RYSSÄÄN VOI AINA LUOTTAA!

Venäläisen sanaan voi aina luottaa. Sekin on yhden sortin luottamusta, jos voit varmuudella luottaa siihen, että toiseen ei voi luottaa missään asioissa. Kun toisen luottamus on täysi nolla ja luotat siiten sata prosenttisesti, vältyt pettymyksiltä, kun et tee sopimuksia, joita toinen osapuoli ei edes yritä pitää. Suomessa ymmärrettiin karttaa sellaisia sopimuksia, joissa venäläinen sotilas olisi tullut Suomen maaperällä. On käsittääkseni niin, että Pohjois-Norjaa lukuun ottamatta, jossa puna-armeija auttoi norjalaisia kukistamaan saksalaiset, puna-armeijan sotilaat eivät juurikaan poistuneet sieltä missä olivat maata vallanneet. 

Kauppasopimuksissa venäläinen piti sen, mitä lupasi. Suomi sai laajasta runsaiden raaka-aineiden maasta lähes kaiken, mitä saatoimme tarvita aseista arbuuseihin, joskin appelsiineja sieltä ei tänne saatu eikä ihan kaikkea muutakaan. Mutta se mikä naapurista luvattiin, se myös saatiin ja vieläpä sovittuun hintaan. Kaikki perustui siihen, että Suomesta oli hyötyä itänaapurille, jonka oma tuotanto määrätyillä aloilla ei häikäissyt laadulla tahikka tuotannon tehokkuudella. Suomi tuotti ja myi itään tavaroita ja sulki siinä sivussa silmänsä ja suunsa naapurin oloista, ongelmista sekä tavoitteista ja vastaavasti naapuri ei isommin ja väkivaltaisesti puuttunut meidän sisäisiin asioihin ja päättäjien valintaan. Eihän Suomen toiminta kovin uljasta ollut, mutta tuon kaupan tuella ja sen ohella rakennettiin hyvinvointivaltio Suomi eli idsän kaupan voittaja oli tavallinen suomalainen.

Pienen maan on syytä pitää muistissa menneet ja nokkia historiasta menestyksen avaimet ja kokeilla niitä tämän päivän ongelmalukkoihin. Luottamuksen lisäksi nostan esiin diplomatian. Voimmeko luottaa siihen, että saamme aseisiimme huoltoa ja varaosia ilman, että meille ei esitetä lisävaatimuksia ja vedetäänkö puolestamme nimiä papereihin, joiden artikloihin kukaan ei todellisuudessa luota - luotammeko oikeasti edes itse siihen mihin uskomme luottavamme? Mitä riemua pienen maan on olla uljas ja oikeassa, jos mailmassa vääryys kuitenkin voittaa ja omat kansalaiset vieläpä kärsivät mainitusta oikeassa olemisesta? 

Jos johonkin voimme luottaa, löytyy se siitä, että suurvaltoihin ei voi luottaa; ne syövät heti sopimukset, kun niiden etu sitä vaatii. Muistakaapa tapahtumia ennen 1939, jolloin media uhosi USA:n auttavan Suomea. Kun viimein taivaallamme näkyi runsaasti amerikkalaisvalmisteisia sotakoneita, loisti niiden siivissä punainen tähti. Sama pätee naapurin saamaan kuorma-autokalustoon ja jopa elintarvikeapuun runsaasta aseavusta puhumattakaan.USA:n apu Neuvostoliitolle Toisessa maailmansodassa: 14 795 lentokonetta, 7 053 panssarivaunua, 375 833 kuorma-autoa, 51 503 Jeepiä ja 8 075 traktoria.  Olisiko siis paikallaan valmistella paluuta rauhan tekemisen ja rauhan turvaamisen suurvallaksi eli luottaisimmeko diplomatiaan ja pohtisimme onko huonokin rauha parempi kuin pitkä sekä julma sota? 

Ukrainan sodan ratkaisevat USA ja Venäjä. Ei ole mitään uskottavaa eurooppalaista NATO:a ilman USA:ta. EU on teollisesti jälkeenjäänyt, taloudellisesti velkainen ja tuonti energiasta ja raaka-aineista riippuvainen näivettyvä kauppaliitto. Kun vielä Venäjä pelastaa USA:n presidentin kasvot dieselillään, niin eikö olisi aika avata silmät ja hoksata, ketkä ovat ystäviä vai haluammeko, periaatteisiin vedoten,  pitkittää sotaa ja lopulta tuhansien kuolleiden kanssa vajota samaan kalman monttuun Ukrainan kanssa. Eikö olisi parasta pelastaa oma kansa sekä yrittää vaikuttaa siihen, että tuo USA:n ja Venäjän Ukrainalle kaivama monttu ei enää syvene eli jospa ponnistelisimme diplomatian avuin kohti pikaista rauhaa, jotta sota, jossa kuolee viikoittain tuhansia ihmisiä, loppuisi mahdollisimman nopeasti!

LINKIT:

Trump: Venäjä lupasi toimittaa suuren määrän dieseliä Yhdysvaltoihin

Donald Trump vaatii Ukrainalle uutta presidenttiä

HISTORIA OPETTAA JA AUTTAA ARVOSTAMAAN

Sun Zun kuten Clausewitz tekstit kertovat runsaasti sodankäynnistä, mutta silti perehtyminen yksittäisiin tapahtumiin ja käänteisiin auttavat löytämään ja arvostamaan uusia tekijöitä ynnä heidän aikaansaannoksiaan. Aktiivinen historianharrastaja ja -tuntija Kalasetin Esa Lahtinen kutsui lähemmäs sata menneestä kiinnostunutta ystävää Uudenkaupungin Kuvalaan perehtymään Normandian maihinnousun valmisteluihin ja silloistenn meteorologien tapaan tulkita ja etenkin ennustaa vallitsevia kelejä. Kuten jokainen voi aavistaa keliolosuhteet joko helpottivat tai vaikeuttivat kyseistä operaatiota niin huomattavasti, että jo aaltojen korkeus ja näkyvyys ratkaisivat po. manööverin onnistumisen.

Kyseisen tapahtuman jälkee hoksaa väkisinkin kuuluvansa etuoikeutettujen joukkoon, kun lähipiiriin kuuluu ihmisiä, ketkä omalla ajallaan ja rahoillaan järjestävät tällaisia tilaisuuksia. Itseä lähinnä harmitti se, että saavuin tilaisuuteen varsin ruokottomassa kunnossa: en ollut käynyt parturissa puoleen vuoteen - ajattelin, että yötyöläisenä kukaan ei minua pimeässä näe ja päivällä en missään liiku, joten olkoon parturissa käynnit. Mutta palataan itse asiaan: aivan eri lailla nyt kuuntelee Pekka Poudan ja kumppaneiden juttuja, kun tietää kelien ennustamisen vaikeuden ja vaikutuksen eri asioihin sekä meteorologian kehityksen vuodesta 1944 tähän päivään. 

Kyseessä oli yksityisnäytös, joten pohdin, mitenkähän ko. asioista saavat muut tietää. Tietävätkö esim. koululaiset epäonnistuneesta Tiikeri maihinnoususta, jossa menehtyi 1 405 brittien ja USA:n sotilasta ja tietävätkö koululaiset ja kuinka paljon Normandian maihinnoususta ja se vaikutuksesta sotimiseen Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Normandian maihinnousussa kuoli lähemmäs 80 000 sotilasta ja ainakin se on kaikkien hyvä muistaa. Toivon vilpittömästi, että kulmakunnan koululaisille järjestetään mahdollisuuksia historiaan perehtymiseen esim. elokuvien tai tietoa jakavien kerhojen/tilaisuuksien kautta. Historian opettajat voisivat ottaa oppia Esa Lahtisesta ja järjestää tiedonjako tapahtumia, joissa historian kautta opimme ymmärtämään nykypäivää ja suunnittelemaan tulevaisuutta. Eikös herra Kirkkomäki sanonut jotenkin näin: Hän joka ei tunne historiaa, ei osaa varautua tulevaan! Vielä kiitokset Esa Lahtiselle ko. tilaisuudesta!

LINKKI:

Myrskyn ikkuna -elokuvassa sääennusteet antavat lähtömerkin Normandian maihinnousulle

SUOMESSA KUOLEE VARMEMMIN HOITOON kuin USA:ssa TELOTUKSEEN

USA kuuluu perinteisesti niihin maihin, jotka vähät välittää, mitä muut sanovat heidän tekemisistään. Vieraiden valtioiden päämiehiä saadaan ja otetaan hengiltä varsin rempsein ottein ja onnistumisesta ilakoiden, kuten muistatte Hillary Clintonin riemuinneen hänen katsoessaan ruudulta kuinka kansa lynkkaa Gaddafin. Viimeksi USA:n päättäväisyyden valtionjohdon tappamisessa kohdistui IRAN:n, jonka johtaja lähipiirinsä kanssa sai kokea tylyt elon viimeiset hetket. 

Jos USA:n tempauksilla henki lähtee viheliäisiksi tuomittujen valtion johtajilta, niin huonommin hengen otto onnistuu oman maan kuolemaantuomitulta. Häneltä nirri ei lähde millään. Johtuuko mainittu ongelma siitä, että eräs hengenpäästämisessä ansioituneen maa Saksa ei enää toimita lääkkeitä - anteeksi myrkkyjä teloituksiin. Olipa, miten oli, tilanne tuntuu oudolta, kun teloitettu kävelee, syö ja juttelee kokemuksistaan muutama päivä teloituksen jälkeen. Vai onko kyseessä tarkoituksellinen mediatemppu, jolla yritetään saada mahtavat katsojaluvut jo luvattuun reality teloitukseen. Varmaankin mainosmyynti kiihtyy huippu lukemiin  kyseisen ohjelman osalla, samoin veikkausyritykset tehnevät kunnon tilin live-tv teloituksella. Jännää on sekin kuinka live-teloituksen tuotto jaetaan - varmaan ensin otetaan kulut pois tuotosta ja sen jälkeen päätähti tai hänen sukulaiset ja asianomistajan lähipiiri saa omansa potista!

Ehkäpä USA:ssa on syntymässä uusi live-tyyppinen koko perheen lauantai-illan viihdeohjelma: Olipa kerran ihminen. Toisaalta tuskin meillä on varaa paljon naljailla muiden maiden teloituksista tai kuolemista, kun Suomessa vanhuksia kuolee kuin kärpäsiä eikä kukaan juuri lotkauta korvaa tapahtuneille: kun talvipakkasilla tuodaan yöhortoiluun taipuvainen vanhus itseltään suojaan  terveyskeskukseen ja hän löytyy aamulla hankeen paleltuneena, kuitataan asia uutisissa: se karkasi! Kukaan ei pohdi valvonnan laatua tapauksessa, jossa 20 metriä minuutissa etenevä vanhus karkaa. Jotenkin kornilta tuntuu sekin, että meillä keskustelu vanhusten kohtelusta liittyy pitkälti eläkkeiden leikkaukseen ja arvokkaaseen kuolemaan. Loppujen lopuksi julma totuus lienee se, että todennäköisemmin kuolemaantuomittu selviää hengissä USA:ssa teloituksesta kuin ikäihminen Suomen terveyspalveluissa.

SÄÄLITTÄVÄ YLE ja JUMBODERBY

HIFK:n vierailu Jokerien tuvassa nostettiin YLE:ssä mediatapahtumaksi, vaikka kyseiset joukkueet majailevat sarjan hännillä. Kun huomioidaan lippujen hinnankorotus, voidaan todeta kyseessä olevan enemmänkin businetapahtuma kuin mikään merkittävä urheiluilta. YLE:n avulla saatiin ottelun kiinnostus heräämään ja joku Jokereiden taustalla teki kunnon tilin. Mitähän Jokerit olisivat joutuneet pulittamaan rahaa, jos mainittu medianäkyvyys olisi jouduttu maksamaan vai maksoivatko jotkut tapahtuman puuhahenkilöt YLE:n väelle moisen jumbo-ottelun, jossa kaksi liigan häntäpään joukkuetta yrittävät tehdä maaleja, massiivisesta huomiosta?

Huomioikaa Jokerien taustat ja sen mahdolliset vaihtelut. Kukaan ei tiedä ovatko seuran taustat peikkobulvaaneja ja omistaako naapurin pojat nyt tai kohta koko orkesterin. Kun vielä muistellaan Jokereiden ja pääkaupungin urheilulla rahastavien tahojen touhut jalkapallossa ja pesäpallossa, soisi koko kansan rahoittaman YLE:n suhtautuvan varauksella moisten puuhamiesten liiketoimiin vai onko todella niin, että osa yleläisitä on osa ko. businespiiriä ja käyttää asemaansa,kohtuullista korvausta vastaan, Jokerien ylikorostettuun näkymiseen ja sen toiminnan tukemiseen, jopa ottelun lippujen hinnat mainitaan ns. toimituksellisissa jutuissa.


Ymmärtäisi, jos YLE nostaisi esiin Ilveksen ja Tapparan tai Lukon ja Ässien väliset väännöt - niissä puhutaan pian satavuotisesta perinteestä ja todellisesta sitoutumisesta seuraan tavalla, joka kulkee isältä pojalle sekä äidiltä tyttärelle. Kyse on todellisista urheiluseuroista, jotka eivät alennu rahastamaan kohtuuttomasti pikavoittoja faneilta eivätkä niiden fanit moiseen touhuun lähtisi mukaan. Pieni on kaunista ja heikomman vahvistumisesta ja noususta Suomen huipulle nauttii koko Suomi. Veikkaan, että Raipe Helminen plus SaiPa ovat Suomen kansan suuria suosikkeja, etenkin nyt, kun Jokerit osti SaiPa:sta pelimiehiä ja silti keikkuu liigan hännillä. Jos jostain soisi jutun tehtävän, niin seura on RoKi. Joukkue vetää lähes joka peliin miltei 1 500 katsojaa. Siinä on tarina, jonka minä ja moni muu haluaisi kertoa, mutta kehä kolmosen sisällä lymyilevä YLE ei kerro!

YKSI LYYLI SUUTTUU, KUN TYYLI MUUTTUU

Katsoessa tämän päivän SDP:n johdon ulostuloja, sopii arvioida etenkin, jos arvio rehellisesti, voiko joku olla kauempana sosialidemokratian lähtökohdista ja tavoitteista kuin Suomen sosialidemokraattien nykyiset johtohahmot. He vähättelevät tavallisen äänestäjän oikeuksia hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluihin ja kohtuulliseen elämän laatuun, toteamalla: OMA KANSA ENSIN AJATTELU ON VAHINGOLLISTA! Sopii nostaa pohdittavaksi seuraava ajatelma: Miten se voi olla kenellekään vahingollista, että suomalainen saa hyvää hoitoa sairaalassa, hänen lapsensa saavat laadukasta opetusta, maan tiet pysyvät kulkukelpoisena ja kansan tulotaso pysyy korkeana? Kun nuo asiat pistetään kansan osalta kuntoon, eikö silloin kansa voi hyvin ja auttaa heitä ketkä maamme ulkopuolella apua tarvitsevat ja tuolloin auttaminen tapahtuu vieläpä terveesti, vapaaehtoisesti velkaan tai leikkauksiin turvautumatta?

Kunnissa sama väärä sosialidemokratia tarkoittaa virka/valmistelukoneiston laajojen ja raskaiden munausten hyväksymistä vuodesta toista toiseen ja miljoonasta euroista kymmeniin miljooniin euroihin. Jos mainittuun, kuntalaisen edun vastaiseen valmisteluun erehtyi esittämään edes vaihtoehtoja, nousi teknokraattivaltuutettujen taholta valtava poru: ei virkahenkilöitä saa arvostella, heille täytyy antaa työrauha. Ja jatkuessaan tuo työrauha tuotti väkikatoa tuhansien asukkaiden muuttaessa pois, samalla talous romahti eikä virheistä saabnut puhua saati oppia. Siksi palveluja leikattiin, tiestö ja kunnallistekniikkaa lahosi eli korjausvelka kasvoi. Tuo kammottava vastuuttomuuden aika, joka rahoitettiin velan lisäksi leikkaamalla lapsilta, sairailta, vammaisilta ja ikäihmisiltä kesti kymmeniä vuosia - toivottavasti se on nyt ikuisesti ohi ja koulutuslautakunnan vetämänä kaupunki palaa kasvu-uralle! 

Elelemme parhaillaan muutoksen aikoja, mikä mahdollistaa paremman huomisen. Taantumus sai tukea vahvasti muilta puolueilta, joten ei riitä, että pelkästään demarit siirtyvät edistyksen tielle. Nyt demareiden uudistuslinjan tulee saada selkeä tuki oman puolueen ulkopuolelta ja tietenkin tuen on tultava myös toisinpäin. Vasta silloin on varmaa, että kaupunkimme vuosikymmeniä kestänyt kehnon valmistelun siunaus ja sen seurauksena tapahtuneet idioottimaiset vikainvestoinnit, kuten kiihtyvä krooninen väkikato sekä tuonelan syvimpään hautaan syöksyvä talous ovat pysyvästi taakse jääneitä virheitä. Mennyt kymmenien vuosien ajanjakso saa tulevaisuudessa historian tutkijat hieromaan silmiään, kun he ihmettelevät, kuinka noin kehnot valmistelijat ja surkeat päättäjät saivat hääriä vallassa ja viedä koko kaupungin itsekkyydessään ja kavereiden hyysäyksessä miltei tuhon partaalle!

NYT TUKI DEMAREILLE

Viimeinkin tyyli muuttui ja demareille täytyy jakaa tästä tunnustusta. Tuntuu vähintäänkin hienolta jotta leikkaamisen ja ns. "säästämisen" rinnalla nostetaan esiin veroakantavan yhteisömme kehittäminen. Keskustelu ja esitys erityislukiosta on vähintäänkin superpositiivinen tyylin muutos. Se kertoo, että viimeinkin uudet tuulet alkavat puhaltamaan demareissa. Historia eli tehtyihin päätöksiin perustuvat ennusteet kertovat, että pelkästään palveluita leikkaamalla syvennämme omaa ahdinkoamme, jota karkeimmin ja ikävimmin ilmentävät negatiiviset väestöennusteet. Niihin täytyy suhtautua haasteena eikä mihinkään Jumalan sanana, jota vastaan me maan matoiset emme voi mitään.

Jo demarivetoisen lautakunnan esittäminen erikoislukiosta on jotain mullistavaa ja kertoo muutoksesta demarien sisäisessä taistossa. Vuosikymmenet virkakoneistossa ja päätännässä hallinneet taantumuksen voimat hyytyvät nuorempien edistyksellisempien, kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi pyrkivien jyrätessä itsekkäiden punanarsistien yli. Tätä suuntausta tulee muiden puolueiden tukea eikä lähteä linjalle tai jatkaa linjalla, jossa ei muualta löydetä mitään hyvää, mutta omasta olemattomuudesta kaivetaan esiin ylistyksen aiheita. Kuten Mauri Kontu toteaa: YHDESSÄ ETEENPÄIN, se sopii nyt kaupungin tervehenkiseen, rohkeaan, mutta sitäkin vastuullisempaan kehittämiseen.

Tukekaamme muutoksen tuulia ja sen airueita, sillä nyt on yhdestoista hetki lähteä uudelle positiiviselle kehityksen tielle. Ottakaamme nyt tarkasteluun erikoislukiomme mahdollisuudet muiden lukijoiden joukossa: Suomesta löytyy tällä hetkellä 70 erikoislukiota ja 15 lukiota, joiden toiminta painottuu liikuntaan ja urheiluun. Meidän täytyy tarkoin suunnitella oma lukiomme, jottemme aseta lukiotamme liian tiukkaan tai peräti mahdottomaan kilpailutilanteeseen. En lähde maallikkona neuvomaan ketään, mutta löytyisikö lukiollemme toiminta mahdollisuuksia esim. luontomme tai teatteri osaamisen/laitteistomme tai musiikin saralta. Muistakaa Uudenkaupungin omistama maamme hienoin flyygeli, miltä kuulostaisi: Steinway & Sons lukio? Entäpä, jos sittenkin valitsisimme liikunnan ja koripallon ja lukio kantaisi nimeä: Gordon Herbert lukio, olihan hän täällä liikunnanopettajana. Kuvitelkaa mikä näkyvyys tulisi lukiollemme Gordon Herbertin nimen myötä, se saavuttaisi heti valtavaa kansainvälistä julkisuutta!

PÖLHÖLÄSSÄ TOTEUTUMATON ON TOHELOINTI HISTORIAA

Suunnitelmallisuutta ja omaisuudesta huolehtimista pidetään hyveenä varsinkin silloin, kun ne palvelevat kaiken rahoittajaa veronmaksajaa. Mainituissa onnistuminen näkyy kuntalaiselle kahdella tavalla: joko palvelut ja elämisen puitteet paranevat tai verot ja taksat laskevat. Mikäli kaikki menee oikein putkeen valmistelulta ja toteutukselta, molemmat mainitut seikat voidaan kirjata pluspuolelle. Tuolloin mainittu yhteisö alkaa houkuttaa laadukkaalla ja kohtuullisella verottamisella uusia asukkaita ja niinpä verot laskevat edelleen samalla, kun varat uusiin investointeihin lisääntyvät. Suomesta löytyy muutamia kuntia, joissa asiat on hoidettu niin, että ne kasvavat vahvasti. Meidän pölhölässä taas kaikki on mennyt enemmän tai sitäkin runsaammin pieleen jo 1990-luvulta, jolloin sen asukasluku kasvoi ja lähenteli 19 000 ja varallisuus ynnä tulot lähentelivät asukasta kohden mitattuna Suomen huippua. 

Mainittu 1990-luku lukeutui positiivisten innovaatioiden ja kasvun aikaan. Tuolloin päättäjät tähtäsivät realistisin suunnitelmin hallittuun, entisiä ja uusia asukkaita, palvelevaan kasvuun. Päättäjien suunnitelmista löytyi ideoita korttelikoulusta aikuiskoulutukseen ja laadukkaista peruspalveluista melleviin palveluihin. Tuolloin edettiin laadukkaan Lahikaisen aikoja, jossa melkoista roolia näytteli yhteistyö ja ymmärtäminen yli puoluerajojen ja tuloerojen. Elettiin yhteishengen ja siitä sikiävän kasvun aikaa. Sitten tapahtui muutoksia niin päätöksenteossa kuin mediassa. Vähitellen kehitys hiipui ja käännyttiin taloudellisen depression ja väkikadon tielle ja menetyksen kehto muuttui taantumukselliseksi Pölhöläksi. 

1990-luvun lopulla menestys kääntyi tappioksi, josta kehkeytyi oikea tappioiden ketju. Viimeinen menestys lienee ollut ns. mustana perjantaina syntyneiden autotehtaan työttömien synkän tilanteen pelastaminen kaupungin kanssa. Tuota merkittävää manööveriä maksettaneen yhä, mutta se oli hienó yhteisöllinen teko heikompien ja autotehtaalta irtisanottujen työntekijöiden taloudellisen romahduksen estämiseksi. Tuon jälkeen kaupungissa aloitettiin elinkeinopainotteinen kehityspolitiikka, jonka tarkoitus oli laajentaa elinkeino pohjaa. Päättäjien/valmistelun tavoite vähentää autotehtaan laskujen vaikutusta kokonaistalouteen. Kun nyt katsotte vallitsevaa tilannetta, voinette todeta ettei tuota tavoitetta saavutettu menneinä vuosikymmeninä. Syy lienee se, että täältä puuttui elinkeino-osaaminen ja siksi satsattiin jälkeenjääneeseen 1970-luvun hallipolitiikkaan.

Yrityksestä valmistelua ei voi syyttää, sillä vuosien varrella kaupunki oli äärettömän aktiivinen. Elinkeinohankkeiden alkuhuumassa kaupunki omisti jopa avaruusaluksen ilmastointilaiteyhtiön tai jonkin ihme yrityksen osakkeita. Samaan kovan yrityksen ketjuun liittyy Suuri seikkailu, Jonna Saturn, Kolibriauto, Tontonmäki, Euroopan suurin teräspalvelukeskus, luksusvuokratalo, etanolitehdas jne. Valmistelua ei siis voi väittää laiskaksi, mutta ehkäpä päättäjät olisivat voineet ottaa oppia vaikkapa yleisurheilusta ja rajoittaa yritysten määrää vaikkapa viiteen eikä miljoonan toisen perään valua hyödyttömiksi osoittautuneiden yritysten kautta turhuuteen. Toisaalta päättäjien käytöksen ymmärtää, koska he ketkä varoittivat mainitun politiikan virheistä, haukuttiin julkisesti paikallislehdessä ja tehtiinpä heistä jopa tutkintapyyntöjä poliisille. Tutkintapyynnöt eivät koskaan johtaneet lakitupaan, vaikka tuomariksi ryhtynyt lehti haukkui tutkintapyyntöjen kohteet kelvottomiksi päättäjiksi.

Kolmekymmentä vuotta on kulunut vallitsevalla tyylillä, väki väheni 15 000 asukkaaseen ja kaupungin velka taakka kasvaa. Menneet viikot osoittavat murheellisesti etteivät päättäjät, osittain samat ja osittain uudet, ole oppineet menneiden vuosikymmenten dramaattisista kaupungin kasvun ja tulevaisuuden tuhonneista päätöksistä yhtään mitään. Niistä jopa kielletään puhumasta, kysymättä pitää hyväksyä uudet idioottimaiset suunnitelmat. Marsun vikinällä johdetusta tai paimennetusta kaupunkiorganisaatiosta ja johdon opettamisesta menestyksen tekoihin voi tylysti todeta: eikö ole helpompaa hankkia koira opastamaan ja paimentamaan kahelia laumaa kuin toivoa plus yrittää väkisin opettaa vikisevää marsua haukkumaan ja paimentamaan holtitonta töppäilijöiden punakaartia!

JÄÄVIT DEMARIT HÖYNÄYTTI KESKUSTAA?

Kun tyhmempiä jymäytetään, ei kaikkea tarvitse kertoa, koska tyhmemmät eivät juuri hoksaa kysellä mitään syvällistä tai älykästä. Demareiden koura on ojentunut useamman kerran eri tahoille anelemaan ropoja heidän oman kiinteistönsä päivityskulujen kattamiseksi. Tuolloin vedottiin tapahtumiin, joita demarikiinteistössä järjestetään. Enää demarit eivät vuokraa ko. tiloja kaupungille kuten takavuosina. Nykyään demareiden kiinteistö on pyhitetty pääasiassa kaupallisille tapahtumille. Saattaahan kyseisessä kiinteistössä harjoitettavan poliittista toimintaa eli en sulje pois, jos rakennuksesta löytyy vappupallovarasto tai peräti työtilat vappupallon paikkaajien plutoonalle. 

Perinteisesti kaupungin yrittäjien ja demareiden yhteistyö tuotti hyvää puolin ja toisin. Mainittu kiinteistö ja siellä järjestettävät kaupalliset palvelut tuottavat mukavasti mammonaa niin demareille kuin yrittäjille. Tilojen suhteen demarit olivat/ovat monopoliasemassa, sillä kaupungista ei mitään messuhalleja tai pienempikään myyjäissisätiloja löytynyt/löydy eikä näköjään tule löytymään. Kun Esko Holvin kiinteistö, joka oli myynnissä vuosia, herätti viimein kiinnostusta jopa tarjouksen verran, torppasi kaupunginhallituksen enemmistö myynnin vetoamalla jopa siihen, että ko. kiinteistö on kaupungille peräti tuottoisa sijoitus. Kaupungin omistuksessa eli surkean huolenpidon seurauksena po. kiinteistö on vajonnut rappiotilaan, kuten merkittävä osa kaupungin muustakin kiinteistömassasta. Eli, kun hoitokuluja hoidon puutteen vuoksi ei ole, on ylläpito halpaa, mutta samalla se kasvaa lisää korjausvelkaa.

Pieni tarkastelu osoittaa mahdollisen kaupunginhallituksen päättäjien todellisen motiivin torjua Esko Holvin ostotarjous. He eivät halua tapahtumapaikka/myyjäiskilpailijaa työväentalolle, joka Esko Holvin tiloista olisi, uuden omistajan seurauksena, saattanut tulla. Verratkaapa hallituksen äänestystulosta ja ko. demaritaloa hallinnoivan paikallisen sosialidemokraattien yhdistyksen korkeimpia päättäjiä - nyt ei istuta kahdella jakkaralla, vaan monen tyypin voimin kahdella penkillä. Onko selkeämpää jääviyttä olemassa? Entä keskustan jäsenten motiivi mainitussa hallituksen äänestyksessä, löytyykö se siitä, että entisen kepuvaltuutetun väitetään vuosia saaneen ja saavan yhä harrastaa kaupungin tiloissa kavereineen omia puuhiaan ilmaiseksi. Jos itse istuisin hallituksessa, siis kaupungin en demareiden, tai valtuustossa, vaatisin selvitystä, onko nyt kyseessä yksi historiamme härskeimmistä jääviysrikkomuksista ja kahdella penkillä istumisen häikäilemättömästä hyödyntämisestä!

RAHAA PALAA - SINUN PIIKKIIN VELKARAHAA!

Joskus takavuosina esitettiin Juha Aaltosen kanssa tyyliin kieli poskessa, että tehdään Esko Holvin tontille tornitalo, jossa liiketilaa, asuntoja, parkkipaikkoja, terveyskeskus ja talon huipulle näyttävä näköalaravintola. Kaikki sanoivat tuollaisen tulevan älyttömän kalliiksi. Jos nyt laskette, mitä A-sairaala ostoineen ja entrauksineen on tullut maksamaan, niin Juhan ja minun ajatelma olisi ollut kustannustehokas ja toimiva vaihtoehto rahaa nielevälle ja A-sairaalalle, joka jää tyhjäksi. Saas nähdä kuinka homma nyt etenee, kuulemma Aaltosen ja minun tyylinen viritys muhii jossain kiinteistöpiirtelijöiden pöydillä. Saammeko komean rakennuksen vai uuden entistä syvemmän keskeneräisen rakennusmontun vai soman sokkelin kaunistamaan keskustaa!

Niin siinä taas kävi, että kaupunki käänsi selkänsä ja teki sen tutuin taantumuksen voimin yksityiselle tarjoukselle kehittää keskustaamme. Samat tahot ovat olleet tukemassa kaupunkikeskustan tuhoamista, rantojen lankuttamista, Wintterin mahdollisuuksien sabotointia jne. Ehkä he tietävät jotain, mitä me emme tiedä ja toivon kaupungin eduin nimissä sen olevan kerrankin jotain konkreettista ja kaupunkilaisille hyvää tuottavaa. Toisaalta historia puhuu jotain vallan muuta ja jälleen, mitä todennäköisemmin on Uudellakaupungilla edessä entistä syvemmälle pulahdus munausten mereen! Jos hän epäilee epäilystäni, katsokoon Wintterin toimintoja, opetuksen tasoa, Ullakon tontin lohdutonta sokkelia, Janhuan tyhjinä jököttäviä taloja ja keskenjäänyttä rakennushanketta, kasvavaa korjausvelkaa ja yhä kasvavaa kiinteistömassaa. Usko siirtää vuoria, mutta auttaako se uusikaupunkilaisia?

Kiitos Laura Konnulle, Mirka Ala-Laurille ja Reko Walleniukselle, ketkä yrititte siirtää mainittua päätöstä. Rekolle kiitos siitä, että hän yritti myydä ko. kiinteistön. Kynsin ja hampain Esko Holvista pitivät kiinni ja uskoivat jonkun korkeamman voiman tukemana kaupungin kykyyn hyödyntää ko. kohde: Jaa Virtanen Veli-Matti - Jaa Reijonsaari Jaana - Jaa Koski Kari - Jaa Sjölund Janne - Jaa Koski Merja - Jaa Pietilä Satu. Näin sitä pannaan kaupungin talous kerralla ja hämmästyttävällä järjenkäytöllä kuntoon. Toivottavasti usko ja toivo todellakin toteutuu, joskin hämmästyttävältä se tuntuu, jos paikkakunta, jonka random playna epäonnistumville päättäjille nauretaan laajalti, onnituu viimeinkin!

LINKIT:

Alinenkatu 24 -kiinteistöä koskeva ostotarjous

Äänestystulosraportti

SUURET PUHEET ja LUPAUKSET - ONNETTOMAT TEOT

Ennen vaaleja torit ja turut täyttyvät taidokkaista ja kaikkitietävistä juuri sinun parhaaksi työskentelevistä, epäitsekkäistä vaikuttaja tarjokkaista. Vaalien jälkeen heistä valtaan pääsevät he, ketkä lupasivat eniten tai keistä media maalasi parhaan osaajan, lähimmäistä eniten rakastavan pyyteettömän puurtajan. Vaalien jälkeen sopii ihmetellä, mitä tapahtui lupauksille ja minne ne katosivat vai lupasiko joku kärsimystä ja kuolevaa levittävää sote-uudistusta tai toisaalta sitä, että kurjuus jatkuu kahta syvempänä tai sitä, että mikään ei muutu parempaan suuntaan tavallisen tallaajan elämässä eli minne katosivat sinun puolesta puurtavat lähimmäisen rakkautta markkinoineet pikku-Jeesukset?

 Kelkan kääntymisestä seuraavat esimerkit. Edellisten vaalien jälkeisinä päivinä keskustelin niin oikeiston kuin vasemmiston valitsemien neuvottelijoiden kanssa mm. tyytymättömyydestä kaupunkiorganisaation johtoon. Mainitun tahon vaihtotarvetta vaadittiin molemmilla mainituilla taholla jopa sanailemalla: hän ei joulua täällä näe! Kutsustani hallituspöydän oikeistoväki kokoontui pohtimaan tätä ja muitakin asioita demotilaan, mainion Löfberg lila kahvin ääreen. Tuossa tapaamisessa, julmista puheista huolimatta sovittiin tyytymättöminä kaupunkiorganisaation tuottamaan valmisteluun ja johtamiseen, että annetaan puoli vuotta aikaa muutokselle ja tämän jälkeen pistetään pystyyn johdon vaihtoa valmisteleva valiokunta. 

Kuten lienette huomanneet kaupunkiorganisaation toiminnassa ei tapahtunut mitään muutoksia, se tärväsi kaupunkilaisten rahoja kaiken kivan ja pienen lisäksi kaikkeen ikävään ja kalliiseen. Kolmasti sain kerättyä riittävän määrän valtuutettuja ko. valiokunnan perustamiseksi, johon lähettiin jopa uholla mukaan. Lopulta koko homma vesittyi, vaikka ko. vetoomus oli tekstiltään äärimmäisen rakentava ja ymmärtävä lähtien mahdollisuudesta näyttöihin muutoksesta ja jopa tarpeellisesta koulutuksesta. Toisaalta todettiin, että asian on hyvä, mutta sen tulisi lähteä liikkeelle esim. puheenjohtajistosta ja yhtäältä todettiin kyseisen toiminnan olevan tökeröä. Siis puolueiden nokkaheput tykönään yhdessä päättivät, että mitään muutosta ei tehdä ja vastoin SILLOISEN TALOUSJOHTAJAN VAROITUKSIA, edettiin uskoen taselukuihin kuin Stalin kommunismin kansalle tuottamaan ihanuuteen.

Toinen esimerkkini, jonka voi vahvistaa todeksi Mikko Saaren lisäksi muutama kokoomuslainen, tapahtui noin viikko edellisten vaalien jälkeen. Tuolloin oikeisto keskittyi sopimaan paikkajaosta ja etenkin keskeisistä puheenjohtajien paikoista, jotka vaalituloksen perusteella kuuluivat oikeistolle. Olikin melkoinen yllätys, kun yksi oikeistotaho esitti keskeisimmän puheenjohtajan paikan antamista vasemmistolle. Voimakkaalla ja sittenkin alatyylisellä sanailulla ja ääntä korottamalla räyh-käyttäyttymistäni tehostaen sain em. esityksen vesitettyä. Tilaisuudessa sain ratkaisevaa apua tilannetta korkeammalta katsovalta läsnäolijalta. Niinpä puheenjohtaja-asetelma pysyi edelleen vaalitulosten mukaisena, jota parhaiten kuvastivat hallituksen voimasuhteen oikeiston eduksi 7-4.

Kyykäärme luikerteli toista kautta oikeistopesään ja lopulta hallitus kääntyi päätöksissään vanhan menon takaajaksi eli vaalitulosten vastaisiksi 7-4 päätöksiksi: näin rahaa survottiin miljoonia euroja keskustan kehittämiseen ja lankkurantaan jne. TuTon mies mainosti, että kaikki edistys ja menestys Suomen kaupungeissa perustuu demarien ja kokoomuksen yhteistyöhön. Tämä lienee pitänyt paikkansa Tampereella ja Jyväskylässä, mutta Turussa sillä saatiin aikaiseksi vain Kakolan rinteeseen hyytyvä funikulaari, onnettomasta toimiva Varha ja Uudessakaupungissa onnettomat vikainvestoinnit, rempalleen jätetty kaupunkilaisten omaisuus, idioottimaiset investoinnit, väestötappio sekä nyt kaikkien nähtävillä oleva katastrofaalinen talous. 

Sanonpa vaan, että juuri mainitsemani hallituksen puheenjohtajan valinta ratkaisi kaupungin suunnan muuttumattomuuden. Jos Seppo Nikula olisi valittu puheenjohtajaksi, Uudenkaupungin tilanne olisi nyt koko lailla toinen. Tämä ei ole epäluottamuslause tuolloin valitulle puheenjohtajalle, mutta hän ei yksinkertaisesti tuntenut kaupunkimme äärimmäisen härskiä toimintakulttuuria eikä hän, mainitun vuoksi, voinut tunnistaa omiin joukkoihin luikerrellutta kalkkarokäärmeen näköistä Troijan puuhevosta. Lopulta oikeistoa vietiin kuin pässiä teuraalle ja rahaa paloi!  Muistakaa kirjastoremontti, A-sairaala kuvio sivukuluineen, Wintterin mahdollisuuksien laiminlyönti ja muut rahareijät. Täällä tyydyttiin valmistelijoiden törkeän vaatimattomaan tasoon ja niinpä menetimme/menetämme asukkaita paremmin asiansa hoitaneille kunnille.

Oma merkitykseni Uudessakaupungissa ja sen politiikassa väheni ja kuihtui lopulta olemattomiin ja lähdin ehdokkaaksi lähinnä siksi, että ensinnäkin Juha Aaltonen osasi vedota oikein ja ehdokaslistamme näytti pahimmillaan jopa miltei pienemmältä kuin istuvien valtuutettujen määrä. Kehotan teitä muistamaan viimeinen valtuustonkokoukseni, jossa tein selkeitä esityksiä kaupunkilaisten parhaaksi, joko liikenneturvallisuuden osalta tai talouden osalta. Kukaan ei kannattanut esittämiäni asioita, ei edes ensimmäinen persu, niin eipä ollut/ole vähäistäkään intoa liittyä aktiivisesti mihinkään poliittiseen toimintaan mukaan. Sen vihjeen tokaisen, että tukekaa heitä, ketkä keskittyvät yhteen hommaan ja hoitavat sen pieteetillä ja kavahtakaa näitä joka paikan sähliä, joiden ominaisuudet usein rajoittuvat usein rajattomaan itseluottamukseen ja helvetilliseen omahyväisyyteen. Loppujen lopuksi he eivät vaikuta läsnäolollaan esim. turkulaisiin vaan turkulaiset käyttävät heitä hyväkseen ja silloin uusikaupunkilainen maksaa tästä melkoisen hinnan. Varha on tästä kalman musta ja yön synkkä esimerkki, mutta se on jo toinen juttu!

NEGATIIVISET MIDAKSET VALLASSA ja VALMISTELUSSA

Meren ranta herättää kiinnostusta plus houkuttaa harkitsemaan muuttoa ja niinpä rantatonteilla tehdään tulosta sekä lyhyellä, että pitkällä tähtäimellä. Vain pölhölässä toimitaan toisin: siellä kaikki kannattavat rantojen hyödyntämistä, mutta rannoille ei kuitenkaan rakenneta mitään tuloksellisesti merkittävää. Pölhölässä vain todetaan, että rannoille ei voi rakentaa asuntoja ja niin pölhöäkin pölhömmät päättäjät eivät rakenna rannoille yhtikäs mitään kaupungille ja sen asukkaille tuottoisaa. Sama pätee muutenkin ja muuhunkin pölhölään: jos turhia kiinteistöjä päätetään myydä, niiden määrä kasvaa - jos pyritään pistämään opetuksen laatu kuntoon, oppituntien määrää vähennetään ja ryhmäkokoja kasvatetaan - jos pyritään elvyttämään keskustaa, se autioituu lopullisesti - jos pyritään pistämään talous kuntoon, levitellään rahaa kaikenlaisiin idioottimaisuuksiin niin, että koko pölhölä on selvitystilassa.

Vastoin päätöstä myydä kiinteistöjä, pölhölä osti kiinteistön, jolle se ei tehnyt muuta kuin katsoi sivusta ko. ostoksen rappeutumista hoidon ja huolen puutteessa. Kun päätettiin myydä ko. kiinteistö, kukaan ei nähnyt, että sen on myynnissä ja kun lopulta ko. kiinteistölle löytyy ostaja, esitetään, että mainittua kiinteistöä ei myydä. Sen verran vielä kyseisestä kiinteistöstä, että sen tiloissa entinen poliittinen päättäjä esittelee omia ja kavereidensa erilaisia tekeleitä: yleensä kangas sellaisia. Ja kun olemme pölhölässä, ei mainitulta päättäjältä vaadita vuokraa kaupungin paraatipaikalla olevan kiinteistön käytöstä. Kyseessä lienee pölhöydessä ja pölhölänkin mittakaavassa pölhöistä pölhöin tempaus vai onko se sittenkin, tekonurmen rakentaminen kaupungin vilkkaimmin liikennöidyn risteyksen ajoradalle.

Sama meno jatkuu, samojen tyyppien valmistellessa ja samojen päättäessä eli mihinkään olennaiseen ja järkevään ei tartuta, mutta keskustan kehityksen nimissä pölhöistä pölhöinkin viritys etenee päätöksentekoelimissä. Nyt kaupunkiin olisi sitomassa itseään valtakunnallisesti merkittävä, luomisvoimainen ja arvostettu tekijämies. Jo hänen persoonansa vuoksi, miehen tarjoukseen tulisi tarttua, jotta pälhölään saataisiin uusia ajatuksia ja ideoita nykyisten tuhon ja tuhkan tuntuisten tuherteluiden sijaan. Pölhölän jäävuorelta jäävuoreen taloudellisesti törmäilevällä johdolla tahikka valmisteluala ei ole, kokemuspohjansa näyttöjen perusteella, pienimpiäkään edellytyksiä toimia luovan järkevästi saati tuottoisasti, joten mitä vähemmän sillä on kaupunkilaisten omaisuutta, sitä vähemmin maksuin ja palveluleikkauksin kaupunkilaiset selviävät.

Pölhölässä täytyy käyttää hankkeiden valinnassa ja valmistelussa edes tohvelieläimen älyn verran järkeä, jo silloin ollaan terveemmällä ja taloudellisesti vahvemmalla pohjalla kuin nyt. Kun katsomme kaikkea sitä, mikä pöhölässä jäi kesken tai mitä ei osattu hyödyntää, täytyy ensin välttää kaikkea keskustan kehittämisen nimellä tapahtuvaa hullulta ja epäkäytännöllisyydeltä vaikuttavaa puuhastelua. Nyt seis pölhöilylle ja yritetään päästä mahdollisimman vähin vaurion seuraaviin vaaleihin. Ei siis pidä uskoa ihme hankkeisiin, jolla vain pyritään kääntämään katseet pois esim. Vakka-Suomen kadun totaaliselta tuhoamiselta. Näin tehtiin lankkurannan kanssa ja näin tehtiin jo muinaisen Tontonmäen ja Alicenkadun hullumaisten viritysten kanssa. Aiemmin huhuttiin etanolitehtaasta, Euroopan merkittävimmästä terästoiminnan keskuksesta, jotta, katseiden ynnnä huomion käännyttyä näihin haihatteluihin, päättäjät/valmistelijat voisivat mellastaa kaupunkilaisten piikkiin kuin juopunut hullu mammutti Fabergeen munanäyttelyssä.

Maantieteelle emme voi mitään, totesi Stalin aikoinaan; me voimme todeta samoin ja tehdä se positiivisin mielin katsoessamme ryteikköisiä ja venevarastoiksi muuttuneita rantojamme. Meillä on mahdollisuus saada kaupunkiin uusia veronmaksukykyisiä asukkaita ja tehdä vaikkapa Wintteristä pölhölän uuden menestyksen peruskivi. Kaikki tuo vaatii sitä rohkeutta ja luovuutta, joka nykyisiltä päättäjiltä ja valmistelijoilta puuttuu eli korostan meidän tarvitsevan: luovuutta, järkeä, vastuullisuutta, oman osaamisen rajojen tunnustamista ja ennen kaikkea ulospäin näkyvää rehellisyyttä. Jotta saisimme kaupunkimme uudelleen nousuun, jo 1990-luvulla alkaneen depressioperiodin jälkeen, tulee meidän tunnustaa rehellisesti realiteetti: nykyiset päättäjät ja valmistelijat muistuttavat lähinnä negatiivista kuningas Midasta: kaikki mihin he koskevat muuttuu paskaksi!

LINKKI:

Alinenkatu 24 -kiinteistöä koskeva ostotarjous