MUSTAA VALOA TUNNELIN PÄÄSSÄ!?

Sota on molemminpuolista pahantekoa, totesi joku legendaarisessa eepoksessa. Sodassa tapetaan ja hävitetään, kunnes lopulta koittaa jälleenrakennuksen aika. Tuota ennen sotijat tarvitsevat välineitä tappamiseen ja hävittämiseen. Ulkopuolisten valtioiden aseteollisuus nouseekin sodan käynnin ratkaisevaksi tekijäksi etenkin sodan altavastaajan tapauksessa. Aseteollisuutta pidetään varsin vastenmielisenä liike-elämän sektorina, niinpä sitä kutsutaankin mieluimmin puolustusteollisuudeksi, jota se meidän tapauksessamme on - kukaan ei voi väittää, että olisimme viime aikoina hyökänneet rajojemme ulkopuolelle, tapaukset jäänevät vuoden 1920 tietämiin ja käymäämme viime sotaan. Jos käymme kauppaa toista valtiota moukaroivan suurvallan kanssa, lienee kohtuullista, jotta tuosta kaupasta saatuja voittoja suunnataan moukaroitavan valtion auttamiseen käyttämällä omaa puolustusteollisuuttamme apuvälineenä. Vai onko niin, että meidän on parempi näennäismoralisteina, kauhistella aseteollisuutta, jonka, muiden valtioiden valmistamien, tuotteiden valmistusta ja virtaamista, rauhan ponnistelujen sijaan, rahoitamme.

Jos ja KUN nyt saamme kaupunkiimme puolustusteollisuutta, voidaan sitä pitää valona tunnelin päässä - ehkä mustana, mutta valona kuitenkin. Tähän mahdollisuuteen Uudenkaupungin tulee tarttua nopeasti toimimalla ja tilaisuus hyödyntämällä. Nyt täytyy tarttua todellisiin mahdollisuuksiin ja esim. Kalannin suunnalta kumpuaviin positiivisiin ongelmiin ja lopettaa joku idioottimainen henkilöjunahössötys. Kerrankin joku asia sattuu äänestäjän kannalta suotuisaan rakoon. Joten muistakaa heitä, ketkä perehtyvät ongelmien todellisiin juuriin ja etsivät niille positiivisia ratkaisuja, voivat viedä kaupunkiamme eteenpäin kohti parempaa - katsokaa pöytäkirjoja! Jos koska, niin nyt tarvitaan yhteishenkeä, jottemme jälleen kerran havaitse olevamme paikkakunta, jonka teollisuuteen rahdataan työntekijöitä kuin karjaa busseilla vierailta kulmakunnilta ja sekään ei lämmitä ketään, että po. rahtaamisessa bussi korvataan junalla!

VIHREIDEN VAINOAMA SUOMEN VIHREIN KAUPUNKI

Mitä hiili jalanjälkeen tulee liikenteellisesti, niin yksi Suomen kaupunki kepittäisi, jos tahtoa tarjoutuisi, hiiliajanjälkikengännumeron pienuudessa kaikki muut Suomen kaupungit ja voisi pienentää näidenkin kengännumeroa tuntuvasti. Itse ajelin aikoinani iloisesti dieseltankille, josta soljui kalan tuoksuista kaasuöljyä polttoainesäiliöön. Liikkeelle lähdettyäni ei ilmennyt mitään havaittavaa eroa siihen dieseliin, jota muut käyttivät ja joka valmistettiin venäläisestä tai arabimaissa tehdystä öljystä. Ainoastaan tyhjäkäynnillä eli pysähtyessäni autoni herätti melkoista huomiota, useat kurkkivatkin sen sisään luullen maasturin pakatun täyteen höyryäviä lihapiirakoita tai kuumia ranskanperunoita. Autoni haisi tai pikemminkin tuoksui grilliltä. Syy tuoksuun löytyi polttoainesta, kalan perkuujätteistä Uudessakaupungissa tehdystä dieselissä, jonka pakokaasu tuoksui kuin vanhan hyvän ajan maalaisgrilli.

Tuota vihreää liikkumisen riemuahan ei kauan kestänyt, sillä eihän Suomessa saa liikkua omassa kylässä tuotetulla polttoaineella, ellet liiku hevosella, kamelilla, aasilla, talvielefantilla ja lataa niihin energiaa tuottamallasi rehulla. Meidän täytyy käyttää valtion polttoainetta, sen rinnalla vihreistä arvoista tai hiilijalanjäljestä välitetään viis. Kun itse käytin kalakaasuöljyä, samaan aikaan alkoivat pääkaupunkiseudun vihreät ajelemaan sähköautoilla betonikodista betonityöpaikoille tekemään kaiken näköistä pääsääntöisesti täysin joutavaa eli kasvattamaan hiilijalanjälkeämme. Entä tuo heidän vihreä liikkuminen - sähkö, jolla heidän autonsa etenivät, se valmistettiin pitkälti venäläisestä kivihiilestä, joten ei sekään mitenkään pienhiilijalanjälkistä liikkumista ollut, jos asiaa pohtii hiukankin syvällisemmin koko energiaketjun alun huomioiden. Mutta meitähän johtaa päättömien päättäjien näennäisvihreä,  pääkaupunkilainen virkavalmistelijajoukko, jolle sähkö tulee töpselistä ja se tieto riittää.

Palataanpa nykyaikaan ja tuohon vihreistä vihreimpään kaupunkiin. Siellä toimii yritys, jonka suurimman omistajan tietotaito huitelee alallaan niin suunnittelussa kuin valmistuksessa maailman huipulla. Tämän yrityksen alaksi voin paljastaa sähköautot/akut. Parhaillaan kyseinen tehdas työllisti noin 5 000 alan puurtajaa. Mikäli EU lopettaisi omien syväsaastuttavien autojensa tuotannon tukemisen, voisi pieni Uusikaupunki tarjota kohtuuhintaisen, ilmastoystävällisen sähköauton jokaiselle tarvitsevalle suomalaisille. Ja mikä parasta, autojen tuotantoon voisimme käyttää paikallisen aurinkovoimalan, yksi Suomen suurimmista, tuottamaa energiaa. Kun tuota energiaa varastoitaisiin poutapäivinä ja valkeina öinä Uudessakaupungissa valmistettuihin akkuihin, riittäisi sitä rutkasti liikennöintiin, jonka hiilijalanjälki, näin toteutettuna jäisi vauvan tossuakin pienemmäksi. Mutta mitä vielä: meille suunnitellaan ja markkinoidaan tyylillä käärmettä pyssyyn henkilöjunaa, jonka hiilijalanjälki, jo ennen kuin ensimmäinen juna liikkuu, on valtava. Järkyttävän junavouhotuksen takana puuhailevat pääkaupunkiseudun sähkö tulee töpselistä -piirit ja heitä täällä nöyristelevät itsekkäät nissehenkilöt!

KAUPUNGISTUMISEN AIKA ON OHI!

Kivijalkakaupat nyykähtävät ja kaupunkien keskustat täyttyvät mökästä ja turvattomuudesta. Syyt miksi muutettiin keskustaan poistuvat ja niiden tuoman vetovoiman korvaa ikävät työntövoimat: tylyksi muuttunut ympäristö, yksinäisyys isossa joukossa, katoavat palvelus, lasten ja oma turvattomuus. Niin maailma muuttuu ja se, mitä eilen arvostettiin kadottaa tänään tai viimeistään huomenna arvonsa ja tilalle astuu uudenlainen tulevaisuuden arvomaailma. Taantumukselliset pitävät kiinni menneistä arvoista, jotka ajan hauta vääjäämättä nielee syvyyksiinsä.

Kun nettikauppa tuo kaiken kotiisi samalla hinnalla asuitpa sitten missä tahansa, asunnon tilavuus/mukavuus, jotka saadaan jopa tuntuvasti keskusta-asuntoa edullisemmin, muuttuvat merkittäviksi vetovoimatekijöiksi. Muuttamishaluihin uusiin edullisiin tiloihin kasvattaa asunnon ympäristö, kun turvallisuus ja muuhun jäävä asunnosta säästyvä raha otetaan huomioon. Loppujen lopuksi, meidän täytyy vain pistää kadut muut puitteet kelvolliseen kuntoon ja Uusikaupunki on Winttereineen kaikenikäisille markkinoitavissa oleva varteenotettava vetovoimakohde!

Uudenkaupungin Sanomiin pyydetty vastaus, joka unohtui?

Niin maailma muuttuu: ensin lähti lankapuhelimet, puhelinpylväät ja lähteekö seuraavaksi printti...

Kävipä niin, että minulta pyydettiin, menneellä viikolla, vastauksia Wintteriin kohdistuviin kysymyksiin tiistaihin mennessä ja hoputuksen johdosta rustasin, hyvissä ajoin, oheisen tekstin. Yleensä en julkaise viralliselle medialle tarkoitettuja kirjoituksia blogissani ennen kuin media on uhrannut niihin kallista palstatilaa ja tarjonnut ne saksimatta kaiken kansan luettavaksi. Nyt taisi käydä niin, että jostain iheellisestä syytä tekstini unohtui tai hukkui julkaistavien joukosta, siksi pistän sen julki tässä ja nyt, jottei tullut tehtyä turhaa ja minulle varsin kyllästyttävää ja vastenmielistä kitjoittelua. Jos joku epäilee tätä vaalijipoksi, varmistakoon koko kuvion Juha Aaltoselta tahikka Mikko Saarelta. Tässä tekstini:

"Kokousmielessä kuten muutenkin tutustuin Wintteriin. Katsomon parhaiden paikkojen kohdalle rakennettiin portaat ja yhdessä kokouksessa jouduttiin vetämään takkia päälle ja korottamaan ääntä ilmanvaihdon vuoksi, mutta se lienee säätöjuttu. Wintteri päivittää kaupunkimme opetus- ja vapaa-ajanpuitteet valtakunnan huipputasolle. Varmaankin tarvitaan pientä viilausta, jotta uudet puitteet kyetään hyödyntämään täysimääräisesti ja ne saadaan täydellisesti toimimaan. Wintterin jatkuvasta mollauksesta, mitä minä sanoin -tyyliin, ei hyödy kukaan. Henkilökunnalle annan ison kiitoksen niin saamastani opastuksesta kuin ystävällisestä palveluksesta. Uusikaupunkilaisten ja koko Vakka-Suomen sietää markkinoida suurin positiivisin sanakääntein Wintteriä todellisena vetovoimatekijänä.

Suomessa on yli 50 erikoislukiota, jotka onnistuessaan turvaavat pienilläkin paikkakunnilla laadukkaan ja edullisen opetuksen. Kun mainittua mahdollisuutta voidaan pitää jopa vetovoimatekijänä, sietää sitä pohtia meilläkin. Miltä tuntuisi vieraisiin kieliin, ilmaisutaitoon, kestävään kehitykseen, salibandyyn, koripalloon, elefanttipooloon painottuva lukio? Salibandy seuramme nostaa lajinsa osaksi opetusta, siitä mallia muutenkin. Seurojen, järjestöjen kautta tutustuminen Wintteriin toimii parhaiten - se sopii ikäihmisille ja liikuntarajoitteisille paremmin kuin 1800-luvulla valmistuneet ja rakennetut tilat. Hyvin suunniteltu toiminta ja siihen satsaaminen helpottavat henkilökunnan olemista ja vapauttavat heidät valvontatyöstä palvelemaan Wintterin asiakkaita

Wintterin todelliset vuotuiset ylläpitokustannukset lienevät noin 1,2 miljoonaa euroa. Kun Wintterin rakentamispäätös tehtiin, päättäjät kaavailivat kaupungin asukasluvun kasvavan 2030 mennessä 20 300. Nyt istuva valtuusto ei pistänyt tikkua ristiin kasvun eteen, mutta katse eteenpäin. Oikealla asenteella meillä tarjoutuu kasvun ja kehityksen mahdollisuudet - katsokaa ryteikköisiä rantojamme, keskellä kaupunkia talvisäilössä seisovia vieraspaikkakuntalaisten veneitä, kaunista saaristo jne.. Vain mielikuvitus ja viitsiminen rajoittavat Uudenkaupungin hallittua kasvua, jota Wintteri tarvitsee! Siltä varalta, että seuraavakin valtuusto epäonnistuu kaupungin saattamisesta kasvu-uralle, täytyy olla suunnitelma B. Se sisältää Mörnen tyhjilleen jättämisen, kaupungin johtoportaan keventämisen siirtämällä vastuuta suoritustasolle, pienentyvien ikäluokkien myötä vapautuvien Wintterin opetustilojen käyttöönoton muuhun tarkoitukseen. Hakametsässä, suurimmassa kaupunginosassamme, tulee sijaita terveissä tiloissa laadukasta opetusta tarjoava koulu. Vaihtoehto C, jota kukaan ei halua: VVM:n virkamiehet pistävät taloutemme kuosiin!"

JUNAHÖSSÖTYS SEIS!

Syvästi ihmettelen esille noussutta junahössötystä ja sen esiin nostajia. Käsittääkseni johtavan virkamie.. siis henkilön tehtävä on ajaa hänen palkkansa maksajien etua eikä jonkun kaupunkia silmään virtsaavan poppoon tavoitteita. Vaikka saisimme pikapikaa eli reilussa kymmenessä vuodessa kilpailukykyisyydeltä eli hinnalta ja nopeudelta maantieliikenteeseen verrattavan henkilöjunan toimimaan, se ei palvelisi läheskään kaikkia nykyisiä veronmaksajia - katsokaa kaupunkimme ikärakennetta ja havaitsette väittämäni oikeaksi. Niin ikään ihmettelen, keneltä kaupunginjohtaja on saanut natsat lobata kritiikittömästi po. liikennemuotoa? Tämä ihmetyttää varsinkin nyt, kun katsotaan minkälaisia haasteet odottavat kaupunkimme tulevaisuutta - jäävuorta kohti mennään niin, että kohina käy kokokassa. Onhan se tietenkin historiallista, jopa atsomaista, jos törmätään junalla jäävuoreen. Minä en halua olla siinä hankkeessa edes valmisteluvaiheessa mukana.

Kuntia ei aikoinaan perustettu palvelemaan pienten piirien päättömiä ja epärealistisia huuhaahankkeita. Aikoinaan eivät höyrypäät saaneet tänne kulkemaan ensimmäisenä höyryjunaa, vaan raumalaiset tekivät sen. Nyt sama höyrypäisyys elää, mutta ilman höyryjunaa. Sopisi muistaa, minkä vuoksi Suomen niemelle luotiin aikoinaan kunnat! Kuntien tehtävä oli auttaa ja pitää huolta heikommista yhteisön jäsenistä eikä kupata heikommilta palvelut, puitteet ja siirtää näin sivuun pistetyt rahat ja upottaa ne jonkun huuhaapoppoon totaalisen utopistisiin haaveisiin. Totuushan löytyy kaurapuurosta ja siitä, että ihmisvirta kulkee Uudestakaupungista poispäin ja henkilöjunayhteys tarjoa poislähtemiseen yhden vain uuden vaihtoehdon eli nostaa tänne muuttokynnystä kuluineen ja laskee sitä helpottamalla tänne suuntautuvaa töissä käyntiä.

Nykypäivänä kunnan perustehtäviin kuuluvat opetuksesta, tiestöstä, kaupungin kiinteistöistä jne. huolehtiminen. Me emme enää vastaa sosiaali/terveysselktoreista, joten ihan ihka aluksi voisimme keskittyä lakisääteisiin perusjuttuihin, joista ensimmäiseksi voisimme ottaa tien tasoittamisen yhteen Suomen vanhimmista apteekeista, niin että sinne pääsisivät kaikki, myös huonojalkaiset, kaikkina vuodenaikoina. Kun tasoitamme kaupunkimme kadut plus tiet kaikille kulkevaisille sopiviksi sekä ympäristömme muokataan turvalliseksi und viihtyisäksi, astumme tielle, joka saa jonkun ihmisen jopa muuttamaan tänne halpoihin tyhjiin asuntoihimme. Jos vielä satsaamme kohtuudelle opetukseen/vapaa-aikaan eli hyödynnämme Wintteriä ja maagisen kaunista luontoamme saariston kuten historiammekin huomioiden, otamme tukevia kasvun askeleita. Mutta kuka muuttaa tänne, jos keskustassa saa pelonsekaisin tuntein katsoa arki-iltapäivänä, kun poliisi paimentaa lapsia ja keskustan pihakatu on kävelykelvoton? Ei kukaan vaikka juna toisi tänne Turusta vartissa väkeä ihmettelemään kaupunkimme petroskoilaista perusilmettä, jossa uutuuttaan hohtaa joku pyöräkatos, ehostettu hevoistenjuottokaivo sekä kaupungin historian kallein investointi, josta päättäjät hölmöyttään tekivät säästökohteen!

KIRJASTO REMONTTI VALMIS - EDESSÄ UUSI REMONTTI?

Ihasteltu Oodi kirjasto avasi ovensa joulukuussa 2018. Tuolloin se herätti huomiota uudistumisellaan ja sai monet kysymään: missä kirjat? Hiukan tuon jälkeen meillä ryhdyttiin uudistamaan tai pikemminkin entistämään kirjastomuseota eli vanhan ajan kirjastoa. Kirjastolain uudistus kirvoitti meilläkin keskustelun, onko kirjastomme remontti viemässä sitä tulevaisuuteen. Hallituksessa keskustelu kääntyi oudon sorttiseksi: yksi väitti, että siellä tehdään ihan oikeasti töitä, toinen halusi kirjastoon matkailutoimiston, kolmannen mukaan se ei sopinut sinne, neljäs puhui uudistamistarpeesta ja lopulta kirjastojuna jatkoi puksuttamista remontin osalta kuten oli kaavailtu. Mikään ei muuttunut kirjastoremontissa ellei sellaiseksi katsottu remontin aikataulun siirtymistä ja muuttunutta hintaa. Jottei mikään jäisi epäselväksi, niin aikataulullisesti kirjastoremontti viivästyi ja hinnaltaan hanke kallistui.

Mainitsin alkuun Oodi kirjaston, joka vaikutti erilaiselta kuin se kirjasto, johon me pyrimme miljoonien eurojen remontilla. Vaikka Oodi oli valmistuessaan 2017 moderni, se taisi olla Suomen uudenaikaisin kirjasto, niin silti se uudistettiin vuonna 2023. Uudessa Oodissa lainakirjahyllyjen sijaan keskityttiin viihtymiseen: lukulehtoihin, pulma/pelihetkiin, tapahtumanurkkauksiin ja erilaisiin yhdessäolopuitteisiin. Uuden kirjastolain tavoitteeksi asetettiin kirjastojen merkittävä rooli mm. demokratian ja sananvapauden tukijalkana. Sopii pohtia kuinka tämä toimii ja toteutuu meillä uuden kirjaston mahdollisesti joskus valmistuttua. Kannattaisiko meidän jo nyt päivittää suhtautumisemme nuoriin ja tarjota heille kirjastossa puuhaa sekä pelejä vai käykö niin, että uuden kirjaston myötä nuorten lisäksi poliisi siirtyy väistötiloista uuteen kirjastoon? Se lienee selvää, että, jos kirjastomme aikoo toimia ajan vaatimuksiin oman laadukkaan panoksensa tarjoten, odottaa meitä pian hyllykilometrien purku eli uusi kirjastoremontti, vai?

Uusi laki tekee kirjastoista demokratian puolustajia

Uudistunut Oodin lastenalue kutsuu kirjojen pariin

Tuhansille opiskelijoille tuttu Jyväskylän yliopiston kirjasto avautuu täysremontin jälkeen

HÖLMÖILY SYÖ PERUSPALVELUT

Ääntä korotetaan joka toisessa tilanteessa nykyisestä ja varsinkin tulevasta taloudellisesta tilanteesta. Kaikkia kansalaisia kehotetaan varautumaan vyönkiristykseen, jotta yhteiskuntamme pystyy järjestämään edes peruspalvelut, joista niistäkin vaaditaan säästöä. Kaikki ryhtyisivät mainittuihin talkoisiin, jos ne tuntuisivat edes vähänkin uskottavilta. Päättäjien ja valmistelijoiden epäuskon kylvön perusteleminen käy helposti: Koko ajan toitotetaan vallitsevasta taloustilanteesta ja korostetaan kulujen karsintatarvetta silti miljoonat eurot valuvat peruspalvelujen turvaamisen sijaan totaaliseen huuhaahan - vedetään 120 000 eurolla asfalttia johonkin parkkipaikkaan, mitä ei juurikaan käytetä - rakennetaan kirjastoa vuositolkulla tyylillä, jonka seurauksena se täytyy pian modernisoida, tähän, väistötiloihin ja tuleviin kirjastoinvestointeihin käytettiin, käytetään ja tullaan käyttämään miljoonia, kun tähän lisätään lasikopit, pyöräkatokset und muu vähäpäinen valmistelu niin voi perustellusti kysyä: MISSÄ VALMISTELIJOIDEN JA PÄÄTTÄJIEN TULOSVASTUULLISUUS?

Jos toimisimme toisin tulevaisuudessa eikä menneisyyden vastuullinen varojen käyttö näkyisi tämän päivän taloustilanteessa, tulevaisuutemme ei tuottaisi huomisen myötä kaupunkilaisten päälle lankeavia karsintahaasteita. Kaikki tiesivät, että terveyskeskuksen tasearvo 1,3 miljoonaa euroa(oikaiskaa, jos summa on pielessä), muuttuu noin puolen miljoonan euron purkukuluiksi. Silti tuota tasearvoon suhtauduttiin kuin käypään rahaan ja tätä kuvaa annettiin jopa median markkinoida - nyt vuosi tuon jälkeen tilanne on toinen. Jos meillä kyettäisiin edes neuvostotyyliseen viisivuotissuunnitelmallisuuteen, ei käytännössä kaupungillamme olisi vähäistäkään hätää suoriutua lakisääteisistä perusvelvoitteistaan. Peruskysymys, jonka vastauksessa piilee mahdollisuus kaupungin kehityssuunnan muuttamiseksi, seisoo tässä: KUINKA KAUAN TÄMÄ IMPULSIIVINEN KOHELTAMINEN SAA JATKUA NYKYISTEN KOHELTAJIEN PUUHANA? Jos muutosta ei tule, kaupunkimme täyttyy ihmeellisistä lasikopeista, pyöräkatoksista jne. ja samalla jalkakäytävät, pyörätiet ja kadut jäävät kunnostuksenpuutteen vuoksi käyttökelvottomiksi!

KUST I KUSTEN

Harva paikkakunta on saanut kiukaalle virtsaamisella saman sorttista ja yhtä massiivista julkisuutta kuin oma rakas kaupunkimme. Kun yleensä juhlistetaan jotain uutta, tehdään se kohottamalla maljoja tai lyömällä samppanjapullo uuden laivan keulaan, mutta meillä korkattiin kaupungin historian suurin hanke kuohujuoman sijaan virtsalla. Tempaus sai sellaisen huomion, jotta ei meitä enää pelkkinä kuspäinä pidetä, kyllä sitä löytyy todistetusti toisestakin päästä. Meillähän pääsääntöisesti kaikki uusi tuomitaan ja siitäkin vaietaan lähes tyystin, että meiltä löytyy kenties koko maan hienoin konsertti soittokone. Meitä ei yksinkertaisesti kiinnosta hienostelu tai korkeakulttuurilla elostelu. Tästä hienostelun kiinnostuksen karttamisesta löytyy mainio esimerkki kaupunginhallituksesta, jonka jäsenistä vain yksi tunsi paikkakunnalla syntyneen säveltäjän Crushellin luoman teoksen. Silti sama hallitus syytää varoja musiikkitäytteiselle Crushell viikolle. Entäpä, jos jatkaisimme kehittäisimme Wintterin avauksessa syntynyttä mainesaavutusta Kusell viikolla.

Kusell viikko saattaisi sisältää erilaisia toimintoja aina konferensseista kilpailuihin. Miltä tuntuisi tarkkuusvirtaus ämpäriin Wintterin parvekkeelta tai kuka virtsaa tikkuaskin kumoon kauimpaa tai kulman taakse tarkkuus virtsaus tai pituus tai määrä kilpailu, entä talvinen Kuse sääki tapahtuma, jossa kilvoiteltaisiin vaikkapa nimen kirjoituksen kauneutta tekemällä se virtsaamalla hankeen - tässä olisi tietenkin kaksi sarjaa miehille ja naisille, siis anteeksi: virtsaputkellisille ja ilman sitä virtsaaville. Illat voisivat päättyä tyylikkäisiin kusisymposiumeihin, joissa ihan oma kusipäämme voisi valistaa tavallisia moukkia siinä, kuinka eri viini/teelaadut vaikuttavat juotuina virtsan aromiin, väriin ja tuoksun kestoon. Crushell salin Kuse sääki sikses -illan voisi päättä, jonkun kusitieteiden tohtorin(tällainen löytynee Helsingin yliopiston 2 300 professorista) luentoon virtsaavatko kalat veteen ja kuinka hyvin tunnistat eri eläinten virtsat tuoksun/värin perustella. Tul semminkin sääki Uki kushell : URINA IACTA EST!

PÄÄTÖK$IÄ ÄÄNE$TÄJIEN vai OMAK$I PARHAAK$I?

Vaalipuheissa kaikki näyttää itsestään selvältä ja kirkkaalta. Tulevaisuuden taivaalla ei synkkiä pilviä näy. Jos siellä jotain näkyy, taivaalla parveilevat iki-ihanat pilvet, joista vuonna 2030 sataa mannaa 20 300 kaupunkilaisen riemuksi. Nyt täytyy miellyttää äänestäjiä ja välttää ärsyttämästä ketään. Kyse on siitä, pääseekö estradille, jossa jaetaan parhaat luottamushenkilöpaikat, joisitpa voi jopa pelata itselleen mahtityön. Osa paikallispoliitikoista muistuttaa vaalien lähestyessä humanoideja, jotka laskeutuvat tavallisen kansan keskuuteen polttoainetta, jolla voi nousta muiden yläpuolelle palata liihottelemaan kaveripiirin kanssa ja jatkaa vallan käyttöä niin, että eliitin kiva yhdessäolo jatkuu. Tuo polttoaine, joka nosta humanoidipäättäjät ylös jumalaisiin korkeuksiin koostuu kaupunkilaisten äänistä, myös sinun äänestäsi!

Jos esim. Juha Aaltonen, Eero Hento, Mikko Saari, Ari Saastamoinen, Tarmo Kangas puuttuvat epäkohtiin, joutuvat he välittömästi humanoidipäättäjien tulituksen kohteeksi. Eniten humanoidipäättäjiä ärsyttävät ennusteet: niitä ei saa esittää koska niihin ei voi vastata: sitä tikulla, joka vanhoja muistaa, nyt katsotaan eteenpäin. Itse asiassa ennusteet eivät kerro välttämättä mitään tulevasta. Kaupunkeihin kohdistuvat ennusteet perustuvat aina tehtyihin päätöksiin eli kuvaavat valmistelun plus päättäjien työn laatua ja sitä mihin suuntaan mennään, jos jatketaan samalla valmistelulla ja samoilla päättäjillä. Totuus ja sen paljastavat pöytäkirjat uhkaavat humanoidi päättäjien jatkoa. Kun valtaeliitiltä puuttuvat kaikki kehitysideat ja kaikki heidän tarmonsa(ei Kangas) keskittyy itsekkääseen oman vallan pönkittämiseen, vihaavat he heitä, ketkä nostavat tilastot esiin.

Tilastot kertovat karua kieltä siitä, missä ollaan ja minne mennään. Normaalissa tilanteessa tehdään suunnan muutos, jääkiekossa vaihdetaan maalivahti, kun hänelle sattuu huono päivä. Samoin päättäjien tulee toimia eli jos onnistumisia ei tule vaihdetaan kurssia ja kurssi ei muutu vaihdetaan väkeä komentosillalla. Ei meidän täydy kulkea reittiä, jonka seurauksena kohtalomme sinetöityy tuhon omiksi! Ohje parempaan löytyy historiastamme ja sen sanoi joskus kunnallisneuvoksetar Helena Vartiainen: Tehdään päätöksiä kaupunkilaisille, ei itsellemme!

OSTOSMATKA JUNALLA - BUAAH!

Ensin odotat bussia, joka ei tule ja jätät ostosreissun siihen tai turvaudut omaan autoon ja ajat lähimmälle asemalle Uuteenkaupunkiin tai Vinkkilään. Hyppäät junaan ja hyssyttelet reilun tunnin Turkuun. Turun asemalla lompsit miltei kilometrin Puutorilla tai bussiasemalle, jossa nouset linja-autoon jatkaaksesi Myllyyn, Skanssiin tms.. Sinulta tuhraantui reilut pari tuntia, jotta pääsit ostelemaan erinäisiä tuotteita. Kas, kun ostoksesi suoritettuasi palaat kassit täynnä tavaraa riemusta kiljuen bussiin, tavarat linja-auton päätepisteestä junaan kannettuasi istahdat vaunun jakkaralle kasseinesi, joka palauttaa sinut omaan kaupunkiisi ja autollesi. Eikä junalla kaavailtu työmatkakaan tunnu ostosreissua sutjakkaammalta, koska kaikki työpaikat Turussa eivät sijaitse rautatieaseman läheisyydessä tai Kupittaalla. Käytännössä reissut junalla Turkuun vievät lähemmäs tai yli kaksi tuntia per sivu.

Entäpä sitten, jos satut ostamaan Turun reissulta salmonella kananmunia tai väärän kokoiset jalkineet, ei muuta kuin sama reissu uudestaan. Junailu Uudenkaupungin ja Turun välillä vaatii aikaa ja vaivaa, joten eiköhän Alinan palvelut ja laadukkaat tuotteet puolustavat paikkaansa, kuten muidenkin ostosten tekeminen täällä. Yleensäkin sopii pohtia henkilöjunahössöttäjien aatosten syvällisyyttä, ovatko he esim. ottaneet huomioon lokalahtelaiset ja muut etäällä radasta asuvat ja entä junahössöttäjien aiemmat aikaansaannokset? Eikö juuri heidän nerokkaan valmistelunsa ja junttaamiensa päätösten seurauksena kaupunkimme talouden ovea kolkuttele selvitysmies ja eikö näiden henkilöjunahössöttäjien meriiteistä kerro parhaiten kaupunkimme runsaat käyttämättömät kehitysmahdollisuudet ja siitä sikiävä kiihtyvä väkikato? 

JUNA TUO VAI VIE RAHAT?

Rautatieliikenteen kehittäminen putkahti esiin useilla tahoilla, ensin isommissa kuvioissa, tyyliin tunninjuna, tämän jälkeen meidänkin nilkit lähtivät omilla pienemmillä junahaaveillaan julkisuustatamille meuhkaamaan. Itse kuulun siihen porukkaan, keiden mielessä jo valtakunnallinen huoltovarmuutemme huutaa runsaampia rautatievaihtoehtoja nykyisiä kuvioita täydentämään. Uudenkaupungin ja koko Vakka-Suomen kannalta, uusi ratahanke tekisi kulmakunnastamme entistä merkittävämmän vienti/teollisuus keskuksen. Nyt, jos koska Laitilan ja Uudenkaupungin olisi syytä lähteä yhteistoimin lobbaamaan uutta vientiratahanketta. Uskon vakaasti, jotta oikein suunnattu rata saisi taakseen Tampereen, Jyväskylän ja Kuopion seutujen elinkeinoelämän tuen.

Meillä, siis Uudessakaupungissa, uhotaan henkilöjunaliikenteen Turkuun tekevän positiivisia ihmeitä koko Vakka-Suomelle. Enkä pistä hanttiin, jos joku aloittaa liikennöinnin mainittuun kohteeseen vauhdilla: kerran tunnissa juna tulee ja menee. Olen jopa valmis käyttämään muutamia kymppitonneja kaupunkilaisten rahaa laitureiden rakentamiseen, mutta siihen saa rajoittua uusikaupunkilaisten rahoitus osuus. Lisäksi haluan mahdollisen junalla Turkuun ajelijayrityksen pitävän huolta siitä, että esim. Lokalahti ei jää liikenteelliseen mottiin. Henkilöliikennettä Turkuun puolustellaan vertaamalla sitä Ruotsin ja Tukholman lähiliikenteeseen, niiden toimivuuteen ja tuottavuuteen. Nyt sopii nostaa radanvarsien väkimäärä eron Tukholman ja meidän nurkilla. Ruotsissa radanvarsipaikkakunnissa asuu kymmeniätuhansia, suurimmissa jopa satatuhatta asukasta, joten siinä vaiheessa Uusikaupunki Turku raidehenkiliikenne vaikuttaa uskottavalta, kun esim. Vinkkilässä asuu 60 000 iloista ja matkustavaista vehmaalaista. Joten se siitä junahössötyksestä. Mielestäni moiseen suunnatut voimavarat ja varat tulee jatkossa tähdätä toisiin osoitteeseen uusien tähtääjien tekeminä.

Palataan vielä mainittuun ensimmäiseen ratavaihtoehtoon ja sen realistisuuteen. Käsittääkseni rata on vedetty jo Euraan asti, joten kyse ei liene kuin muutamien kymmenien kilometrien raiteiden rakentamisesta. Maasto Uudenkaupungin ja Euran välillä pysyy varsin tasaisena eikä soitakaan tuolle välille ihmeemmin satu. Nyt esim. aiemmin mainittujen teollisuusseutujen yrittäjille tarjoutuisi uusi satama, jota kilpailuttaa vienti/tuontikuljetusten osalta. Oma lukunsa sisämaahan suuntautuvalla radalla saavutetaan sen vaikutuksella huoltovarmuuteen, jota ei paranna satamien välisten ratayhteyksien kohentaminen. Otetaan vielä esimerkki radan voimasta historiasta. Tiesittekö, että aikoinaan Rauma jäi koossaan huomattavasti Uudellekaupungille. Rauman kasvu alkoi, kun sinne saatiin rautatie 1880-luvulla. Rauman radan maksoivat sikäläiset yrittäjät ja heitä pidettiin kaheleina hankkeensa vuoksi, nyt vetoa voidaan pitää neroutena! Rataliikenne puolustaa paikkansa, kunhan sitä kehitetään järjellä ja tulosvastuullisella rohkeudella.