70 TÄYTEEN JUHLAT JUHLITTIIN - ON KIITOSTEN AIKA!

Ikää alkaa olla niin, että luulee tulleensa kokeneeksi ja viisaaksi. Mutta vasta nyt hoksaan, että elämäni oikeastaan alkoi, kun Marjan kanssa sovitimme kulkumme yhteiseksi. Kiitos Marjan ja hänen lapsiensa itsekkääseen elämäni tuli todellista sisältöä. Sisältö kasvoi lastenlasten syntyessä sekä varttuessa. Elämäni täyttyi ikimuistoisista hetkistä ja nyt hoksaan arkeni olleen yhtä mahtavaa juhlaa - olen juhklinut kymmenet vuodet. Marjan kanssa sain elää miltei puolet elämästäni - koimme Gotlannin kesät, Costa risteilyn ylellisyyden, Sisilian Mafia-tunnelman, Madeiran lumituiskun sekä maukkaat paikalliset banaanit, kävimme kymmenissä Feran pesäpallo-otteluissa, nautimme kymmenistä teatteriesityksistä Uudessakaupungissa, Turussa, Raumalla, Tampereella, Jyväskylässä ja Seinäjoella, nautimme kymmenistä konserteista, kesäretkistä, kirppiskierroksista ja jännitimme VIP-katomossa Korihaita kannustaen jne.. Olimme aina yhdessä, paitsi silloin, kun aikani hukkui taisteluun tullimyllyjä vastan, kunpa voisin päättää tuosta ajasta uudelleen ja käyttää sen yhdessä Marjan kanssa Myllymäellä käsikädessä istuen ja kaunista kaupunkiamme katsellen. Koimme myös koronan tuoman taloudellisen romahduksen yhdessä, mutta yhdessä selvisimme siitä - emme helposti, mutta selvisimme kuitenkin.


Nyt en voi muuta, kun kiittää Marjaa menneistä vuosikymmenistä, sillä hän jätti meidät kaikki. Reilut kaksi viikkoa sitten Marja käveli TYKS:in ja viikko sitten hän nukkui pois. Tehtyä ei saa tekemättömäksi ei sanottua sanomattomaksi, joten ajatelkaa sydämellänne ja harkitkaa, mitä sanotte ja teette - ottakaa jokaisesta hetkestä kiinni, sillä jokainen elämän hetki on ainutlaatuinen mahdollisuus ja kun se on mennyt, sitä ei enää koskaan saa takaisin. Kiitos näistä vuosikymmenistä sinulle oma rakas Marjani. Enkä tähän murheellisen kirjoituksen loppuun voi muuta kuin siteerata Marjan lapsenlasta Mioa. Hänen kanssaan muistelimme menneenä vuonna Sairisissa vietettyjä yhteisiä, hänen lapsuus hetkiä. Niistä, aina iloinen ja nauravainen Mio vakavoitui ja totesi jälleen hymyillen: 

OLI NE HYVIÄ AIKOJA!

YLE:n AASITUNTIJAT ja VIIDES ARTIKLA

Muutama vuosi aikaa peruutellen pääsemme Suomen suurimpaan mutupäätökseen eli loikkaan NATO:n sisälle. Nyt voimme todeta silloisien asiantuntijoiden puhelleen uskon varassa, varmaa tietoa heillä ei ollut tulevasta sen enempää kuin papeilla tuonpuoleisesta Paradiisista. Mainittu NATO-ratkaisu syntyi tyyliin 1939: ryssävihaa herkistellen suureen uhoon ja länsiapuun luottaen. Jotkut varoittivat historian toistavan itseään ja heidät leimattiin ryssien kätyreiksi jne., sen sijaan mielipideilmastoa vinoon manipuloineet asiantuntijat istuvat nyt merkittävillä luottamuspaikoilla. Voitaisiinko viimeinkin tutkailla YLE:ä ja muuta valtamediaa sekä niiden motiiveja, kun tiedämme NATO-turvatakuiden kuihtuneen kuin koiran ulosteen paahteisella öljysorapinnoitteella? Ei tietenkään ole asiantuntijoiden vika, jos he toitottavat rajalliselta tietopohjalla tai tavoitehakuisesti paikkansa pitämättömiä näkemyksiä ja harhaisia tulevaisuuden visioita. Vika piilee maamme valtamedian muutamassa päätoimittajassa, jotka tässä tapauksessa avasivat ovet kansan sumutukseen johtaneelle manipuloinnille!

Suomi ajautui tilanteeseen, jossa puolustusmenoja täytyy kasvattaa ja NATO:n myötä asetoimittajan monopooliroolissa häärii USA ja Israel. Joku tokaisee, että ainahan voimme ostaa hävittäjät vaikka Ruotsista, mutta lienee parasta muistaa, etteivät ne hävittäjät lennä ilman amerikkalaisia moottoreita ja varaosia. Puhutaan valtavista yhteispanssarikaupoista Ruotsin, Norjan ja Sveitsin keralla. Kyseessä on CV9030 panssari, jonka alusta tulee Ruotsista MoDon kotikaupungista Örnsköldvikistä ja runko Suomesta HPK:n Hämeenlinnasta ja aseistus Bushmaster II tulee USA:sta Blackhawksin Chicagosta . NATO sitoo meidät monilla tavoin ja rajaa päätösvaltaamme. Mielestäni olisi kohtuullista, mikäli valtamediamme päätoimittajat, joita ei montaakaan ole, pohtisivat yksisilmäisen manipulointiuutisoinnin sijaan aina, joka ikineen kerta vaihtoa JOS! Mitä isommasta asiasta on kyse, sitä järkevämpää on, vaikka kissojen ja koirien kanssa, etsiä vaihtoehtoja eikä markkinoida uskon varassa yhtä ainoaa, kansakunnalle riskialtista, vaihtoehtoa!

MONEN TASON PAIKANJAKONEUVOTTELUT!

Paikkaneuvotteluissahan lähdetään siitä, että ne, jotka saivat eniten ääniä haluavat maksimoida heille kuuluvan vallan ja ne ketkä eivät juurikaan saaneet ääniä, haluavat saada enemmän, mitä he ansaitsevat. Demokratiassa on säännöt, joita noudatetaan ja vahvemman ehdoilla mennään tai demokratia toteudu. Kaksi pientä yrittää olla yhdessä vahvempi tai pieni, lisätä omaa painoarvoaan, liittoutumalla ison ryhmän kanssa, jotta molemmat saavat yhdessä enemmän. Nämä ovat pelin säännöt ja näillä mennään. On koomisen kornia, jos pieni vaatii yhteistyön ja sovun nimissä itselleen jotain, mikä sille ei kuulu. Moinen vetoomus pistää oikein hohottamaan: jonkun kymmenen kertaa enemmän ääniä saaneen tulisi antaa paikkansa siksi, ettei vähemmän ääniä saanut kiusaa häntä tai, että sopu päätöksenteossa säilyy. Mihin tarvitaan jonkun pienen piiparoisen yhteistyökykyä, kun iso voi jyllätä ihan miten lystää esim. perustetaan puheenjohtajisto tms. eikä edes oman puolueen änkyrät, saati pikku pirut tiedä mitä isot päättäjät juonivat ja kuta tulevan pitää. Ja kuvitelkaa ihan oikeasti tilannetta, jossa vaikka paljon ääniä saanut demari, luopuisi paikasta orvon persun hyväksi?

Jos joku väittää ettei paikanjaosta neuvotella, vaan tullaan puhtoisina kuin vasta syntyneet enkelilapset pöytään, niin opuppua haastaa. Jo vaalimainonnassa ja tehtävien jaossa voit nähdä selkeän puolueen sisäisen kilpailun. Jos haluaa merkkipaikan, tarvitaan paljon ääniä ja jos menee tiukaksi, tarvitaan omien ääniä omassa sisäisessä valtaväännössä - näin alkaa kaupankäynti sulle mulle -tyyliin ja tätä kestää kunnes palaset loksahtavat kohdalleen. Kaupan käynnin lopputuloksen huippuesimerkkinä voidaan pitää vaikkapa sitä, että vaaditaan onnistuneesti tiettyä kohtuuttoman merkittävää paikkaa tai sopivalla sumplimisella merkittävän lautakunnan puheenjohtajaksi nousee tapaus, joka ei edes vaaleissa nauttinut kuntalaisten luottamusta niin paljon, että hän istuisi valtuustossa. Varsin usein käy niin, että puolueen sisällä tapahtuva paikanjakokisa jakaa koko puolueen kahteen toisiinsa vihamielisesti suhtautuvaan alhaisesti juonivaan kelmikerhoon eli pahin vastustajasi on oman puolueen toinen valtuutettu. Lähdepäs tällaisessa taistossa antamaan yhteistyön hengessä jonkun kellokkaan paikkaa pienryhmälle, silloin oman porukan sisällä yhteistyö on kaput!

Määrättyjä sääntöjä aktiivisesti hyväksikäyttäen pienryhmä voi saada paljonkin, mutta vetoaminen isomman ryhmän armeliaisuuteen ja yhteistyökyvyn säilyttämiseen, on säälittävän sinisilmäistä. Meillä mennään median luomaan mielikuvaan uskoen, mutta todellinen todellisuus on ihan jotain muuta. Uudenkaupungin huominen ei muistuta paratiisia eivätkä päättäjämme ole Herran enkeleitä. Voitte vaikkapa verrata meidän "toimittajiemme" juttuja Pauli Uusi-Kilposen UutisRauman 23.4.25 sivu 18 juttuun Kalle Leppikorvesta. Siinä nostetaan ikävä asia esille ja kysytään ns. syntipukilta suoria kysymyksiä. Koska olet nähnyt jotain vastaavaa tässä kaupungissa sitten Ukis.fi:n? Mitähän kaupungin johtaja vastaisi kysymykseen miltä tuntuu, kun väki vähenee ja talous romahtaa? Erilainen journalismi ja erilaiset mielikuvat!

POSITIIVISIN MIELIN TULEVAAN NELJÄÄN VUOTEEN!

Kaupunkilaiset päättivät päättäjistä niillä tiedoin mitä media ja some tarjosi päättäjistä ja heidän kaavailuista. Tuo tarjonta itse asiassa karkotti lähes puolet äänestäjistä, mutta meillä ei ole äänestyspakkoa, joten valitut tyypit edustavat valinnan tehneitä kaupunkilaisia ja valitut päättäjät toimivat jo lain mukaan kaupungin kuten luonnollisesti myös kaupungin asukkaiden parhaaksi. Moni on pettynyt ja se saa mielen tummumaan ja tuotetun tekstin tuoksahtamaan katkeran kitkeräksi plus negatiiviseksi. Jos kuitenkin edes odotetaan ennakkouutisia siitä, mitä tuleman pitää, ennen kuin haukutaan valitut päättäjät alimpaan manalaan. Ennakolta haukkuminen ei hyödytä ketään ja lisää vastoin asettelua, joten rohkeasti tukemaan ja motivoimaan päättäjiä päättämän asiat siten, että päätökset hyödyntävät kaikkia kaupunkilaisia niin uusia uusikaupunkilaisia kuin täällä kauan asuneita ja silti täällä yhä viihtyviä uusikaupunkilaisia.

SOINI PERUSTI SINISET - PERUSTAAKO PURRA MUSTAT?

Marinin hallitus oli surkea, mutta sen toistaminen ei paranna yhtään Orpon hallituksen saavutuksia. Samoin Purran ja persujen vaalilupaukset eivät toteudu menneen hallituksen miljardi virheiden kyllästyttävästä kertauksesta. Ikäväksi totuudeksi paljastunee pian se, että Soini olikin vasta maailman toiseksi suurin takinkääntäjä. Valehtelusta seuraavaa persujen sisäistä tyytymättömyydestä voimistuvaa kuohuntaa ja kuplintaa on lysti seurata. Viimeksihän tehtiin historiaa, kun ministerin titteli varmistettiin matkustamalla auton peräloosterissa ja perustamalla uusi puolue. Luovuudeltaan ja huumoriltaan ilkeästi sanomansa sihisevä ja itsekkyyttä huokuva Purra häviää kirkkaasti Soinille, mutta Soini kirjoitti selvät askelmerkit kuinka tilanne kikkaillaan ja tyhmempikin pysyy ministerin pallilla, vaikka kannatus kuihtuisi omien keskuudessa. Mallin mukaan ensimmäiset parivuotta selitellään ja pysytään vallassa parivuotta. Tämän jälkeen manööveri, jonka seurauksena syntyy puolue, joka takaa vallassa pysymisen.

Tietenkin valtion talous täytyy saada kuntoon ja vieläpä mahdollisimman pian - tuskin kukaan on tästä eri mieltä. Taloutta voidaan pistää kuosiin monin tavoin eikä vain köyhiä ja maakuntien asukkaita kyykyttämällä. Meillä löytyy rutkasti turhaa tai ainakin vähemmän välttämätöntä, josta voimme siirtää varoja hädässä olevien elämän tilanteen parantamiseksi. Itse asiassa vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela nosti nämä asiat esille menneissä vaalikeskustelussa. Hän totesi Helsingillä olevan varaa paikata kulttuuri kohdistuvat valtiovallan leikkaukset ja Koskela totesi ettei Helsingissä ole terveyskeskusmaksuja. Kuinka voi käydä niin, että kulmakunta, jossa sijaitsee pääsääntöisesti vain omistusta ja hallintoa, pärjätään paremmin kuin siellä, missä Suomen vientiteollisuus toimii ja elintarvike tuotanto tuottaa yhteistä hyvää ja kustantaa hallintoa ja omistajien posaa? Siinä tarjoutuu yksinkertainen oikeudenmukainen oikaisu mahdollisuus syntyneen vääryyden poistamiselle, mutta tarttuuko siihen ja palautuuko usko persuihin.

TÄSSÄ ESIMERKKI: HYVÄSTI HYVINVOINTI-SUOMI!

Suomi on rikkaampi kuin koskaan, koskapa yrityksiä ja niiden työntekijöitä on enemmän kuin koskaan, samalla kertyy verotuloja enemmän kuin koskaan. Näin kertyneillä varoilla taataan hallintokuvio-Suomen toiminta. Sen tarkoituksena lienee kattaa Suomen historian paras sosiaaliturva työtätekevälle tai tehneelle suomalaiselle sekä pitää huolta heistä, keiden omat eväät eivät yksin kanna elämän polulla kulkemista muiden tahtiin. Tätä yhteiskunnan turvasysteemiä pyörittävät ennätykselliset virkahenkilöiden monikerroksiset legioonat, joten siltäkin osalta pullat ovat paremmin uunissa kuin kertaakaan hyvinvointi-Suomen historiassa. Kuvion luulisi olevan äärettömän mainiossa kunnossa ja rahaa löytyvän jokaisen pulaan joutuneen suomalaisen tilanteen auttamiseen. Niin sitä löytyykin, mutta hiukan eri tavoin kuin äkkipäätä äkkäisi.

Jo iäkkäämpi kaveri pyöritti ravintolaa, joka kitkutti kymmenet vuodet siten, että paras tili tehtiin pikkujoulujen aikana. Palkat yrittäjä maksoi aina ajallaan, samoin lainat ja vuokrat, kuten vakuutusmaksutkin tuli hoitaa ajallaan, mutta verottaja sai odottaa maksujaan aina pikkujoulusesonkien tuottoihin saakka. Tuolloin myös yrittäjälle ja hänen perheelleen jäi mukavasti muutakin kuin voita leivän päälle. Näin yritys pyöri, sen työntekijät rakensivat asunnot ja kasvattivat saamillaan palkoilla lapsensa. Kaikki olivat tyytyväisiä, jopa verottaja, joka oli oppinut yrittäjän hoitavan veroasiat kuntoon   joulukuun loppuun mennessä. Sitten kävi niin, että tuli korona ja sen varjo muutti kaiken. Vaikka lainat olivat maksettu, täytyi rahaa löytyä vakuutusmaksuihin vuokriin ja veroihin, joita pikkujoulut eivät nyt pelastaneet. Tilanne oli mahdoton, lehtien mukaan yhteiskunta jakoi apuja europarlamentaarikkojen pitämille blogeille, huutokauppakeisareille jne., mutta po. yrittäjä ei saanut mitään ja häneltä kaikki jäi maksamatta. Mies ei saanut yhteiskunnalta mitään huomioita tai tuo oli väärin, yhteiskunta lähetti hänen luokseen ulosottomiehen eli yhteiskunta huomio yrittäjän omalla tavallaan.


Yrittäjän mieli mustui vastoinkäymisistä ja koettelemuksista. Onneksi hänen lapsensa oli lähtenyt jo maailmalle ja vaimokin nousi krematorion piipun kautta osaksi maailmankaikkeutta. Jokainen tuleva puhelu, ovikellon soitto sai yrittäjämme säikähtämään - meni unet, häipyi hymyt. Lopulta kaveri kääntyi ahdingossaan ammattiauttajan apua, sai kuuntelijan kera purkillisen pillereitä. Kuuntelu ja pilleri olivat vain hetken pakotie, mutta ne eivät poistaneet arjen kasvavaa sisäistää tuskaa ja ahdistusta. Siksipä yrittäjä päätti kokeilla: otetaanpa koko purkki kerralla ja vaihdetaan kerrosta. Niinhän siinä kävi, ettei kerroksia vaihdettu muuta kuin sairaalan suuntaan. Siellä entinen yrittäjä sananmukaisesti makaa sängyssä vaipat jalassa, nykii, pärisee ja kuolaa puserolle. Mutta saipahan hän viimeinkin yhteiskunnalta jotain ja todella paljon ja arvokasta, ensin viikkotolkulla tehohoitoa 3 500€/vrk ja tämän jälkeen kallista erikoissairaanhoitoa eli sadattuhannet eurot kulutettiin yrittäjän lähes tiedottoman tilaan ylläpitämiseen - olihan se arvokasta ainakin sinulle, minulle ja hänelle, mutta tätäkö sinä tai minä pidämme arvokkaana elämänä/kuolemana?

RADIOSTA LAUTAKUNTAAN!

Mainittakoon radioajoista vielä muutama juttu, silloin vain ehdokas, sittemmin tuleva kansanedustaja, puolueenpuheenjohtaja sekä ministeri Ville Itälä kuului vakiovieraisiimme. Ikuisesti muistan joululähetyksen, jossa joulupukkina vieraili Antti Kotilainen ja terveiset eduskunnasta toivat Helena Vartiainen ja Mikko Immonen. Juhannus lähetyksessä keskeinen rooli oli Turun jääkiekkoväellä ja Johannes Virolainenkin pääsi ääneen eli aika hyvin politiikka ja alan vaikuttajat nousivat esiin radiossa. Murheellisista hetkistä muistuu mieleeni autotehtaan massiiviset irtisanomiset. Esa Kerkolan kanssa pohdittiin kuinka ikävä asia käsitellään ja ratkaisu oli seuraava: Ensin lähetyksessä kertoi pankinjohtaja J.P. Nieminen ettei kenenkään lainoja sanota irtisanomisten/lomautusten vuoksi irti, seuraavaksi Esko Halivaara valoi uskoa ja jaksamista kaupunkilaisten arkeen; tätä seurasivat autotehtaan edustajan ja pääluottamusmiehen kommentit. Tapahtuneeseen nähden "Uudenkaupungin musta päivä" hoidettiin tyylikkäästi. Tätä seurasi irtisanottujen aseman parantaminen kaupungin yhteisin toimin kaupungin ja autotehtaan kesken - yhteishenkeen ja vallitsevaan, ongelman selättäneeseen, ilmapiiriin vaikuttivat ratkaisevasti mm. Helena Vartiainen, Seppo Nikula ja Kari Koski.

Median palveluksessa en mennyt politiikkaan osallistujana mukaan, se olisi vienyt uskottavuuden toimittajan työstäni. Lopetettuani toimittajan kokopäivätyöt kirjoitin enää pakinoita Koivusipilän Mikon ja Rake Tähtisen perustamaan lehteen, sekin hiipui pian, kun jääkiekkokirjoitukseni ei miellyttänyt raumalaisia, jotka painoivat poikien lehteä ja taisivat omistaakin sen. Tuolloin lähdin, ilman suunnitelmia,vaaleihin mukaan ja yksi vaalilause jäi ihmisten mieliin: Äänestä Javaa tai se tulee uniisi! Rannalle jäin, mutta yllätyksekseni minulle soitti Helena Vartiainen, kysyen minkä lautakuntapaikan haluan - tuolloin SDP oli se puolue, joka piti pienten valtuustoryhmien puolta. Mainittuna aikana oli myös nykyistä paljon useimpia lautakuntia, joissa useita jäseniä. Aikoinaan tarjoutui kuntapäättämisestä selkeä tie lautakuntien kautta eteenpäin kohti valtuustoa. Kuvio oli toimiva ja jäsenet tekivät tietämyksellään lautakunnista todellisia asiantuntijalautakuntia. Aloitin nuoriso- ja liikuntalautakunnassa.

Väännyin Mörneen elämäni ensimmäiseen kokoukseen kunnallispäättäjänä, kun puheenjohtajana toimi Jarmo Segerros, valmistelijoina Tuija Suominen ja Inkeri Parviainen. Lautakunnan jäsenistä mainittakoon Birgitta Runola, Nina Jefimoff, Mikko Siivonen ja Markku Varjo, joten liikunnan osalta lautakunnalta löytyy rutkasti asiantuntemusta. Ensimmäisestä kokouksesta muistan kollegalta saamani kommentin: älä koko ajan puhu, tehdään niin kuin virkamies haluaa, että päästään kotiin. No eihän kyseessä ollut sen isompi asia kuin tekonurmi. Mainitut kokoukset sisälsivät paljon keskustelua ja etenkin Siivosen ja minun perustelut sisälsivät runsaasti vahvoja sanoja, joiden käyttöön osallistui myös Birgitta Runola. Etenkin Siivosen kanssa oltiin usein eri mieltä asioista, mutta myös yhtä mieltä sellaisista jutuista kuin tekonurmesta, jäähallin ja uimahallin remonteista sekä monitoimihallista. Mikä olisikaan kaupungin tilanne nyt, jos hallitus olisi noteerannut lautakunnan päätökset ja menestyksellisesti esittänyt ne valtuustolle, no saatiinpa sentään hiihtoputki - oikea suomalaisen liikuntabusineksen äiti. Yleensäkin mainitun lautakunnan aikana oli saavutettu uusikaupunkilaisen liikunnan huippu: kaupunki ei enää maksanut palkkaa kahden seuran toiminnanjohtajille, jääkiekko valui alas Mestiksestä, koripallossa ei pelattu enää mitaleista saati mestaruudesta, pesiskoulut hiipuivat, ei ollut miesten joukkuetta maakuntasarjassa, jalkapallo romahti, Vakkaliiga loppui, ei ollut kahta seurajoukkuetta ja kentät jäivät tyhjiksi jne.. Tulevaisuuden kannalta päätökset kävivät kalliiksi ja Uudestakaupungista tuli urheilukaupunkina anteeksipyyntö!

PÄÄTÖS - KAIKKIEN MAHALASKUJEN ÄITI

Jonkun toiminnan, joka vie paljon elon hetkiä,minun tapauksessa reilut parinkymmentä vuotta, saattaa päättää usein eri tavoin. Minun tiedostamaton/tavoittelematon valintani oli todellinen mahalasku, mutta toisaalta onpahan mahaa mille laskeutua. En lähde vaaleja selittelemään enkä kohtaloani ruikuttamaan, kiitän äänestäjiäni ja heitäkin ketkä eivät äänestäneet minua - äänestysprosentti nousi. Nyt minulla on aikaa keskittyä johonkin vallan muuhun kuin kaupunkimme päätöksentekoon liittyviin taisteluihin, jotka, jos vanhat merkit pitävät paikkansa, tulisin häviämään. Suurimmat kiitokset uusille tutuille joita politiikka tällä valtuustokaudella synnytti! Jospa käyn pienen kertauksen mukana olosta paikallispolitiikassa. Nostan asioita esille ulkomuistista, joten tarkempaa tietoa ajan hengestä ja tyylistä löytyy blogeistani: sinisten silmien takaa ja tästä blogista. Ja luonnollisesti voit käyttää kommenttiosiota, mikäli joku asia jää liiaksi unholaan tai painotan asioita väärin.

Ensimmäisen uusikaupunkilaisen blogin pisti pyörimään Rake Tähtinen, tämän jälkeen oli minun ja Joni Lohimiehen vuoro, seuraavaksi blogin laittoi pystyyn Harto Forss. Alkuun blogit olivat kommenttiosuuksiltaan varsin alatyylisiä: alapäätä viljeltiin teksteissä, lajitovereita homoteltiin, moni otti huikan poikineen ennen kirjoitusta ja se vaikutti tekstiin. Tämän seurauksena osa blogeista muuttui vapaan kommentoinnin sijaan sellaisiksi, että niissä käytettiin blogin pitäjän ennakkokontrollia. Itse en tähän lähtenyt ja siitä seurasi hyvän tavan vastaisten kirjoitusten poisto ja näitä saattoi olla jopa kymmeniä saman viikonlopun iltoina. Blogit olivat uutta ja se uutuus viehätti, inhotti ja kirvoitti valituksia aina Aviin ja syyttäjälle saakka. Uusikaupunki ja etenkin Juha Aaltonen ja allekirjoittanut ylitti uutiskynnyksen useasti, joskin nyt täytyy todeta se, että itse uutisten aihe eli yleisimmin tutkintapyyntö, ei koskaan johtanut edes ensimmäiseen oikeuskäsittelyyn.

Minun henkilökohtainen aktiivinen osallistuminen paikallispolitiikkaan tapahtui radiossa, joka sijaitsi silloisen Jarkon valinnan, nykyisen Askondin kahvion yläkerrassa. Radion ensimmäinen poliittinen keskustelu käsitteli tuolloin konkurssin tehnyttä kaupungin omistamaa telakkaa. Ohjelmasta tuli melkoinen pannukakku, koska kumpikaan telakan toimitusjohtaja ei saapunut paikalle. Ainoastaan Helena Vartiainen, Risto Ahonen, Jukka Hakala ja Reijo Mattila osallistuivat telakkakeskusteluun. Tuolloista radiota siteerattiin melko usein isommissa medioissa, koska jututettavina olivat esim. pääministeri Aho, ulkoministeri Väyrynen ja Veikko Vennamo, Aarne Saarinen, Johannes Virolainen, Johannes Virolainen, Risto Kuisma jne.. Radiosta, joka oli toisi suosittu ei tässä tämän enempää ja jos jotain kiinnostaa, Harri Moision kirjassa Uudenkaupungin radiosta ja toimintatavoista on hyvä puolueeton kuvaus. Tässä yhteydessä on kohtuullista kiittää entisiä Uudenkaupungin Auran Aaltojen äänessä olijoita: Esa Kerkolaa, Harri Moisiota, Mikko Koivusipilää, Jami Liukkosta, Sami Kurosta, Pete Poskipartaa, Dj. Tommia ja koripalloselostaja Jussi Tapiota, jatketaanpa tästä prologista tuonnempana!

KATSE PÖYTÄKIRJOIHIN ja EILISEEN sitten SUUNTA HUOMISEEN!

Pohtikaapam miksi jotkut kehottavat unohtamaan menneet ja keskittyä tulevaisuuteen? Tuntuu kuin äänessä olisi huijarikauppias, joka pyrkii kääntämään huomioisi pois jostain ikävästä vain siksi, että saisi peitettyä ne jollain houkuttelevilla lupauksella, jotka tulee unohtaa, koska nekään eivät toteudu. Totuus löytyy historiasta ja teoista eikä katteettomista lupauksista - jos se ei toteutunut eilen, mikä luvattiin toissa päivänä, niin miksi uskoisit, että saman tyypin tänään antama lupaus toteutuisi huomenna - historia löytyy pöytäkirjoista ei lehdestä! Oma paikallislehtemme hoiti nämäkin vaalit vähintään kyseenalaisella tavalla eikä voida puhua vähäisestäkään tasapuolisesta kohtelusta, mutta viimeistään nyt on aihetta viedä paikallisuutisointi Julkisen sananneuvostoon arvioitavaksi.

Viime vaaleissa äänestysprosenttimme jäi alle 50. Kyseessä on kammottava signaali päätöksentekoomme kohdistuvasta uskottavuuden puutteesta. Harkitse ja valitse ehdokas ja jos sellaista ei löydy, jätä vaikka tyhjälappu. Sellaiselle paikkakunnalle nauretaan, jossa nukkuvien puolueeseen kuuluu yli puolet väestöstä

TARKENNUS ALOITTEESEENI RAUTATIESTÄ ja ELÄKELÄISTEN TYÖLLISTÄMISESTÄ

 

Aloitteistani on julkaistu ihmeellisiä tulkintoja, jopa kolmasti paikallislehti on sallinut tämän tapahtua kuulemma kolmasti. Kyseessä on äärimmäisen ikävä tapa vaikuttaa vaalitulokseen. Siksi oikaisen asian tässä lyhyesti: sisämaan vientiteollisuus on lähtenyt vahvaan nousuun ja sen pullonkaulaksi on muodostumassa Suomen nykyinen satamiin vievä rautatiekapasiteetti, jota lisää Saimaan kanavan sulkeminen. Esitinkin Uudenkaupungin sataman tarjoamista uudeksi vientikohteeksi sisämaan kansanedustajille ja vientiteollisuuden edustajille. Nyt rautatie tulee jo Euraan saakka, joten sen rakentaminen Laitilan kautta helpottaisi sisämaan vientiteollisuuden asemaa, maan taloutta eikä vaatisi kuin kysymisen vaivan. Meidän on täysin turha odottaa turkulaisten tai satakuntalaisten kansanedustajien apua satamamme vilkastuttamisessa saati muussakaan Vakka-Suomea eteenpäin vievässä hankkeessa - muistakaa Laitilan 8-tien risteyksen käänteet ja hankkeen siirtyminen Eurajoelle. 

Turkulaiset ja satakuntalaiset kansanedustat eivät halua Uudenkaupungin satamasta kilpailijaa Raumalle, Turulle ja Porille. Rata Uudestakaupungista olisi suorin ja nopein tie satamaan Hämeen ja Keski-Suomen vientiteollisuudelle lisäksi kyseessä on selkeä huoltovarmuutta parantava yhteys. Ja kuten on usein tullut todettua, Katanpään tykin turvaava reitti Uudenkaupungin satamasta on Suomen lyhyin vesitie länteen. Meidän kannattaisi nostaa mainittu hanke julkisuuteen jo senkin takia, että muualla huomattaisiin Uudenkaupungin olevan elossa, vireä ja muutakin kuin autotehtaan varjossa torkkuva pikkukaupunki. Täällä on hyvät puitteet elää, kasvattaa ja jalostaa, tätä täytyy julistaa maailmalle - olemme jo nukkuneet ohi vihreän vedyn ja vihreän ammoniakin hankkeiden.

Uuteenkaupunkiin rekrytoitiin juuri kymmeniä filippiiniläisiä työntekijöitä eli meillä vallitsee ja kaupungin kehittämistä hankaloittaa työvoimapula, siksi esitin eläkeläisten huomioimista työmarkkinoilla. Luonnollisesti haluan kaikkien työllistyvän. Se on kaikkien meidän etu jokainen täällä tienattu euro jää pyörittämään omaan elinkeinoelämää ja parantamaan niin yksityisiä kuin julkisia palveluita. Ketään ei saa syrjiä, mutta eläkeläisissä piilee voimavara, joka kannattaa noteerata etenkin juuri täällä, jossa työntekijöistä on melko suuri pula!

TARKAN EURON ja LUOVUUDEN AJAT EDESSÄ!

Tulevaisuus näyttää valtion talouden osalta ankealta. Edellisen hallituksen syyttely valtion talousongelmista on turhaa, kuten sekin, että nykyisellä hallituksella ei ole eväitä tai edes haluja parantaa maakuntien asukkaiden elämistä. Kuntavaaleissa valitaan päättäjät, jotka mahdollisimman realistisesti sopeutuvat siihen taloustilanteeseen, minkä valtiovalta meille tarjoaa. Realismi on tulevaisuutta kuvaava sana, siihen eivät sovi huuhaainvestoinnit eivätkä apaattiset kuoliaaksi säätäjien mustamaalaukset. Edessä ovat tarkan euron ja luovuuden ajat!

1.) Ensinnäkin katsotaan tulevaisuuden talousraamit pahimmillaan ja parhaimmillaan. Talouden tunnusluvut muodostavat perustan, jolta lähdetään viemään Uuttakaupunkia, kohti tulevaisuutta.

2.) Kartoitetaan välttämättömät investoinnit esim. kadut, liikenneturvallisuus, kiinteistöt ja kaupungin muun lakisääteisiin toimintoihin liittyvän omaisuuden tila, kuten turhasta omaisuudesta eroon pääseminen. Samalla, vain ja ainoastaan kaupunkilaisen näkökannasta katsoen, selvitämme kaupunkiorganisaation he jäsenet, ketkä käytännössä ja realistisesti pystyvät suoriutumaan edellä mainituista haasteista. Samalla aavamme Laitilan kanssa keskustelut mahdollisen yhteistyön kautta saavutettavista henkilöstö/kalusto/investointi säästöistä.

3.) Tulevaisuuden, ei lakisääteisiin, investointeihin tähtäävän laajan arviointiryhmän perustaminen. Ryhmä pohtii kaupungin nykyisiä kipupisteitä, niiden korjaamista ja mahdollisuuksiamme kasvattaa kaupunkimme joko verotuloja, valtionosuuksia tai vastaavia esim. sataman, kuten kiinteistöjen ja maa-alueiden parempi hyödyntäminen. Tutkailemme rehellisesti/avoimesti, mikä meillä tehtiin paremmin ja mistä löytyy tekemisessämme petraamista ja miltä osin tekeminen ja tekijät täytyy uudelleen kouluttaa, motivoida tai korvata.

Noihin toimiin sitoutuneet luottamushenkilöt valitkoon keskuudestaan johtajiston. Nämä impulsiiviset: hei pannaan heti huomenna miljoona euroa henkilöliikenteeseen, joutavat Turun ratapihalle ajelemaan resiinalla rinkiä - siellä he ovat pois todellisten ja vastuullisten, kaupunkilaisille parempaa haluavien, päättäjien jaloista. Samaan resiinaralliin voivat lähteä myös he ketkä ovat tuhonneet valtuustomme keskustelukulttuurin tekemällä siitä näennäisyksimielisen hymistelyn tyyssijan. Nyt tarvitaan uusia otteita harmaan päätännän kirkastamiseksi eli meiltä puuttunut yhteistyökykyinen vastuulliseen talouden ja luovuuden yhdistelmä. Vanha sulle - mulle hallituksen pöydästä hyvään virkaan ja muuta kuvottavaa -aika tulee jättää taakse ja tähdätä realistisin ottein kaupunkilaisille nykyistä runsaasti enemmän ja paljon parempaa tarjoten.