Kirja kertoo kuinka lauteet paukkuvat ja airot katkeavat kun Antti yrittää tehdä vävykandinaattina vaikutuksen tulevaan appiukkoonsa. Eräs juhlinta huipentuu niin, että Antti päätyy nazitervehdyksiä tekevän lauman johdattamana munasillaan bussipysäkille. Väkisinkin mielen pintaan änkeää kuva Suomen politiikan Mr. Beanista. Onko tällaisesta miehestä maamme vetäjäksi pääministeriksi tai peräti presidentiksi vai onko pelkoa, että jonkun saunareissun ohessa johdatetaan pääministeri antamaan velalla elävän maan piikkiin runsaasti apua Afganistanille ja jopa valitsemaan ko. maan kansalaisen Suomen hallitukseen? Antti Lindmanin kirjan valtamedia melkeinpä vaikenee, joten sekin lienee havainnut suosikkipoikansa kirjassa esiin nostoja, jotka eivät välttämättä kohota kannatusta.
Jos Marini oli antamassa suomalaisia hävittäjiä Ukrainalle, niin voimmeko valtaan mahdollisesti kohoavalta odottaa jotain vastaavaa, vaikkapa osan ilmavoimista siirtymistä Viroon. Kun tuli mainittua Marin, niin verrattakoon toisessakin suhteessa Sannaa ja Anttia: jos Marinin kirjassa hänen isänsä loistaa poissaolollaan, niin Lindtmanin kirjassa äidin rooli jää vähäiseksi. Onko Antti siis käytännössä yksinkertainen ja kömpelö luuseri, jota naiset johdattavat mennen tulle minne sinne? Enpä usko näin olevan, koska Lindtman kertoo avoimesti ja rohkeasi rakastumisestaan ja opiskeluun lähtemisestä. Ja se, että hän uskaltaa suomalaisessa poliittisessa elämässä nostaa esiin kömmähdyksiä, on rohkeuden ja rehellisyyden merkki. Tietenkin omien kömmähdysten esiin nostaminen kertoo siitäkin, että hän voi luottaa siihen, että valtamedia vaikenee niistä. Kuvitelkaapa sitä media älämölöä, mikäli jostain persusta olisi kuva munasillaan porukassa, jossa kädet nousevat nazitervehdykseen.
Poliittisesta paatoksesta aiheena hallituksen lupaukset ja päinvastaisesti toteutuneesta kaaoksesta ja konkretiaa vailla olevista ratkaisusta on kuultu sadat ja tuhannet kerrat. Mainitut fraasit saivat ja saavat valtamediassa niin paljon tilaa, että niihin kyllästyttiin jo aikaa sitten. Miksi tuota täytyy vielä toistaa, kun maailma tarjoaa mielenkiintoisempaakin kerrottavaa. Tämän Antti Lindtmankin osoittaa itse nostamalla esiin demarin nimeltä Kari Nenonen "lääkärien kauhu". Ennen Vantaan kaupunginjohtajaksi Nenonen toimi mm. HUS:n johtajana ja sai uudistuskaavailuillaan lääkärit paniikin valtaan. Viimein HUS:ssa kehittyi tilanne, jonka seurauksena Nenonen jätti virkansa. Mutta pohtikaapa sitä, miksi kokoomus ja keskusta järjestivät po. demarille turvaviran. Herättikö Nenonen kunnioitusta vai kauhua kokoomuksessa ja keskustassa? Miksi Nenosen lääkkeistä Suomen terveydenhuoltoon vaietaan yhä ja miksei Antti Lindtman kutsunut Kari Nenosta, kenen pätevyyden ko. asiassa hän, kirjassaan miltei tunnustaa, valmistelemaan sote-uudistusta? Jos demari Kari Nenonen olisi ollut sotea suunnittelemassa, ottaisiko suomalainen lääkäri tänään asiakkaita vastaan kuten britti kollegansa julkisella puolella eli 37 potilasta eikä 3-7? Vihje valtamedialle: kysykää terveysasioissa Kari Nenosta asiantuntijaksi vai eikö teistäkään muu kuin lääkäri voi viitoittaa terveyspalvelujemme tietä?
Jos Marini oli antamassa suomalaisia hävittäjiä Ukrainalle, niin voimmeko valtaan mahdollisesti kohoavalta odottaa jotain vastaavaa, vaikkapa osan ilmavoimista siirtymistä Viroon. Kun tuli mainittua Marin, niin verrattakoon toisessakin suhteessa Sannaa ja Anttia: jos Marinin kirjassa hänen isänsä loistaa poissaolollaan, niin Lindtmanin kirjassa äidin rooli jää vähäiseksi. Onko Antti siis käytännössä yksinkertainen ja kömpelö luuseri, jota naiset johdattavat mennen tulle minne sinne? Enpä usko näin olevan, koska Lindtman kertoo avoimesti ja rohkeasi rakastumisestaan ja opiskeluun lähtemisestä. Ja se, että hän uskaltaa suomalaisessa poliittisessa elämässä nostaa esiin kömmähdyksiä, on rohkeuden ja rehellisyyden merkki. Tietenkin omien kömmähdysten esiin nostaminen kertoo siitäkin, että hän voi luottaa siihen, että valtamedia vaikenee niistä. Kuvitelkaapa sitä media älämölöä, mikäli jostain persusta olisi kuva munasillaan porukassa, jossa kädet nousevat nazitervehdykseen.
Poliittisesta paatoksesta aiheena hallituksen lupaukset ja päinvastaisesti toteutuneesta kaaoksesta ja konkretiaa vailla olevista ratkaisusta on kuultu sadat ja tuhannet kerrat. Mainitut fraasit saivat ja saavat valtamediassa niin paljon tilaa, että niihin kyllästyttiin jo aikaa sitten. Miksi tuota täytyy vielä toistaa, kun maailma tarjoaa mielenkiintoisempaakin kerrottavaa. Tämän Antti Lindtmankin osoittaa itse nostamalla esiin demarin nimeltä Kari Nenonen "lääkärien kauhu". Ennen Vantaan kaupunginjohtajaksi Nenonen toimi mm. HUS:n johtajana ja sai uudistuskaavailuillaan lääkärit paniikin valtaan. Viimein HUS:ssa kehittyi tilanne, jonka seurauksena Nenonen jätti virkansa. Mutta pohtikaapa sitä, miksi kokoomus ja keskusta järjestivät po. demarille turvaviran. Herättikö Nenonen kunnioitusta vai kauhua kokoomuksessa ja keskustassa? Miksi Nenosen lääkkeistä Suomen terveydenhuoltoon vaietaan yhä ja miksei Antti Lindtman kutsunut Kari Nenosta, kenen pätevyyden ko. asiassa hän, kirjassaan miltei tunnustaa, valmistelemaan sote-uudistusta? Jos demari Kari Nenonen olisi ollut sotea suunnittelemassa, ottaisiko suomalainen lääkäri tänään asiakkaita vastaan kuten britti kollegansa julkisella puolella eli 37 potilasta eikä 3-7? Vihje valtamedialle: kysykää terveysasioissa Kari Nenosta asiantuntijaksi vai eikö teistäkään muu kuin lääkäri voi viitoittaa terveyspalvelujemme tietä?
Kovin fiksuna ei voi pitää sitäkään, että Antti vihjaa ikävästi Antista, pitäisi Antin hoksata, niin Antti vastaa kuin Antille huutaa. Rinteen kuitti tulikin pian, kun hän perusteli Lindtmanin harhautuneen rajalakiäänestyksen rajoituksilla eksyneen huono johtamisen polulle. Tämän jälkeen on vaikeaa lähteä selittelemään iloisen ja yhteisen SDP perheen olotilaa. Viimeistään nyt huonomuistisinkin politiikan seuraaja muistaa SDP:n sisäiset kärhämät, joita muka ei ollut. Samalla joku kysyy, mihin ovat hävinneet ehdokaslistoilta demareiden sisäisten käytösongelmien esiin nostajat? Heitä ei sentään viety saunan taakse, vaan pyyhkäistiin syrjään kuin tiedotustilaisuuden valmistelija Lindtmanin ja Tuppuraisen edestä.SDP:n johtolause: MINÄ OLEN TYT.. SIIS ANTTI SINUN LINDTMANISI, ÄLÄ PIDÄ MUITA TYTT. siis ANTTEJA!
Joona Räsänen korostaa joulupuurokutsussaan Suomen ongelmien suuruuden nousseen sille tasolle, että tarvitaan yhteistyötä, niin kirjassaan Antti hankaloittaa puolueen sisäisiä keskusteluvälejä. Mikäli A. Lindtman olisi malttanut kertoa itsestään ihmisenä omalla osaavalla tyylillään, kirja olisi kirkastanut hänen tähteään inhimillisenä yhteisten asioiden hoitajana. Jotenkin kirjasta saa vaikutelman, että se on kuin vilkkaan lukiolaisen aikaansaannos. Ajatus ja idea on hyvä, mutta kynä lähtee lopulta laukalle ja poukkoilee holtittomasti kuin hullu hevonen, joka haukkaa sisältöä ateriaansa milloin mistäkin kunnes lyö hampaansa koiran paskaan. Onkin Antin kannalta murheellista todeta, että tämä kirja sinetöi: Antista ei tule koskaan pääministeriä - ei kummastakaan Antista, ensimmäinen on liian vanha ja toinen ei taida kasvaa niin aikuiseksi ettei jäisi aina juonijoiden joukossa höynäytettynä kuudenneksi! Alla linkki muutamaan mainioon blogiin: Nils-Aslak pohtii kuinka itäraja siirtyi kansan keskelle - Professori avaa Antti Lindtmanin vero mallin - Yrjöperskeles puolestaan avaa snadin Stadin ahterin! Tuossa alhaalla - olkaa hyvät!
LINKIT:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuhraappa tähän aikasi kuluksi jotain! Kiitos!