KUINKA JA KUKA TEKI PÖLHÖLÄSTÄ PÖLHÖLÄN?

Lahtisen ja konekiväärin sijaan ei tule kaivata syyllistä vai onko tilanne silloin toinen, kun yksi joukkoon soluttautunut piippalakki ampuu takaapäin omia? Eikö jatkuvan vahingoittamisen torjumiseksi ole löydettävä sen aiheuttaja eli syyllinen - millä muulla poistat ongelmaa kuin poistamalla sen aikaansaajan: varsinkin, jos muutaman hyväpalkkaisen käivärä enemmänkin munii tekemällä vääriä päätöksiä, joista sikiää, leikkaustarvetta, palvelujen alasajoa, korotettuja veroja ynnä taksoja vaikka heidän pitäisi parantaa, koko paletin maksavien, 15 000 rahoittajan arkea ja vapaa-aikaa? Tilannetta ei saada koskaan korjattua, jos ei puututa ongelmien todelliseen äitiin, kuka synnyttää kaiken maksajille alituista murhetta: huuhaahankkeita, kaupunkilaisten omaisuuden kunnossapidon toistuvaa laiminlyöntiä, palvelujen leikkauksia, kiinteistövelkaa, purkutuomioita. 

Virheen poiston perusta löytyy rehellisestä historian tarkastelusta. On löydettävä taitepiste, jossa noususuhdanne taittui ja kääntyi depressioksi. Aikoinaan Uusikaupunki kasvoi ja kehittyi huomattavan nopeasti. Muutaman tuhannen asukkaan kaupungista kasvoi yli 18 000 asukkaan viihtyisä ja turvallinen asuinpaikka kaiken ikäisille. Harva mainitun kokoinen kaupunki tarjosi asukkailleen uuden jäähallin ja maakunnan tyylikkäimmän uimahallin, uudet koulut sekä laadukkaan opetuksen ja uudet terveysrakennukset loistavine palveluineen. Kaupunki kasvoi, kehittyi ja mikä mielenkiintoisinta: varallisuus veritulojen kera oli kaupungissamme valtakunnan kärkeä eli Uusikaupunki oli rikas, velaton uusien puitteiden edistyksellisesti tulevaisuuteen katsonut paikkakunta.

Uudenkaupungin osaaminen loi menestystä, joka helli sen asukkaita ja näkyi muualle. Tyhjästä yrittäjät loivat Merefestit, josta tuli koko Varsinais-Suomen suurin alkukesän festivaali - jalkapallossa kaksi seuraa pelasi valtakunnan sarjoissa, oli harrastejoukkueiden Vakka-liiga ja laajaa juniorityötä niin, että hippoksen kenttäkin täyttyi joka päivä iltamyöhään - jääkiekossa noustiin Mestikseen - pesiskoulut pyörivät ja paikkakunnan joukkue pelasi maakuntasarjassa - koripallossa pelattiin Suomen mestaruudesta ja uusikaupunkilaiset juniorit esiintyivät pääsarjassa - teatterimme kiinnosti koko Suomea, lukuisat bussilastilliset tulivat tänne katsomaan mainiota teatteriamme. Mitattiinpa kaupunkiamme miten vaan, niin Uusikaupunki nähtiin uusien laadukkaiden puitteiden hallitusti kasvavana tulevaisuuden paikkakuntana.

Moni pitää ihmeellisenän, kuinka moinen menestyksen ynnä viihtyisyyden nousukiito taittui taantumukseksi ja nykypäivänä kaikin mittarein todettavaksi karkeaksi epäonnistumiseksi velkaantumisineen ja asukaspakoineen. Muutama väärä valinta muutamaan keskeiseen paikkaan ja niin Uusikaupunki alkoi valahtaminen nykytasolle. Kun samaan aikaan osaamaton vallasta vallan vuoksi kiinnostuneet tyypit valtaavat median, olivat kaikki elkeet alamäelle kasassa. Kaupunkiorganisaatio alkoi touhuamaan mutupohjalta, mitä sattui ja aina ensin media ylisti tehtyä valmistelua sen takana ollutta suosikkiaan ja lopulta, kun projektit menivät totaalisesti ahterilleen, niistä vaiettiin. Jos joku erehtyi esittämään edes vaihtoehtoja valmistelulle, sai hän median, avin ja jopa poliisin peräänsä.

Muutamassa vuodessa tilanne jalostui niin, että kaupungissamme ei enää mikään onnistunut. Meillä hääri kaupungissa kaikkien elinkeinotietäjien kuningas, jota media hehkutti enemmän ja yhtä kritiikittömästi kuin Pravda Stalinia. Täysin huuhaapohjalla ollut elinkeinopolitiikka nieli miljoonia miljoonien perään. Alamäen ja nykyisen kiinteistöjen korjausvelan valmistelu alkoi jo tuolloin: ensinnäkin hoettiin 1970-luvun elinkeinopolitiikan tyyliin riskejä vähätellen: JÄÄHÄN MEILLE HALLI ja toinen kadotukseen vievä slogan kuului: SÄÄSTETÄÄN KÄYTTÖMENOISTA ja KÄYTETÄÄN SE INVESTOINTEIHIN. Muualla keskityttiin kuntalaisten palveluihin ja meillä jätettiin päivittämisen lisäksi vaille hoitoa: koulut/purettu, terveyskeskus/purettu, vesitorni/purettu, uimahalli/purettu jne.. Luvatut elinkeinohankkeet söivät rahat, eivätkä koskaan toteutuneet Euroopan suurin teräspalvelutehdas tai etanolitehdas saati sataman miljoonan euron öljysäiliö, vain Tontonmäki karmeine seurauksineen ja laskuineen toteutui!

Kolme valtuutettua ja jopa yksi virkahenkilö yrittivät muuttaa mainittua tuhon kurssia jo reilu viisitoista vuotta sitten. Naantalin talousseminaariin talousjohtaja oli teettänyt konsulttityön, joka avasi hölmömmällekin kaupungissa vallinneen politiikan toteutuneet seuraukset ja suunnan. Vajaan vartin talousjohtaja ehti käsitellä konsulttityötä kunnes hänet keskeytettiin ja siirryttiin hymistelemään kaupungin muka menestyksellistä tilaa. Jälkeenpäin sain Rainer Tähtisen kanssa käsiini mainitun konsulttityön ja tulostimme sen sekä jaoimme esityksen kaikille valtuutetuille. Vähän aikaan olimme sankareita, ketkä nostivat kissan pöydälle, mutta pian media leimasi meidät riitelijöiksi ja virkakunnan kärki valmisteli Raken ja minun maineen moukaroinnin myllykirjeillään. Koomista oli se, että valtuutetut mm. hyväksyivät sen, että satasivuinen esitys käsiteltiin seminaarissa, vaikka se sai siellä aikaa vajaan vartin.

Vielä kahdesti talousjohtaja yritti saada kaupunkia oikeille raiteille kutsumalla kuntatalousguru Eero Laesterän saattamaan kaupungin päättäjät realistisen taloudenpidon tielle, mutta mitä vielä, nämä istuivat, kuuntelivat ja katsoivat konsulttia kuin lehmä uutta veräjää ymmärtämättä esitelmästä tahikka vallitsevasta taloudenpidosta tai sen seurauksista tuon taivaallista. Itse kritisoin kaupungin tilannetta, että se on kuin ydinvoimala, jonka johtaja juuri ymmärtää miten polkupyörän dynamo toimii ja asennetaan. Lopulta kolme valtuutettua saivat sellaisen kohtelun medialta, että silloinen talousjohtajakin lopetti varoittamasta kaupungin huuhaaelinkeinopolitiikan ja kiinteistövelan/korjausmassan kasvattamisen seurauksista.

Kun kritisoitte entistä talousjohtajaa muistakaa hänen todellinen roolinsa investoinneissa ja otetaan esimerkiksi idioottimaisesti toteutettu ruokahuolto keittiöiden osalta. Talousjohtajalla ei ole mitään tekemistä eikä asiatuntemusta, kun rakennetaan miljoonilla euroilla keskuskeittiö ja pian niiden jälkeen miljoonalla eurolla siirtokeittiö reilun viidenkymmenen metrin päähän. Todetaan lisäksi, että muutamia vuosia valmistumisen jälkeen molemmat mainitut keittiöt purettiin uuden miljoonien eurojen hintaisen keittiön alta. Tuon perusteella voi todeta, jos valmistelumme ei ole kovin laadukasta, ovat päättäjämme sitäkin hyväuskoisempia. Emmekä voi syyttää talousjohtajaa siitäkään, että emme aikoinaan rakentaneet tekonurmea, kun niitä löytyi Suomesta 20, reilulla 200 000 eurolla ja aikana jolloin meillä oli rahaa, vaan rakensimme sen miljoonalla eurolla silloin, kun niitä oli Suomessa tuhat eikä meillä ollut rahaa ja teimme sen vieläpä paikkaan, jossa koululaiset eivät tekonurmea käytä.

Mikäli olisimme toimineet, kuten talousjohtaja tuolloin opasti ja Juha Aaltonen jo aiemmin varoitti, ei meillä olisi nykyistä kiinteistömassaa saati niihin kohdistuvaa korjausvelkaa. Luokattoman valmistelun ja idioottivaltuutettujen lisäksi meidän täytyy nostaa esiin myös median merkitys, joka osaltaan selittää kaupunkimme väkikadon ja velka-ahdingon. Muistakaapa esim.  legendaariset makkarajuhlat, jotka pidettiin viikko ennen vaaleja. Median kutsumana ja yrittäjien kustantamana tuolloin juhlittiin kaupunginjohtajaa ja hänen hienoja saavutuksiaan, mutta se jäi kaupunkilaisilta kertomatta, että muuttotappio vie asukkaat muualle ja rahat ovat loppu. Totuus onkin sivuseikka, tärkeintä on pitää kaverit vallassa ja saada heiltä vastapalveluksia. Yksi näistä kuplii pintaan: yrittäjien kehuessa kaupunkimme elinkeinoystävällisyyttä, sai yrittäjien puheenjohtaja viran kaupungilta.

Nostan esiin vielä yhden henkilön ansioineen: Helena Vartiainen kansanedustajana järjesti tähän kaupunkiin rahoitusta mm. Sorvakon urheilukenttään kuin kuntoputkeen. Tärkeintä kuitenkin oli se, että Helena puolusti aidosti pienen ihmisen asemaa Uudessakaupungissa. Kun hän jätti politiikan, ajautui hänen puolueensa surkeaan tilaan, rahan virtaaminen huuhaaelinkeinopuuhailuun pääsi valloilleen ja kaupunkilaiset sekä heidän omaisuus jäivät rempalleen ja sellaisen rahoittajan rooliin, kuka ei saa rahoilleen vastiketta. Päättäjiemme lupaukset ja toteutus muistuttava seuraavaa mainosta ja toteutumaa: maailman taitavin läskibasson soittaja maailman suurimman läskibasson kanssa viihdyttää koko illaan. Kun saavut paikalle, odottaa sinua kaalisopan hajuinen känninen balalaikan soittaja kielettömän ukulelen kanssa sammuneena! 

Syyllinen on siis hyvä löytää ja pistää riittävän ajoissa syrjään, ettei hän ammu takaapäin ja petturien siunauksella lahtaa kaikkia lahtisia ja konekivääreitä - syyllisyysselvityksessä tarkkuus sekä rehellisyys täytyy nostaa huippuunsa, jottei käy niin, että syyllis-jahdin edetessä muuttuu itse syylliseksi! Muistakaa sekin, että tarvitsemme ehdottomasti oman kansanedustajan, turkulaiset eivät sinusta välitä - Kuten olet nähnyt, heitä et ole vaalien välillä juuri nähnyt, he ainoastaan korjaavat rahoillasi Kakolan funikulaaria!

Vähän isommista asioista hyvää pohdintaa Nils-Aslakilta, Professorilta ja Vihavaiselta, tuossa alhaalla linkit - olkaa hyvät!

Nils-Aslak: Kepu nousi tunkion harjalle

Professori: Eläkejärjestelmän kestävyys ei ratkea poppakonsteilla

Yksinvaltiudesta kansankotiin