Jos jatkamme tyylillä, jonka seurauksena muutkin kaupungit/kunnat ovat ahdingossa, niin tuskinpa pääsemme ahdingosta. Juuri tähän perustuvat kaikki ennusteet, joten tyylin täytyy muuttua. Jos haluamme pärjätä muiden kaupunkien/kuntien joutuessa syvemmälle lamaan pyörteisiin täytyy meidän kehittää rohkeasti jotain valtavirrasta poikkeavaa eikä hukkua muiden mukana. Kaiken ratkaisee luovuus ja ennakkoluulottomat ulostulot. Meiltä löytyy molempia, joten valmistelijoiden on tartuttava kaupunkilaisten ideoihin, hehän onnistumiset ja epäonnistumiset maksavat kuten myös valmistelijoiden palkat. Valmistelijat valmistelevat ja päättäjät päättävät, jos tämä kuvio ei toteudu, täytyy päättäjien vaihtaa valmistelijat. Junahössötyksen sijaan, meidän tulisi keskittyä asukkaiden viihtyvyyteen ja on hienoa, että intoa ja kapasiteettia uudistuksiin tarjotaan ihan avoimesti. Tässä loistavia ideoita tämän blogin kommenteista:
1. Velvoitetaan arkkitehti järjestämään Mältinkallion murheellisten raunioiden purku.
2. Puretaan järjetön ryhmärakentamisvaatimus Janhuanniemen tonteilta ja myydään ne yksitellen normaaliin tapaan.
3. Puretaan tai ainakin velvoitetaan rakentamaan valmiiksi virolaisten telkänpöntöt Janhuanniemeltä.
4. Puretaan huonokuntoiset kaupungin vuokratalot. Jos loput eivät kela-asukeille kelpaa, niin muuttakoot pois.
5. Puretaan Esko-Holvin talo ja siirretään sieltä toiminnot raatihuoneelle (joka ei tietenkään ole mennyt kaupaksi).
6.
Laitetaan loput myytävät kiinteistöt järkevästi välittäjälle, jolloin
ne saisivat näkyvyyttä ja saattaisivat jopa mennä kaupaksi. Tämän
huutokauppahulluttelun hyöty on nähty. Jos ei kauppa käy, puretaan.
7. Varmistetaan järkevillä ja sanktioilla ehdoilla, ettei tulevien tonttikauppojen kanssa käy kuten edellisten.
8. Myydään alennettuun hintaan kaikki vanhat edelleen vapaana olevat omakotitontit.
9.
Etsitään ulkomailta kumppani, joka olisi valmis rakentamaan Ugista
pakettimatkailukohteen. Täältä on hyvät retkimahdollisuudet saaristoon,
maaseudulle, Turkuun, Raumalle, jne. Hyvät puitteet myös kaikenlaiselle
urheilulle.
10. Lukion on ehdottomasti erikoistuttava johonkin, sillä saadaan lisää opiskelijoita kaupunkiin.
11.
Tuodaan bussilasteittain eläkeläisiä Turusta, porista, Tampereelta
tutustumaan asumisolosuhteisiimme ja tapahtumatarjontaamme. Ja pidetään
tuolloin esittelyssä vuokrattavat ja myytävät kohteet, sekä vapaat
seniori- ja palveluasunnot.
12. Plarin mukaan Wintterissä ei
erityisopetuksen tilat toimi. Mitäs jos Pyhämaan rauhalliseen
ympäristöön perustettaisiin pari erityisryhmää? Kulkevat ne bussit
niinkin päin.
Valtuutokausi lähestyy loippuaan ja kuten aiemminkin, jätin nytkin muutaman valtuustoaloitteen, joiden tavoitteena on kehittää kaupunkia ja siten parantaa taloutta, jotta meillä on millä rahoittaa ja parantaa kaupunkimme palveluita. Muistakaa vierlä sekin, minkä vuoksi kunnallinen tapa toimia aluksi luotiin:
Aloite 1.): Rautatieyhteys suoraan Laitilan kautta sisämaahan
Uudestakaupungista on Suomen lyhyin meritie ns. länteen. Kannattaisiko meidän ottaa yhteyttä elinkeinoelämän vaikuttajiin ja kansanedustajiin Hämeessä,Keski-Suomessa ja Savossa sekä tarjota heille Uudenakaupungin satamaa vaihtoehdoksi nykyisille vientiväylille? Tämä edellyttäsi rautatien rakentamista Uudestakaupungista Laitilan kautta Euraan, jonne jo on rautatieyhteys.
Mainittujen seutujen ja huoltovarmuuden kannalta Suomessa ajetaan huonompiakin investointeja, kuten tunnin juna Turusta Helsinkiin, joten uskon hankkeen herrättävän laajempaa kiinnostusta ja muuttuvan sen kautta realistikseksi.
Esitän, että yhdessä Laitilan päättäjien/valmistelijoiden kanssa ryhdytään valmistelemaan Uudestakaupungista Laitilan kautta sisämaahan rakennettava rautatieyhteyden toteuttamista!
Aloite 2.): Eläkeläisten ja kuulovammaisten parempi huomioiminen
Uudenkaupungin väestöstä huomattava osa lukeutuu eläkeläisiin. Näistä merkittävä osa lukeutuu työkykyisiin. Työllisyys palvelujen siirryttyä kaupungille, kaupungin suurin väestöryhmä tulisi noteerata työvoiman rekrytoinnissa. Työurasta eläkkeelle siirtyneille työelämän rutiinit eivät ole ongelma, kun vielä huomioidaan pienenkin tulon lisäyksen vaikutus usean pieneläkeläisen tuloihin, voidaan heidän aktiivista rekrytointiaan pitää vetovoimatekijänä kaupunkimme kannalta eli puhutaan win-win-win-win tilanteesta työnantaja-työntekijä-kaupunki-palveluyrittäjä!
Esitän eläkeläisten huomioimista rekrytoitaessa väkeä yritysten palvelukseen. Samalla esitän, että valtuustonkokoukset esitetään joko viittomakielellä tulkattuna tai tekstitettynä netissä.
Viimeisestä kasvukaudesta ei jäänyt isommin käteen siellä, missä tehtiin työ silloin laman selän katkaisemiseksi. Suomi elää vientiteollisuudesta ja muistanette Suomen vientiteollisuuden kannalta merkittävimmän paikkakunnan Uudenkaupungin tuolloiset käänteet. Pienen kaupungin auto/akkutehdas työllisti parhaillaan lähes ellei peräti yli 5 000 työntekijää. Huomattava osa tuon porukan lakisääteisistä palveluista jäi pienen kaupungin ja sen asukkaiden kustannettaviksi, vaikka ani harva heistä maksoi työstään palkkaa Uuteenkaupunkiin. Yhteisöverojen kautta merkittävä osa yrityksen yhteiskuntamaksuista meni pääkaupunkiseudulle ja voikin ironisesti todeta, että itse kaupungille jäi niin sanotusti luu käteen siitä työstä, mitä siellä tehtiin koko Suomen eteen vientiteollisuuden avulla.
Meillä kasvu jyllää vahvimmin Kalannissa. Median ja muutamien muiden henkilöjunahössötykseltä jäi useilta hemmoilta ja jinneiltä huomaamatta, että Kalantiin nousee yksi niitä laman taittavia teollisuustiloja ja lähemmäs ellei peräti yli sata työpaikkaa. Jälleen nämä työpaikat tuovat hyötyä koko maalle vientiteollisuuden muodossa. Uusikaupunki ja etenkin Kalanti siis kasvaa ja ansaitsee palvelut, joita se tulee jatkossa itse rahoittamaan. Haluan nyt korostaa kaikille tilastouskovaisille, ettei tätä kasvua näy missään ennusteissa, koska meidän tulevaisuutta kuvaavat ennusteet perustuvat täällä kuten myös pääkaupunkiseudulla päättäjien tekemiin virheisiin. Meille tuli, on tulossa ja tulee uusien työpaikkoja, joten ne täytyy saada kääntymään sellaiseksi kasvuksi, joka hyödyntää Uuttakaupunkia ja Kalantia!
Jos nyt satsataan Kalannin nuorisotilojen tai koulun kunnostamiseen/uudistamiseen/säilyttämiseen, varaudutaan jo näkyvään varmaan kasvuun ja tuoton hyödyntämiseen sinne, missä elävät ja työskentelevät hyödyn tekijät. Kyse ei ole mistään halvasta vaalitempauksesta, jolla pyritään kosiskelemaan tai vaikuttamaan vaalitulokseen. Mainitut päätökset, kuten Tilkkutäkin säilyttäminen kuuluvat selkeisiin vaihtoehtoihin kuoliaaksi säästämiselle - kuka muuttaa kaupunkiin, joka pistää talouttaan kuntoon karsimalla palveluja, käyttömenoja ja investointeja eli jättämällä huonot tiet korjaamatta, kunnallistekniikan uusimatta, karsimalla ikäihmisten ja sairaiden elämisen puitteita ja ajamalla alas opetuksen laatua sekä vapaa-ajan mahdollisuuksia? Kukaan ei muuta moiseen paikkaan asumaan, siksi meidän täytyy investoida harkiten ja vastuullisesti tulevaisuuteen eli niihin tekijöihin, jotka lisäävät kaiken ikäisten ihmisten konkreettista viihtyvyyttä elää ja asua täällä. Huuhaahenkilöjuna kohkaamisen sijaan on tartuttava akuutteihin/kesto-ongelmiin ja korjattava kuntoon ne tehdyt virheet, joihin väestöennusteiden ja vastaavien kammottavaa tulevaisuutta povaavat luvut perustuvat. Täällä tarvitaan kattava pitkäntähtäimen ohjelma, jonka luomiseen täytyy heti kättelyssä saada tulosvastuullisia valmistelijoita eikä virheiden selittelijöitä!
Sota on molemminpuolista pahantekoa, totesi joku legendaarisessa eepoksessa. Sodassa tapetaan ja hävitetään, kunnes lopulta koittaa jälleenrakennuksen aika. Tuota ennen sotijat tarvitsevat välineitä tappamiseen ja hävittämiseen. Ulkopuolisten valtioiden aseteollisuus nouseekin sodan käynnin ratkaisevaksi tekijäksi etenkin sodan altavastaajan tapauksessa. Aseteollisuutta pidetään varsin vastenmielisenä liike-elämän sektorina, niinpä sitä kutsutaankin mieluimmin puolustusteollisuudeksi, jota se meidän tapauksessamme on - kukaan ei voi väittää, että olisimme viime aikoina hyökänneet rajojemme ulkopuolelle, tapaukset jäänevät vuoden 1920 tietämiin ja käymäämme viime sotaan. Jos käymme kauppaa toista valtiota moukaroivan suurvallan kanssa, lienee kohtuullista, jotta tuosta kaupasta saatuja voittoja suunnataan moukaroitavan valtion auttamiseen käyttämällä omaa puolustusteollisuuttamme apuvälineenä. Vai onko niin, että meidän on parempi näennäismoralisteina, kauhistella aseteollisuutta, jonka, muiden valtioiden valmistamien, tuotteiden valmistusta ja virtaamista, rauhan ponnistelujen sijaan, rahoitamme.
Jos ja KUN nyt saamme kaupunkiimme puolustusteollisuutta, voidaan sitä pitää valona tunnelin päässä - ehkä mustana, mutta valona kuitenkin. Tähän mahdollisuuteen Uudenkaupungin tulee tarttua nopeasti toimimalla ja tilaisuus hyödyntämällä. Nyt täytyy tarttua todellisiin mahdollisuuksiin ja esim. Kalannin suunnalta kumpuaviin positiivisiin ongelmiin ja lopettaa joku idioottimainen henkilöjunahössötys. Kerrankin joku asia sattuu äänestäjän kannalta suotuisaan rakoon. Joten muistakaa heitä, ketkä perehtyvät ongelmien todellisiin juuriin ja etsivät niille positiivisia ratkaisuja, voivat viedä kaupunkiamme eteenpäin kohti parempaa - katsokaa pöytäkirjoja! Jos koska, niin nyt tarvitaan yhteishenkeä, jottemme jälleen kerran havaitse olevamme paikkakunta, jonka teollisuuteen rahdataan työntekijöitä kuin karjaa busseilla vierailta kulmakunnilta ja sekään ei lämmitä ketään, että po. rahtaamisessa bussi korvataan junalla!
Mitä hiili jalanjälkeen tulee liikenteellisesti, niin yksi Suomen kaupunki kepittäisi, jos tahtoa tarjoutuisi, hiiliajanjälkikengännumeron pienuudessa kaikki muut Suomen kaupungit ja voisi pienentää näidenkin kengännumeroa tuntuvasti. Itse ajelin aikoinani iloisesti dieseltankille, josta soljui kalan tuoksuista kaasuöljyä polttoainesäiliöön. Liikkeelle lähdettyäni ei ilmennyt mitään havaittavaa eroa siihen dieseliin, jota muut käyttivät ja joka valmistettiin venäläisestä tai arabimaissa tehdystä öljystä. Ainoastaan tyhjäkäynnillä eli pysähtyessäni autoni herätti melkoista huomiota, useat kurkkivatkin sen sisään luullen maasturin pakatun täyteen höyryäviä lihapiirakoita tai kuumia ranskanperunoita. Autoni haisi tai pikemminkin tuoksui grilliltä. Syy tuoksuun löytyi polttoainesta, kalan perkuujätteistä Uudessakaupungissa tehdystä dieselissä, jonka pakokaasu tuoksui kuin vanhan hyvän ajan maalaisgrilli.
Tuota vihreää liikkumisen riemuahan ei kauan kestänyt, sillä eihän Suomessa saa liikkua omassa kylässä tuotetulla polttoaineella, ellet liiku hevosella, kamelilla, aasilla, talvielefantilla ja lataa niihin energiaa tuottamallasi rehulla. Meidän täytyy käyttää valtion polttoainetta, sen rinnalla vihreistä arvoista tai hiilijalanjäljestä välitetään viis. Kun itse käytin kalakaasuöljyä, samaan aikaan alkoivat pääkaupunkiseudun vihreät ajelemaan sähköautoilla betonikodista betonityöpaikoille tekemään kaiken näköistä pääsääntöisesti täysin joutavaa eli kasvattamaan hiilijalanjälkeämme. Entä tuo heidän vihreä liikkuminen - sähkö, jolla heidän autonsa etenivät, se valmistettiin pitkälti venäläisestä kivihiilestä, joten ei sekään mitenkään pienhiilijalanjälkistä liikkumista ollut, jos asiaa pohtii hiukankin syvällisemmin koko energiaketjun alun huomioiden. Mutta meitähän johtaa päättömien päättäjien näennäisvihreä, pääkaupunkilainen virkavalmistelijajoukko, jolle sähkö tulee töpselistä ja se tieto riittää.
Palataanpa nykyaikaan ja tuohon vihreistä vihreimpään kaupunkiin. Siellä toimii yritys, jonka suurimman omistajan tietotaito huitelee alallaan niin suunnittelussa kuin valmistuksessa maailman huipulla. Tämän yrityksen alaksi voin paljastaa sähköautot/akut. Parhaillaan kyseinen tehdas työllisti noin 5 000 alan puurtajaa. Mikäli EU lopettaisi omien syväsaastuttavien autojensa tuotannon tukemisen, voisi pieni Uusikaupunki tarjota kohtuuhintaisen, ilmastoystävällisen sähköauton jokaiselle tarvitsevalle suomalaisille. Ja mikä parasta, autojen tuotantoon voisimme käyttää paikallisen aurinkovoimalan, yksi Suomen suurimmista, tuottamaa energiaa. Kun tuota energiaa varastoitaisiin poutapäivinä ja valkeina öinä Uudessakaupungissa valmistettuihin akkuihin, riittäisi sitä rutkasti liikennöintiin, jonka hiilijalanjälki, näin toteutettuna jäisi vauvan tossuakin pienemmäksi. Mutta mitä vielä: meille suunnitellaan ja markkinoidaan tyylillä käärmettä pyssyyn henkilöjunaa, jonka hiilijalanjälki, jo ennen kuin ensimmäinen juna liikkuu, on valtava. Järkyttävän junavouhotuksen takana puuhailevat pääkaupunkiseudun sähkö tulee töpselistä -piirit ja heitä täällä nöyristelevät itsekkäät nissehenkilöt!
Kivijalkakaupat nyykähtävät ja kaupunkien keskustat täyttyvät mökästä ja turvattomuudesta. Syyt miksi muutettiin keskustaan poistuvat ja niiden tuoman vetovoiman korvaa ikävät työntövoimat: tylyksi muuttunut ympäristö, yksinäisyys isossa joukossa, katoavat palvelus, lasten ja oma turvattomuus. Niin maailma muuttuu ja se, mitä eilen arvostettiin kadottaa tänään tai viimeistään huomenna arvonsa ja tilalle astuu uudenlainen tulevaisuuden arvomaailma. Taantumukselliset pitävät kiinni menneistä arvoista, jotka ajan hauta vääjäämättä nielee syvyyksiinsä.
Kun nettikauppa tuo kaiken kotiisi samalla hinnalla asuitpa sitten missä tahansa, asunnon tilavuus/mukavuus, jotka saadaan jopa tuntuvasti keskusta-asuntoa edullisemmin, muuttuvat merkittäviksi vetovoimatekijöiksi. Muuttamishaluihin uusiin edullisiin tiloihin kasvattaa asunnon ympäristö, kun turvallisuus ja muuhun jäävä asunnosta säästyvä raha otetaan huomioon. Loppujen lopuksi, meidän täytyy vain pistää kadut muut puitteet kelvolliseen kuntoon ja Uusikaupunki on Winttereineen kaikenikäisille markkinoitavissa oleva varteenotettava vetovoimakohde!
Niin maailma muuttuu: ensin lähti lankapuhelimet, puhelinpylväät ja lähteekö seuraavaksi printti...
Kävipä niin, että minulta pyydettiin, menneellä viikolla, vastauksia Wintteriin kohdistuviin kysymyksiin tiistaihin mennessä ja hoputuksen johdosta rustasin, hyvissä ajoin, oheisen tekstin. Yleensä en julkaise viralliselle medialle tarkoitettuja kirjoituksia blogissani ennen kuin media on uhrannut niihin kallista palstatilaa ja tarjonnut ne saksimatta kaiken kansan luettavaksi. Nyt taisi käydä niin, että jostain iheellisestä syytä tekstini unohtui tai hukkui julkaistavien joukosta, siksi pistän sen julki tässä ja nyt, jottei tullut tehtyä turhaa ja minulle varsin kyllästyttävää ja vastenmielistä kitjoittelua. Jos joku epäilee tätä vaalijipoksi, varmistakoon koko kuvion Juha Aaltoselta tahikka Mikko Saarelta. Tässä tekstini:
"Kokousmielessä kuten muutenkin tutustuin Wintteriin. Katsomon parhaiden paikkojen kohdalle rakennettiin portaat ja yhdessä kokouksessa jouduttiin vetämään takkia päälle ja korottamaan ääntä ilmanvaihdon vuoksi, mutta se lienee säätöjuttu. Wintteri päivittää kaupunkimme opetus- ja vapaa-ajanpuitteet valtakunnan huipputasolle. Varmaankin tarvitaan pientä viilausta, jotta uudet puitteet kyetään hyödyntämään täysimääräisesti ja ne saadaan täydellisesti toimimaan. Wintterin jatkuvasta mollauksesta, mitä minä sanoin -tyyliin, ei hyödy kukaan. Henkilökunnalle annan ison kiitoksen niin saamastani opastuksesta kuin ystävällisestä palveluksesta. Uusikaupunkilaisten ja koko Vakka-Suomen sietää markkinoida suurin positiivisin sanakääntein Wintteriä todellisena vetovoimatekijänä.
Suomessa on yli 50 erikoislukiota, jotka onnistuessaan turvaavat pienilläkin paikkakunnilla laadukkaan ja edullisen opetuksen. Kun mainittua mahdollisuutta voidaan pitää jopa vetovoimatekijänä, sietää sitä pohtia meilläkin. Miltä tuntuisi vieraisiin kieliin, ilmaisutaitoon, kestävään kehitykseen, salibandyyn, koripalloon, elefanttipooloon painottuva lukio? Salibandy seuramme nostaa lajinsa osaksi opetusta, siitä mallia muutenkin. Seurojen, järjestöjen kautta tutustuminen Wintteriin toimii parhaiten - se sopii ikäihmisille ja liikuntarajoitteisille paremmin kuin 1800-luvulla valmistuneet ja rakennetut tilat. Hyvin suunniteltu toiminta ja siihen satsaaminen helpottavat henkilökunnan olemista ja vapauttavat heidät valvontatyöstä palvelemaan Wintterin asiakkaita
Wintterin todelliset vuotuiset ylläpitokustannukset lienevät noin 1,2 miljoonaa euroa. Kun Wintterin rakentamispäätös tehtiin, päättäjät kaavailivat kaupungin asukasluvun kasvavan 2030 mennessä 20 300. Nyt istuva valtuusto ei pistänyt tikkua ristiin kasvun eteen, mutta katse eteenpäin. Oikealla asenteella meillä tarjoutuu kasvun ja kehityksen mahdollisuudet - katsokaa ryteikköisiä rantojamme, keskellä kaupunkia talvisäilössä seisovia vieraspaikkakuntalaisten veneitä, kaunista saaristo jne.. Vain mielikuvitus ja viitsiminen rajoittavat Uudenkaupungin hallittua kasvua, jota Wintteri tarvitsee! Siltä varalta, että seuraavakin valtuusto epäonnistuu kaupungin saattamisesta kasvu-uralle, täytyy olla suunnitelma B. Se sisältää Mörnen tyhjilleen jättämisen, kaupungin johtoportaan keventämisen siirtämällä vastuuta suoritustasolle, pienentyvien ikäluokkien myötä vapautuvien Wintterin opetustilojen käyttöönoton muuhun tarkoitukseen. Hakametsässä, suurimmassa kaupunginosassamme, tulee sijaita terveissä tiloissa laadukasta opetusta tarjoava koulu. Vaihtoehto C, jota kukaan ei halua: VVM:n virkamiehet pistävät taloutemme kuosiin!"
Syvästi ihmettelen esille noussutta junahössötystä ja sen esiin nostajia. Käsittääkseni johtavan virkamie.. siis henkilön tehtävä on ajaa hänen palkkansa maksajien etua eikä jonkun kaupunkia silmään virtsaavan poppoon tavoitteita. Vaikka saisimme pikapikaa eli reilussa kymmenessä vuodessa kilpailukykyisyydeltä eli hinnalta ja nopeudelta maantieliikenteeseen verrattavan henkilöjunan toimimaan, se ei palvelisi läheskään kaikkia nykyisiä veronmaksajia - katsokaa kaupunkimme ikärakennetta ja havaitsette väittämäni oikeaksi. Niin ikään ihmettelen, keneltä kaupunginjohtaja on saanut natsat lobata kritiikittömästi po. liikennemuotoa? Tämä ihmetyttää varsinkin nyt, kun katsotaan minkälaisia haasteet odottavat kaupunkimme tulevaisuutta - jäävuorta kohti mennään niin, että kohina käy kokokassa. Onhan se tietenkin historiallista, jopa atsomaista, jos törmätään junalla jäävuoreen. Minä en halua olla siinä hankkeessa edes valmisteluvaiheessa mukana.
Kuntia ei aikoinaan perustettu palvelemaan pienten piirien päättömiä ja epärealistisia huuhaahankkeita. Aikoinaan eivät höyrypäät saaneet tänne kulkemaan ensimmäisenä höyryjunaa, vaan raumalaiset tekivät sen. Nyt sama höyrypäisyys elää, mutta ilman höyryjunaa. Sopisi muistaa, minkä vuoksi Suomen niemelle luotiin aikoinaan kunnat! Kuntien tehtävä oli auttaa ja pitää huolta heikommista yhteisön jäsenistä eikä kupata heikommilta palvelut, puitteet ja siirtää näin sivuun pistetyt rahat ja upottaa ne jonkun huuhaapoppoon totaalisen utopistisiin haaveisiin. Totuushan löytyy kaurapuurosta ja siitä, että ihmisvirta kulkee Uudestakaupungista poispäin ja henkilöjunayhteys tarjoa poislähtemiseen yhden vain uuden vaihtoehdon eli nostaa tänne muuttokynnystä kuluineen ja laskee sitä helpottamalla tänne suuntautuvaa töissä käyntiä.
Nykypäivänä kunnan perustehtäviin kuuluvat opetuksesta, tiestöstä, kaupungin kiinteistöistä jne. huolehtiminen. Me emme enää vastaa sosiaali/terveysselktoreista, joten ihan ihka aluksi voisimme keskittyä lakisääteisiin perusjuttuihin, joista ensimmäiseksi voisimme ottaa tien tasoittamisen yhteen Suomen vanhimmista apteekeista, niin että sinne pääsisivät kaikki, myös huonojalkaiset, kaikkina vuodenaikoina. Kun tasoitamme kaupunkimme kadut plus tiet kaikille kulkevaisille sopiviksi sekä ympäristömme muokataan turvalliseksi und viihtyisäksi, astumme tielle, joka saa jonkun ihmisen jopa muuttamaan tänne halpoihin tyhjiin asuntoihimme. Jos vielä satsaamme kohtuudelle opetukseen/vapaa-aikaan eli hyödynnämme Wintteriä ja maagisen kaunista luontoamme saariston kuten historiammekin huomioiden, otamme tukevia kasvun askeleita. Mutta kuka muuttaa tänne, jos keskustassa saa pelonsekaisin tuntein katsoa arki-iltapäivänä, kun poliisi paimentaa lapsia ja keskustan pihakatu on kävelykelvoton? Ei kukaan vaikka juna toisi tänne Turusta vartissa väkeä ihmettelemään kaupunkimme petroskoilaista perusilmettä, jossa uutuuttaan hohtaa joku pyöräkatos, ehostettu hevoistenjuottokaivo sekä kaupungin historian kallein investointi, josta päättäjät hölmöyttään tekivät säästökohteen!
Ihasteltu Oodi kirjasto avasi ovensa joulukuussa 2018. Tuolloin se herätti huomiota uudistumisellaan ja sai monet kysymään: missä kirjat? Hiukan tuon jälkeen meillä ryhdyttiin uudistamaan tai pikemminkin entistämään kirjastomuseota eli vanhan ajan kirjastoa. Kirjastolain uudistus kirvoitti meilläkin keskustelun, onko kirjastomme remontti viemässä sitä tulevaisuuteen. Hallituksessa keskustelu kääntyi oudon sorttiseksi: yksi väitti, että siellä tehdään ihan oikeasti töitä, toinen halusi kirjastoon matkailutoimiston, kolmannen mukaan se ei sopinut sinne, neljäs puhui uudistamistarpeesta ja lopulta kirjastojuna jatkoi puksuttamista remontin osalta kuten oli kaavailtu. Mikään ei muuttunut kirjastoremontissa ellei sellaiseksi katsottu remontin aikataulun siirtymistä ja muuttunutta hintaa. Jottei mikään jäisi epäselväksi, niin aikataulullisesti kirjastoremontti viivästyi ja hinnaltaan hanke kallistui.
Mainitsin alkuun Oodi kirjaston, joka vaikutti erilaiselta kuin se kirjasto, johon me pyrimme miljoonien eurojen remontilla. Vaikka Oodi oli valmistuessaan 2017 moderni, se taisi olla Suomen uudenaikaisin kirjasto, niin silti se uudistettiin vuonna 2023. Uudessa Oodissa lainakirjahyllyjen sijaan keskityttiin viihtymiseen: lukulehtoihin, pulma/pelihetkiin, tapahtumanurkkauksiin ja erilaisiin yhdessäolopuitteisiin. Uuden kirjastolain tavoitteeksi asetettiin kirjastojen merkittävä rooli mm. demokratian ja sananvapauden tukijalkana. Sopii pohtia kuinka tämä toimii ja toteutuu meillä uuden kirjaston mahdollisesti joskus valmistuttua. Kannattaisiko meidän jo nyt päivittää suhtautumisemme nuoriin ja tarjota heille kirjastossa puuhaa sekä pelejä vai käykö niin, että uuden kirjaston myötä nuorten lisäksi poliisi siirtyy väistötiloista uuteen kirjastoon? Se lienee selvää, että, jos kirjastomme aikoo toimia ajan vaatimuksiin oman laadukkaan panoksensa tarjoten, odottaa meitä pian hyllykilometrien purku eli uusi kirjastoremontti, vai?
Ääntä korotetaan joka toisessa tilanteessa nykyisestä ja varsinkin tulevasta taloudellisesta tilanteesta. Kaikkia kansalaisia kehotetaan varautumaan vyönkiristykseen, jotta yhteiskuntamme pystyy järjestämään edes peruspalvelut, joista niistäkin vaaditaan säästöä. Kaikki ryhtyisivät mainittuihin talkoisiin, jos ne tuntuisivat edes vähänkin uskottavilta. Päättäjien ja valmistelijoiden epäuskon kylvön perusteleminen käy helposti: Koko ajan toitotetaan vallitsevasta taloustilanteesta ja korostetaan kulujen karsintatarvetta silti miljoonat eurot valuvat peruspalvelujen turvaamisen sijaan totaaliseen huuhaahan - vedetään 120 000 eurolla asfalttia johonkin parkkipaikkaan, mitä ei juurikaan käytetä - rakennetaan kirjastoa vuositolkulla tyylillä, jonka seurauksena se täytyy pian modernisoida, tähän, väistötiloihin ja tuleviin kirjastoinvestointeihin käytettiin, käytetään ja tullaan käyttämään miljoonia, kun tähän lisätään lasikopit, pyöräkatokset und muu vähäpäinen valmistelu niin voi perustellusti kysyä: MISSÄ VALMISTELIJOIDEN JA PÄÄTTÄJIEN TULOSVASTUULLISUUS?
Jos toimisimme toisin tulevaisuudessa eikä menneisyyden vastuullinen varojen käyttö näkyisi tämän päivän taloustilanteessa, tulevaisuutemme ei tuottaisi huomisen myötä kaupunkilaisten päälle lankeavia karsintahaasteita. Kaikki tiesivät, että terveyskeskuksen tasearvo 1,3 miljoonaa euroa(oikaiskaa, jos summa on pielessä), muuttuu noin puolen miljoonan euron purkukuluiksi. Silti tuota tasearvoon suhtauduttiin kuin käypään rahaan ja tätä kuvaa annettiin jopa median markkinoida - nyt vuosi tuon jälkeen tilanne on toinen. Jos meillä kyettäisiin edes neuvostotyyliseen viisivuotissuunnitelmallisuuteen, ei käytännössä kaupungillamme olisi vähäistäkään hätää suoriutua lakisääteisistä perusvelvoitteistaan. Peruskysymys, jonka vastauksessa piilee mahdollisuus kaupungin kehityssuunnan muuttamiseksi, seisoo tässä: KUINKA KAUAN TÄMÄ IMPULSIIVINEN KOHELTAMINEN SAA JATKUA NYKYISTEN KOHELTAJIEN PUUHANA? Jos muutosta ei tule, kaupunkimme täyttyy ihmeellisistä lasikopeista, pyöräkatoksista jne. ja samalla jalkakäytävät, pyörätiet ja kadut jäävät kunnostuksenpuutteen vuoksi käyttökelvottomiksi!
