Konsultti lähestyy investointiehdotuksella kaupunkia esittäen: haluamme rakentaa tuohon liikekeskuksen! Kaupungin viranhaltija tuo asian päättäjille, tutkailee esitystä. Lopulta päädytään tilanteeseen, jossa ihmeellisillä selostuksilla höystetyin eri verukkein konsultille näytetään liikekeskuksen rakennuspaikan sijaan ovea. Usein vedotaan tilastoihin torjuttaessa konsultin esitys, samalla unohdetaan, että joku sellainen, joka toimii liike-elämässä maksaa ko. konsultille tämän tekemästä työstä ja esityksistä. Tämän seurauksena edistystä ei tapahdu ja yllätys, yllätys negatiiviset kasvuennusteet toteutuvat. Lieneekin paikallaan tähdentää, että esim. tilastokeskuksen ennusteet perustuvat aina tehtyihin päätöksiin sekä niiden seurauksiin eli ennusteet olettavat samojen valmistelijoiden ja päättäjien jatkavan tuttuun tyyliin.
On myös sellaisia konsultteja, keiden työt uppoavat päättäjiin kuin kanki suohon. Yleensä nämä konsultit arvioivat kunnan/kaupungin toimien onnistumista verrokkikuntiin nähden eli kuten eräs maan johtava konsultti toteaa: saan kunnalta luvut, jotka myyn sen päättäjille takaisin muokattuina sievoisella voitolla. Kyseiset konsultit valitsevat asioita valmistelevat viranhaltijat ja luonnollisesti juuri tämän vuoksi, konsulttityö poikkeuksetta kehuu kunnan toimintoja, koska näin konsultti varmistaa omalle businekselleen jatkuvuuden vai luuleeko joku, että viranhaltija valitsee toistamiseen konsultin, kuka todistaa hänen hoitanee kunnan asioita huonosti.
Mainitun väittämän todentaa todeksi Uusikaupunki, joka lienee kaikilla mittareilla mahdollisuuksiin nähden asukkaitaan Suomen surkeimmin kohdellut kaupunki, mutta silti konsultit ylistävät sen toteutuneita toimintoja. Konsultin oman busineksen kannalta onkin tärkeintä löytää kunta ja toiminto vertailuissa oikeat verrokit ja vertailujen painopisteet. Kun tähän kuvioon lisätään se, että luottamushenkilöt keihin konsulttityön on tarkoitus upota, ovat amatöörejä tai entisiä virkahenkilöitä, on tehtävä yhtä helppo kuin oravalle pähkinän vienti päästäiseltä. Jos konsultilla on psykoloogista silmää sen verran, kuten heillä poikkeuksetta on, hän asettaa esityksessään päättäjän osaksi arvioitavaa organisaatiota sekä luo tilastollisen kilpailuaseman kuntien välillä - jokainen haluaa pitää itseään ynnä omaa kuntaansa verrokkia parempana. Kun vielä huomioidaan sekin, että kuntien kärkiluottamushenkilöt istuvat viikoittain tunti tolkulla yhdessä, syntyy heistä kaveripiiri ja Suomessahan kaveriahan ei jätetä eikä hyvää veljeä. Näin se menee ja kunta kuihtuu asukkaista ja sukeltaa talouden osalta vaikka konsultti kertoo kaiken sujuvan mainiosti!
Suhtautumisen konsultteihin tulisi muuttua totaalisesti, jos joku konsultti esittää liikekeskuksen rakentamista ja se ei miellytä päättäjille - häivy komennon sijaan hänelle voisi tarjota tonttia tai tiloja muualta. Tyly: ei tänne, on kohtalokas signaali, joka leviää yhden konsultin kautta koko alan kentälle ja kaupunki saa maineen paikkana, joka ei edes halua kasvaa eikä kehittyä ja jonne ei uusien kasvuideoiden kanssa kannata mennä. Ympäri Suomen löytyy menestyviä ja vähemmän menestyviä kuntia. Menestymiseen tarvitaan jotain erilaista valtavirrasta poikkeavaa. Kuten Uusikaupunki osoittaa: ei riitä, että on seiniltään Suomen hienoin koulu, jos opetuksen tasoa kuvaa muuten kaupungin lukion sijoitus lukiorankingin häntäpäähän. Kun murheellinen opetuspuoli maustetaan surkealla kouluruualla, ei liene epäilystäkään, että lapsiperheet, jotka saavat asuntonsa myytyä lähtevät muualle. Kun sama muniminen jatkuu mm. teknisellä sektorilla kiinteistömassan kasvaessa ja korjausvelan paisuessa, lienee selvä, että väkikadon lisäksi kaupunkia rasittaa myös onnettomaan kuntoon ajautunut talous.
Katsoessa kaunisteen merenrantaan rakennettua päiväkotia, kauppaa ja meren rannalla keskellä kaupunkia talvisäilössä olevia sisäsuomalaisten veneitä, herää monella mieleen kysymys: eikö noihin paikkoihin kannattaisi kaavoittaa asuntoja, varmaankin asukkaita tulisi ympäri Suomea? Tässä vaiheessa kaupungin päättäjät syyttävät kaupunkiorganisaation valmistelijoita, mutta unohtavat sen, että valmistelijoilla ei ole yhtään ääntä päätöksenteossa. Valmistelija ei voi runnoa tai runtata saati juntata esitystään väkisin läpi. Jos näin käy, kyse on siitä, että päättäjä luopui kunnan asukkaan edun ajamisesta vapaaehtoisesti. Päättäjä voi aina vaatia uutta valmistelua tai jopa erottaa kelvottoman valmistelijan. Uudenkaupungin tapauksessa näin ei tietenkään voi käydä, koska virkakunnan toteutukset noudattavat tarkasti tehtyjä enemmistöpäätöksiä! Valmistelun rehellisyys onkin kokonaan toinen, juttu, mutta ei sillekään voi mitään, jos päättäjät hyväksyvät mitä mystisimmät selitykset, kuten esim. sen ettei jääkiekkokaukalossa ole välttämättä laitoja. Se on sitten jo toinen juttu... Nils-Aslakilla toisenlainen isompi aiheinen painopiste kirjoituksessa, samoin professorilla sekä Vihavaisella, olkaa hyvä:
