PUOLUSTUSVOIMIENYLIPÄÄLLIKKÖ JOHTAA HOMOMARSSIA

Puolustusvoimien ylipäällikkö otti homoparaatiin suojelukseensa, teki sen jopa näyttävästi ja itseään korostaen tuttuun tyyliin: minä olen aina sitä, minä olen aina kivasti tätä ja tuota, olen niin rento ja retee. Kukaan ei voi saamilleen synyin lahjoille ja risteille mitään, niiden kanssa tulee elää, heitä sopii myös massassojen tukea ja auttaa. Onhan aseteollisuuskin huomioinut vasenkätiset, joten miksei samoin voida toimia muuallakin ja muidenkin enemmistön tavoista poikkeavien osalla. Kokonaan toinen juttu piilee sen takana, miksi huomioida jotain ns. vähemmistöä - aseteollisuus haluaa vasenkätisten rahat ja siksi suunnittelee heille käypiä aseta, mutta mikähän mahtaa putkahtaa näyttävän vähemmistöjen puolustamisen suurimmaksi motiiviksi? Veikkaan, että varsin usein tuolloin hamutaan julkisuutta ja pyritään muokkaamaan omaa julkisuuskuvaa ja tekemään itsestä mediassa moderni, mutta inhimillinen eläjä.

Mitenkään homojen ongelmia väheksymättä, rohkenen väittää heidän saavan aivan riittävästi mediahuomiota ilman puolustusvoimienylipäällikön ryhtymistä homoparaatin näkyväksi vetäjäksi. Pitäisin arvokkaampana tekona, mikäli presidentti nostaisi esiin sellaisia ongelmia plus vähemmistöjä, jotka eivät saa riittävästi media huomiota. Maastamme löytyy runsaasti ongelmien alle murskautuvien yksilöiden joukkoja, joihin mediamme suhtautuu välinpitämättömästi, nuivasti tai jopa epäinhimillisen kylmästi. Tiesitkö, että tässä meidän Suomessa, kivunhoidon kehitysmaassa, miljoona suomalaista kärsii kroonisesta kivusta. Voisiko puolustusvoimienylipäällikkö nostaa tuon väestön osan ongelmia julkisuuteen tai puolustaa ikänsä veronsa ja sotumaksunsa kustantaneista vanhuksista, jotka eivät saa laadukasta ja riittävän nopeaa hoitoa tai vammaiset, ylivelkaantuneet jne. jne.. Onhan näitä vähemmistöjä, joita koko kansan presidentti voisi puolustaa tai muuten asemassaan avittaa, mutta tuleeeko julkisuutta?

Taitaapa olla niin, että taattu näkyvyys ajaa puolustusvoimienylipäällikön marssimaan homoparaatin kärkeen. Muistakaamme kuin joku aika taaksepäin sama tyyppi pääministerinä heilui Duudsoneiden kanssa. Voimmeko siis todeta: kerran linssilude, aina linssilude. Ja mitä po. tyypin itsekkyyteen tulee, niin hän kuuluu väkeen, jolle oma perhe nousee tärkeimmäksi. Nousihan presidentin poika, ohi pätevämpien, UPI:in töihin. Murheellista käyttäytymistä presidentiltä. Ja tästä hänen viimeisestä tempauksesta hyysätä poikaansa, kärsii eniten poika itse, sillä tämä tapaus tullaan muistamaan aina ja se nousee aina esiin, kun vain keskusteluun nousee presidentin poika, joka isän aseman ansiosta sai työuralleen mukavaa tai tukevaa jeesausta vai saiko? Mielestäni melkoinen moka koko kansan presidentiltä ja herää mieleen kysymys: ketähän hän puolustaa aukossa, joka jää hänen oman poikansa ja homojen väliin?

AVOIMUUS VOI KORJATA ENNAKOLTA PALJON

Juupas eipäs -kinan hinta muodostuu kalliiksi etenkin silloin, jos inttämisen sijaan ei korjata inttämisen siementå eli syytä miksi intetään. Kaiken huippuna voidaan pitää sitä, kun ongelman käsittely kielletään ja niiden julkituoja haukutaan pahan ilman linnuksi, mustamaalaajaksi tahikka oman pesän likaajaksi. Se vain on niin, että jos ongelmaa ei nosteta esille, ei siihen huomata puuttua. Lokakaivon tyhjentäminen maksaa LSJH:n aikana tuntuvasti, kun sadat täkäläiset taloudet lähettävät vuodessa yhteensä miljoonia euroja Turkuun ja Saloon. Tuo raha on pois omalta elinkeinoelämältämme, mutta keskitytään nyt yksittäiseen jätekaivoon, joka alkaa täyttymään. Jätekaivo ei tyhjene vaikenemalla, päinvastoin, jos ongelmalle käännetään selkä eikä siitä välitetä tahikka tyydytään haukkumaan hänet, kuka kertoi kaivon olevan täyttymässä, koko taloutta uhkaa lokaongelma.

Avoimuus nujertaa aina yhteisten asioiden käsittelyssä salailun ja kähminnän. Jos esim. Wintteriä olisi, sen suunnittelu/valmisteluvaiheessa esitelty liirumlaarumin sijaan tarkemmin ja kohta kodalta, olisi monesta fiaskosta selvitty. Mikäli liikuntahallin suunnitelmat olisi tuotu julki jo ennen rakentamista, olisi halliin syntyneet armottomat mokat onnistuttu välttämään. Nyt on myöhäistä, kun mammuttibygnadi on pystyssä ja seinät, kuten portaatkin löytäneet paikkansa. Muistakee sekin, että avoimuus pelasti Wintterissä jo heti alkuun jotain, kun kohun ja yleisöpalautteen seurauksena muutettiin suunnitelmat eikä rakennuksen kouluosiosta tullutkaan oppiympäristötyylistä melu-Mekkaa. Ajatelkaapa tykönänne, mikä moka vältettiin tässä tapauksessa avoimuudella. Pahimmillaan meillä surkeaa opetusta tarjottaisiin nyt uusissa, mutta sitäkin surkeammissa puitteissa. Entä Wintterin uljas avoimuutta ja demokratiaa jarruttava valtuustosali. Mikäli se olisi tarkemmin tarjottu julkisuuden syyniin jo suunnitteluvaiheessa, olisi varmaankin joku kaupunkimme 14 000 asukkaasta hoksannut, että po. tilassa tarvitaan sähköä. 



Nyt etsitään ratkaisuja valtuustosalin sähköttömyyteen: Rakennemuutosratkaisuihin meillä tuskin on varaa, henkilökohtaisia aggregaatteja ei valtuutetuilta voi vaatia syntyvän pärinä/pakokaasuongelman vuoksi, joten miten olisi valtuutettuihin kohdistettu akkupakko - traktorin akusta riittää virtaa pidempäänkin kokoukseen. Avoimuudella on aina arvonsa, mutta siihen täytyy suhtautua oikein. Jos joku nostaa esiin esim. huonon hallintomme ja päätäntämme seurauksen väestökadon, kannattaa ongelman esiin nostaja hiljentää tekemällä jotain sen eteen, että väestökato kääntyy muuttovoitoksi, silloin loppuvat moiset esiin nostot. Mikäli tähän ei kykene, on parasta tykönään tutkailla omaa itseään, omien kykyjen rajallisuutta, kuten myös omia toimintamotiiveja ja mahdollisesti em. pohdintojen seurauksena jättää päätäntä ja virkakunnan kaitseminen pätevämpien tehtäväksi!

MEDIA VALEHTELEE VAIKENEMALLA!

Vihreä puoluepomotar saa haukkua aviopuolisoa lasten kuullen ja osoittaa samalla, miten hän halveksii työttömiä. Demareiden reilu politiikkaa on käytännössä reiluja lomautuksia ja irtisanomisia siellä, missä he pääsevät valtaan. Koomisen tästä kuviosta tekee se, että lupausten ja käytäntöjen takaa löytyy ns. työväenpuolue. Kuitenkin juuri tavallisia duunareita lomautetaan ja pistetään pihalle, mutta rouvatovereihin tai herratovereihin ei kiinnitetä huomiota, ellei nosteta heidän palkkojaan. Olisikohan parempi, jos pääsisimme eroon näistä kulissien takana toistensa kanssa sopivista ammattipoliitikoista ja kansaedustat olisivat kuten ennen tavallisia kansalaisia, ketkä edustava tavallisen kansalaisten tietoineen tavallista kansaa. Tämänkin muutoksen estää median määrättyjä tahoja myötäilevä uutisointi.

Jos vihreät saavat mellastaa vapaasti, muutama elokapinalainen sabotoida yhteiskuntaa, niin persut ja muutamat kokoomuslaiset ovat median suurennuslasin alla. Kuvittelepa, jos Purra tai Orpo antaisivat puolisolleen samanlaista palautetta kuin S.V.. Silloin YLE järjestäisi varmaankin erikoisuutislähetyksen, johon kerättäisiin kaikki sopivat asiantuntijat kauhistelemaan, kuinka joku voi käyttäytyä noin huonosti ja kerrassaan kelvottomasti lähimmäistä kohtaan ja vieläpä oman pienen lapsen kuullen. Näin se menee, media on toiselle pelastaja ja toiselle pyöveli!

Eikä paikallisesti kuviot juurikaan poikkea valtakunnan tasosta! Aikoinaan niin THL:n tutkimuksia kuin lukiorankingtuloksia avattiin julkisissa tilaisuuksissa, jonne pääsi vapaasti tutustumaan tuloksiin. Nykyään näistä ei esim. Uudessakaupungissa pahemmin pukahdeta. Piilisikö syy siinä, että aiemmin tulokset po. tutkimuksista/rankingista kertoivat pitkälti onnistumisista, nyt taitaa mennä vahvasti huonommin - lukio ranking lienee jossain sijalla yli 300 ja yhdessä koulussa kolmasosa oppilaista saa erityisopetusta. Kun ongelmat nostettiin esiin, niihin kiinnitettiin huomiota ja esitettiin asioiden korjaamista, tuomittiin esiin nosto virkakunnan haukkumiseksi eikä lisäresursseja opetukseen annettu. Ja entä media ja muut päättäjät: ne/he katkoivat lapsille, hyvää tahtovan, enkelin siivet ja löivät uutisoinnissa/keskusteluissa hänen päähänsä saatanan sarvet. Nyt tämän tiedotusfiaskon seurauksena voimme katsoa kiihtyvästi romahtavaa asukaslukua, lapsiperheet lähtevät, ja kysyä kumpi on syyllinen: hän kuka toteaa, että tästä ei hyvää seuraa vai hän, kuka haukkuu negatiiviseksi edellisen toteajan ja katsoo sivusta, kun homma menee ahterilleen.

Linkki:

Totta vai tarua - ministeri raivoaa lapsensa kuullen

NEUVOSTOMEDIAMME VAIKENEE ja OPETTAA

Lappeenrannan ja Japanin välissä sijaitsi aikoinaan Neuvostoliitto, siellä elettiin ankeassa umpiossa, rajoitusten vankeina suunnattoman suuren pulan keskellä. Kaikkea kaunista, hauskaa plus mukavaa sai jonottaa jonossa, jonka alkupäässä ei usein odottanut mitään. Silti sikäläinen media takoi kansan päähän uutisina, että meillä menee paremmin kuin muualla, meillä vallitsee vapaus ja tulevaisuudessa kaikki hyvä kasvaa vielä paremmaksi, kunhan annamme nykyisten johtajien johtaa jatkossakin. Mitä enemmän kurjuus kasvoi, sitä enemmän julkinen sana joko vaikeni puutteista ja valehteli omasta onnesta: meitä ei riistä kapitalisti - no eipä ollut neuvostokansalaisella paljoa, mitä riistää. Samalla oman kurjuudessa rypevän, mutta median silmissä ihanneyhteiskunnan naapureita uutisoitiin julmiksi möröiksi, joista hyvää ei löytynyt hakemallakaan, vaan kapitalistiset, imperialisti naapurit uhkasivat hajottaa neuvosto-onnelan ja ryövätä sen hedelmät.

Neuvostomedia tuki sokeasti keinoja kaihtamatta sikäläisiä päättäjiä ja valmistelijoita utopistisilla mielikuvilla. Systeemi pysyikin kasassa aikansa, mutta lopulta karu totuus kaatoi utopistiset mielikuvat joihin ei uskonut enää kukaan. Meillä mennään samoin, median tarjoaa kansalaisille asioita kuten myös ilmansuuntia, joista et vikaa löydä, paitsi jostain  median valitsemasta peri-inhokista. Vastaavasti media valitsee asiat sekä ilmansuunnat, joista et löydä mitään hyvää. Maatamme hallitaan muutaman päätoimittajan sanavalinnoilla, joilla opetetaan kansa uskomaan mielikuviin, kaikki on joko hyvää tai pahaa. Koska olette kuulleet jotain hyvää Venäjästä, persuista, maakunnan ihmisten aikaansaannoksista. Uutisoitavat asiat valitaan, jotta sama eliitti virkaesikuntansa kanssa pysyisi tukevasti ynnä jatkossakin tukevasti vallassa. Kaikkea tätä tuetaan vaikenemalla sopivista asioista aivan kuten minäkin jätin kertomatta mollatessani ajan hautaan vajonnutta itänaapuria, että Neuvostoliitossa asunnot, lääkärit, joukkoliikenne ja mikä tärkeintä vodka oli jos ei ilmaista niin tolkuttoman halpaa.

Uutisoidaan Kemin lääkäripulasta, Varkauden ja Iisalmen terveyspalveluiden alasajosta, mutta ei etsitä ratkaisua eli rahaa tai lääkäreitä pulan poistamiseksi. Miksei media nosta esiin pääkaupunkiseudun erityisasemaa maassamme - siellä elävä byrokraattinen ja heitä palveleva, yhteiskunnalle mitään lisäarvoa tuottamaton, passiiviväestö saa jatkaa miljardeilla euroilla tuettua elosteluaan. Media opettaa meitä elämään plus oppimaan oikein, jotta sopisimme median luomaan mielikuvautopiaan. Sama pätee paikalliseen meininkiin ja oikein ulostulon kukkasena voidaan pitää sitä, että meidän maan parhaaksi valittu keskusta onkin vajavainen. Kuinka joku, tuppukylän kituvan julkaisun, vetäjä voi vesittää asiantuntijaraadin pitkän harkinnan jälkeen syntyneen päätöksen? Kyse onkin kaupunkilaisten opettamisesta ei uutisoinnista, mediamme uutisoi tärkeistä asioista: jouluna ostetaan lahjoja, kesällä luonto viheriöi, talvella voi sataa lunta. Nyt media opettaa rivien välistä, että henkilöauto on paha, keskustaan täytyy tulla kävellen tai tietenkin junalla, mutta ei ikinä saatanallisella henkilöautolla. Se po. valistaja unohtaa, että jos on väkeä, niin silloin piisaa vilinääkin. Ihmisillä on tarve tulla ja mennä, jos heidät halutaan keskustaan, tarvitaan siihen syy eikä silloin sovi rajoittaa yhtä kulkumuotoa pois varsinkaan silloin, kun paikkannalta puuttuu joukkoliikenne. Ja sopisi manipuloijan asennoitua huonojalkaisen asemaan ja kuvitella miltä tuntuu mennä Suomen vanhimpiin kuuluvaan apteekkiin jääaaltojen peittämällä kadulla, jota ei voi aurata talvisin!

KUN WOLTKUSKI OSTI UUDEN SCANIAN

Hukkainvestointeja ja omaisuudesta eroon pääsemisiä on monen sorttisia, muistakaa Tuppuraisen/Marinin järkeilemät Uniperkaupat ja sitä aiempi sähköverkkojen myynti maan ulkopuolelle. Isoja ovat ison tason munaukset, mutta osataan sitä töppäillä kalliisti pienemmissäkin piireissä. Uuteenkaupunkiin rakennettu, suunnitteluvaiheessa valtavaksi paisunut Wintteri, lienee kuntatason munausten munaus: vähän kun pizza ja hampurilaisia kuskaava, mopokortiton, ruokalähetti ostaisi työpelikseen upouuden Scania rekan - sellaisen pitkän. Eli ei osata yhtään varautua realistisesti siihen mitä tulevan pitää tai kyetä arvioimaan omia kykyjä sekä edellytyksiä tulevassa tilanteessa. Jälkikäteen voi todeta, että kaupunki olisi säästänyt pitkän pennin, jos päättäjille olisi hankittu suukapula tai pakkopaita, jotteivät he olisi voineet nostaa kättä tai sanoa kyllä toteutuskelvottomille ehdotuksille.

Oli koomista katsella touhua päättäjien pöydässä, jossa paljolti uskottiin Wintteriin kuin hullut puuron voimaan: meillä valmistuu uusi koulu, ihmiset muuttavat sen vuoksi tänne, uhottiin. Päättäjät eivät hoksanneet, että uudet seinät eivät ole koulun vetovoimatekijä, vaan opetuksen laatu, jos näin ei olisi Katedralskolan, joka toimii vahoissa tiloissa, olisi suljettu satoja vuosia sitten. Kun opetuksen laadun tason kohottamista vaadittiin, haukuttiin vaatijat mustamaalaajiksi. Niinpä nyt opetuksemme laatu ei vedä tänne väkeä, meiltä puuttuu opetukseen liittyvä vetovoima. Kun niitä esitettiin esim. erikoislukiota, niin ei, ei ja ei tuli vastaukseksi. Sitten joku alkoi uhota: tehdään koulu, jossa on Suomen paras ruoka. Siitä ei ole vähään aikaan puhua pukahdettu ja odottakaapa vaan, jos joku kysyy, missä Suomen paras ruoka viipyy, tarjottaneen vaisuksi selityksen aluksi: no, kun herneet on helvetin kalliita...

Näin on mennyt ja Winnteristä, joka voitiin lukea kaikkien mahdollisuuksien äidiksi, tuli armoton kulu, jonka kanssa kaupunkilaisten on pakko olla ja elää. Mikä karmeinta, vieläkään ei pyritä hyödyntämää Wintterin tarjoamia mahdollisuuksia ja jopa sen uimahalli vetää vähemmän väkeä kuin edeltäjä. Koulussa on pakko säästää opetuksessa, valtuustosalista tuli demokratian toimintaa ja avoimuutta rajoittava arkkitietuurinen limbo. Kuten totesin, Wintteri oli mahdollisuus, jota tarjottiin päättäjille, jotka selittelivät, Wintteri on upee - Wintteri on suuri - Wintteri on mahtava, mutta he eivät osanneet hyödyntää Wintterin puitteita ja estivät muiden kehitysideat. Kun katsot, keillä oli tilaisuus hyödyntää Wintterin, sen tarjoamat mahdollisuudet ja ketkä jättivät saamattomuuttaan kaiken tuon käyttämättä aiheuttaen siten kaupunkimme katastrofaalisen taloudellisen nykytilan plus tulevaisuuden; niin katsopas, ketä meillä istuu vallassa, lähes samat tyypit ja heidän nöyrät lakeijansa täydentävät päättäjien joukkoa. Po. päättäjien tilannetta voi verrata puudelinuroksen unelmaan astua bernharndinkoira - näkymä on mahtava, mutta tehtävä on taas ylivoimaisen mahdoton. Pohtikaapa sitäkin, jos taloudellinen tilanne olisi kerrottu ennen vaaleja, istuisivat samat tyypit töppöilemässä valtuustossa ja hallituksessa - ei tämä kaupunki vaalien jälkeen romahtanut, siihen tarvittiin mennyt valtuustokausi ja vahva enemmistö siellä!

NATO VAATII MiILJARDEJA ASEISIIN - KÖYHILTÄ POIS?!

Sinänsä on naurettavaa, että joku USA:n presidentti voi tietää, että Suomen puolustus saadaan kuntoon juuri 5 prosentilla. Eiköhän tieto puolustuksen uskottavaksi investoimisesta ole Suomessa. Se, että päättäjämme suostuvat moiseen viiden prosentin vaatimuksen osoittaa, että Suomi on rähmällään kuten aiemininkin, suunta vain vaihtui. Mitä ilmeisemmin USA:n esittämällä varusteluinvestointivaatimuksella se tähtää lähinnä oman taloutensa petraamisella asekaupoilla. Onhan USA:n aseteollisuudella melkoinen etulyönti asema, kun vaaditaan aseiden NATO-sopivuutta. Kaikille lienee selvää, että investointi turvallisuuteen on Suomen tulevaisuuden kannalta välttämätöntä. Ehkäpä meidän kannattaisi jatkaa puolustusteollisuudessa alkanutta yhteistyötä ja yrittää tehdä siitä entistä merkittävämpi tulonlähde koko pohjolalle.

Aseteollisuus tuottaa hyvää omavaraisuuden ja turvallisuuden kautta, mutta, jos aseet säilytetään itse tai peräti lahjoitetaan muualle, ei voida puhua mistään maagisen mahtavasta kansantaloudellisesta kasvusijoituksesta. Jälkimmäinen tapaus muistuttaa kovasti menneiden aikojen sotakorvausteollisuuden tuottoa Suomelle. Tehdään tuotteita ja annetaan ne ilmaiseksi pois, jos joku tuollaista kehuu järkevänä taloussatsauksena, niin se osoittaa melkoista realiteettien hoksaamisen puutetta. Tarvitsemme lisää varallisuutta, jotta voimme valmistaa aseita, jotka lahjoitetaan muualle. Kun Suomi tuli menneinä vuosia upotettua taloudelliseen ahdinkoon ja tulevaisuudessa ei näy muuta kuin köyhyyttä aina horisonttiin asti, jää asekuvion rahoittamiseksi muutama vaihtoehto tai oikeastaan yksi, sillä velkaahan emme voi enää ottaa lisää, siispä jostain tulee säästää.

Mihin luulette säästöjen kohdistuvan? Oletteko kuullet luovuttavan älyttömästä Turku-Helsinki tunninjunahuuhaasta tai jostain pääkaupunkiseudun passiiviväestöä palvelevien hankkeiden jäädyttämisestä? Ette tietenkään, mutta siitä olette kuulleet ja lukeneet kuinka terveyspuolella vaaditaan tiukennuksia ja tämähän koskee hyvinvointialueita ja maakuntien sairaita, vammaisia ja vanhuksia. Kun samalla kuntia ajetaan ahtaalle, vaikutukset heijastuvat vahvoina kuntien säästöjen kautta opetukseen eli lapsiin. Muistakaa sekin, että sote-uudistuksen ainoa voittaja oli pääkaupunki. Näin kävi ja maakunnista tulee jatkossakin kaiken, myös aseavun maksajia, koska po. asioita valmistelevat ministeriöiden virkahenkilöt asuvat pääkaupunkiseudulla. Ensiksi he turvaavat oman kulmakuntansa elämän laadun eli kasvukuplan jatkumisen valtion tuella ja mukavan vapaa-ajan puitteet itselle sekä lapsilleen valtion tuella. Kun metroja, junia, teattereita, museoita ja muuta on tuettu valtion rahoilla, ministeriöiden valmistelijat haluavat turvata maakuntien kollegojensa työllisyyden. Kaikki tämä revitään maakuntien vientiteollisuuden ja stiä tukevan maatalouden, elintarviketeollisuuden sekä näitä tukevan julkisen sektorin työn tuotosta eli onhan se tärkeämpää, että joku Oskari Onninen saa pakkansa tv-höpinöistään kuin se, että ikänsä töitä tehnyt, veronsa ja sote-maksunsa suorittanut sairas saa hyvää tai edes kelvollista hoitoa!

MEDIAN SIUNAAMA MIINUS

Viimeistä onnistumista ja kestävää kasvun itua saa peruuttaa noutamaan 1990-luvulle. Tämän jälkeen kaikki, ihan kaikki valmistelu tuotti lähinnä surua ja murhetta. Kuitenkin aina kaikkea epäonnistumiseen johtanutta valmistelua on ylistetty mediassa. Milloin täällä ryhdytään tekemään avaruusalusten ilman puhdistimia NASA:lle, milloin seikkailemme suuresti kaupunkilaisten rahoilla, missä on etanolitehdas, missä on Euroopan suurin teräsjalostus/palvelukeskus, missä ovat onnistuneen elinkeinopolitiikan tuomat yritykset ja työpaikat? Kaikki valmistelu, ennen toteutusta, on ollut median julistamaa superonnistumista vai oletteko nähneet, valmisteluun kohdistuvaa, vähäisintäkään toimituksellista kritiikkiä sinä aikana, kun kaupunkimme väkiluku on romahtanut. Suoraan sanoen elämme vielä pahemmassa mediavalheessa kuin itänaapurissa eleltiin neuvostoaikoina.

Kaiken mainitun epäonnistumisen mahdollistaa surkea valmistelu, sitäkin surkeammat päättäjät ja surkeista surkein media. Hommahan alkaa meillä niin, että yhtä äkkiä esitetään jotain hanketta ja siihen vaaditaan päättäjien hyväksyntä ilman perehtymisaikaa. Kaikki etenee kulisseissa ilman, että edes valtuutetut tietävät valmistelusta tuon taivaallista. Hyvä esimerkki muistuu mieleen Alicenkadun ensimmäisen uudispätkän avajaisista, joissa kolme muuta valtuutettua ja minä ihmeteltiin kahta asiaa. Ensinnäkin tämmöinenkö tästä tuli ja toiseksi sitä, miksi pistorasiat ovat neljän metrin korkeudessa ja sähköurkuihin vedetään virta jatkotroikalla kelloliikkeestä. Jälkimmäiseen selitykseksi kerrottiin, että noin korkealla ei vesi nouse ja pistorasiat ovat jouluvaloja varten. Jos lehden sijaan kaupunkilaisille julkaistaisiin pöytäkirjoja, alkaisi totuus paistamaan kaikille kaupunkilaisille. Tuolloin jokainen näkisi, että olihan täällä muutama, joka halusi ja jopa esitti muutosta.

Valtuusto on ainoa kaupunkilaisille täysin avoin päätöksentekoestradi. Tämä ei tietenkään päde meillä, jossa uuden onnettoman waltuustosalin ongelmat vaikeuttavat niin kokousten läpivetoa kuin lähetyksen toteuttamista kaikelle kansalle. Crushellissa valtuutetut eivät juuri puhuneet eivätkä pukahtaneet ja jos joku erehtyi jotain esittämään, se joko tuotiin mediassa julki vesitetysti tai vaiettiin kuoliaaksi. Meillä julistetaan: valtuusto on päätöksenteon paikka, siellä ei puhuta eli joku pieni porukka esim. puheenjohtajisto pistää omat ruotuun ja valmistelu saa jatkaa hurjaa menoaan tyylillä lehmät pellossa! Nykytilaan on päädytty tietoisesti vähentämällä lautakuntia, niiden jäsenten ja valtuuston jäsenten määrään. Näin olemme luoneet edellytykset tappiokierteelle, jonka takaajina ovat istuneet toiset rooliaan muuttaen osittain samat, uusille vanhat metkut opettaneet, päättäjät. Älkää siis ihmetelkö, miksi Esko Holvin kiinteistöä ei myydä, kaupunkiin syntyy rakennusmonttuja, sokkeleita ja taloja, joita ei tosissaan edes yritetä myydä. Meillä ei ole tarkoituskaan hyödyttää päätöksillä kaupunkilaisia vaan tavoite on tarkoituksena pitää samat tyypit virassa plus vallassa saman mediakuvion avulle. Uudenkaupungin väestö kehitys: 1980 17 326 - 1990 18 432 - 2000 17 019 - 2010 15 833 - 2020 15 506 - 2025 14 756. Median mukaan kaikki on valmisteltu onnistunut mitä mainioimmin ja kaupunki tarjoaa mellevät puiteet asumiseen, silti väestö muuttaa pois ja mitä ilmeisimmin ilman ukrainailisia tänne muutajia, muuttotappiomme olisi varmaanin yli 5 000 asukasta!

MITÄ PUTININ JÄLKEEN: SOTA vai SEKASORTO?

Putin ei lukeudu nuorukaisiin, joten lienee kohtuullista pohtia hänen jälkeen jättämäänsä Venäjää ja se vaikutuksia maan naapurimaihin. Jo Stalin totesi, että maantieteelle emme voi mitään, siksi lienee herättää keskustelua siitä, miten itänaapurin mahdolliset muutosvaihtoehdot vaikuttavat meihin ja miten me voimme vaikuttaa siihen, että tulevaisuudessa Venäjä voidaan kokea naapurina, kauppakumppanina eikä vihollisena. Putin nousi valtaan ja pisti sekasortoisen konkurssipesän nimeltä Venäjä jonkin sorttiseen kuntoon. Eihän maasta mitään demokratiaa tullut, mutta muutos ja olojen parantumista tapahtui paljon ja laajalti - Suomestakin hävisivät naapurin rekisterikilvin ajelevat Ladat ja tilalle tulivat varsin vauraat venäläiset turistit. Venäjän demokratia on, mitä on, mutta kaivataanko demokratiaa, jos elintaso nousee kohisten. Putinin aikana Venäjästä, joka aiemmin eli tuonti ruuan varassa, kasvoi nopeasti maailman suurin vehnän viejä, joten kaikki kehitys ei perustunut raaka-aineiden vientiin.

Putinin aikana maailma muuttui ja sen sisällä Venäjä. Putinin omaisuus ja hänen lähipiirinsä omaisuus kuten vaikutusvaltansakin kasvoi. Kun näin tapahtuu valtiossa, jossa valtiovalta ja yksityinen vauraus sitoutuvat vahvasti toisiinsa, ei voi puhua muusta kuin demokratiaa alas ajavasta järjestelmällisestä korruptiosta, jota tässä tapauksessa lienee parasta kutsua paha veli -kuvioksi. Itänaapuriimme syntyi, vallitsevan näkemyksen mukaan, diktatuuri, jonka ydinaseiden ja yliääniohjusten voimaa ja laatua ei voi kukaan kiistää. Kun tuohon lisätään mittaamattomat luonnonvara, laaja kansainvälinen tuki, arvaamaton valtion johto ja maan vielä arvaamattomampi tuleva johtajisto, ei liene kenellekään epäselvää, että Suomen tulevaisuuden hoito tarjoaa suuria, pahimmillaan ikävyydessään yllättäviä haasteita.

Venäjä saattaa muuttua paljon jo muutamassa kuukaudessa ja on todennäköistä, että se muuttuu paljon muutaman vuodenkuluttua ja varmaa, että muutaman kymmenen vuoden kuluttua jotain suurta on tapahtunut Venäjällä. Onko tuo tapahtunut hyvää vai pahaa, sitä emme tiedä, mutta pahimmillaan tänään pilaamme tulevaisuuden suhteet ja riskeeraamme oman tulevaisuutemme. Voisiko perusajatuksena pitää sitä, että varauduimmepa asein tai diplomatian konstein teemme sen harkiten omaa itsenäisyyttä plus uskottavuutta korostaen ja vieläpä vähin äänin. Periaatteessa varautumistapoja on vain kaksi, joko sotilaallinen varustautuminen tai diplomatia. Jos pystymme itsenäisesti päättämään mitä teemme ja teemme sen vielä oikeassa porukassa, lienemme paremmin vahvoilla kuin esim. liiaksi sitoutumalla jonkun suurvallan kumppaniksi, tuolloin lienemme vain pelinappula. Jos jäämme yksin, olemmeko tuolloin muiden armoilla kelluva ja vettyvä ajopuu vai pieni, mutta vaha tekijä?

5. ARTIKLA LAUKEAA: SUOMALAISIA SINKKIARKKUIHIN

5. artikla otettiin käyttöön viimeksi kaksoistornien joutuessa terroristihyökkäyksen kohteeksi, taisi muuten olla ainoa kerta, kun po. pykälää sovellettiin käytännössä. IRAN tuskin valtiona uskaltaa tehdä iskuja USA:ta vastaan, mutta kaiken maailman järjestöjä, jotka kykenevät tekemään tuhoa siviilikohteissa, löytyy siltä suunnalta ja saman henkisistä porukoita, kuten kukkia kedolta. Sekin tulee huomioida, jotta IRAN:n ehkäpä näkyvin valtiollinen tukija, ydinasevaltio, Pakistan on liehitellyt sanoissaan USA:ta, joten valtiollista apua IRAN ei saa. Tämän vahvistaa sekin, että mitä ilmeisimmin. Trump keskusteli ennen Putinin kanssa ennen po. iskua po. iskusta. Ehkäpä valtioiden päämiehet tekivät kauppaa, jossa toinen antoi luvan hyökätä liittolaismaahansa ilman seurauksia ja toinen säästyi vastaavasti entistä kovemmista pakotteista.

Viimeistään nyt kaikki NATO:n jäsenmaat nousevat varpailleen, peläten terrori-iskua suunnalta, joka osoittaisi kaapin paikan suurelle saatanalle USA:lle ja sitä sokeasti ja nöyrästi seuraaville pikkupiruille. Sellaisen iskun tulisi näyttää mahdollisimman järisyttävältä ja sellaisen tekeminen USA:n lienee, iskuihin varautumisen vuoksi jokseenkin mahdotonta. Mutta entäpä muut liittolaisvaltiot: voiko Eiffel-torni kaatua pariisilaisten niskaan tai Lontoon silta viimeinkin pudota alas yhdessä Big Benin kanssa? Veikkaan, että usealla suunnalla pohditaan moista näpäytystä ja niitä voi tulla piankin. NATO-maat tarjoavat terroristeille, joilta puuttuu rohkeus plus voima iskeä sotilaskohteisiin, runsaasti siviilivaihtoehtoja. Näihin käydään mahdollisesti säälittä vailla inhimillisyyttä tahikka ilman vähäisempiäkin tunnontuskia, kuten Hamasin hyökkäys Israeliin osoittaa: kohteena siviilit, lapset, naiset, sairaat, vammaiset tapettiin mitä niljakkaimmin tavoin. 

Tulevan iskun, jota toivottavasti ei tule, kohteena saattaa olla joku pienempi NATO-valtio, kuten Suomi. Jos meillä kansanedustaja voi terrorisoida yhteiskuntaa töhrimällä seiniä niin, minkälaiset mahdollisuudet aukeaa alan terrorismin huippuammattilaisille joilta puuttuu rohkeus kohdata sotilaita, mutta ei moraalia eikä rahaa tappaa siviilejä. Kuinka helppoa olisi esim. rojauttaa Pasilan torni muutaman tuhannen suomalaisen ja Hurtvall areenan päälle, kesken konsertin? Ja pohtikaapa mitä tuollainen tempaus vaatii: nettiosaamista, pari apulantasäkkiä, XXXX ja pari dronea - muutamalla satasella saat aikaiseksi merkittävän jytkyn. Entäpä, jos tuollainen isku tapahtuu jossain ja se laukaisee 5. artiklan voimaan, lähteekö mm. suomalaisia sotilaita toteuttamaan kostoiskuja, kuten aikoinaan tapahtui? Melkoiset ovat maailman melskeet ja mullistukset elämän varmuuteen. Näistä ei pahemmin hölisseet Aaltolat ja muut sivarit, kun Suomen kansaa talutettiin ja manipuloitiin NATO-myönteiseksi! 

HALLA-AHON YLÄTTÄVÄN YLELLINEN ARVONNOUSU

Kultaranta keskustelujen parasta antia lienee tarjonnut haastattelu, jossa vastaajina istuivat presidentti ja eduskunnanpuhemies. Tuskin kukaan rehellinen voi mitenkään kiistää Halla-ahon onnistumista kyseisessä rupeamassa. Samassa yhteydessä täytyy antaa pisteet presidentille, kuka pärjää paljon minun odotuksiani paremmin. Joskin ulkopolitiikan ykkösvetäjän ja puolustusvoimien komentajien kuuluu johtaa vähän toisenlaisia marsseja kuin homojen paraateja - tuskinpa tuosta kuitenkaan on isommin haittaa kenellekään. Olen kuunnellut alun YLE Areenasta Halla-aho podcastia ja positiivisesti yllättynyt kuulemastani. Toteutus perustuu tapahtumien ja ihmisten näkijöihin ja tuntijoihin, joten otaksun homman edenneen kuten kuunnelmassa se kulkee. Ryhtykääpä kuuntelemaan kyseinen podcast, se on yhteisillä rahoilla ja loistavin näyttelijöin kuten muutenkin onnistunein taustavoimin toteutettu! Tuosta alta löytyy linkki, Olkaa hyvä!

LINKKI:

Jussi Halla-aho - kylmä peli

MEDIA SALAA MUNAUKSET JA SE MAKSAA

Median sisällöntuottajissa eli toimittajissa tapahtui totaalinen romahdus menneinä vuosikymmeninä. Aiemmin tarjottiin tietoa selkeiden tunnusten alla ja jokainen tiesi miten nuo tunnukset vaikuttivat uutisointiin. Tänään median lonkerot julistavat riippumattomuutta ja väittävät julistavansa totuutta valtakunnan tasolta tuppukylien uutisvälineisiin. Kaikki tuo höpö höpö turvaa loputtoman valtapelin asetelmat, jossa sen kahmiminen nousee tärkeimmäksi kuin vallan käyttö. Jos yksityisessä yrityksessä alamäki jatkuisi kymmenet vuodet, se vaihtaisi johtoa tai häviäisi markkinoilta kilpailijoiden pyyhkiessä yli ja ohi. Toisin on kuntayhteisössä, jossa taksoja sekä veroja korottamalla kyetään pitämään laiva laita sen verran pinnalla, ettei se hörppää ja huku. Sopii kuitenkin kysyä, miten samat tyypit saavat valmistella ja päättää asioista, jos kaikki menee pääsääntöisesti seinään? Ilman mediaa moinen ei onnistuisi - se pitää takapakin valmistelijat ja taantumuksen takaajat korkeissa asemissa.

Avoimuus kirjattiin kaupungin toimintatapoihin jo ammoisina aikoina. Sen perään huudetaan, mutta kuka vaatii konkreettisesti avoimuutta? Kuka sanoo suoraan, että meillä ei ole varaa miljoonan euron tekonurmeen ja esitä samalla mistä se on pois, sillä rahaa ei löydy rajattomasti. Kun köyhän rahoja käytetään, syntyy jokaisessa hankkeessa vastakkainasettelutilanne: jos upotamme 150 000 euroa jonkin parkkipaikan asfaltointiin, on se muualta pois - pyörätiet ovat vähemmällä kunnostuksella ja vastaavan verran huonommassa kunnossa ja liikenneturvallisuus kärsii. Ilman vastakkain asettelua, jota media ei tee, jää kuva, että toteutetut hankkeet kuuluvat välttämättömiin investointeihin eikä niihin käytetyt varat ole mistään pois. Oikea uutisoinnin kukkaseksi nousi: ei meillä ole hätää, kun taseessa löytyy rahaa. Käytännössähän taseen miljoonan euron arvo muuttui miljoonan purkukuluksi. Jos "toimittaja" olisi asettanut taseen ja todellisen talosuistilanteen vastakkain, olisi hölmömpikin hoksannut, miltä tulevaisuutemme nyt näyttää. Iäkkäisiin ihmisiin printtimedia vaikuttaa äärettömän paljon ja siksi printtimedian toimittajien ammattitaitoon ja päämääriin tulisi kiinnittää huomiota ja kodistaa vaatimuksia.

Pidän jokseenkin koomisena meidän Suomen parhaaksi palkittua keskustaa. Onkohan palkintoraati edes käynyt kokemassa keskustaamme esim. talvi liukkaalla, jolloin keskustassa ei pyöräillä saati kävellä tai edes ajeta pienellä autolla. Seuraavassa korttelissa sijaitsee legendaarinen tupsula, jonka kiinteistön kaupunki osti ja antoi maksutta yhden valtuutetun ja hänen kavereidensa käyttöön. Eikö tuossa ole jo kaksi jymyuutista, joihin ammattitaitoinen toimittaja puuttuisi. Mutta meillä kukaan ei noteeraa moisia vaikka kuinka avoimesti otat asian esille. Sama koskee Janhuan ihmetaloja, jotka kohta ovat odottaneet asukkaita kymmenen vuotta. Jos kysyt niiden perään, todetaan. Ei kaupunki voi yksityiselle hankkeelle mitään. Tässähän se pointti on, kuinka kaupunki voi päästää tällaisia tönöjä syntymään paikalle, johon olisi joku muu rakentanut, muuttanut asumaan ja maksanut veronsa tänne. Kun näitä kohteita piisaa tässä kaupungissa, lisää se ihmetystä niin valmisteluun, päättäjiin kuin paikallismediaan!