SUOMEN PIKKU-DRESDEN RAKENTUU ALBERT SPEERIN TAPAAN?

Kaupunki tekee historiansa suurimman investoinnin tuttuun mystiseen tyyliin. Ihanuutta markkinoidaan juhlavin kuvin. Ikävä vain, että kaiken hintaa ei kerrota kaiken rahoittajalle tavalliselle uusikaupunkilaiselle. Koko homman kustannukset paljastuvat vasta kesäkuussa, kun nimet allekirjoitetaan sopimustekstiin kuittaukseksi. Kuvat eivät jätä ketään kylmäksi, toteutuksesta saa valoisan ja toimivan ennakkokuvan. Nyt ei osteta sikaa säkissä, vaan pikemminkin liisataan/ostetaan/kaavoitetaan sikaa hinnalla, jota ei kerrota.

Väkisinkin mieleen heijastuu 1900-luvun alkupuolen valta-aate, joka lupaili kaikille mennyttä parempaa, utopistisen ihanaa tulevaisuutta. No, toisin kävi: koettiin kuolemaa ja hävitystä. Iloinen utopia muuttui perkeleelliseksi painajaiseksi - Kansa uskoi johonkin, minkä hintaa ei kerrottu. Tästä sopisi oppia jotain, sillä elämme markkinataloudessa, jossa kaiken ratkaisee hintaa: Sinä et saa Ferraria Ladan hinnalla, et saa, vaikka Ferraria markkinoitaisiin kuinka prameasti. Toisaalta olemme jo osittain pitemmällä kuin tuo 1900-luvulla utopiamarkkinoinnilla Euroopan pommikuoppiin ja kurjuuteen ajanut aate oli kuolemansa jälkeen.

Uusikaupunki on miltei kuin Dresden pommitusten jälkeen: uudesta rakennuksesta, jota ympäröivät murskattujen kivien kasat, on jäänyt jäljelle vain orpona tönöttävä sokkeli - Rantakadulla uuden rakennuksen paikalta löytyy kuoppa, joka tuo mieleen keskustaan pudonneen pommin. Jotenkin maagisesti meillä kulkevat 1900-luvun alun aatteen utopia ja hävitys käsi kädessä. Sihy täydentänee mainiosti tätä kokonaisuutta.

Arkkitehtuuriltaan sihy tuo pylväillä, massiivisilla auloilla ja kattoratkaisuillaan mieleen eräät Albert Speerin kaavailut. Joku voi todeta esittämäni yhtäläisyydestä sihyn ja Speerin suunnitelman välillä löytyvän vain minun kierossa katseessani, mutta se on ainakin yhtäläistä, että aivan kuten Speerin aikoina eri ikäryhmät yhdistettiin perheleireillä, samoin sihyllä pyritään yhdistämään kaikki kaupunkilaiset - ensin hankkeen taakse, sitten hankkeen maksajiksi.

Itse en missään tapauksessa vastusta sihyn rakentamista, joskin olisin toteuttanut sen jokseenkin toisin ja vasta tiedettyäni homman hinnan ja vaikutuksen esim. opetuksen laatuun, terveyspalveluihin ja muutamien oppilaitosten tulevaisuuteen. Rohkenen kuitenkin esitykselläni tarjota rahoitusmahdollisuutta kaupunkia kaunistavan säätiön suuntaan. Mielestäni se sopisi rahoittamaan sihyarkkitehtuuria ja keventämään kaupunkilaisten rahoitusosuutta. Loppuun totean erään kuulemani lausahduksen: Maailma muuttuu paremmaksi, kun siitä hävitetään kommunismi, fasismi ja funktionalismi! Toivottavasti kaupunkilaisillemme koittaa mainio huomen, kohtuuhintaisissa ja mainioissa puitteissa!

A. Speerin verstasaulassa aktiiviset puurtajat viihtyvät!