Monikulttuurisuus on suuri siunaus ja rikkaus. Mekin saamme suurelta osin kiittää kiinalaisten keksimän paperin hyödyntämistä siitä, että se mahdollisti hyvinvointiyhteiskunnan syntymisen näille nurkille. Myös arjessa saamme halutessamme kohdata mukavia tuulahduksia vieraista kulttuurista. Pizzat,burgerit kebabit ja ruotsalaiset lihapullat antavat mukavan makulisän ateriavalikoimiimme. Harva meistä juomapuolella sylkee lasiin, jossa on sumerilaisten ja turkkilaisten kehittelemää mallasjuomaa olutta. Valinta on sinun, ei olutta pakko ole juoda.
Emmekä me kuulu ainoastaan saama puolelle kulttuurien välisessä tarjonnassa. Juuri Suomessa vieraillut näyttelijä Emma Thompson ylisti karjalanpiirakoita, Kolin luontoa ja sikäläisten ihmisten miellyttävyyttä. Huomioikaamme sekin, että maakuntien Suomen turvallisuus, yhteisöllisyys plus talkoohenki liittyvät meidän kulttuurimme parhaisiin puoliin. Monissa kulttuureissa haluttaisiin omia meidän kulttuurimme mainitut parhaat piirteet, mutta eikö siitä synny melkoinen paradoksi, kun käykin päin vastoin: turvallisuus, lähimmäisestä huolehtiminen jne. katoavat Suomesta?
Kuuluisa lainlaatija herra Hannibal, sama mies kuka intoutui ulkoiluttamaan elefantteja aina Alpeille saakka, halusi turvata kansalle sellaisen hyvän kuin oluen saatavuuden. Niinpä hän kirjatutti lakkinsa, että heidän ketkä myyvät olutta kiskurihintaan tulee hukuttaa. Näin toimi Hannibal, kuka ei isommin kansalta kysellyt kuinka tulee toimia. Entäpä miten oluen saanti turvataan meillä, sitä ei saa myydä ennen yhdeksää eikä myöhään iltaisin. Taisi Hannibal lukea ja toteuttaa kansan tuntoja hiukkasen paremmin kuin meidän, kansan valtaan valinneet, päättäjämme.
Monikulttuurisuus, jonka kansa valitsee vapaaehtoisesti kuin oluen tai pizzan rikastaa elämistä ja olemista. Uudet juoma- ja ruokavaihtoehdot muodostuvat itsestään selvyyksiksi ja osaksi omaa arkeamme. Mutta huomaammeko sitä, että se paras osa meidän kulttuuristamme eli välittäminen läheisestä, lasten kasvatus ja kouluttaminen, huolehtiminen sairaista, vammaisista kuten vanhuksista, katoaa koko ajan ja eriarvoisuus kuten myös turvattomuus kasvavat ja hävittävät tämän vaivalla ja yhteistyöllä luodun kaikista huolehtivan hyvinvointi Suomen!
Jos päättäjämme pitäisivät kansan tarpeista yhtä hyvin huolta kuin Hannibal aikoinaan omiensa oluen saannista, ei täällä kenelläkään olisi hätää. Kaikki lähtee työn kunnioittamisesta ja sen tulosten priorisoinnista, heille kenen turvaksi koko yhteiskunta luotiin eli lasten, vanhusten, sairaiden ja vammaisten tarpeista huolehtiminen. Kun palautamme mainitut kohdat yhteiskuntamme perus tavoitteiksi, se on piirre, joka voi rikastaa useimpia maailman kulttuureja. Jos emme toimi noin, ei meillä ole kohta varaa, kykyä tai halua auttaa muita, siksi suomalainen ensin.
Muttakatsokaapa, mikäjäiYLE:ltärasisminvarjoon. EnsinnäkinPatrian2miljardineurondiilipanssareistaSaksaanja Meyerin Saksan telakanaiesopimus10miljardineuronlaivatoimituksista, käytännössä , todennäköisesti ko. tilasukset tehdään osaamisen ja omistustaustojen vuoksi Turussa. Seikin on huomion arvoista, että miljrdien eurojen laivatilaus tulee EU:n ulkopuoluelta eli parantaa pa. unionin taloustilannetta. Mainittujen sopimusten yhteenlaskettu summaon jotakuinkin samanverran eli 12 miljardia euroa (noin3miljardiapervuosi), mitäedellinenhallitusjätti, eivälttämättömiämaksuja, perinnöksinykyisellehallituksen nelivuotiskaudelle. 18.12taisiollatalousuutistensuhteenSuomentämänvuodenuutistenparaspäivä. Selvämuutosparempaanontapahtunut? SiinäjälleenosoitusmaakuntienYLE:ltäsaamastaarvostuksesta, jokaontodellistarasismiamaakuntiakohtaan.
YLE ajoi ja ajaa maakuntatoimintojaan alas, mutta mihin säästöt käytetään? Tietenkin osa menee apusten avuilla johtajien muhkeisiin palkkioihin, mutta kyseessä lienee ollut ja tullee olemaan maakuntien ja maakuntalaisten työntekijöiden kustannusten uudelleen järjestely eli puhuttanee sadasta ellei suuremmistakin miljoonista euroista. Vastineeksi olemme saaneet ja saamme esim. aamuisin katsoa Oskari Onnisia ja muita samoja, pääasiassa pääkaupunkiseudun naamoja. Vuositolkulla samat naamat hallitsevat ruutuaikaa ja manipuloivat maan asukkaiden mielikuvamaailmaa.
Nämä ruutunaamat, jotka Janne Saarikiveä lukuun ottamatta, väheksyvät suomalaisuutta, kertovat kaikkiviisaan kuinka mm. maakunnissa tulisi elää. Eikö naamojen vaihto sopisi kuvioihoin vai ovatko kyseessä kavereiden kaverit, joille täytyy löytyä nyt leipäja tulevaisuudessa mahtieläke. Joskus puoli seitsemän tuntui hyvältä ohjelmalta, mutta samojen naamojen vetämä tekonaurulla höystetty kavereiden kanssa veljeily alkaa kyllästyttää. Eikö noita iän ikuisesti itseään toistavia tyhjän naurajia ja jututettavien nuoleskelijoita sopisi aika-ajoin kierrättää?
Jos tutkailemme ns. A-ohjelmia, niin ihmetyttää sekin, että muutama toimittaja, joka tekee viikossa vajaan tunnin lähetystä, vastaavat takapiruineen siitä, mitkä asiat nostetaan esille valtakunnan poliittisessa keskustelussa. Kyseiset tyypit tuottajineen ja pomoineen käyttävät melkoista valtaa jo aihevalinnoilla, joissa usein rasismi, jota ei edes juurikaan ole, ottaa merkittävän roolin. YLE:llä löytyy Kalle Haataista, talous-Virtasta jne., ketkä toisivat osaamista plus uutta väriä lähetyksiin - miksei esim. palkittu toimittaja Jessika Aro voisi saada ruutuaikaa, varmasti lähetys imisi valtavasti katsojia?
YLE:llä siis säästetään maakunnissa, kun rahat ovat tiukalla. Silti yksi ruotsinkilisen YLE:n toimittaja syö Suomessa Hesen hampurilaisen ja lähtee selvittämään sen todellista vihreyttä. Toimittaja ajelee lopulta taksilla Ugandassa luu ulkona etsien jotain ja eksyttyään hän soittaa Helsingin yliopistoon Ugandasta toistuvasti kysyen: Mitä mä nyt teen, minne mä nyt meen? Tämä muutaman jaksoa käsittävä noin vartti per jakso sarja toteutettiin 2022 ja ensimmäistä jaksoa oli katsonut reilu 20 000 katsojaa ja viimeistä osaa katsoi enää puolet siitä - tämä kertonee ohjelman laadusta jotain! Siinä laajennettu toteutus rantaruotsalaisen yksikön tomialueesta.
Muutenkin YLE:n toimittajien tekemiset ynnä tittelit voisi perusteluineen aika-ajoin esitellä maksavalle kansalle ja tarpeen vaatiessa heidän tietojaan sopisi päivittää ja leipiintymisen vuoksi vaihtaa tehtävästä seitsemänteen: esim. miksi sama Vedenpää putkahtaa aina Euroviisuissa esiin? Huvittavimman tittelikuvion havaitsin pari päivää sitten, kun NATO-erikoistoimittaja muuttui yhdessä illassa poliittiseksi toimittajaksi. Juttu oli sitä tuttua itsestään selvän jokeltamista, mutta ko. pikatittelistä kuten muustakin 500 miljoonan pakkoveroeuron käytöstä olen kiinnostunut.
Temu vain välittää tavaraa sitä haluaville ollen suora linkki valmistajan ja asiakkaan välillä. Edulliset hinnat, laadukkaat tavarat ja riskitön palautustoteutus takaavat asiakkaiden luottamuksen. Tämä häiritsee EU:n suuryrityksen toimintaa ja niitä suojellakseen unioni ryhtyy toimiin eli nostaa Temun välittämien tuotteiden hintaa. Niin toimii meidän vapaan kaupan unioni, joka väittää pienentävänsä osaltaan maailman hiilijalanjälkeä, mutta käytännössä kasvattaa sitä estäessään kiinalaisten sähköautojen ja energiatehokkaiden yleistymisen Euroopassa.
Jos vertaat Temulle vaihtoehtoista reittiä tulevan aasialaisen tavaran kulkua, niin huomaat helposti niiden hiilijalanjäljissä eron. Ensin joku kansainvälinen suuryritys teetättää tavaraan ja rahtaa sen omaan maahansa, josta se jaetaan eri maiden markkinoille tukkuportaisiin ja niistä edelleen vähittäisliikkeisiin. Tämän jälkeen asiakas käy hakemassa ao. tuotteen liikkeestä. Tavaran kulussa on melkoisesti sen hintaa korottavia vaiheita ja hiilijalanjälkeä kasvattavia käänteitä, entäpä tavaran hävitys, ne suuryritykset siivoavat joissain tapauksissa Afrikan rannoille.
Jos Temun tuote maksaa kympin ja sama tuote kivijalkaliikkeestä haettuna kustantaa sata euroa, jää sinulle 90 euroa käyttää oman kylän yrittäjien palveluksiin parturiin, ravintolaan, liikuntaan, terveyteen jne.. Ja mikä tärkeintä sinun ei tarvitse lähteä kotiseudultasi mihinkään vaan haet tuotteen esim. lähikaupasta ja turvaat näin se olemassaolon. Homma toimii ja hiilijalanjälki pysyy pienenä, toisaalta yrittäjä joka olisi myynyt ko. tuotteen sinulle satasella, ei voi tehdä nyt tiliä ja käydä ostamassa autoa sieltä, mistä hän kieltää sinua tekemästä ostoksia.
Katsokaamme Eurooppaa sata tai muutama sata vuotta sitten. Valkoinen mies kulki maailmalla ja vaihtoi Jumalansa johonkin paikalliseen kasviin, kaivannaiseen tai jopa ihmisiin. Eurooppalaiset lukeutuivat tämän telluksen ylivoimaiseksi herrakansaksi niin taloudellisesti kuin sotilaallisesti. Katsoitpa sitten Afrikkaan, Aasiaan, Australiaan tai Amerikkaan, eurooppalaiset jättivät jälkeensä kammottavan epäinhimilliset ja veriset jäljet. Valikoiden unohdamme ko. historian, taatusti sitä ei unohdeta Afrikassa tai nousevissa Kiinassa eikä Intiassa.
Niin sanottu länsimainen edistyksellisyys, hyvinvointi ja demokratia ovat perustuneet häikäilemättömälle Euroopan ulkopuolisten alueiden hyväksikäytölle ja epäinhimilliselle riistolle. Kun tämä jatkuu vieläkin, niin eurooppalaisten Venäjään kohdistuva kauhistelu lähinnä ärsyttää maailmalla. Jos luulette jonkun muuttuneen maailmalla, niin katsokaa vaikka Netflixin dokumentti Kuluttaja ansa. Se avaa karulla tavalla sen, kuinka siivoamme omat tuotoksemme ja vaaralliset jätteet aasialaisten ja afrikkalaisten murheeksi ja terveyshaitoiksi.
Aivan kuten Trump myös Putin nauraa naisvetoisen Euroopan sokeudelle arvioida omia kykyjään. Meidän päättäjät eivät tunnusta, että olemme teknologiassa jääneet Kiinan ja USA:n jälkeen ja kohta Intiakin pyyhkii ohi; emme pärjää Venäjän asearsenaalille, kun siirrytään alan huipulle. Eurooppa on taloudellisesti velkaantunut ja raaka- aineiden suhteen riippuvainen joko Venäjästä tai Kiinasta, energian suhteen olemme heikoilla ja mikä pistää eniten mietityttämään: Eurooppa yksinkertaisesti kuolee nälkään, mikäli se pistetään elintarvikeboikottiin.
EU:n organisaatio ja päätökset maksavat sen jäsenmaille käsittämättömiä summia syöden eurooppalaisten yritysten kannattavuutta niin, että ne eivät pärjää ilman unionin pykälien karkeaa kiertoa ja ällöttävää viherpesua. Siinä sivussa USA:n loputtomaan puolustukseen luottanut EU syyti pakolla keräämiään varoja aiheuttamaansa pakolaisongelman näennäishoitoon ja tietenkin omien, kilpailukykynsä menettäneiden teollisuuden ja pankkien tukemiseen. Kovimman hinnan tästä politiikasta maksavat EU:n köyhät, sairaat ja vanhukset.
Hyvä esimerkki eurooppalaisesta typeryydestä on ryöstökalastus Afrikan rannoilla. Suuret aluksemme imevät seudun kaikki kalat niin, että paikalliset näkevät nälkää ja kiukuspäissään alkavat vallata kalastusaluksia ja vaatia niistä lunnaita. EU, Suomi mukaan luettuna, lähettää paikalle sotalaivan rankaisemaan paikallisia ja turvaamaan kalastuksen jatkumisen. Se jatkuessa nälkä pakottaa afrikkalaiset jättämään kotiseutunsa. Näin alkoi suurin pakolaisaalto vain siksi, että haluamme tonnikalan ilmaiseksi ja kas kummaa siksi ahven maksaa mahtavasti!
Kun EU laajeni Viroon, siirsivät tekstiilijätit tehtaansa sinne, kun Romania liittyi EU:n, tarjosi se Viroa halvempaa työvoimaa, jonne tekstiiliteollisuus siirtyi, kunnes suuntasi Kiinaan ja lopulta Bangladeshiin eli aina sinne, missä työvoimaa saa halvimmalla. Nyt meidän tekstiiliteollisuus on lirissä kiinalasisten kanssa, koska kiinalaiset keksivät myydä, aiemmin eurooppalaisten yritysten teettämät, vaatteet suoraan tänne kuluttajalle. Nyt EU, vapaan kaupan unioni, haluaa rajoittaa vain kiinalaisten yritysten tänne myymiä tuotteita.
Teknologiassa ne ajat ovat takanapäin, kun kiinalaiset kopioivat ja tuottivat halpaa kopiokrääsää. Honor puhelimet kulkevat alan teknologian kärjessä, samoin kiinalaiset sähköautot edustavat kehityksen kärkeä ja eurooppalaiset alan toimijat turvautuvat kiinasilta ostettuun tekniikkaan tai toimivat kuten saksalaiset eli yrittävät huijata selkeillä valheilla kuluttajia. Miten EU olisi toiminut, jos joku sen ulkopuolinen autotuotantoyritys olisi toiminut samoin. Veikkaan, että hiilijalanjälkeen vetoamiseen vetoaminen olisi aiheuttanut valtavan jeesustelun ja boikotin.
USA:n hoitaessa EU:n puolustuksen ja eurooppalaisten käyttäessä hyväkseen Afrikkaa ja Aasiaa, unioni saavutti taloudellista hyötyä, joka hukkui EU:n byrokratiaa, sen älyttömiin päätöksiin, joista hyvän esimerkin tarjoaa pakolaispolitiikka. EU aiheuttaa pakolaisaaltoja eikä yritäkään poistaa niiden syitä, vaan ottaa pakolaisia vastaan yli oman kantokyvyn - syntyy rinnakkaisyhteiskuntia, jota emme osaa sopeuttaa eurooppalaiseen elämäntyyliin, silti pelkästään pakolaisia saapuu Eurooppaan vuosittain miljoona, puolet jäävät hyväksytysti tänne, entä loput?
Kun Trump toteaa EU:n surkean tilan, kannattaisi täällä katsoa peiliin eikä sanoa Trumpin hävittäneen kaikkea, mitä USA:n ja Euroopan kanssa sovittiin II-maailmasodan jälkeen. Eurooppa ei ole enää millään muotoa sama voimatekijä koulutuksen, teknologian tai talouden osalta kuin maailmansodan jälkeen. On aivan oikein, että joku osoittaa EU:n hulluuden ja lopettaa sen rahoittamisen. Tekeehän se kipeää, kun muutos tulee ja sitä kipeämpää se tekee, mitä kauemmin valtaeliitti ja maanosan busineskerma pitävät väkisin nykyisenkaltaista EU:ta pystyssä.
EU:n taloudellinen tilanne ja riippuvuus energiasta, ruuasta ja raaka-aineista huomioon ottaen johtajiemme kannattaisi hiukan pohtia suhtautumistaan ja sanomisiaan USA:n, Kiinaan ja Venäjään. Otetaan esimerkiksi vaikkapa meidän oma EU-komissaarimme ja hänen puheensa Kiina riippuvuudesta ja siitä irtipääsystä. Kiina päästi irti ja niin tuosta riippuvaisuudesta pudottiin työttömyyteen, Uudenkaupungin autotehtaan ongelmat alkoivat komisaarin tokaisusta, CATL myi osuutensa autotehtaasta ja tuhannet autonrakentajat menettivät työpaikkansa.
EU päättää ryhtyä toimiin, jotta se pääsee asetuotannossa eroon USA-riippuvuudesta. Mitenkähän tämä onnistuu, kun USA:lla ja Venäjälläkin on kymmenien vuosien etumatka aseiden laaduissa? Luuleeko joku ihan tosissaan, että suurvallat lopettavat omien aseidensa kehittelyn ja odottavat EU:n pullonkorkkidirektiivitason valmistelijoiden synnyttävän innovaatioita, joilla aseteknologian jälkeenjääneisyys otetaan kiinni. Päätöksiä voidaan tehdä, mutta niiden toteutus onkin toinen juttu etenkin aseiden osalla, jossa olemme riippuvaisia jopa Israelista.
Kaiken ohessa EU:n edustajat vinkuvat ja vinoilevat joka suuntaan. Ensin Putinin kanssa ei saanut neuvotella, sitten haukuttiin USA, kun se neuvotteli Putinin kanssa ja lopuksi itkettiin, miksi EU jätettiin ko. neuvotteluista ulos. EU ärsyttää kaikin tavoin Kiinaa, USA:ta ja Venäjää pitämällään itseään voimatekijänä. Todellinen fakta on kuitenkin se, että juuri ne maat menestyvät EU:ssa parhaiten, jotka uivat sen enemmistöön nähden vastavirtaa. Onko EU:sta, entisestä vapaankaupan unionista, tullut näennäisinhimillinen ja itsekäs vapaankaupan rajoittaja?
Entä, jos ja kun Ukrainan sota loppuu, mikä on silloin EU:n tai Suomen rooli? USA pitää huolen siitä, että EU:n rooli pysyy mitättömänä jälleenrakentamisen toteutuksesta päätettäessä. Ja entäpä aukeavat Venäjän markkinat? Saksa ja muut rynnivät sinne taloudellisen pakon edessä, mutta entä Suomi? Muisteleeko Venäjän kihot, mitä suomalaiset lausuivat Venäjästä ja laskevatko he kuinka monta venäläistä sotilasta kuoli Lapualla tehtyihin panoksiin? Hyötyykö Suomi harjoitetusta politiikasta vai olemmeko ajaneet itsemme Venäjän silmissä hylkiöksi?
Hajoaako EU Ukrainan rauhan myötä ja jääkö Suomi sinne roikkumaan ikuisena nöyränä maksuhenkilönä vai kannattaisiko innovoida jotain uutta esim. kauppaliittoa, johon kuuluvat pohjolan lisäksi vaikka Hollanti, Itävalta, Iso-Britannia ja Puola. Näistä maista löytyy toisilleen kaikki, mitä pohjoinen voi tuottaa ja ne voivat tarjota esim. Afrikkaan, Etelä-Amerikkaan tai Aasian sen, mitä näiltä ei löydy ja saada vastakaupassa sitä, mitä itse etelästä tarvitaan. Tämä on Suomi ensin ajattelua, mutta näin saadaan oma talous kuntoon ja se on jo jotain!
Maailma elää muutoksen kynnyksellä, mutta yksi asia pitää paikkansa. Suurvallat pitävät huolen siitä, että oikeudenmukaisuutta ei kannata odottaa. Kaikki maailman ongelmat ratkotaan suurvaltojen asettamilla ehdoilla. Meidän täytyy vain myöntää, että USA, Kiina ja Venäjä eivät ole mitään herran enkeleitä, jotka puolustaisivat pieniä maita ja oikeudenmukaisuutta. Hiirulaisen kannattaa olla vinoilematta ja hiljaa silloin, kun elefantit tanssivat voiton tanssiaan, ettei tule vahingossa tallatuksi ja Suomi häviä maailmankartalta kuin naapurimaamme Kirjasalon tasavalta.
Menisitkö lääkäriin, ken ei osaa arvioida omaa terveyttään tai luottaisitko juristiin, ken menee lentokentälle, jossa jää poliisin kiinniottamaksi? Kun nämä mokat tekee sama lajitoveri samalla kertaa eikö se pistä miettimään meidän lääkärien ja juristien saaman koulutuksen tasoa vai onko kyseisten tempausten tekijä niin reppana, että hänet pitäisi jo oman turvallisuuden vuoksi, ottaa huostaan ja pistää pyöreään pehmustettuun huoneeseen tai pukea pakkopaitaan. Mutta meillä ko. tyyppi saa köllöttää Brysselissä kovalla palkalla ja hipsiä hiljaa Suomeen.
Lienee selvää, että suurelle osalle kelpaisi hyväpalkkainen työ, jossa käytännössä ei voi tehdä virhettä, kun tuhansista alaisista löytyy aina asiantuntija vastaamaan kinkkiseen kysymykseen ja kantamaan vastuun vastauksesta. Kyseessä on työ, jossa ei voi töpätä, jos osaa pitää päänsä kiinni, jos hiukankin epäilee omia kykyjään laadukkaan vastauksen antamiseen. Jos tällaiseen tehtävään valitaan siihen kelpaamaton henkilö, täytyy katseet kääntää valitsijoihin, heidän valintakriteereihin, keskinäisiin suhteisiin ja sijoittumiseen yhteiskunnassamme.
Lääkäriliiton ykköskiholta tuli välittömästi nootti kansalle: jättäkää Kelan johtaja rauhaan. Sen sijaan Lapin hyvinvointialueella eronnut ja laadukkaita palveluja potilaille vaatinut lääkäri ei tukea mainitulta taholta saanut. Kelan hallituksen puheenjohtaja sanoi kaiken toimivan mainiosti ilman, median keskiöön noussutta, ylintä johtajaa Kelassa. Mihin tällaista yli 20 000€/kk tienaavaa heppua tarvitaan, jos hänen poissaolonsa ei vaikuta mihinkään vähääkään - eikö siinä ole oiva leikkauskohde? Tuskin hän tuolla koulutuksella jää Kelan köyhien jonon jatkoksi!
Kaiken kaikkiaan, mitä joku ylikoulutettu öky voi tietää tavallisen Kelan asiakkaan, tuiskussa ja tuiverruksessa lippujen ja lappujen kanssa vuoroaan odottavan, elämästä, tarpeista tai toiveista? Asiakkaitaan varten Kela on perustettu, joten johdonkin olisi hyvä perehtyä Kelan asiakkaiden ongelmiin. Huomioidaan sekin, että Kelan hallituksen puheenjohtaja istuu myös Veikkauksen hallituksessa, onko hän oikea henkilö ymmärtämään vaikkapa peliriippuvuudesta kärsivän suomalaisen ongelmista vai onko hänkin vain kaveripiirin palkitsema kiva veijari?
Pitäisiköhän
meidän saada merkittäviin tehtäviin jotakin muita kuin herrahissin
huipulle nostamia itsekkäitä ketkuja. Ei lukemalla tai opiskelemalla opi
ymmärtämään tahikka auttamaan tavallista suomalaista sairasta tai
köyhää. Tämän todistaa parhaiten viime hallitukse luoma Sote fiasko,
jonka yksi öiti oli korkeasti koulutettu köyhyystutkija! Olisiko parempi
vaikkapa pilkkoa ko. johtajan tehtävä neljään osaanja palkata Kelan
kylmästä jonosta neljä köyhintä tyyppiä Kelan johtoon. Vaikka heissä ei olisi johtaja-ainesta, olisi Kelalla kuitenkin neljä autettavaa vähemmän!
Esko Seppänen muistetaan politiikasta, mutta ei sovi unohtaa hänen toimittaja/kirjoittaja puoltaan. Yhdessä Hannu Taanilan kanssa Esko Seppänen oli melkoinen piikki kapitalistin ja kapitalismin lihassa. Asiat pengottiin pohjia myöten ja kaikki paljastettiin kaiken kansan nähtäväksi. Vaikka Seppänen ja Taanila toimivat ärhäkkäästi ja omapäisesti, heitä ei hiljennetty ja jo nimien maininta jutun yhteydessä takasi lukuarvon kohoamisen huippuunsa. Provosoivasta suorasanaisuudesta huolimatta kaksikko Seppänen, Taanila säilytti välinsä oikeistopiireihin.
Suosittelen kaikkia lukemaan Esko Seppäsen kirjan punapääomasta ja sen romahduksesta. Tuossakin Seppäsen kirjassa paistaa rehellisyys: jos joku on muninut, se kerrotaan pennilleen oikein nimet ja tapahtumat avaten. Omien ruoskiminen, kun totuus niin vaati, ei edesauttanut Seppästä eteenpäin politiikan sisällä, mutta kansalta hän sai tukensa ja istui niin eduskunnassa kuin europarlamentissakin. Syvästi kaipaan Esko Seppäsen räväkkää otetta journalismiin ja epäilen, löytyykö toimittajakunnastamme tai poliitikoista edes hänen toiseen saappaansa täyttäjää.
Sain usein toimittajana jututtaa Esko Seppästä ja parhaita olivat jutun teon jälkeiset tarinoinnit. Niissä Esko osoitti, että hän halusi asiat kuntoon eikä pahaa kenellekään, ei edes ökypohatoille. Seppänen oli inhimillisyyttä ja ystävyyttä korostava ihminen, joka kuunteli ja vastaanotti kapitaalipuolen näkemykset ilman, että syntyi syviä riitoja tai ihmissuhteet tuhonneita palaneita siltoja. Tästä mainio esimerkki löytyy yhteistyöstä Iiro Viinasen kanssa - tässä kiitokset YLE:lle ja Minervalle, joka julkaisi miesten kirjeenvaihdon! Kiitokset Esko Seppänen ja osanotto hänen läheisten suruun.
Ruben Stiller kohtelee vieraitaan kuin juutalaiset palestiinalaisia: keskeyttää, nauraa päälle jne.. Kun tähän ynnätään säksättävä puhetyyli ja kauttaaltaan epäselvä ulosanti, niin ihmetyttää miehen vuoksikymmeniä kestänyt ura pakkorahoitteisessa valtaviestimessä(PRV). Onko kyseessä jonkin sortin juutalaiskiintiön täyttäminen ja siksi muutamat vihervasemmistolaiset tammatkaan eivät hirnuneet saatikka potkineet ko. persoonaa pihalle? Luovana tyyppinä Stillerille olisi löytynyt parempia, jopa loistavia rooleja, kenties tuottajana koko YLE:n pääjohtajana.
Urheilussa entiset kiekkolegendat arvioivat omia jääkiekkoilijoitamme ja heidän pelejään jalkapallossa HJK-tausta tasoittaa tietä lajin kommentaattoriksi, mutta entäpä muut tiedotussektorit esim. sotatieto tai puolustuspolitiikka? Tuolloin ei vaadita edes armeijan käymistä. Riittää, kun olet entinen aamulähetysten juontaja. Ratkaisu hämmästyttää ja äimistelyä kasvattaa melkoisesti se, että valitun alan asiantuntijan alasta tietämättömyyttä täydentää äärettömän kehno ulosanti. Eikö tehtävään voisi valita jotain selväsanaista asioista tietävää toimittajaa?
Pohtikaapa YLE:n käyttämien asiantuntijoiden ennakointi kykyä verraten tarjottuja tulevaisuudenkuvia nykymaailman meininkiin. Asiantuntijoiden mukaan Trumpista ei olisi koskaan pitänyt tulla USA:n presidenttiä. Häntä lyötiin vaaliennakoinneissa, että sen kaikki muistanevat ilman esimerkkejä. Samoin on Venäjän talouden laita, kun EU asetti maalle pakotteita. Sen piti sortua, asiantuntijoidemme mukaan, muutamassa kuukaudessa! Kukaan ei edes vihjannut siihen suuntaan, että ko. pakotteet ajavat EU:n oman talouden katastrofaaliseen tilaan.
Menkääpä YLE Areenan puolelle ja perehtykää sieltä löytyvään tarjontaan esim. podcastien osalta. Valitsittepa kulttuurin, historian, urheilun, ympäristönsuojelun jne., niin tarjolla on asiantuntijoita, joilta löytyy lähes rajattomasti tietoa. Mainitussa väessä piilee sellainen osaamis/tietopankki, jotta oksat pois. Herääkin kysymys, miksei talossa olevaa tietoa käytetä? Syy taitaa olla siinä, että pieni piiri pyörii ja kaveruus ajaa rekryssä osaamisen edelle. Katsokaapa viimeisiä YLE:n toimitusjohtajan valintoja ja niiden valintaprosessin avoimuus vajetta! Eikö ihmetytä? YLE:ssä
esim. yksi perhe päättää ja hoitaa pääsääntöisesti luonto-ohjelmat. Kun
vaimo päättää, miehellekin on mukavasti töitä. Rajoittuuko
luonto-ohjelmaosaaminen Suomessa yhteen perheeseen? Vaikka YLE:n budjetti huitelee yli 500 miljoonan euron, niin ei se edellytä, että sitä pyörittävät jupittaret/jupit elävät yltäkylläisesti kuin lehmät pellossa. Viime vuosina asiantuntemus ja osaaminen YLE:n tv ja radiolähetyksissä on kadonnut. Suurimpina kärsijöinä ovat olleet säästökohteiksi jääneet maakunnat, joille tarjotaan enää lähes pelkää hömppää!
YLE:nylinpomotar, jättiboikottiovenraolleen, jottavielävoimmehypätäpoisEuroviisuestradilta, josasiantiimoiltaalkaakovaölinä, kutenjoalkoi. VihervasemmistonkihottarethanmasinoivatvälittömästiviisuboikottiaIsraelinosallistumisenvuoksi. Mutta und jottatilanneeinäyttäisiheidänkannaltaniinnazimaiseltajuutalaistenvainoamiselta, tarjoan heillevinkin. NaiskaksikontuleevaatiadiplomaattistensuhteidenkatkaisemistaIsoon-Britanniaan, jossalyötiinritariksiHYVÄSTIJUUTALAINENkappaleenluojat (HeyJudekappaleenoriginaalinimi). Ihan todellinen ja pätevä syy jättää Euroviisut väliin löytyy Suomen taloudesta, mutta varmaankin vedenpäät ja kumppanit jättävät menemättä koko kekkereihin Israelin vuoksi vai esittävätkö he Israelin korvaamista Hamasilla?
Kelan johtajan tokaisut ja tempaukset saavat jokaisen normaalisti ajattelevan äimistelemään suomalaista menoa ja pätevyyttä, jolla sitä hoidetaan. Kuinka sosiaaliselta käyttäytymiseltään totaalisen onneton tyyppi voi vastata 9 000 työntekijän yhteisöstä? -Ei mitenkään, jo tyypin alaisia väheksyvät julkiset kommentit säälittävän naurettavat selittelyepisodit todistaman tapauksen kelvottomuuden tehtävään, josta hän kuittaa noin 20 000 euroa kuukaudessa. Olisikohan tulla palkalla parempaakin käyttöä ja motivoiko sen nykykäyttö kelalaisia onnistumaan?
En missään tapauksessa syytä ko. tumpeloa mistään, sillä jokainen meistä yrittää petrata elintasoaan ja usein tämä tapahtuu hakemalla parempipalkkaista työtä. Suurimmalle osalle suomalaisia kelpaisi Kelan johtajan pesti ja suurin osa suomalaisista kykenisi homman hoitamaan. Siihen ei tarvita lääkärin plus juristin tutkintoa, vaan se ainoastaan se, että osaa pitää turpansa kiinni ja delegoida tehtävät alaisilleen. Kuka tahansa pystyy moiseen hommaan ja voi pitää melkoisena saavutuksena sitä, että valitsijat onnistuivat löytämään silti ko. tehtävään sopimattoman tyypin.
Katseet tulee kääntää Kelan johtajan valinnoista vastaavien henkilöiden suuntaan ja viime kädessä eduskuntaan, jonka siunauksella näitä hillotolppia luodaan hyville veljille/siskoille ja joihin joskus myös eduskunnan kautta siirrytään. Siispä rekrytointiasioiden valitsijat tai pikemminkin sopijat tarkkaan syyniin ja samalla voisimme kartoittaa kuinka paljon tällaisia mahtipalkkaisia ns. mitään käytännön työtä tekemättömiä ökykeulakuvia syö sinunkin pöydässäsi elostellen, kun sinä ja perheesi sinnittelee loppukuun maksalaatikolla ja lauantaimakkaralla?
Jos hiukankin perehtyy häikäilemättömien läntisten suuryritysten toimintaan ja markkinointiin, niin Temua voi pitää jopa inhimillisenä ja kilpailijoitaan vihreämpänä vaihtoehtona. Oikaistaan ensin muutama vino väittämä. Ei ole olemassa mitään Temutehdasta, joka syytää maailmalle äärettömän kurjissa oloissa tuotettuja tavaroita, joiden hinta pyritään pitämään laadusta välittämättä mahdollisimman alhaalla. Temu on miljardien eurojen busines, joka haluaa turvata toimintansa jatkossakin, joten laatu ja asiakastyytyväisyys ovat sen toimintojen keskiössä.
Suuryritysten vastuuttomasta voitontavoittelusta räikein esimerkki ei löydy Aasiasta vaan EU:sta. Muistakaa Saksan autoteollisuuden päästöhuijaus. Miltei samaa kaliberia tarjoutuu pikamuotiketjujen vaateviherpesun myötä. He sanovat kierrättävänsä käytetyt vaatteet esim. Afrikkaan. Näin todellakin tapahtuu, sillä joku Afrikan maa hukkuu käytettyihin vaateisiin ja kenkiin, joita sinne rahdataan kuukaudessa kymmeniä miljoonia kappaleita. Oma lukunsa ovat tietokonejätteet, jotka kielloista huolimatta, kiitos korruption, matkaavat EU:sta muuttuen toisten terveysriskiksi!
Joskus aikoinaan valtamedia nosti esiin suuryritysten harjoittamaa epäeettistä kauppaa: lapsityövoiman käyttöä, vankien pakkotyötä, epäinhimillisiä työoloja, kohtuuttoman pitkiä työaikoja, onnettomia palkkoja jne.. Nykyään maanosamme suuryritykset saavat toimia miten lystäävät, siihen media ei juurikaan puutu ja jos puuttuu, niin se pyrkii tukemaan unionin suuryrityksiä esim. syyllistämällä tavallisia kansalaisia Temun käytöstä. Ainoa olennainen ero EU:n suuryritysten ja Temun tarjonnassa löytyy siitä, että Temu ei myy esim. Bangladeshissa tehtyjä vaatteita!
Murheellinen totuus piilee siinä, että maailmanmarkkinoilla EU hyytyy kuin Saksan joukot aikoinaan Stalingradissa. Unionin eväät katosivat kansainvälisessä kilpailussa. Byrokratian, korruption ja näennäisdemokratian kukkanen EU jää kilpailijoiden jalkoihin, siksi vapaankaupan unionista muodostui kilpailurajoitusten unioni. Kun olemme menettäneet asemamme, niin pyrimme suojelemaan omia suuryrityksiämme rajoittamalla vapaata kauppaa esim. kiinalaiset sähköautot ja Temuun kohdistunut vaino!
Temu tuote tulee ilman välikäsiä suoraan sinulle, joten se rasittaa vähemmän luontoa kuin esim. ostoskeskuksesta haettu vastaava tuote. Kun täällä ei vastaavaa tuotetta tehdä, on se järkevintä hankkia Temun kautta. Jos saat satasen tuotteen kolmella kympillä, jää sinulla seitsemän kymppiä paikallisten yritysten tuottamiin palveluihin: ravintolaan, parturiin jne.. Ohessa kirjoituksen väittämiä valaisevia linkkejä Netflixiin. Siellä kuten HBO:ssa löytyy runsaasti avartavaa tarjontaa, ehkäpä vajaan kympin kokeilu muuttaa maailmankuvaa ja ihan faktapohjalta.
