallassa jo vuosikymmeniä. Itse syy sairaalan lähtöön ei löydy salaliitoista, juonis tms., vaan omien päättäjiemme tekemistä ja toteuttamista karkeista virhearvioista.
Jos isoon bussiin ei piisaa matkustajia, vaihdetaan reitille pienempi bussi ja jos matkustajat vähenevät entisestään, loppuu kannattamattoman bussin kulkeminen kokonaan. Sama pätee sairaalaan, ne keskittyvät sinne, missä mahdolliset potilaat asustavat ja elelevät. Kaikki palvelut, niin yksityiset kuin julkiset säilyvät ja lisääntyvät, jos niille riittää käyttäjiä. Kaupungin osalta kehityksen suunnan määrää asukasluku. Uudessakaupungissa asukasluku väheni vahvasti ja vähenee edelleen, joten siksi meidän palvelutkin huononevat - TÄMÄ ON ITSESTÄÄN SELVÄÄ!
Sairaalan lähtemisen osalta on täysin naurettavaa puhua juonista tai vastaavista, syy tämänkin palvelun poistumiseen löytyy kaupunkimme vähentyneestä väestä, ei mistään muusta! Vuonna 1990 Uudenkaupungin asukasluvuksi kirjattiin 18 432. Kuluvan vuoden alun asukasmäärämme jäi 15 510. Kuten Alicenkadun näkymä todistaa väestökato vaikuttaa äärimmäisen murheellisesti paikkakuntamme kaikkiin palveluihin.
Kuten jo vuosia sitten totesimme ja varoitimme, valmistelumme sekä päätöksemme toivat menestyksen sijasta tuhoa, puutetta, kurjuutta ja lopulta vienevätvät kaupunkilaisilta sairaalankin. Mikäli valmistelun suunta olisi ollut päin vastainen, kaupunkimme sairaala todennäköisesti jatkaisi toimintaansa. Toteutetun politiikan ainoana hyvänä puolena voidaan pitää senioriväestön kaupunkiin muuttoa. Tämäkin syy tuntuu lähinnä takaperoiselta: Massiivisen laajan aktiiviväestön poismuuton seurauksena asuntojemme hinnat laskivat ja niinpä esim. Turussa asuntonsa myyneelle ja tänne muuttaneelle seniorille jää rutkasti käyttörahaa. Lisäksi kaksi isompaa, lähes tyhjilleen jäänyttä, asuntorakennushanketta, Kalannin kerrostalo ja Pietolan rivitalot, laskivat asuntojemme hintatasoa ja siten madalsivat muuttokynnystä kaupunkiimme.
Sairaalan lähdön myötä seniorien muutto Uuteenkaupunkiin tyrehtyy, koska tuskinpa juuri se väestönosa, joka muita todennäköisimmin tarvitsee sairaalapalveluita, halua muuttaa, toimivan julkisen liikenteen ulottumattomiin, mahdollisimman kauaksi sairaalapalveluista. Olemme, kiitos valmistelun ja päättäjien, pedanneet itsemme varsin haasteelliseen rakoon. Muutokseen vaaditaan muutosta niin päättäjiltä kuin valmistelijoilta. Eikä syytä kaupungin nykytilaan voi missään tapauksessa langettaa Hege Ween niskaan. Syyt löytyvät syvemmältä ja ajallisesti kauempaa haapanevuorilaisista, jotka ovat kymmenet vuodet keikkuneet vallassa ja päätöksillään terrorisoineet kaupunkimme asukkaiden elämistä plus olemista.
Sairaalan suhteen suurimpana virheenä voi pitää siltojen polttamista, huhu- ja salajuonijuttuja levittämällä. Meidän tulee viimeinkin ryhtyä kaupunkimme pitkäjänteiseen kehittämiseen. Siihen tarjoutuu nyt mainiot edellytykset. Velkaantuminen loppui viimeinkin ja taloutemme pistettiin kohtuulliseen balanssiin. Suurin valopilkku ja tulevaisuudenuskon todiste löytyy Tyrjyn rakentamasta kerrostalosta, joka myytiin ennätyksellisen nopeasti. Jos rohkeasti, mutta hallitusti ryhdymme entraamaan ja rakentamaan kaupunkiamme viihtyisämmäksi, tulee Uudestakaupungista väkisinkin muuttovoittoinen ja väenlisäyksen myötä sairaalapalvelumme kehittyvät plus lisääntyvät!
sunnuntai 31. heinäkuuta 2016
tiistai 26. heinäkuuta 2016
HALLINTO- JA KEHITTÄMISKESKUKSESSA PAHOJA ONGELMIA?
Uudessakaupungissa vaiettiin yksimielisesti ja tuloshakuisesti kermalle sopivista ongelmista? Viime valtuustokaudella työpaikkakiusaustapaus lakaistiin maton alle tai se jäi pöydälle lojumaan, siitä ei hiiskuttu tai kirjoitettu riviäkään, sillä kiusausilmoituksen kohde oli median ja päättäjien messias. Kokonaan toisenlaiseksi tilanne muuttui silloin, kun messias esikuntineen tehtaili tutkintapyyntöjä tai kiusausilmoituksia. Nämä messiaan manööverit saivat mainosaikaa hallitukseninfoissa sekä mediassa harrastettiin kissankokoisin otsikoin yksipuolista tiedottamista.
Media ja propäättäjät hiljenivät vasta, kun asiat eivät edenneet mihinkään. Alkujaan hehkutettujen tutkintapyyntöjen tyssäämisestä syyttäjään ei sanailtu riviäkään. Ihmeellisintä lienee aikoinaan tapahtunut AVI:n kirjatun kirjeen katoaminen ja sopiva löytyminen. Mörnen oma "pinkerton" Hege Weehän kirjeen löysi ja juuri mukavasti erään hakuprosessin jälkeen. Kaiken tämän mahdollisti itseään emäspruittaukseksi tms. tituleeraava tiedottaja. Kuinka moni meistä antaisi itselleen moisen kunnianimen? -Tuskinpa kukaan muu, joten moinen titteli kertonee enemmänkin hopealusikka suussa syntymisestä tai varhain alkaneeta, mutta semminkin pitkään jatkuneesta kultanänniruokinnasta.
Palataan tähän päivään, aamukahviin ja juttutuokioon mörneläisten kanssa. Sainpa tietää karmeista työhyvinvointiongelmista ja etenkin siitä, missä ongelmat piilevät. Kuulemieni kauhutarinoiden tyyssijaksi paljastui hallinto- ja kehittämiskeskus. Ilman tarkastuslautakuntaa ja Timo A. Järvistä en olisi kyennyt utelemaan mitään po. ongelmasta. Järvisen lautakunta paljasti viime valtuustonistunnossa työhyvinvointiin liittyvän ongelmapesäkkeen löytyvän Mörnestä. Järvinen ei tuolloin vastannut kysymykseeni, missä hallintokunnassa voidaan pahoin, mutta kahvikupposen ääressä asia viimein selvisi.
Kaupunginhallitus vastaa kaupungin työntekijöiden oloista ja kaupunkiorganisaation toimivuudesta.
Siksi tuntui lähinnä oudolta, että po. valtuustonistunnossa puoliksi hekotellen hallituksenjäsen totesi Järvisen ilmoituksesta: EI MYÖ TIIJETÄ MITTÄÄ! Lopukisi asia hoidettiin kuten perinteisiimme kuuluu eli yksimielisesti vaieten ja asioita valtuutetuille avaamatta. Toisaalta tätä ratkaisua voi pitää itsestään selvänä, koska vain yksi valtuutettu ilmaisi kiinnostuksensa kaupungissa ilmenneestä pahasta työhyvinvointiongelmasta.
Mieleeni herää väkisinkin muutamia kysymyksiä: Suojellaanko ikävän asian vaikenemisella kaupungin korkeinta virkamiesjohtoa? Eikö vasemmistoa kiinnosta vähääkään kuinka huonosti kaupungintyöntekijöitä kohdellaan? Kuinka hyvin kaupunkilaisia voi palvella organisaatio, jonka hallinnosta löytyy pahoja työhyvinvointiongelmia? Kuinka kauan johtaja saa jatkaa töppäilyjään?
Media ja propäättäjät hiljenivät vasta, kun asiat eivät edenneet mihinkään. Alkujaan hehkutettujen tutkintapyyntöjen tyssäämisestä syyttäjään ei sanailtu riviäkään. Ihmeellisintä lienee aikoinaan tapahtunut AVI:n kirjatun kirjeen katoaminen ja sopiva löytyminen. Mörnen oma "pinkerton" Hege Weehän kirjeen löysi ja juuri mukavasti erään hakuprosessin jälkeen. Kaiken tämän mahdollisti itseään emäspruittaukseksi tms. tituleeraava tiedottaja. Kuinka moni meistä antaisi itselleen moisen kunnianimen? -Tuskinpa kukaan muu, joten moinen titteli kertonee enemmänkin hopealusikka suussa syntymisestä tai varhain alkaneeta, mutta semminkin pitkään jatkuneesta kultanänniruokinnasta.
Palataan tähän päivään, aamukahviin ja juttutuokioon mörneläisten kanssa. Sainpa tietää karmeista työhyvinvointiongelmista ja etenkin siitä, missä ongelmat piilevät. Kuulemieni kauhutarinoiden tyyssijaksi paljastui hallinto- ja kehittämiskeskus. Ilman tarkastuslautakuntaa ja Timo A. Järvistä en olisi kyennyt utelemaan mitään po. ongelmasta. Järvisen lautakunta paljasti viime valtuustonistunnossa työhyvinvointiin liittyvän ongelmapesäkkeen löytyvän Mörnestä. Järvinen ei tuolloin vastannut kysymykseeni, missä hallintokunnassa voidaan pahoin, mutta kahvikupposen ääressä asia viimein selvisi.
Kaupunginhallitus vastaa kaupungin työntekijöiden oloista ja kaupunkiorganisaation toimivuudesta.
Siksi tuntui lähinnä oudolta, että po. valtuustonistunnossa puoliksi hekotellen hallituksenjäsen totesi Järvisen ilmoituksesta: EI MYÖ TIIJETÄ MITTÄÄ! Lopukisi asia hoidettiin kuten perinteisiimme kuuluu eli yksimielisesti vaieten ja asioita valtuutetuille avaamatta. Toisaalta tätä ratkaisua voi pitää itsestään selvänä, koska vain yksi valtuutettu ilmaisi kiinnostuksensa kaupungissa ilmenneestä pahasta työhyvinvointiongelmasta.
Mieleeni herää väkisinkin muutamia kysymyksiä: Suojellaanko ikävän asian vaikenemisella kaupungin korkeinta virkamiesjohtoa? Eikö vasemmistoa kiinnosta vähääkään kuinka huonosti kaupungintyöntekijöitä kohdellaan? Kuinka hyvin kaupunkilaisia voi palvella organisaatio, jonka hallinnosta löytyy pahoja työhyvinvointiongelmia? Kuinka kauan johtaja saa jatkaa töppäilyjään?
sunnuntai 24. heinäkuuta 2016
TOLKUN TOIMITTAJAT KERTOVAT TOLKUTTOMAN TOTUUDEN!
Aikoinaan kaupunkiimme vaadittiin tolkun päättäjiä. Vaatijana hääri pienen klikin edusmies, joka pohjoiskorealaisella toimitustyylillä yritti pitää suosikkiklikkinsä vallassa. Vastavuoroisesti klikki palkitsi pohjoiskorealaisen toimitustyylin jämäkällä veroeuroista kerätyllä potilla.Tuolloin toiset luokiteltiin tolkullisiksi ja toiset tolkuttomiksi, vaan mitä luokituksen takaa löytyy?
Harva tietää minkä merkkisellä autolla Turun Sanomien päätoimittaja ajelee ja koska hän hankki kulkuneuvonsa. Meillä tolkulliseen toimittamiseen kuului päätoimittajan autohankinnan uutisointi. Samoin muutkin päätoimittajan tekemiset ylittivät uutiskynnyksen harva se viikko. Neues Deutschlandkaan ei nostanut Walter Ulbrichtia yhtä usein ja yhtä korkealle jalustalle kuin tolkun toimittaja nosti itsensä ja suosikkinsa.
Auta armias, jos joku uskaltautui arvostelemaan saati esittämään vaihtoehtoja näiden tolkulisten esityksille tai päätöksille - johan mollaus alkoi, nimilistoja kerättiin ja jyrättiin vaihtoehtoja esittäneet. Yksi näistä ns. tolkullisten utopioihin kohdistuneista kritiikin kohteista löytyy vuokrakerrostaloista. Kaupunkiamme vaadittiin investoimaan kymmenenmiljoonaa euroa kahteen vuokrakerrostaloon. Valtuustolle esitettiin, että kaupunkimme kasvun estää vuokra-asuntopula. Hurjimmissa visioissa kaavailtiin viisikerroksista luksusvuokrakerrostaloa, joka laadulla houkuttelisi nuoria ihmisiä ja lapsiperheitä muuttamaan Uuteenkaupunkiin.
Mainitun luksusvuokrakerrostalon yhdeksi rahoittajaksi lupautui kaupunkimme sosiaalitoimi. Vastineeksi rahoituksestaan sosiaalitoimi halusi käyttöönsä luksuskerrostalon yhden kerroksen omille asiakkailleen: päihteitä hallitsemattomasti käyttäville, asunnottomille jne.. Tällaisia älyttömyyksiä saivat ns. tolkun ihmisten suojatit valmistella ja esittää täydellä palkalla. Kritisoijat ja järkeä valmisteluun vaatineet haukuttiin julkisesti lyttyyn, mutta huhaavalmistelijat saivat ns. tolkullisilta päättäjiltä ruhtinaallisia kannustinpalkkioita ja palkankorotuksia.
Viimeinkin kaikki huomaavat, että tolkullisina itseään pitäneet elivät kaikessa tolkuttomuudessaan utopioissa ja valheissa. Hege Wee polkaisi tolkuttomalla vuokra-asuntorustauksella totuuden esiin. Lauantaina samassa mediassa kumottiin, ammattimaisesti toimitetussa jutussa, Hege Ween vuosia hokema asuntopula. Hienoa, ettei media enää valjastu pienen kilikin härskiksi asianajajaksi ja vallantakaajaksi. Nyt toimittajat osoittivat olevansa todella tolkuissaan ja Uudenkaupungin kulkevan kohti vapaita vaaleja, joissa median tarjoama faktatieto ajaa luulojen, uskon ja valheiden ohi!
Harva tietää minkä merkkisellä autolla Turun Sanomien päätoimittaja ajelee ja koska hän hankki kulkuneuvonsa. Meillä tolkulliseen toimittamiseen kuului päätoimittajan autohankinnan uutisointi. Samoin muutkin päätoimittajan tekemiset ylittivät uutiskynnyksen harva se viikko. Neues Deutschlandkaan ei nostanut Walter Ulbrichtia yhtä usein ja yhtä korkealle jalustalle kuin tolkun toimittaja nosti itsensä ja suosikkinsa.
Auta armias, jos joku uskaltautui arvostelemaan saati esittämään vaihtoehtoja näiden tolkulisten esityksille tai päätöksille - johan mollaus alkoi, nimilistoja kerättiin ja jyrättiin vaihtoehtoja esittäneet. Yksi näistä ns. tolkullisten utopioihin kohdistuneista kritiikin kohteista löytyy vuokrakerrostaloista. Kaupunkiamme vaadittiin investoimaan kymmenenmiljoonaa euroa kahteen vuokrakerrostaloon. Valtuustolle esitettiin, että kaupunkimme kasvun estää vuokra-asuntopula. Hurjimmissa visioissa kaavailtiin viisikerroksista luksusvuokrakerrostaloa, joka laadulla houkuttelisi nuoria ihmisiä ja lapsiperheitä muuttamaan Uuteenkaupunkiin.
Mainitun luksusvuokrakerrostalon yhdeksi rahoittajaksi lupautui kaupunkimme sosiaalitoimi. Vastineeksi rahoituksestaan sosiaalitoimi halusi käyttöönsä luksuskerrostalon yhden kerroksen omille asiakkailleen: päihteitä hallitsemattomasti käyttäville, asunnottomille jne.. Tällaisia älyttömyyksiä saivat ns. tolkun ihmisten suojatit valmistella ja esittää täydellä palkalla. Kritisoijat ja järkeä valmisteluun vaatineet haukuttiin julkisesti lyttyyn, mutta huhaavalmistelijat saivat ns. tolkullisilta päättäjiltä ruhtinaallisia kannustinpalkkioita ja palkankorotuksia.
Viimeinkin kaikki huomaavat, että tolkullisina itseään pitäneet elivät kaikessa tolkuttomuudessaan utopioissa ja valheissa. Hege Wee polkaisi tolkuttomalla vuokra-asuntorustauksella totuuden esiin. Lauantaina samassa mediassa kumottiin, ammattimaisesti toimitetussa jutussa, Hege Ween vuosia hokema asuntopula. Hienoa, ettei media enää valjastu pienen kilikin härskiksi asianajajaksi ja vallantakaajaksi. Nyt toimittajat osoittivat olevansa todella tolkuissaan ja Uudenkaupungin kulkevan kohti vapaita vaaleja, joissa median tarjoama faktatieto ajaa luulojen, uskon ja valheiden ohi!
keskiviikko 20. heinäkuuta 2016
SITÄ TIKULLA, JOKA ELINKEINOHULLUTTELUA MUISTAA!
Juha Aaltosen motivoimana palasin menneen ajan viestinnän ja erään viime lauantain viestin pariin. Siellä lauottiin kynän voimalla omintakeisia teesilöitä. Hege Wee osoitti kirjoituksellaan, että perehtymättä eilispäivän munauksiin, ei voi huomata tänä päivänä kirkkaana loistavaa supertyperyyttä plus asioiden väärää painottamista sekä tapahtuneen tuloshakuista esille nostamista.
Lähdetäänpä purkamaan Hege Ween tekstiä: Kouluistamme löytyy tilaa, vaan mikäpä syynä siihen? Viime valtuustokaudella lakkautettiin viisi hyvää koulua, joissa opetus toimi onnistuneesti. Näiden korvaamiseksi jouduttiin ottamaan käyttöön kymmeniä vuosia rapistumassa mädännyt rakennus, joka täytyi ehostaa nykypäivän opetusvaatimuspuitteiden mukaiseksi. Kaikki muistanevat kuinka rakennuksen vaatima ja kääkän lupaama pieni pintaremontti kasvoi satojentuhansien eurojen kuluksi.
Kouluverkon alasajolla Hege Wee vakuutti kaupungin talouden kääntyvän plussalle. Toisin kävi - jo seuraavana vuonna Uudenkaupungin väkiluku putosi ennätyksellisellä, miltei 300 asukkaalla. Näistä poislähtijöistä suurin osa kulki lapsiperheen statuksen alla. Perinnöksi Hege Ween velmut jättivät tasapainoisen talouden sijaan noin kahdeksanmiljoonaa euroa miinuksella olevan kaupungin sekä hulluuden siemeniä esim.: Investoidaan lahoamispisteessä notkuvaan skulahtaneeseen ja puolityhjään kouluun 9 miljoonaa euroa!
Hege Wee toteaa liikuntapaikkojemme kuuluvan mairittelevaan mainioustasoon. Totuuden siemenet eivät idä mainitusta väittämästä, koska Uudenkaupungin vapaa-ajanpuitteisiin ei satsattu menneellä valtuustokaudella juuri lainkaan. Ilman UPK:n ponnisteluja ja varainkeräystä kaupunkimme nuoret jalkapalloilijat odottelisivat yhä tekonurmea. Aikoinaan Uuteenkaupunkiin puuhattiin kaupungin, UPK:n ja Palloliiton yhteistoimin rahoitettua tekonurmea. Tälle täysimittaiselle kentälle Hege Ween jengi sanoi: NJET! Samaan aikaan sama porukka salasi sen, että kaupunki hakkasi miltei tekonurmen verran rahaa liikuntayritykseen, joka toimi hetken Laitilassa ja meni konkurssiin siten, että sinne myös jäivät uusikaupunkilaisten satsaamat veroeurot!
Elinkeinotoiminnasta kirjoittaessaan Hege Wee ei ainoastaan astu vaan myös mulahtaa heikkoihin jäihin. Meillä hakattiin elinkeinopolitiikkaan suorana rahana tai veronmaksajien piikkiin otettuna velkana yli kymmenenmiljoonaa euroa. Nyt sopii kysäistä: Tuliko Uudestakaupungista eurooppalaisen teräsjalostuksen keskusta, missä luuraa etanolitehdas, joka nieli satojatuhansia veroeuroja, entäpä mistä löytyvä sadat luvatut Hinku-työpaikat, entä sadat soijatehtaan luvatut työpaikat jne. jne.. Ainoa minkä Uusikaupunki osoitti käytännön elinkeinotoimillaan tuntee nimen: TOTAALINEN OSAAMATTOMUUS!
Aivan oma mystiikka piilee Hege Ween väittämässä Uudessakaupungissa vallitsee pula vuokra-asunnoista. Viime valtuustonkokouksessa mies äänesti selkeästi osoittaen, että hänen mielestään kaupungista löytyy vuokra-asuntoja jaettavaksi jopa pakolaisille eli po. asunnoista ei tuolloin ilmennyt vähäisintäkään pulaa. Jos Uusikaupunki menetti parhaista päivistään lähes 15% eli 3 000 asukasta, kumpuaa asuntopula vain valheellisissa puppupuheissa - vai asuivatko poismuuttaneet uusikaupunkilaiset teltoissa tai maakuopissa?
Hege Wee totesi, että jokainen asukas merkitsee kaupungille 4 500€ tuloa vuodessa. Vuonna 2008 eli Hege Ween valtaannousun aattovuonna kaupungissamme asusti 15 886 uusikaupunkilaista ja vuonna 2012, kun Hege Wee lensi takariviin, asukaslukumme jäi 15 499 asukkaaseen. Nyt kaupungissamme asustelee 15 510 uusikaupunkilaista. Hege Ween valta-aikana väestömme väheni 387 asukkaalla eli reilun kymmenenmiljoonan euron elinkeinoinvestoinneilla saimme aikaan 1 741 500 € vuotuisen taantumisen Uudenkaupungin tuloihin. Jokainen voi itse päätellä ettei elinkeinopolitiikan osalta voida puhua mistään huippuonnistumisesta - ei edes Uudenkaupungin mittapuussa. Pikemminkin kyseessä lienee Suomen kuntahistorian tuntuvin, investoinneilla tehty, taloudellinen rimanalitus! Jos tämän johtamisen takana piilevät tyypit pyrkisivät rintamaoloissa itsekkäästi toistamaan karkeat muilla maksattamansa virheensä, kuuluisi ylhäältä koruton komento: Ammutaan aamun koitteessa!
Hyvät poliittiset ystäväni Järvinen, Harto, Juha Aaltonen, Rake, Nikula, Tuominen ja muutkin haluaisivat uskoakseni rakentaa Uuteenkaupunkiin edistyksellisen fuusiovoimalan, joka toisi työtä, varoja sekä rutkasti halpaa ja puhdasta energiaa; mutta kuitenkaan yksikään meistä ei lähde hakkaamaan miljoonia euroja kaupunkilaisten rahaa po. mahtihankkeeseen. Syy negatiivisuuteen piilee yksinkertaisessa realiteetissa: Me emme tiedä eivätkä meidän valmistelijat tiedä riittävästi fuusiovoimasta!
Hege Weelle hatunnosto siitä, että hän oivaltaa tuoda poliittiset teesilönsä esiin juuri nyt, kun niitä ei tyrkytä kukaan muu eli hänen julkaisemiensa näkemysten lukuarvo huitelee korkealla. Ikävä vaan, että yksiselitteinen totuus tallautuu Hegen esittämiin mielipide fraaseihin. Muistakaa: Kuka tahansa voi ennen vaaleja luvata mitä tahansa, mutta totuus päättäjien tasosta löytyy vain ja ainoastaan historiasta. Ja nyt laulua kolmannella(Bonanzan sävelin): Tonton tonton tontonmäkii, tonton tonton tontonmäkii, mäkii mäkii......
Jokainen poliittinen avaus ja keskustelu tulisi aloittaa kaupungissamme kysymyksellä: Äänestitkö Tontonmäen toteuttamisen puolesta vai sitä vastaan? Tontonmäki toteutuksineen lienee kuntahistoriamme älyttömin ja räikein poliittinen virhe -Virhe, jota ei tekisi edes keskiverto, luku/laskutaitoinen, kymmenvuotias. Kuten historia osoittaa meillä ei enää yksinkertaisesti kapitaali riitä em. tasoisten päättäjien loputtomalle huseeraamiselle!
Lähdetäänpä purkamaan Hege Ween tekstiä: Kouluistamme löytyy tilaa, vaan mikäpä syynä siihen? Viime valtuustokaudella lakkautettiin viisi hyvää koulua, joissa opetus toimi onnistuneesti. Näiden korvaamiseksi jouduttiin ottamaan käyttöön kymmeniä vuosia rapistumassa mädännyt rakennus, joka täytyi ehostaa nykypäivän opetusvaatimuspuitteiden mukaiseksi. Kaikki muistanevat kuinka rakennuksen vaatima ja kääkän lupaama pieni pintaremontti kasvoi satojentuhansien eurojen kuluksi.
Kouluverkon alasajolla Hege Wee vakuutti kaupungin talouden kääntyvän plussalle. Toisin kävi - jo seuraavana vuonna Uudenkaupungin väkiluku putosi ennätyksellisellä, miltei 300 asukkaalla. Näistä poislähtijöistä suurin osa kulki lapsiperheen statuksen alla. Perinnöksi Hege Ween velmut jättivät tasapainoisen talouden sijaan noin kahdeksanmiljoonaa euroa miinuksella olevan kaupungin sekä hulluuden siemeniä esim.: Investoidaan lahoamispisteessä notkuvaan skulahtaneeseen ja puolityhjään kouluun 9 miljoonaa euroa!
Hege Wee toteaa liikuntapaikkojemme kuuluvan mairittelevaan mainioustasoon. Totuuden siemenet eivät idä mainitusta väittämästä, koska Uudenkaupungin vapaa-ajanpuitteisiin ei satsattu menneellä valtuustokaudella juuri lainkaan. Ilman UPK:n ponnisteluja ja varainkeräystä kaupunkimme nuoret jalkapalloilijat odottelisivat yhä tekonurmea. Aikoinaan Uuteenkaupunkiin puuhattiin kaupungin, UPK:n ja Palloliiton yhteistoimin rahoitettua tekonurmea. Tälle täysimittaiselle kentälle Hege Ween jengi sanoi: NJET! Samaan aikaan sama porukka salasi sen, että kaupunki hakkasi miltei tekonurmen verran rahaa liikuntayritykseen, joka toimi hetken Laitilassa ja meni konkurssiin siten, että sinne myös jäivät uusikaupunkilaisten satsaamat veroeurot!
Elinkeinotoiminnasta kirjoittaessaan Hege Wee ei ainoastaan astu vaan myös mulahtaa heikkoihin jäihin. Meillä hakattiin elinkeinopolitiikkaan suorana rahana tai veronmaksajien piikkiin otettuna velkana yli kymmenenmiljoonaa euroa. Nyt sopii kysäistä: Tuliko Uudestakaupungista eurooppalaisen teräsjalostuksen keskusta, missä luuraa etanolitehdas, joka nieli satojatuhansia veroeuroja, entäpä mistä löytyvä sadat luvatut Hinku-työpaikat, entä sadat soijatehtaan luvatut työpaikat jne. jne.. Ainoa minkä Uusikaupunki osoitti käytännön elinkeinotoimillaan tuntee nimen: TOTAALINEN OSAAMATTOMUUS!
Aivan oma mystiikka piilee Hege Ween väittämässä Uudessakaupungissa vallitsee pula vuokra-asunnoista. Viime valtuustonkokouksessa mies äänesti selkeästi osoittaen, että hänen mielestään kaupungista löytyy vuokra-asuntoja jaettavaksi jopa pakolaisille eli po. asunnoista ei tuolloin ilmennyt vähäisintäkään pulaa. Jos Uusikaupunki menetti parhaista päivistään lähes 15% eli 3 000 asukasta, kumpuaa asuntopula vain valheellisissa puppupuheissa - vai asuivatko poismuuttaneet uusikaupunkilaiset teltoissa tai maakuopissa?
Hege Wee totesi, että jokainen asukas merkitsee kaupungille 4 500€ tuloa vuodessa. Vuonna 2008 eli Hege Ween valtaannousun aattovuonna kaupungissamme asusti 15 886 uusikaupunkilaista ja vuonna 2012, kun Hege Wee lensi takariviin, asukaslukumme jäi 15 499 asukkaaseen. Nyt kaupungissamme asustelee 15 510 uusikaupunkilaista. Hege Ween valta-aikana väestömme väheni 387 asukkaalla eli reilun kymmenenmiljoonan euron elinkeinoinvestoinneilla saimme aikaan 1 741 500 € vuotuisen taantumisen Uudenkaupungin tuloihin. Jokainen voi itse päätellä ettei elinkeinopolitiikan osalta voida puhua mistään huippuonnistumisesta - ei edes Uudenkaupungin mittapuussa. Pikemminkin kyseessä lienee Suomen kuntahistorian tuntuvin, investoinneilla tehty, taloudellinen rimanalitus! Jos tämän johtamisen takana piilevät tyypit pyrkisivät rintamaoloissa itsekkäästi toistamaan karkeat muilla maksattamansa virheensä, kuuluisi ylhäältä koruton komento: Ammutaan aamun koitteessa!
Hyvät poliittiset ystäväni Järvinen, Harto, Juha Aaltonen, Rake, Nikula, Tuominen ja muutkin haluaisivat uskoakseni rakentaa Uuteenkaupunkiin edistyksellisen fuusiovoimalan, joka toisi työtä, varoja sekä rutkasti halpaa ja puhdasta energiaa; mutta kuitenkaan yksikään meistä ei lähde hakkaamaan miljoonia euroja kaupunkilaisten rahaa po. mahtihankkeeseen. Syy negatiivisuuteen piilee yksinkertaisessa realiteetissa: Me emme tiedä eivätkä meidän valmistelijat tiedä riittävästi fuusiovoimasta!
Hege Weelle hatunnosto siitä, että hän oivaltaa tuoda poliittiset teesilönsä esiin juuri nyt, kun niitä ei tyrkytä kukaan muu eli hänen julkaisemiensa näkemysten lukuarvo huitelee korkealla. Ikävä vaan, että yksiselitteinen totuus tallautuu Hegen esittämiin mielipide fraaseihin. Muistakaa: Kuka tahansa voi ennen vaaleja luvata mitä tahansa, mutta totuus päättäjien tasosta löytyy vain ja ainoastaan historiasta. Ja nyt laulua kolmannella(Bonanzan sävelin): Tonton tonton tontonmäkii, tonton tonton tontonmäkii, mäkii mäkii......
Jokainen poliittinen avaus ja keskustelu tulisi aloittaa kaupungissamme kysymyksellä: Äänestitkö Tontonmäen toteuttamisen puolesta vai sitä vastaan? Tontonmäki toteutuksineen lienee kuntahistoriamme älyttömin ja räikein poliittinen virhe -Virhe, jota ei tekisi edes keskiverto, luku/laskutaitoinen, kymmenvuotias. Kuten historia osoittaa meillä ei enää yksinkertaisesti kapitaali riitä em. tasoisten päättäjien loputtomalle huseeraamiselle!
keskiviikko 13. heinäkuuta 2016
Vasemmiston kannatus tyssää naisiin
Timo Soini vei Persut vaaleihin ryvettymättömänä työväenpuolueena ja ääniä tuli. Jos Demrit eivät olisi vaihtaneet Urpilaista ay-johtaja Rinteeseen, olisi varmaankin puhuttu Persujen osalta kaikkien jytkyjen jytkystä. Vasemmistoliiton kannatus kohosi kansan keskuudessa, kun puheenjohtajavalintaa käytiin. Monet odottivat, että viimeinkin perinteinen työväenpuolue saa johtoonsa työläisen, joka tuntee tavallisen pakertajan arjen.
Toisin kävi. Vasemmistoliiton johtoon valittiin kansainvälistä oikeutta opiskellut Li Anderson. Tavallaan demarien juristi johtaja Rinne sai kumppanikseen yhden sortin, jos ei juristia, niin ainakin lakia lukeneen naisen. Tämä tietää takuuvarmasti sitä, että tavallisen tallaajan tunnot ja ongelmat eivät välity perinteisten työväenpuolueiden kautta päätöksentekoon. Sen sijaan juristien ja virkahenkilöiden leipä levennee, pitenee ja heillä on myös entistä mehevämpää leivän päälle pantavaa.
Eduskuntavaaleissa 2015 äänestysprosentti oli, kiitos Soinin työväenpuoluelupausten, toistamiseen yli 70%. Ikävä totuus on se, että lähes 30% suomalaisista ei usko äänestämisen parantavan heidän olojaan. Tämä epäuskoisten joukko koostuu tavallisista suomalaisista arjen puurtajista ja työttömistä. Kyseessä ovat juuri he keiden ongelmien poistamiseksi perinteiset työväenpuolueet aikoinaan taistelivat ja jotkut menivät jopa barrikadeille saakka puolustamaan tavallista duunaria.
Tuntuu omituiselta mikseivät perinteiset työväenpuolueet halua kasvattaa kannatustaan perinteisen työväestön keskuudessa, kun sieltä löytyy selkein potentiaali vaalimenestykseen. Aikoinaan työläiset perustivat puolueet, liikkeet ja yhdistykset ajamaan omaa etuaan. Tänä päivänä puolueet täydentävät itse itseään sopivien pikkukihojen valitessa itselleen sopivan johtajan. Kuvitelkaapa Vasemmistoliiton tilannetta, jos sen johtajaksi olisi päätynyt tavallista arkea tunteva duunari. Hän veisi, nostamalla tavallisten kulkevaisten ongelmat esiin, puolueen valtavaan vaalivoittoon. Mutta samalla uudet tuulet pyyhkäisisivät nykyiset kihot irti puolueen vallankahvasta. Kaikki herrat ja hienohelmat lentäisivät pihalle, kun raavas täyttäisi heidän paikkansa puolueen johtotehtävissä.
Kuten Paavi Borgia käytti kirkkoa ja uskoa henkilökohtaisten ja lähimpien etujen parantamiseksi, samoin omat poliittiset "borgiamme" ajavat häikäilemättömästi omaa ja omiensa etuaan. Vai luuletteko jonkun ns. työväenpuolueen monikautisen juristikansanedustajan haluavan tuplata eduskuntaryhmänsä koon tavallisilla duunareilla? -Ei varmasti, silloinhan hän menettäisi asemansa eikä kukaan edes omassa ryhmässä kuuntelisi hänen teoreettisutopistisia inhimillisyyssaarnoja.
Rinne puolestaan pyrkii demareissa vakiinnuttamaan epävarman asemansa nuolaisemalla urpilalaisten suuntaan esittämällä Urpilaista puolueen presidenttiehdokkaaksi. Ylimielinen ja omahyväinen Urpilainen muistetaan lähinnä Kataisen oikeana kätenä, poseerauskuvista sekä luokka petturi -huutojen kohteeksi joutumisesta. Urpilainen herättää lähinnä kiukkua nukkuvissa äänestäjissä ja persuja työväenpuolueena äänestäneissä kansalaisissa. Ilmiselvästi Rinnekin pelaa itselleen aikaa esiin nostaessaan Urpilaisen.
Vasemmistoliitto ja demarit ovat selkeästi kääntäneet selkänsä ns. työväestölle.
Toisin kävi. Vasemmistoliiton johtoon valittiin kansainvälistä oikeutta opiskellut Li Anderson. Tavallaan demarien juristi johtaja Rinne sai kumppanikseen yhden sortin, jos ei juristia, niin ainakin lakia lukeneen naisen. Tämä tietää takuuvarmasti sitä, että tavallisen tallaajan tunnot ja ongelmat eivät välity perinteisten työväenpuolueiden kautta päätöksentekoon. Sen sijaan juristien ja virkahenkilöiden leipä levennee, pitenee ja heillä on myös entistä mehevämpää leivän päälle pantavaa.
Eduskuntavaaleissa 2015 äänestysprosentti oli, kiitos Soinin työväenpuoluelupausten, toistamiseen yli 70%. Ikävä totuus on se, että lähes 30% suomalaisista ei usko äänestämisen parantavan heidän olojaan. Tämä epäuskoisten joukko koostuu tavallisista suomalaisista arjen puurtajista ja työttömistä. Kyseessä ovat juuri he keiden ongelmien poistamiseksi perinteiset työväenpuolueet aikoinaan taistelivat ja jotkut menivät jopa barrikadeille saakka puolustamaan tavallista duunaria.
Tuntuu omituiselta mikseivät perinteiset työväenpuolueet halua kasvattaa kannatustaan perinteisen työväestön keskuudessa, kun sieltä löytyy selkein potentiaali vaalimenestykseen. Aikoinaan työläiset perustivat puolueet, liikkeet ja yhdistykset ajamaan omaa etuaan. Tänä päivänä puolueet täydentävät itse itseään sopivien pikkukihojen valitessa itselleen sopivan johtajan. Kuvitelkaapa Vasemmistoliiton tilannetta, jos sen johtajaksi olisi päätynyt tavallista arkea tunteva duunari. Hän veisi, nostamalla tavallisten kulkevaisten ongelmat esiin, puolueen valtavaan vaalivoittoon. Mutta samalla uudet tuulet pyyhkäisisivät nykyiset kihot irti puolueen vallankahvasta. Kaikki herrat ja hienohelmat lentäisivät pihalle, kun raavas täyttäisi heidän paikkansa puolueen johtotehtävissä.
Kuten Paavi Borgia käytti kirkkoa ja uskoa henkilökohtaisten ja lähimpien etujen parantamiseksi, samoin omat poliittiset "borgiamme" ajavat häikäilemättömästi omaa ja omiensa etuaan. Vai luuletteko jonkun ns. työväenpuolueen monikautisen juristikansanedustajan haluavan tuplata eduskuntaryhmänsä koon tavallisilla duunareilla? -Ei varmasti, silloinhan hän menettäisi asemansa eikä kukaan edes omassa ryhmässä kuuntelisi hänen teoreettisutopistisia inhimillisyyssaarnoja.
Rinne puolestaan pyrkii demareissa vakiinnuttamaan epävarman asemansa nuolaisemalla urpilalaisten suuntaan esittämällä Urpilaista puolueen presidenttiehdokkaaksi. Ylimielinen ja omahyväinen Urpilainen muistetaan lähinnä Kataisen oikeana kätenä, poseerauskuvista sekä luokka petturi -huutojen kohteeksi joutumisesta. Urpilainen herättää lähinnä kiukkua nukkuvissa äänestäjissä ja persuja työväenpuolueena äänestäneissä kansalaisissa. Ilmiselvästi Rinnekin pelaa itselleen aikaa esiin nostaessaan Urpilaisen.
Vasemmistoliitto ja demarit ovat selkeästi kääntäneet selkänsä ns. työväestölle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)