ASUKASLUKU KERTOO ONNISTUMISESTA - 20 300?

 

Kaksi lahjomatonta mittaria kertoo sen kuinka valmistelijat ja päättäjät menestyivät haasteissaan. Asukasluvun positiivinen kehitys plus vahva ja turvallinen taloudellinen tulevaisuus viestivät lahjomattomasti todellisesta onnistumisesta. Jos talous sakkaa ja väkipako painaa kulmakuntaa, kaikkea syntyneen plus edessä odottavan tilanteen puolustelua voidaan pitää halpana selittelynä ja äärettömän karkean/kalliin epäonnistumisen tökerönä peittelynä sekä omaan itsekriittisyyteen kohdistuvana sokeutena. Tragikoomiseksi ja päättäjien sekä valmistelijoiden kohdalla kuvion tekee se, jos he vielä muutama vuosi sitten uhosivat, jotta vuonna 2030 meitä heiluu täällä peräti 20 300. Todellisuudessahan tuo osoittautui puhtaaksi julkisuushakuisuudeksi ja valmistelijoiden/päättäjien itsennunnaostoon sekä julkisuuskuvan kirkastamiseen tähtääväksi numerohelinäksi.

Kehityskaaren alamäki vaikutti ja vaikuttaa äärettömän selvältä, jopa itsestään selvältä, koska valmistelijat ja päättäjät eivät ainoastaan karttaneet kaikkia kehitys/kasvuyrityksiä vaan myös torpedoivat ulkopuolelta tulleet kehitysideat, jotta nykyinen apaattinen valmistelun ja päätännän alamäen kombinaatti saisi jatkua. Valoakin tarkka huomioitsija havaitsi eräissä menneissä valtuustonkokouksissa, Mikko Saari jätti aloitteen opetuksesta ja nuorisovaltuuston Emil Haijanen toi vahvasti esiin näkemyksiään esiin tekonurmesta päätettäessä. Jos tulevaisuudessa pääsemme, Saaren ja Haijasen kaltaisten päättäjien seurauksena, muuttamaan harmaa taantumuksellista, kaupunkilaisille kallista ja heitä poishätistävää, valmistelua sokeasti siunaava päätännän huippu avoimesti keskustelevaan valtuustoon, on kaupungillamme yhä toivoa löytää menestyksen ja kehityksen polku.

Uudet tuulet eivät tuo raikastavaa puhuria tunkkaiseen ilmapiirin, jos ne eivät kuulu eivätkä näy. Kuinka monet kerrat on vaalipuheissa markkinoitu uusien nuorien ehdokkaiden tuovan uusia tuulia ja olemmekin saaneet joko tyventä hiljaisuutta tai brežneviläisen taantumuksen siunaavaa kaupunkilaisille kammottavan kallista ja heitä karkottavaa paatosta. Mainitusta huolimatta, emme saa vaipua ahdistukseen ja viedä kaupunkiamme manan majoille. Vain vastuullisella pitkäntähtäimen kehittämisellä saamme kaupunkimme takaisin sille kasvu-uralle, josta lähdimme luisumaan kohti epäonnistumisen synkkiä syvänteitä. Kuuntele siis tarkkaan heitä, ketkä nostavat ongelmia ratkaisuineen esille, vain heiltä löytyvät realistiset viitoitukset tielle, joka takaa nykyisille ja uusille asukkaille paremman huomisen Uudenkaupungin.

SAMI VIRTASELLE KIITOKSET ja TERVETULOA ÄKKIÄ TAKAISIN!

Useimmat luottamushenkilöt luottavat vain itseensä ja valmistelijoihin, kaupunkilaisten suuntaan luottamus jää sivuseikaksi. Sami Virtanen uskoi ja varmasti uskoo vieläkin Uudenkaupungin tulevaisuuteen, tämä näkyi hänen esityksissä ja kannatuksissa. Jos tutkailemme menneisyyttä, niin havaitsemme, että Sami Virtanen ajoi, kivan koukoustamisen, sijasta vastuullista politiikkaa eli hänen jäätyään pois hallituksesta rahaa suollettiin kaikkeen kivaan ja lystiin entistä selvemmällä enemmistöllä kuin 8-3 ja kehittämisestä tuli päättäjien keskuudessa miltei kirosana. Toinen miinusmerkittävä poisjääjä hallituksessa oli Rauno Aaltosen kiitokset myös hänelle yrityksestä ja yhteistyöstä. Taseuskovaisten selkeällä enemmistöllä ja apaattisen osaamattomuuden toistuvalla siunaamisella tämä kaupunki kutistui ja lievästi sanottuna ajautuu taloudellisen synkkään mustaan liriin.

Harva luottamushenkilömme saa suuta auki ja vielä harvempi haluaa kehua luottamushenkilökollegaa, kuka tulee toisesta puolueesta. Sami ylittää tämän kynnyksen ja voin olla hänen kanssaan samaa mieltä: ilman Seppo Nikulan huomioista johtuvaa panosta useat hallituksen kokoukset olisivat lauenneet laittomuuden miinaan eli ne olisi täytynyt uusia muotovirheiden vuoksi, hienosti Virtanen nostaa esille myös Jaana Reijonsaari-Korsmannin, ken nuorempien ja heikompien puolustajana on korottanut ääntään - ikävä, että Jaana ei ole hallituksen jäsen, mutta ehkäpä tulevaisuudessa hänen mukanaan alkavat demareissa puhaltamaan uudet raikkaat tuulet. Murheellinen totuushan on se, että tämän valtuustokauden jälkeen takamatkamme muihin kaupunkeihin kasvoi merkittävästi, joten yhteistyötä ja luovuutta ongelmien selättämiseen tarvitaan rutkasti.

Meidän tulisi vaatia jo oman uskottavuuden nimissä valmistelultamme enemmän. Kun valmistelijat ja päättäjät luovat kuvion, jonka mukaan meitä on vuonna 2030 20 300 ja väki silti vähenee, niin ei voitane puhua ipponista saati kokan arvoisesta suorituksesta. Sami Virtasen kritiikki valmistelua kohtaan ei siis ole jälkiviisautta vaan todistetusti kokemukseen perustuvaa viisautta - vaihtoehtoja muualta, vai kui? Itselleni tulee äkkipäätä mieleen yksi kokous, jossa ilmeni valtuutetun perehtyneen muuhunkin kuin viranhaltijoidemme tarjoamaan valmistelutekstiin: tekonurmicasen yhteydessä Jani Vaitiniemi toi esiin Nokialla tehtyjä ratkaisuja eli oli perehtynyt mm. sen kulmakunnan liikunta ratkaisuihin. Jos Sami Virtanen ei pyörrä, hyvin perusteltua, päätöstään, niin olisiko Vaitiniemestä sopiva manttelinperijä Samille? Molemmat antavat vapaa-ajastaan, politiikan lisäksi aimo osan nuorisotyölle ja sellaisia, lähimmäisen parhaaseen pyrkiviä, tekijähenkilöitähän me kaivataan. Oli, miten oli, Samin ratkaisu muuttaa melkoisesti persujen kuvioita plus kaavailuja!

HALLITUS MITÄTÖI TARKASTUSLAUTAKUNNAN HUOMIOT 7-4

Kaupunginhallitus äänesteli eilen tarkastuslautakunnan huomioista ja etenkin kaupunginjohtajan vastauksista niihin. Seppo Nikula esitti asian palauttamista ja saapumista hallitukseen laadukkaampien ja täsmällisempien vastauksien kera. Seppoa tukivat äänestyksessä ainoastaan Birgitta Runola, Esa Aaltonen ja allekirjoittanut, joten kaupunginjohtajan jokseenkin puutteellinen, valmistelin vartissa -vastaus, jäi hallituksen hyväksytyksi päätökseksi. Näin meillä enemmistö päättää ja ihmettelee hallituksen noloa asemaa perille menemättömien viestien jakajana.

TAAS OPPIRAHAA - NYT 25 MILJOONAA €UROA

Jossain vaiheessa sopisi tarkastella sen organisaation toimivuutta, jonka tarkoitusperiin kuuluu tuottaa kaupunkilaisille elämisenpuitteitta sekä palveluita plus vapaa-aikaa unohtamatta. Nyt kuin salama kirkkaalta taivaalta rävähti esitys 25 miljoonan euron korjauskustannuksista Mörneen. Nykytilanteeseen johtaa päätösten ketju, jossa keskeisessä roolissa huseeraavat luottamushenkilöt. Olisiko päättäjien pitänyt vaatia päivitystä ja siihen nojaavaa, pitävää tietoa, kaupunkiorganisaation po. sektorista vastaavalta taholta, jotta 25 miljoonan euron yllätykseltä olisi säästytty? Vai onko sillä mitään väliä, miten kaupunkilaisten omaisuus ajautui miljoonien korjausta vaativaan rappiotilaan, kun se on korjattava kuitenkin? Saas nähdä kuinka Mörnen syntyneeseen tilanteeseen suhtaudutaan - todetaanko vaan, että virkakuntanne teki parhaansa, joten täytyy maksaa!

Muutaman kuukauden sisällä kaupunkilaisia hellitään Suomen kalleimmalla tekonurmella ja tiedosta 25 miljoonan euron korjaustarpeesta hallintokeskukseen. Väkisinkin tunkee mieleen ajatus voisiko kaupunkiorganisaatio helliä kaupunkilaisia paremmin tai ainakin edullisemmin? Siunaavatko päättäjämme ikuista oppirahojen maksua valmistelijoille, ketkä hakevat koko ajan töitä muualta eli eivät viihdy ohjastamassaan työyhteisössä tai tuntevat onnistuvansa muualla paremmin? Mielen syövereistä kumpuaa sellainenkin pohdinta, josko joku toinen tai toiset olisivat pitäneet kaupunkilaisten omaisuudesta parempaa huolta kuin nykyiset etätyöntekijät? Tätä ei tietenkään sovi esittää instanssissa, joka on ensisijaisessa luottamussuhteessa muihin saman elimen jäseniin ja mm. valmistelijoita kohtaan. Kunhan ainoastaan tässä itsekseni aprikoin, Uudenkaupungin tulevaisuutta kaupunkina, jonka asukasluvun määrästä kymmenen prosenttia työskentelee kaupunkiorganisaation palveluksessa - osa heistä ei tietenkään asu täällä vaan vero kikkailee asumalla turvallisen ja tulevaisuudessa alhaisen verotuksen kunnassa.

KUKAHAN SE ON KAIKEN DISSAUKSEN TODELLINEN ÄITI

 

Vallitseva keskustelukulttuurimme jarruttaa positiivisen kaupunkikuvan syntyä vahvasti ja tekee ongelmien korjauksen kerrassaan mahdottomaksi. Mitään ongelmaa, puutetta tai vastaavaa ei voi nostaa keskusteluun ja korjattavaksi ilman, että ongelman esiin nostaja tai ongelma mitätöitäisiin. Tilastot osoittavat tämän toteutuneena asukaskatona, kuten esim. lukiomme sijoituksen romahtamisen rankingissa. Jos tyyliämme verrataan vaikkapa auton ylläpitoon, näin se kävisi meillä: Sinulla on takarenkaassa vähän ilmaa kanttaisiko se täyttää, esittää ystävää auttava lähimmäinen huomionsa autoilijalle huoltoaseman pihalla. -Saatana, väitätkö, että en osaa pitää huolta autostani. Minä en sinun käskystä mitään ilmaa lisää, se on hyvä noin. Painu helvettiin siitä ja hoida omat renkaasi, toteaa auton omistaja ja lähtee matkalle rengasta täyttämättä ja jää tielle renkaat lojahdettua.

Tällä tyylillä, meidän kaupunkimme alamäki jatkuu vapaassa pudotuksessa kuntien ja kaupunkien pohjakastiin. Viestin tuojan tai hänen huomionsa vähättelyn sijaan, pitäisi yrittää korjata näin esiin nousseet ongelmat ja uutisoida positiivisesti parannustoimenpiteet. Mutta eiväthän nämä tunarit hoksaa, että toistuvasti haukkumalla kaikki ongelman huomioijat ja jopa niille korjausratkaisuja tarjoavat he antavat kaupunkimme politiikasta toraisen kuvan, jonka kruunaa se, että mitään asiaa ei saada täällä kuntoon. Pitäisi tyhmemmänkin hoksata, että sellaisesta asiasta kukaan ei voi enää urputtaa, joka on pistetty kuntoon, olipa sitten kyse asukaskadosta tai opetuksen laadusta yms.. Nämä säälittävät ruikuttaja rääpäleet ovat luoneet kaupunkimme surullisen negatiivisen maineen ja pitävät sen jatkuvilla möläytyksillään ikävän ikilikaisena. Kun samat tyypit samaan aikaan hyväksyvät hyvä veli/sisko -kuvion kaikkein kuvottavimmat käänteet ja totuudeksi verhotut valheet, ei voi muuta kuin ihmetellä kyseisten mollaajien inhimillisyyttä ja moraalia.

Kuntalaki vaatii aivan selkeästi luottamushenkilöitä toimimaan kunnan ja sen asukkaiden parhaaksi. Kuntalaisen tulee voida luottaa valitsemiinsa päättäjiin ja heidän moraaliinsa. Onko meillä asia näin vai onko tilanteemme se, että meillä paremminkin valmistelija voi luottaa siihen, että hänen älyttöminkin valmistelu menee aina läpi, kuten myös siihen, että karkeat munaukset maksatetaan vähin äänin kaupunkilaisilla. Ainoastaan luovuudella ja yhteistyöllä me selätämme tämän kaupungin ongelmat; sitä ei tehdä tuomitsemalla munausten huomioitsijoita, parannusesitysten esittäjiä tai parannusesityksiä, vaan etsimällä luovia ratkaisuja julkisuuteen nousseisiin ongelmiin. Ei siis pidä uskoa mihinkään tasetalouden jne. kannattajiin, jotka vain ostavat itselleen lisää aikaa keikkua kuntalaisten kustannuksella hyvillä paikoilla. Takarivin Taavit pysykööt takarivissä, pitäkööt mölyt mahassa ja lopettakoot tarkkaavaisten luottamushenkilöiden dissaamisen - jos ei ole luovuutta, kannattaa vaieta ja jättää ontuvat kritiikit/selitykset sikseen. Kaupungin asukasluvun kammottavat kehitys todistaa, että viimeinkin tarvitaan luovuutta ja yhteistyötä eikä sitä synny kaikkien dissaajien äitien mölinästä!

10 VUODEN ODOTUS PÄÄTTYI: TEKONURMI KÄYTTÖÖN

Reilun kymmenen vuoden odotus palkittiin ja Uusikaupunki sai oman tekonurmensa ja kalliin sellaisen, muistaakseni hinnaltaan 780 000 € - oikaiskaa, mikäli olen väärässä. Koomisinta kuviossa ja kentän syntymisessä lienee se, että sen taustalta löytyy kokoomuksen jättämä valtuustoaloite, sama puolue polki innolla jarrua pohjaan reilut kymmenen vuotta, jotta moista urheilupaikkaa meille ei rakenneta. Minkälainen vetovoimatekijä po. kenttä olisikaan ollut, jos se olisi tehty ajallaan. Tuolloin Uudessakaupungissa elettiin jalkapallobuumia, kaikki kentät käytössä aina Hipposta myöten, kaupungissa kaksi seuraa, aktiivinen nuorisotyö sekä paikkakunnan kokoon nähden Suomen merkittävin harrasteliiga. Tuolloin tekonurmia löytyi Suomesta muutaman kymmentä, nyt niitä on lähes ellei jo yli tuhat. Joskus täällä oli merkittävä jalkapalloinnostus, joka kuihtui puitteiden jäädessä jälkeen naapurikuntien vastaavista.

Jos haluaisimme tekonurmesta vetovoimatekijän, niitä tulisi rakentaa useita. Vain siten saisimme tänne suuria jalkapalloturnauksia. Kun käyt katsomassa jalkapalloa Maskussa (asukasluku reilu 9 600), tekonurmi on jalkapallohallin takana, huomaat luonnon nurmikentän, siinä pelataan ykkösjoukkueen pelit. Lisäksi jossain epäillään tulevaa tekonurmikieltoa, niiden aiheuttamien ympäristöhaittojen vuoksi. Meidänkin olisi siis kohtuullista varautua luonnonnurmikentän rakentamiseen. Nykyinen tekonurmi aiheuttaa sijainnillaan lisä investointeja. Vanhat suihku/huoltotilat taitavat olla 1960-luvulta ja aikansa eläneet, joten ne täytyy korvata ja tämä niellee satojatuhansia euroja yhteisestä kassastamme. Samalla Wintterin vastaavat tilat jäävät käyttämättä, vaikka käsittääkseni juuri niiden takia haluttiin keskittää urheiluharrastukset Wintterin nurkille. Oli, miten oli, niin viimeinkin meillä on tekonurmi, joten pyritään hyödyntämään ja kehittämään sitä vilpittömin mielin, mutta kukkaroa säästäen.


Tekonurmen myötä saimme merkittävästi lisää kunnossa pidettävää omaisuutta kaupunkiorganisaation alle. Po. taho on varsin onnettomasti suoriutunut tehtävästään huolehtia kaupunkilaisten omaisuudesta, lähes joka suunnasta paukkuu miljoonien jopa kymmenienmiljoonien eurojen korjausvelkakorjauskohteita ja osasta, kuten Kalannin koulusta, ei edes kerrota kaikkea luottamushenkilöille. Tätä taustaa vasten ajateltuna Wintteri lienee ainoa kaupungin käyttämä kiinteistö, jonka ylläpito on taatusti sellaisissa käsissä ettei ylimääräistä miljoonien laskutusta kaupungille ole pelättävissä ja eikö Wintterin kiinteistön ylläpitokin hoidu varsin kohtuullisin kustannuksin? Kokoomuksen aloitteesta alkoi tämä turina, joten loppuun voimme pohtia muuttuuko puolueen linja urheiluvastaiseksi, kun sinne marssii, rintarottingilla rähinäremmiä venyttäen, sen ajan kokoomuslaisia, jotka kannattivat ohjemaa, joka jätti esim. uimahallin kunnostukset tekemättä ja liikuntapaikat päivittämättä. Onko kyseessä kyky vai kyykky puolue, sitä sopii jokaisen pohtia? Loppuun suuret kiitokset Itäpoijun kauppiaalle sadoista makkaroista ja jalkapalloista, jotka juhlistivat avajaistilaisuutta onnistuneesti!

VALLANHIMO JA SITÄ HAMUAVAT ITSEKKÄÄT KELTAISET IDIOOTIT

Tuossa jouluaatonaaton julkaisussa mikään ei pitänyt paikkaansa, jopa otsikko valehteli - tutkintapyynnöistä vain toisen syyttäjä hyväksyi käsittelyyn eikä sekään johtanut oikeussaliin. Mitään kirjoitettua valhetta ei koskaan oikaistu, vaan parjaus jatkui julkaisun milipidepalstoilla ja jopa pääkirjoituksissa. Maininnan arvoista lienee sekin, että lehdelle antamaani kommenttia ei koskaan julkaistu, vaikka sitä anteassani paikalla  oli kuulemassa Turun Sanomien toimittaja.

Politiikassa kaikki haluavat valtaa, joukossa piisaa heitä, keille valta ja sen kautta näkyminen on tärkeämpää kuin vallan käyttö yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Tämä käy nyt julkisuushakuisuuden kautta hyvin ilmi, kun media jakaa, vaalimenestystä luvaten, palstatilaa istuville poliitikoille. Osasta poliitikkoja tämä on väärin, kun taas toinen porukka tarttuu siihen vallanhimon kiiluessa silmissä. Katsokaapa nyt kuinka pieni päättäjien piiri julkaisee mediassamme tiheästi toistuen omia juttujaan. Miestäni hyvät välit johonkin päätoimittajaan tai kirjoitustaito eivät saa ratkaista vaalimenestystä. Median tulee toimittajien avulla nostaa jokaisen ehdokkaan ajatukset ja näkemykset kaiken kansan puntaroitavaksi ja vaalien ratkaisijoiksi. Ajatelkaapa kuinka tasapuolisesti ehdokkaiden saama julkisuus toteutuu, kun toiset tarjokkaat ovat saaneet tekstinsä julki kymmenet kerrat ja eräät ehdokkaat esiintyvät po. julkaisussa pelkkänä maksettuun vaalinumerona. Suoraan sanoen on itsekkään idioottimaista esiintyä pienessä ja noin läpinäkyvässä piirissä kuin nyt jotkin luottamustapaukset esiintyvät, mutta vallanhimo on se, mikä kyseisiä persoonia ajaa moisen palstatilan käyttöön.

Näitä kirjoituksia arvioitaessa, niissä paistaa esiin pyrkimys näyttää lukijalle inhimilliseltä plus yhteistyökykyiseltä sekä sivistyneeltä sivistyneiden siteeraajalta. Kun hieman paneudut tekstin sisältöön und tyyliin, niin havaitset tekstin suoltajan olevan muita, omilla ehdoilla, ylhäältäpäin hallitseva ja valistava opettaja, kenelle äänestäjät ovat lähinnä kirjoittajan ympärillä pyöriviä idiootteja, joita on pakko liehitellä. Valtaapitävillä on omasta mielestään oikeus opastaa kansaa teksteissä sekä kanavoida kirjaimin omaa erinomaisuuttaan, tietenkin samalla tuomiten vastapuolen tyyppi/tyypit kateelliseksi ja kelvottomaksi viholliseksi, jonka ainoa motiivi vallassa roikkumiseen piilee ikiaikaisessa kostossa kirjoittajan ajatussuuntaa ja poliittista sektorin jäseniä kohtaan. Kun tuollaista lukee rivien välistä voi helposti päätellä kyseisten vallankäyttäjien todellisen yhteistyökyvyn ja motiivin vallassa pysymiselle. Kaupunkilaisen parhaaseen tähtäävä konkretia tuntuisi parhaalta tekstiltä, mutta silläpä ei lukijan silmiä hellitä, vaan mitään sanomattomien korulauseita ja kaupunkilaisen arjen unohtavaa saagaa singotaan median välityksellä. Näiden sijaan ehdokas todellakin voisi valistaa äänestäjiä selkeistä vaihtoehdoista, joita hän kannattaa tulevana valtuustokautena. Näinhän ei tehdä, sillä tämä muistuttaa vain syödyistä vaalilupauksista vai oletko havainnut talouden tai palveluiden parantuneen, johdon tehostetunteen, entä onko meitä pian 20 300 - niin lupaukset muuttuvat äänestäjän korvissa kuten laulukin mannapuurosta ja mansikasta polkuun, joka ei vie mihinkään.

Entäpä tämä kirjoitus, miten sitä tule arvioida? -Tämä kuuluu sarjaan mitään aikaansaamattoman, jonninjoutavan valtuuston, jonninjoutavaan ryhmään kuuluvan jonninjoutavan valtuutetun vartin tekstisylkäisy sunnuntaiaamun ratoksi. Mutta otetaan lopuksi esiin jotain positiivista verratessamme nykyhetkeä ajan haudan nielemien hetkien kirjoitelmiin. Kuten mainitsin, toimittajan tehtävä on nostaa esille tasapuolisesti ja rehellisesti kunkin päättäjän tavoitteita ja aikaansaannoksia. Jos nyt ollaan journalistisessa pusikossa, niin aikoinaan tässä kaupungissa ajauduttiin ja hukuttiin kuusikon keskellä velloneen valheiden suon syvyyksiin. Liitteenä hyvän joulun toivotus median hyvältä haltijalta eli suomalaista journalismia kuvottavimmillaan. Tuohon juttuun voi vain kommentoida, ettei mikään johtanut oikeussaliin eli mikään ei pitänyt paikkaansa eikä kaikki ns. tutkintapyynnötkään pitäneet paikkaansa. Onneksi tänään kaikki on paljon paremmin, mutta ei kuitenkaan riittävän hyvin!

MALLIA TYKS:stä: HALLINTOA ja JOHTAJIA SOPEUTETAAN

     Toistammeko jatkuvasti samoja virheitä ja unohdamme sen, miksi kuntasysteemi yleensä luotiin?

Jotkut yrittivät jo hallintosäännön muokkauksessa keventää raskasta hallintoa ja lisätä suoritustason valtaa johtajia vähentämällä. Tämäpä ei kiinnostanut ketään vaikka korkeimman johtomme alaisuudesta oli kadonnut 60% alaisista. Kun moista ihmettelin, sain vastaukseksi, ettei organisaation alaisten määrä vaikuta johtajiston määrään. Tokaisin tuohon: Varmaan sitten General Motorsia ja nakkikioskia pyöritetään samanlaisella johtajistolla. Keskustelu loppui siihen kera mukinoiden ja niin hallintosäännöllä turvattiin virkakunnan johdon lokoisat olot ja edut jatkossakin. Sen sijaan luottamushenkilöiden määrää rukattiin rajusti alaspäin eli kaikki tapahtui demokratiaa halveksien ja sitä rajusti maan rakoon nuijien.

Nyt olemme ankeassa tilanteessa, väki pakenee kaupungista ja talouden yllä leijuvat pahanteisen synkät pilvet. Joten johtomme esityksistä seuranneiden päätösten vuoksi meidän on sopeutettava organisaatiotamme olemassa olevien resurssien mukaiseksi. Jos emme halua huonontaa kaupungin palvelutasoa, täytyy johtajiston tehtäviä siirtää suoritustasolle. Eiköhän lumenauraajat hoksaa pitkällä kokemuksella, että lunta aurataan silloin, kun sitä on paljon ja heinikot leikataan ruohon ollessa pitkää jne.. Kaupunkimme väkimäärä laskee sellaista vauhtia, että kohta kaupungin työntekijöiden määrä on lähes 10% asukasmäärästä. Kaupunki organisaation tarkoitus on tuottaa laadukkaita palveluita sekä pitää huolta kaupunkilaisten omaisuudesta ja pitää se siedettävässä määrässä. Kun mikään mainituista ei ole kuosissa, lienee kohtuullista ottaa mallia TYKS:stä, jossa Turun Sanomien mukaan karsitaan hallintoa ja johtajistoa! Olemmeko oman, tuhoon vievän, neroutemme vanki?

TALOUS KUNTOON JA SITTEN ON KASVUN AIKA!

 

Muuta meille ja satsaa lasten tulevaisuuteen - ei omien lastensa vaan seuraavan sukupolven lasten. Täällä saat nauttia karsituista palveluista, ontuvasta kunnallistekniikasta, mahtavasta koulu/vapaa-ajan keskuksesta, vähemmistä oppitunneista, isommista opetusryhmistä, pääset omistamaan valtavaa kiinteistömassaa ja sen kylkiäisenä korjausvelkaa sekä sokerina pohjalla: taksamme ja veromme nousevat, kiitos taitavan tasetalouden. Käytännössä se, että nojaamme tulevaisuuden lähisuunnitelmissa vain talouskarsintoihin, kuulostaa ja tuntuu juuri tuolta. Kukaan ei halua muuttaa kaupunkiin lapsineen, jos he ovat kaikella tavalla karsintakohde, jotta kymmenen vuoden päästä koittava huomen olisi kaupunkilaisille parempi. Tällaiseen toimintaan perustuu ennuste, jonka mukaan 15 000 asukkaan ikärakenne vinoutuu ja asukasluku putoaa varsin sukkelaan 12 000.

Ainoa konsti saada hommat kuntoon niin lyhyellä kuin pitkällä aikajänteellä piilee luovuudessa ja rohkeudessa. Kukaan ei muuta uudelle paikkakunnalle, joka tarjoaa vähemmän kuin nykyinen asuinseutu, jo se riittää, että menettää tutut ja sukulaiset muuton myötä. Mutta ei heitetä kirvestä kaivoon: meillä on luontoa ja turvallisuutta sekä monenlaisia asumismiljöitä. Jopa sellaisia asuinpaikkoja löytyy täällä käyttämättömänä, joissa muualla asuvat kunnan parhaat veronmaksajat. Siispä meidän ei juurikaan tarvitse sijoittaa rahaa, jotta saisimme tänne uutta väkeä. Kehittämissä kaikki on kiinni rohkeudesta, luovuudesta ja positiivisesta asenteesta, joiden seurauksena Uudestakaupungista tulee korostua positiivista yhteistyökykyä ja tulevaisuuteen avoimen valoisasti suuntautuvan tekemisen meininki. Kun tähän lisätään viestintä/markkinointiosaamista, tulevaisuutemme on omissa käsissämme ja se voipi tulla vastaan jopa korostetun positiivisena.

OTTAKAA MALLIA UURAISISTA tai VÄISTYKÄÄ

Apaattiset tilastoihin ja ennusteisiin uskovat päättäjät ovat takuu varma kunnan ja kaupungin tuho. Jos vallan ovat omineet toisiaan tukien luomiskyvyttömät tumpelot, jota kulkevat ennusteisiin uskoen ja mitään tekemättä kuin lampaat teuraalle, ei siitä seuraa kuin murhetta, kyyneliä ja väkipakoa. Ennusteet ovat vain haasteita, jotka tulee selättää luovuudella ja rohkeudella. Uurainen osoittaa, että luovuus voittaa tilastot ja menestys takaa hyvän tulevaisuuden. Kysyn vaan missä ovat meidän positiivisten innovaatioiden tukija? -Heitä ei juurikaan löydä ja kun demokratiassa elämme, apaattinen enemmistö pitää huolen siitä, että kasvun ja asukkaiden viihtyvyyden kannalta tehdyt ratkaisut ankeudessaan tuhoavat tulevaisuuden mahdollisuudet. Jopa Wintteristä on onnistuttu tekemään uhka tulevaisuudelle ja vain siksi, ettei ole eväitä hyödyntää sitä tai juuri mitään muitakaan mahdollisuuksia, joita meillä on yllin kyllin.

Jos joku tuppukylä Keski-Suomessa saa väestöpohjansa sille mallille, että sen huoltosuhde on kerrassaan loistava, on se osoitus siitä, että luovuudella ja osaamisella pärjätään. Jos luovuutta ja osaamista ei löydy valtaeliitistä, ei se kykene hoitamaan päätöksentekoa kunnan ja sen asukkaiden parhaaksi eli se rikkoo lakia. Kun on yrittänyt tuoda kasvun vaihtoehtoja kuoliaaksi säätämisen vaihtoehdoksi ja kaikki aina tyrmätään alkaa mitta olemaan täysi. Tämä on tietenkin, enemmistön mielestä, asiatonta riidan haastamista ja virkakunnan perusteetonta haukkumista. Meidän täytyy, enemmistön junttauksella, vain tyytyä nurkumatta siihen, mitä onneton päättäjien enemmistö meille tarjoaa. Jospa seuraavaksi hössötetään junaa, pistetään sinne miljoonia euroja rahaa ja tyydytään kasvavaan väkikatoon sekä siihen, että kaikkien mahdollisuuksien äiti Wintteri muuttuu kaupungin kaulaa väijyväksi giljotiinin teräksi, näin meillä menneen ja toteutetaan ideoita, jotka päivän vanha päästäinenkin näkee silkaksi huuhaaksi.


Katsokaa nyt ympärillenne uusikaupunkilaiset, meillä on kaikkea sitä, mitä sadattuhannet suomalaiset vaativat asuinpakkakunnaltaan. Kehitetään positiivisin mielin yhteistyöllä kaupunkiamme ja pistetään ne muutamat puutteet kuntoon. Jos teistä ei ole siihen tehkää kuin minä eli hypätkää syrjään ja antakaa muiden yrittää. Meitä on vielä miltei 15 000, joten luulisi tuosta populaatiosta löytyvän myös positiivisia tekijöitä, ketkä satsaavat ankeuteen ja huuhaahan sijoittamisen sijaan terveeseen järkeen plus siitä sikiävään kasvuun. Päästäkää positiiviset ajatukset ja luovuus esiin ja ostakaa vaikka burka peittämään hapanta naamaanne ja apaattista olemustanne. Jos päättäjien enemmistöllä ei ole uskoa paremmasta ja kaikki aktiivisuus menee vallassa pysymiseen, ei heidän kotikunnallaan ole tulevaisuutta! 

Pikkukunta, jossa väestö kasvaa

DEMOKRATIA EI OLE KOSKAAN VALMIS HALLINTAJÄRJESTELMÄ!

Demokratiassa on kyse kansanvallan turvaamisesta eliitin valtapyrkimyksiä vastaan. Näin väitti Niccolo Machiavelli jo 1500-luvulla ja tuo pitää yhä kutinsa. Aikoinaan eliittiin lukeutuivat aateliset ja kirkonkihot, tänään mainitut tyypit on korvannut ja vallan itselleen hamunnut aivan toisenlainen porukka. Meillä kansanedustajat eivät ole tavallisen kansan joukosta nousevia ja valittuja luottamushenkilöitä, ketkä takaavat vallankäytössä omiensa edut. Nykyään meillä on ns. ammattipoliitikkojen porukka, joka petaa itselleen häikäilemättömiä etuja sopeutumisrahoja jne. Näiden suhteen soraääniä kuulee vain vaalipuheissa. Aiemmin puhuttiin maakuntien vahvojen miesten siltarumpu politiikasta, kun he kanavoivat rahoja niin, että ne hyödynsivät äänestäjiä. Nyt esim. kansanedustat kanavoivat kansan rahat pääkaupunkimme tiestöön, lentokenttään ja esim. vapaa-ajan palveluihin, jotta heidän on lysti majailla ja pörrätä päätöksentekopaikalla.

Oman riskinsä päätöksentekoon tuovat määrättyjen ammattikuntien yliedustus ja pohjaton ahneus. Viime viikolla saatiin kuulla esim. lääkärin vaatineen viikonlopun työstä 10 000€. Todella itsekäs esimerkki siitä kuinka kutsumusammatissa, kutsuja on raha. Lääkärien asema perustuu siihen, että heitä ei kouluteta Suomessa tarpeeksi ja on luotu kuvio, jossa potilas on vain pakollinen paha ja väline, kenellä lääkäri tienaa, niin halutessaan, ruhtinaalliset tulonsa. Kaupungeissa, varsin pienissäkin, synnytetään ihmeellisiä kuppikuntia, jotka hamuavat vallan itselleen. Otetaan esimerkiksi vaikkapa puheenjohtajisto, johon on istutettu muuta sopiva ja vaikutusvaltainen henkilö eri puolueista. Tällainen poppoo päättää asioista ja sen jäsenet junttaavat puheenjohtajiston sopimat asiat läpi omissa puolueissaan, joissa maan hiljaiset tyytyvät syntyneisiin päätöksiin. Syntyneiden päätösten soraäänet hukutetaan tylysti toteamalla niiden esittäjät yhteistyökyvyttömiksi tai epäluotettaviksi häiriköiksi - nämä tyypit pistetään tylysti syrjään ja jopa erotetaan puolueesta vaikka he kuinka selvästi edustaisivat puoleen julkiseksi julistamaa virallista linjaa.

Olipa systeemi, mikä tahansa niin aina jostain tulee niitä ihmisiä, jotka pilaavat sen. Siksi meidän yhteisten asioidenhoitokin on muuttunut vuosdien saatossa ja antaa nyt itsestään likaisen kuvan. Niinpä äänestysprosentti kertoo luottamuksesta luottamushenkilöihin karua kieltään, joko ensi vaaleissa alta puolet äänestää kuntavaaleissamme? Nyt pitäisi hälytyskellojen soida ja lopettaa mielläkin läpinäkyväksi muuttunut hyvä sisko/veli -järjestelmä. Jos emme noudata edes omia sääntöjä ja luottamusta on salailun ja itsekään suhmuroinin hiljainen hyväksyminen plus vallan keskittäminen "kavereille", täytyisi hälytyskellojen alkaa kovasti kalisemaan. On tietenkin vaikeaa ryhtyä muutoksen tekijäksi, jos itse istuu vallan huipulla ja on ollut luomassa kuvioita, joilla siunataan kaupungin asukkaiden varojen, taitamattomuuden vuoksi, tehoton käyttö. Jotain tarttis tehdä yhteisen hyvän eteen, mutta mitäs teet, jos vartijoiksi valitut pukit mellastavat kaalimaalla?