USA TEKI VENÄJÄSTÄ SUURVALLAN!

 

Meidän asiantuntijamme vähättelivät menneet vuodet Venäjää, sille julistettiin pakotteita, venäläisiä boikotoitiin, Ukrainaa aseistettiin ja Venäjä julistettiin suurin piirtein ilmestyskirjan pedoksi. Venäjä teki väärin ja sen tuomitseminen oli oikein, mutta myöntäkää se tosiasia, että meidän, siis EU:n, toiminta ei tuonut Ukrainan sodan loppumista senttiä saati sekuntia lähemmäksi. Itse asiassa taisi käydä niin, että EU kärsi noista pakotteista eniten ja suurimmiksi hyötyjiksi voidaan nostaa amerikkalaiset asekauppiaat sekä norjalaiset kaasun viejät. Idioottimaisuudessaan ja hyväuskoisuudessaan EU ajautui melkoiseen taloudelliseen kurimukseen. USA:ssa vaihtui valta ja kappas vaan rauhanneuvottelut alkoivat. Sen ymmärrän miksei EU:ta, sodan pitkittäjänä, kutsuttu Saudi-Arabiaan valmistelemaan rauhaa, mutta sitä en ymmärrä, että Ukraina jätettiin ulos. Jos toimisimme loogisesti, julistaisimme nyt pakotteita USA:ta vastaan. Mutta koko ajatus po. boikotista tuntuu itkettävän mahdottomalta.

Meidän asiantuntijat eivät edes sivulauseissaan maininneet suuntaa, johon maailma nyt kulki ja kulkee edelleen. Kansalle uskoteltiin USA:n pistävän Venäjän polvilleen, asiantuntijamme vakuuttivat Venäjän olevan entinen suurvalta ja kaatuvan nopeasti pakotteisiin. Aseita kalistellen EU:ssa kuten maassamme viritettiin armoton ryssäviha 1930-luvun tyyliin ja kuinkas kävi: USA nosti Venäjän suurvallaksi valitsemalla sen vertaisekseen neuvottelukumppaniksi. Maailma jalostui ihan joksikin muuksi, miksi meidän asiantuntijamme ja EU-kabinettien päättäjät ennakoivan sen muuttuvan. Koko kansakunta ja, Temun painosta, musertuva kauppauniomme nollattiin todella nolosti. Sopii kysyä, mitä muuta asiantuntijamme eivät kertoneet? Heiltä jäi toteamatta, että taloudellisena ja teknoloogisena mahtina EU on mennyttä kalua - Kiina ajoi ohi, Intia pyrkii rinnalle ja Brasilia, Argentiina jne. pistävät vilkkua päälle ohittaakseen Euroopan. USA tunnustaa uuden maailman järjestyksen ja tarvitsee uskottavan liittolaisen rinnalle tuekseen, haastaakseen maailman talousykköseksi ja johtavaksi suurvallaksi pyrkivän Kiinan. Rinnalleen tässä taistelussa USA halua Venäjän ja kuinka ollakaan Venäjä ja Putin nousi maailman politiikassa kuskin paikalle - se liittoutumisellaan päättää Kiinan ja USA:n keskinäisen suuruuden ja maailmanpoliittisen painoarvon.

Samalla, kun asiantuntijat Ahtola ja Toveri, kapusivat tietämättömyyttä hehkuvalla tietämyksellään hyväpalkkaisille poliittisille oksille kökkimää, muun maa ajautui ahdinkoon. Pakotteiden ja boikottien vuoksi koko Suomi kiristelee vyötä kiristyvän energiapulan ja idänkaupan uupumisen seurauksena. Tämä toi/tuo väistämättä työttömyyttä ja kurjuutta jokaisen normaalin kansalaisen elämään. Kun sillat on ensin poltettu itään alkaa olla lännen vuoro. Näin voi päätellä pääministerin kommenteista, kun hän ryhtyy uhittelemaan ja haastamaan USA:n presidenttiä siitä, päästetäänkö Ukraina NATO:on vai ei. Jokainen voi päätellä ihan itse, kumpi jää tuossa väittelyssä yksinäiseksi orvoksi soittelemaan lehdellä USA:n presidentti vai Suomen pääministeri. Nyt, kun pikkupiru ja isosaatana ovat löytäneet toisensa, lienee päättäjien paikallaan harkita tarkkaan sanankäänteitä, jottei historia toista itseään ja suurvallat päättävät Saudi-Arabiassa Suomen kohtalosta samaan tyyliin kuin Molotov ja Ribbentrop aikoinaan.