Päättäjien onneton tietämys ja ymmärrys paljastui menneellä viikolla vasemmistoliiton edustajan ja perussuomalaisten Jani Mäkelän kohdatessa YLE:n tv-lähetyksessä. Ensimmäinen vaati tukipakettia asuntorakentamiselle, jotta se saadaan pääkaupunkiseudulla uudelleen käyntiin. Jani Mäkelä tyrmäsi ehdotuksen äärettömän hyvillä perusteilla: miksi sinne täytyisi rakentaa valtion tuella uusia asuntoja, kun niitä on nytkin runsaasti myymättä ja vuokraamatta tyhjillään.
Pohtikaapa tuota keskustelua ja sen taustojen vaikutusta suomalaiselle yhteiskunnalle. Korostetaan vielä sitäkin, että pääosa taloustieteilijöistämme pitää kiinteistökaupan elpymistä merkkinä pahan taloustaantuman taittumisesta - olennaista on kuitenkin se, mitä rakennetaan ja mihin rakennetaan. Jotta pääkaupunkiseudun asuntorakentamiselle synnytettäisiin tarvetta, täytyisi sinne saada lisää väkeä muualta Suomesta ja maailmalta. Mutta onko tässä järkeä?
Pääkaupunkiseudun rakentamisesta hyötyvät voimakkaasti sijoittajat. Pienipalkkaisille ihmisille tarjotaan vuokra-asuntoja, joihin heillä ei ole varaa. Valtio tukee ko. vuokra-asumista vuosittain sadoillamiljoonilla euroilla. Tämä kanavoituu vuokra-asuntoyhtiöiden kautta, joskus suoraan ulkomaille ja joskus ay-liikkeen vuokrataloyhtiöiden huipulla istuvien tovereiden taskuihin. Mitään todellista lisäarvoa ko. asunnot eivät tuota - niistä hyötyvät vain muutamat ahnehtijat.
Edellä mainitusta seuraa se, että maakuntien kasvuyritykset, jotka loisivat todellisia vientityöpaikkoja, joista koko yhteiskunta hyötyy, eivät saa pankeista lainaa, kun nämä noudattavat pääkaupunkiseuduin taloustietäjien ohjeita odottaa kiinteistökaupan virkistymistä. Ikävä kyllä, tilanne on meillä sama kuin Neuvostoliitossa. Mikään yhteiskunta ei pysy pystyssä, jos se kasvattaa vain hallintoa, sen palvelijoiden määrää ja hallinnon elämisen puitteita.
Rajallinen varallisuutemme tulisi sijoittaa nyt vienti-investointeihin. Sen sektorin yritysten ja työntekijöiden maksamat verot ovat pohja julkisen sektorin välttämättömien palvelujen rahoittamiselle. Jos pakko siirrämme väkeä, jonnekin ja missä he asuvat verotuella palvelemalla toisiaan ja hallintokihoja, seuraa tästä se, että maakunnista kerättävillä yhteisöveroilla tehdään satojentuhansien liikennevirityksiä, yllä pidetään oopperoita, museoilta sun muuta vähemmän tarpeellista ja lopulta maakuntien duunarit ja elintarvikesektorin tuottajat maksavat jopa hirvittävää polttoaineveroa, jolla tuetaan joutoväen joukkoliikennettä suurissa kaupungeissa.
Esim. juuri nyt tulisi investoida Rovaniemen, Kajaanin ja Savonlinnan lentokenttiin, sillä nyt Suomeen olisi turisteja tulossa. Jos matkalaiset jumiutuvat tullen/mennen vuorokaudeksi Vantaan neuvostotyyliseen Mogadishu maiseen miljööseen, ennen kuin pääsevät, matkakohteeseen, jarruttaa se matkustusta Suomeen. Ja ehkäpä huoltovarmuudenkin kannalta olisi syytä pohtia läntisellä kiskoleveydellä vedettyä rautatietä Ruotsista Rovaniemen kautta, johonkin sopivaan Finnmarkissa sijaitsevaan jäämeren rantakaupunkiin. Nyt jos koska meillä on vapaat edellytykset kehittyä yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa omaksi taloudelliseksi poliittisesti vaikuttavaksi kulmakunnaksi.
Suomalaisten päättäjien tulee viimeinkin keskittyä kestävän tulevaisuuden luomiseen Suomelle ja unohtaa pääkaupunkiseudun median asenne: on hienoa matkia muita mentaliteetti ja selittää se kansalle hienoksi. Lähimmäisen rakkaus, joka lähtee näköpiirissä elävien auttamisesta eikä heidän riistosta kaukaisten asukkaiden vuoksi on yhdistettynä realismiin ja maantieteellisen sijaintimme tunnustamiseen Suomen tulevaisuuden perusta