EU ON USA:n VIHOLLINEN #2

Uskon varassa elämisessä piilee riskinsä, sen osoitti 1930-luku ja sen osoittaa menneet vuodet. Aikoinaan Suomessa herkisteltiin ryssävihaa huippuunsa ja uskottiin lännen ja etenkin USA:n apuun, jos aseellinen selkkaus tulee. Niinhän siinä kävi, että lopulta Neuvostoliitto teki sen, mitä pelättiin ja länsi jätti tekemättä sen mihin uskottiin eli Suomi oli yksin itänaapurin hyökätessä törkeästi tänne. Ennen kuin siirrytään tähän päivään lienee paikallaan todeta kuinka historia toistaa itseään. Jo Rooman valtakunnan ajoista saivat pienet valtiot olla häikäilemättömän riiston kohteena, samaan syyllistyivät britit, espanjalaiset, hollantilaiset ja belgialaiset jne. talousalueillaan. Viimeisimpinä pikkuvaltioiden rumbasijoina ovat näyttäytyneet USA, Neuvostoliitto, EU ja Venäjä. Etenkin Euroopan valtioiden historia siirtomaita kohtaan on kammottavan vastenmielistä luettavaa. Jopa omia kansalaisia uhrattiin imperiumin kasvojen säilyttämiseksi: esim. Gallipolin taistelussa britit tapattivat kymmeniätuhansia australialaisia, uusiseelantilaisia, irlantilaisia ja brittiläisiä työläisiä saavuttamatta mitään. Euroopan valta-aika muistetaan ja se herättää tunteita vieläkin niin Aasiassa, Afrikassa kuin Etelä-Amerikassa.

Suomen liittyessä NATO:n jäseneksi, kuviteltiin sen olevan maailman laajuisesti merkittävä asia, mutta itse asiassa Suomea voi pitää osana menetettyä mannerta. Kuten roomalaiset ja osmanit hallitsivat lähes koko silloista maailmaa satoja vuosia, ne kuitenkin hukkuivat lopulta ajan hautaan, samoin kävi Neuvostoliitolle seitsemässäkymmenessä vuodessa. Kuka olisi uskonut 1970-luvulla Neuvostoliiton menettävän asemansa ja  pian lopulta kaatuvan ? Niin saattaa käydä tai oikeammin taisi käydä Euroopan. Osaaminen, talous, väki ja rikkaus kasvaa kaikkialla muualla paitsi Euroopassa, joka itkee asemaansa pitämällä kohtuuttomat tuontitullit esim. USA:n tuotteille ja yrittää saada jenkit maksamaan puolustuksensa, sodan ja pakotteet. Kiina pyyhki ohi, saman tekee kohta Intia ja pian rynnii Etelä-Amerikka rinnalle ja pyyhkii EU:n ohi. EU:a ei voi pitää mitenkään, ei enää edes kauppapoliittisesti, osaamisen osalta tai raaka-aineiden suhteen merkittävänä maailman luokan vaikuttajana, siksi se on myös ostovoimaltaan taantuvana yhteisönä, vain kauppapoliittinen häiriötekijä ynnä riippaki USA:lle ja siten pois pyyhttävä vihollinen. 


Kyse lienee pitkälti siitä hukkuuko Suomi EU:n mukana vai keksiikö se jonkun sellaisen konstin kuten Sveitsi, Ruotsi ja Portugali aikoinaan. Totuus löytyy talouspolitiikasta. Ne luovivat vähin vaurioin läpi toisenmaailmansodan eli niissä luotettiin omaan osaamiseen, diplomaattisiin kykyihin, kuten myös maantieteelliseen asemaansa. Herra Kirkkomäki tokaisi joskus jotenkin näin: hän joka ei historiasta opi mitään, toistaa eilisen virheitä. Näin sanoi mies, joka oli yksi Gallipolin katastrofin suurimpia arkkitehteja eli hän oppi verisen kantapään kautta. Kun, pari vuotta sitten, muutamat puhuivat pitävistä turvatakuista ja uhittelivat itään, jotkut harvat korostivat niitä historian sivuja, jotka jokainen keskikoulun käynytkin oli lukenut. Meidän asiantuntijat ja heidän äänitorvenaan valtamedia vaikenivat historian veristen kokemusten taustoista uskoen artikloihin ja suurvallan lupauksiin. Toisin kävi, kuin asiantuntijat luulivat ja tässä ollaan pian pahimmillaan vastaavassa tilanteessa kuin 1939 eli onko edessä uusi Erkon sota vai pitäisikö nyt todeta YLE:n sota? 

Koomiselta vaikuttaa etenkin se, että joku Suomen pääministeri alkaa kinata USA:n presidentin kanssa siitä, mitkä maat voivat liittyä NATO:on. Jos Suomi onnistui katkaisemaan uussuomettumisessaan suhteet itään, niin ollaanko niitä nyt kevyin poliittisin hartioin ja vielä kevyemmin sanakääntein katkomassa länteen. Silloin ollaan yksin tilanteessa, jossa Venäjä saattaa ratkaista sen onko maailman ykkösvaltio USA vai KIINA. Hiukan voisi maamme ulkopoliittiset johtajat pohtia Suomen kokoa ja roolia maailman politiikassa. Olemme pahimmillaan halpaa kauppatavaraa, kuten aikoinaan Saksan ja Neuvostoliiton tehdessä Molotov-Ribbentrop -sopimuksen Suomi voi olla sotatantereella pientekijä, mutta rauhanteossa kokoansa paljon suurempi ja vaikuttavampi valtio. Maantieteelle emme voi mitään, totesi joku jos ja se sopii muistaa