Trump tunnustaa kolme tosiasiaa, jotka eivät valtaa eurooppalaisten päättäjien ajatuksissa tilaa. Ensinnäkin sodankäynti on sotateknologista nokittamista, jossa vastataan koko ajan koventuvalla arsenaalilla ja kun mennään tämän ketjun huipulle ydinaseisiin, sieltä löytyvät Venäjä ja USA. Toinen seikka löytyy Venäjän kokemasta lännen uhkasta, jonka USA tunnustaa. Kolmas syy löytyy EU:n taloudesta ja uskottavuudesta auttaa Ukrainaa. EU:lta ei löydy omaa aseteollisuutta haastamaan Venäjää eikä varoja ostaa USA:lta aseita, joita se rajoittaa jo nyt.
Vaikka olemme yhtä mieltä siitä, että Venäjä toimiin väärin hyökätessään Ukrainaan ja oikeudenmukaisuudella perustelemme Venäjän toiminnan olevan väärin, näkemyksemme ei vaikuta mihinkään. Voimaluokassaan USA ja Venäjä kuuluvat eri sarjaan kuin eurooppalaiset pikkuvaltiot, jotka muistuttavat tiikerille ja karhulle räksyttävää suuruudenhullua puudelia. Tämän osoittaa jo se, että EU:ta ei edes noteerata varteenotettavana ´ neuvottelukumppanina, ei USA:n eikä Venäjän suunnalta, neuvoteltaessa rauhasta tai aselevosta Ukrainaan.
EU:n tuesta Ukrainalle kolmannes tulee pohjoismaista, joten tämä kuvaa unionin todellista auttamishalua. Eikä tuo halu kasva, jos ukrainalaisten epäillään vetävän eurooppalaisten avustusrahoja omiin liiveihinsä ja ministerien eroavan tämän vuoksi. Kun vielä huomioimme jonkun Kaja Kallaksen ulostulot, niin on lähinnä hölmöä ihmetellä, miksi EU jätettiin USA:n ja Venäjän välisten rauhanneuvottelujen ulkopuolelle ja eikö meidän johtotyyppimmekin, Niinistö lukuun ottamatta ollut vielä viime viikolla sitä mieltä, että Putinin kanssa ei saa eikä kannata neuvotella.
Nyt vallitsevassa epävarmassa kansainvälisessä tilanteessa sopii tarkastella menneitä historian käänteistä sekä vertailla rehellisesti EU:n resursseja talouden, teknologian, energian, luonnonvarojen ja jopa elintarvikeomavaraisuuden suhteen. Pahimmillaan niin EU ja Suomi ajavat maamme onnettomaan tilanteeseen. Jo nyt Suomelta puuttuvat taloudellisesti omat eväät hoitaa omia heikoimpiaan laadukkaasti, joten kuinka voimme rahoittaa Ukrainan sotaa ostamalla aseita USA:sta niin, että se on pois omilta sairailta, vammaisilta ja vanhuksilta.
Voisiko Suomi ottaa NATO:ssa sillanrakentajan roolin, joka näkee muita pidemmälle ja alkaa turvata sodan jälkeisen rauhan pysyvyyttä ja taloudellista yhteistyötä vai käykö tuossakin niin, että muiden aloittaessa kaupankäynnin Venäjän kanssa, me jäämme jälkijunaan tai tulemme resiinalla perästä? Meidän velkaantunut taloutemme ja maassa vallitseva, maanosan toiseksi pahin työttömyys, tarvitsevat idän kauppaa. Kun taloutemme saadaan palautettua pysyvästi kuntoon, kykymme auttaa esim. Ukrainaa on apumme kestävällä perustalla. Ja ketä lämmittää se skenaario, jossa olemme olleet oikeassa ja oikeudenmukaisempia kuin kaikki muut, mutta sen seurauksena Suomi makaa samassa kasassa Ukrainan kanssa ja vieläpä alimmaisena?
LINKIT:
