Tietämyksen ja osaamisen ero kasvoi juovaksi, jos vertasi YLE:n ja Ruudun jalkapallolähetyksiä HJK-KuPS ottelusta. Pommien räjähdellessä YLE:n toimittajat kevyesti hymyhuulilla suhtautuivat tapaukseen tyylillä: tämä on kansainvälinen laji ja kansainvälisyys tulee näinkin ikävällä tavalla jalkapalloon. Ruudun toimittajat suhtautuivat maskinaamaisten HJK-fanien pommeihin asian vaativalla vakavuudella ja kertoivat, miten moinen häiriköinti on estetty esim. Ruotsissa, jossa maskit tai kommandopipot päässä ei ketään päästetä lähellekään katsomoa!
Jalkapallo osoittaa karulla tavalla YLE:n rekrytoinein periaatteen, jolla syntyy kuvio nimeltä yksitoista ystävää eli kaveruus ajaa valinnoissa aina ohi pätevyyden. Huomioikaapa vielä eilinen Urheiluruutu, jossa suomalaisen jalkapallohistorian suurin katsomofiasko unohdettiin kokonaan ja peitettiin jonninjoutavuuksiin. Juuri, kun suomalainen jalkapallo tekee nousuaan, naiset pelaavat voitosta, eivätkä enää yritä hävitä mahdollisimman vähän ja poikien joukkue pelaa voitosta Espanjan kanssa, YLE antaa yhdentoista ystävänsä jatkaa askeetista räpellystään.
Yli puolen miljardin euron budjetilla toimivalta YLE:ltä luulisi löytyvän eväitä laadukkaaseen urheilujournalismiin. Ensin se voisi paneutua vaikkapa Platterin aikaiseen jalkapallokorruptioon ja Suomen mahdolliseen rooliin siinä - Suomihan tuki aina Platteria vai tutkiko? Ei riitä, että ollaan YLE:n kovia jalkapallo tätiä/setiä, ko. tyypeiltä tulisi vaatia tietoa ja neutraalia suhtautumista jalkapalloon ja jalkapalloseuroihin. Hymistelyn ajan soisi YLE:ssä olevan ohi. Tästä ja vielä tärkeämmästä vinoutumasta kirjoittavat blogeissaan Nils-Aslak ja Professori linkit alla, olkaa hyvä!
Marinin ulostulon itsekkyys paistaa niin läpi, että se saa ajattelevat demarit kauhistelemaan: Tässäkö oli tämän puolueen loppu? Sanansa itsekkäästi valitseva Marin saa selkeän tuen valtamedialta. Siinä selkeä syy siihen, ettei kukaan omista haasta saati kritisoi häntä. Marin ei tuo mitään uutta politiikkaan, hän liittyy ruikuttajien jonoon Lindtmanin, Tuppuraisen ja kuukasvoisen kansan edustajan jälkeen hokemaan hallitukselle: Te lupasitte 100 000 uutta työpaikkaa ja vähentävän valtion velkaa, mutta mitä te olette tehneet, velka kasvaa ja työttömyys lisääntyy!
Tavallinen duunari hoksaa, että nyt Suomeen täytyy saada tuottavaa työtä. Mitkään telastoja kaunistavat tempputempaukset eivät käännä Suomen taloutta nousuun. Töitä täytyy ja tuttavaa sellaista täytyy saada heille, ketkä ovat jääneet työttömiksi. Tuolloin niin ostovoima kasvaa, verotulot kasvavat ja työllisyyskulut laskevat. Näin ei tapahdu jos maahan tuotetaan ulkomaalaisia korvaamaan työttömäksi jääneiden suomalaisten työpanos. Eikä maan taloutta paranna sekään, että pääkaupungissa upotetaan miljardeja liikenteeseen, museoihin ja muuhun joutavaan.
Demarihierarkian ja Marinin valtamediassa saaman suosikkiaseman vuoksi, ex-pääministeri ei saa omasta porukastaan edes ay-liikkeessä haastajaa. Tämä antaa muille oivan mahdollisuuden takoa rakoa demarien tavallisten duunarien ja johtoeliitin väliin. Hoksaako esim. vasemmistoliitto, keskusta ja persut tämän ja hyökkäävätkö Marinin hajottaman puolueen apajille? Vasemmistoliitto ei taida taipua suomalaisen duunarin asialle, keskusta haluaa menettämänsä kannattajat takaisin, joten nyt Marin tarjoaa tosi jytkyä persuille ja Purralle!
YLE:n toimitusjohtaja voi tienata ja tienaakin reilut 350 000 euroa vuosittain. Tuon summan ja hiukan enemmänkin hän saa työstä, jossa hän vastaa YLE:n toiminnan kehittämisestä eli hän ei oikeastaan tee mitään, vaan vastaa kaakattajana tunkion huipulla muiden tekemisestä. Tarkasteltaessa mitä YLE:ssä tapahtui ja tapahtuu eli mihin suuntaan YLE kehittyy, voi ihmetellä palkkion suuruutta, sillä se maksetaan epäonnistumisesta. Totuushan on se, että YLE käänsi ärsyttävän törkeäsi selkänsä lähes neljälle miljoonalle rahoittajalleen eli maakuntiemme asukkaille.
Julkisen palvelun yhtiönä YLE:n tulisi huomioida suomalaiset tasapuolisesti ja tarjota kansalle monipuolista ja moniarvoista tietoa, viihdettä jne. Jos katsomme YLE:n maakuntatoiminnan äärettömän voimakasta alasajoa, voi perustellusta todeta, että YLE ei hoida tehtäviään, kuten se ylevästä määritellään. YLE muistuttaa valtiota valtiossa eikä väittämä mene pieleen, jos toteaa tuon valtion joka lähinnä muistuttaa vahvimmin YLE:ä, olevan Neuvostoliitto. Tuossa maassahan kaikki tiedotus perustui lopulta valheeseen ja tähtäsi valtion olemassaolon pönkittämiseen.
YLE:n väki koostuu toisiaan tukevista ja toisilleen mukavista tyypeistä, ketkä toisiaan tukien turvaavat toisilleen hyvätuloisen suojatyöpaikan, jossa ei väittämättä tarvitse tehdä juuri mitään, mutta jossa saa tehdä suurin piirtein mitä lystää, kunhan se sopii X-ikäluokan äärettömän itsekeskeiseen haihattelevaan maailmankuvaan. Pätevyydellä saati tiedolla ei ole mitään tekemistä esim. päivää polttavien ohjelmien toteuttajia valittaessa: viikosta toiseen samat tyypit pyörittävät jotain lähes vitsien tasolle uskottavuudessa vajonneita A-talkkeja plus A-studiota.
Muistakaa keskusteluohjelma dronemuurista, toimittaja ei tiennyt edes sitä, mitä dronemuuri tarkoittaa. Viikon päästä sama toimittaja jututtaa pinnallisin tiedoin kotimaan ongelmia käsittelevää juttua ja kotva tästä, hän saapastelee kavereineen hekotellen ja kauhistellen jonkun afrikkalaisen rannan saasteisuutta. Samoin kuunnelkaa Maailman politiikan arkipäivää ohjelmaa, jonka sisältö pääsääntöisesti mollaa Trumpia. Missä piilee moisten rekrytointien tarkoitus syy, ei ainakaan työn laadussa ja missä nämä toimittajat piilevät koko viikon?
Teksti-tv:n sivu 378 kertoo, mitä kansa katsoo ja kärjestä löytyvät uutiset, viihde ja urheilu. Myös, muutaman minuutin mittaiset, maakuntauutiset saavuttavat satojatuhansia katsojia eli ovat top-kympissä. Miksi maakunta ohjelmia silti ajetaan alas, vaikka omien lähiseutujen asiat kiinnostavat lähes neljäämiljoonaa suomalaista? Samalla YLE satsaa johonkin somalin kieliseen uutislähetykseen, jonka kuulijakunta rajoittuu muutamiin kymmeniin. Millään mittarilla moisia uutisia ei voi pitää nykylaadulla tai markkinoinnilla paikkaansa puolustavina!
Koko YLE:ä voi pitää pääkaupunkiseudulle keskittyneenä omahyväisten ihmisten sisäänpäin lämpiävänä kuppikuntana, jossa tehdään kaikkea kivaa kovalla palkalla. Otetaan esimerkiksi nyt eläköityvä R.S. Voiko kenelläkään toimittajalla, ehkäpä NATO-tolimittajaa lukuun ottamatta, olla huonompi ulosanti. Kun R.S vielä törkeästi puhuu muiden päälle, niin mihin hänen valintansa on voinut perustua. Ja muutenkin nämä radion ääntelijät, kertovat mitä he tekevät ja mistä he tykkäävät - ketä kiinnostaa moinen itsekeskeinen jaarittelu?
Huomioitaessa YLE:n toiminnan tason lasku koko kansan näkökannasta ja sinne pesineiden lieveilmiöiden pysyvyys, ei pääjohtajan, kuka vai vastaa yhtiön toiminnasta, 27 000 euron kuukausi palkkaa ei voi pitää perusteltuna. Kun tähän lisätään kymppitonnien bonukset, voi vain pohtia esim. montako lasta tuolla summalla leikattaisiin ja kuinka hyvin hyvä palkkaa vieroittaa ihmisen tavallisesta kansasta ellei hän ole siitä jo valmiiksi vieraantunut. Eduskunnan tulisi puuttua YLE:n toimintaan vai onko häntä niin vahva, että se heiluttaa koiraa?
Työttömyys nakertaa usean suomalaisen lapsiperheen taloutta ja koko perhe voi pahoin. Eikä sairaan osakaan tunnu kummoiselta Suomessa. Vanhukset, ikäluokat, ketkä rakensivat tämän maan ja maksoivat vanhuudenturvansa ennakkoon, eivät saa osakseen inhimillistä kohtelua vaan heitä halveerataan, heitä syyllistetään ja syytetään kaikesta. Murheellisinta lienee se, että kärsimys-Suomeksi muuttuneessa hyvinvointi valtiossa lapsetkin huomioidaan ainoastaan silloin, kun puhutaan säästöistä. Mihin kaikki rahamme kasaantuvat?
Sote-alueilta puuttuu rahaa, siellä asiakkaat todellakin kärsivät nyt ja huomenna he kärsivät vielä enemmän, kun hoitoväkeä pistetään yli laidan. Kunnissa sama varojen vaje ajaa ihan oikeasti alas opetusta ja muita paikallisia palveluja. Rahaa ei riitä urheiluseuroille eikä kulttuurijärjestöille, näin niidenkin, tavallisen ihmisen ankea harmaata arkea värittävät, tarjonnan valopilkut uhkaavat kadota. Herää kysymys, minne kaikki työntulos ja niistä kerätyt verovarat katoavat, kun mihinkään ei ole riitä rahaa - ei edes itsestään selviin kaikille kuuluviin peruspalveluihin?
Samaan aikaa, kun yritykset pitävät merkittävänä kehityksen ja uusien työpaikkojen jarruna lainansaantia ja korkeita lakisääteisiä maksuja, takoo joku Sampo-konserni käsittämätöntä tulosta, joka ennen veroja tuplaantui 2025 heinä syyskuussa 866 miljoonaan euroon, kun se vuosi sitten oli 432 miljoonaa. Kyseinen yhtiö ei tuota kynää ei kumia, ei auraa teitä, ei hoida sairaita, ei opeta lapsia, ei osallistu tämän maan puolustukseen tms., vaan ulosmittaa pakkorahastuksella suomalaisten ostovoimasta ja Suomen työpaikoista ja kehityksestä vuosittain miljardeja euroja.
Jokaisen sopii ajatella, vaikkapa pakollista autovakuutuslaskua katsellessaan, kuinka monta tuollaista yhtiötä käy suomalaisten kukkarolla ja kuinka monet miljardit eurot valuvat tavallisen kansalaisen ostovoimasta ja kenties minne. Viimeistään nyt tulee nostaa keskiöön kyseisten yhtiöiden rooli esim. terveyspalveluiden kehittämisessä: jokainen hyväpalkkainen, käsittämättömiä diagnooseja suoltava, vakuutuslääkäri on pois tuottamasta käytännön terveyspalveluita eli itse asiassa ko. pakkorahastusoikeudella vakuutusyhtiöt haittaavat suomalaisten hyvinvointia!
Peruskysymykseksi voi nostaa: hyvinvointiyhteiskunnan toimiessa, mihin me enää tarvitsemme vakuutusyhtiöitä? Nurinkurisen osamaksukaupan esim. autovakuutuksissa ja niiden bonuksissa voisi hoitaa ilman massiivisia ja valtaa omivia yhtiöitiöitä. Kuinka paljon koulutettua ja nyt tuottamatonta väkeä vapautuisi vakuutusyhtiöistä vientiteollisuuden ja hoivapalveluiden pariin? Lopuksi voimme muistuttaa vaikkapa Sammon rahojen kulkua maailmalle ja yhtiön nokkamiehen tempausta siirtää kirjansa kevyemmän verotuksen vuoksi Ruotsiin!
Historiamme häikäilemättömin ja vähiten sosialidemokraatti pääministeri aloitti valtamedian kirkkaasti loistavalla tuella presidentinvaalikampanjansa. Jos joskus Forssassa demarit linjasivat inhimilliset ja tasa-arvoiset tavoitteensa Suomen muuttamiseksi hyvinvointivaltioksi, niin Marinini pääministerikaudella sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta hyvinvointivaltio muutettiin amerikkalaistyyliseksi lähimmäisen hädästä hyötyvien pörssiyhtiöiden rahasammoksi. Ja kuten arvata saattoi, taas valtamediamme tukee boomer-ikää lähestyvän prinsessansa come backiä lähes kritiikittömästi!
Jokainen saattaa tykönään kuvitella, mikä on moisen julkisuustempun syy? Alkaako bilettäjän maksa viheltämään viimeisiä vai eikö maailman jauhojengeissä saa medialta samaa prinsessan asemaa kuin Suomessa - siinä ensimmäiset kysymykset, mitä ko. linssiluteen mediatempaus herättää tavallisen kulkevaisen kuupassa? Normaalistihan äidin rakkaus vetää äidin kotiin lapsensa luokse, mutta tässä tapauksessa tuskin lienee siitä kyse ja tuskinpa valtamedia lähipäivinä nostaa julkisuuteen entisen pääministerin tapavan ravistella äitikäsitettä ja missähän unohdettu lapsi muutenkin luuraa?
Soinia syytettiin vuosituhannen takinkääntäjäksi ja hänen itsekkään tempauksensa kykenee ylittämään härskiydessä vain Marin. Marin ratsasti inhimillisyyttä, ilmastotuholta pelastajana jne. arvoja käyttäen valtamedian tuella mahtavaan vaalivoittoon ja sen saavutettuaan hän nelisti välittömästi pörräämään EU:n ökypiireihin, joissa elostelua ja lentelyä eivät ilmastomurheet tai köyhien tarpeet estä saati hillitse. Tony Blairin, sotarikolliseksikin tituleeratun, remmiin pyyhkäissyt mimmimme halusi porukoineen muuttaa mm. Gazan alueen jetsetpiirien biletysmestaksi - siis väestön vaihtoa sikäläiseen tyyliin?
Marinin ryntäys takaisin kotimaan julkisuuteen herättää mielikuvan kärsällisen kokaa vetäneestä hullusta elefantista, joka riehuu riemuissaan posliinikaupassa. Paluuseen sisältyvillä aihevalinnoilla ja sanakäänteillä Marin pyrkii nostamaan itsensä muiden yläpuolelle niin demareissa kuin muissakin poliitikoissa vain istuvaa presidenttiä hän ei haastaa. Käytännössä esim. keskustan nostaminen ongelmaksi aiheuttaa käytännössä sen, että Marin särkee nykyisen oppositiorintaman ja varmistaa tulevien eduskuntavaalien jälkeisen porvarihallituksen - se on menoa Lindtmanille!
Mikään ei paranna paremmin Marinin asemaa kuin demarien sisäinen sekaannus ja oppositioon jääminen eduskuntavaaleissa. Nyt hierarkkisessa demarileirissä eletään epätoivon aikoja: ryhmittyäkö Lindtmannin joukkoihin tai onko niitä joukkoja enää, jos Marin palaa entä mitä tekevät maakuntien tavalliset duunarit - alkaako pako puolueesta vai seuraavatko he demarien aatemaailman hävittänyttä, valtamedian kaikessa tukemaa johtajaa, jotta oma asema säilyy teoriassa pienenevässä toverihississä ja jääkö hissi kerrosten väliin bilettämään? Oko S.M. naisen tavoite nousta Suomen peresidenttiyden kautta YK:n huipulle - onhan tuota ennenkin demareissa yritetty?
Tiiratkaapa YLE:n tekstiteeveen sivua 378, sieltä selviää, mitä kansa katselee. Uutiset ja urheilu nousevat katsojalukujen kärkeen. Näissä etenkin YLE ja MTV keikkuvat kärjessä ja parhaimmillaan noiden kanavien suosituimpia uutisia katsoo miltei enemmän suomalaisia kuin Hesarin tv-kanavan Ruudun koko viikko tarjontaa. Ruutu on nimensä mukaisesti ja myös kouluarvosanojen perusteella nelonen, eikä sieltä edes löydy uutislähetyksiä. Tuntuu oudolta, koska yhtiöllä on jonkin tasoista perinteistä uutistuotantotoimintaa kahdessa valmiissa viestimessä.
Joku voi todeta tuon edellisen, kun kahdessa viestimessäkään ei Sanomat onnistu laadukkaaseen uutistoimintaan, niin miksi synnyttää kolmatta kallista uutissutta kaatuvan mediatalon romahtamisen nopeuttamiseksi. Jos epäilette väittämää, niin katsokaa ko. mediatalon omaisuuden kuihtumista: elokuvateatterit, kioskit jne. ovat kadonneet ja jopa oma toimitalo on myyty sakemannille. Sanomat harjoittaa epätoimitoivoista ja etenkin ylimielistä räpiköintiä vailla uutisosaamista tai viihdetietämystä, syyttäen kurjasta olotilastaan lähinnä YLE:n veroilla rahoitettua toimintaa.
MTV:llä ja YLE:llä onnistutaan muussakin kuin uutisoinnissa ja urheilussa, molempien viihdekattaus nousee yksittäisen ohjelman osalta jopa kanavan katsotuimmaksi saavuttaen yhdessä lähetyksessä yli miljoona katselijaa. YLE:n Elämäni biisi teki tämän menneellä viikolla ja hyvä niin, kun kansalle tarjotaan heidän verorahoillaan, jotain sellaista, mitä he haluavat katsella. Toisaalta tätä ei voi pitää säkenöivän järkevänä, koska vastaavalla ohjelmalla MTV takoisi isot rahat ja pystyisi niillä edelleen kehittämään ja turvaamaan toimintansa.
Nyt joku puhuu viihteen täydentävän ns. ohjelmavirtaa, joka pitää katsomon kanavalla, mutta tämä on, maksukanavien tarjonnan suosion myötä vanhahtavaa ajattelua, joka jarruttaa kehitystä. Kävisikö kansan pirtaan, että YLE myisi Elämäni biisin MTV:lle ja tämä tekisi sillä rahaa? Sanomalle tai Ruudulle myyntiä emme voi edes harkita, koska jotenkin se osattaisiin sössiä kenolleen ja kumoon tai siitä tulisi eteläisen sporaverkon, jonka maakunnat maksoivat, sisäisen manipulointituotannon uusi laskeva tähti itsekkäine stadihemmoineen.
Kyseinen toimi laajennettuna vahvistaisi kokonaisvaltaisesti mediakenttämme monipuolisuutta ja toimintavarmuutta. YLE voisi käyttää ko. myynnin tuottoa pätevän johtajiston rekrytointiin eikä esim. Peltsin uuteen polkupyörään tahikka Kettumäen uuteen Afrikan lomamatkaan vaan osaamiseen, jota kumpuaa runsaasti maakunnista: Maskulat ja Kalle Taloset suunnittelemaan ja polkaisemaan maakuntalähetyksiä uudelleen käyntiin. Ja kuten YLE:n uudistuksista huomaatte, maakunnissa on järkeä jaettavaksi pääpaikalle asti.
Tuhannet, ehkä kymmenet tuhannet sairaat ja iäkkäät eivät saa yhteiskunnalta välttämätöntä hoitoa tai lievitystä kipuihinsa, mutta yhteiskunta ei ole unohtanut heitä, sillä he saavat peräänsä perintätoimiston. Viimeistään nyt voimme todeta, että hyvinvointivaltio Suomi, jossa ketään ei jätetä sairauden, vamman tai muun henkilökohtaisen ongelman vuoksi heitteille, on totaalisesti kuollut. Elämme maassa, jossa suomalaisuus tarkoittaa etuoikeutta verojen ja taksojen maksuun, mutta se ei oikeuta tai takaa maksajalle minkään tasoista inhimilliseen kohtelua.
Mainittu porukka rakensi työllään tämän maan tiestön, koulut, sairaalat ja taksi niiden toiminnan. Siinä sivuissa 70-, 80-, ja 90-luvulla he maksoivat sosiaaliturvamaksut, eläketurvansa ja veroja joka helvetin bensiini ja maito litrasta sekä ruuasta, lisäksi he elättivät pankit ja vakuutusyhtiöt. Nyt he saavat vastineeksi huonoa hoitoa ja selityksiä lääkäreiltä silloin harvoin, kun nämä vaivautuvat töihin ja vielä tämän jälkeen heille, useille sairaille ja epätoivoisille Suomen rakentajille todellisille elämänsankareille lähetetään kiitokseksi epämääräinen perintälasku.
Kuvitelkaa, aina vastuunsa hoitanutta, mummoa tai vaaria, ketä, hänen ansaitsemansa avun sijaan vainotaan laskuilla henkiseen umpikujaan. Ahdistettu ihminen pelkää, jokaista ovikellon soittoa, postin kolahdusta ja puhelimen hälytystä. Näiden ihmisten elämisen ehtoosta tehtiin helvetillinen kärsimys. Ja kaikki sen vuoksi, että valtaan nousi itsekäs X-sukupolvi pentuineen - heidän ansiosta tämä maa on tehnyt persenettoa joka helvetin vuosi vuodesta 2008 alkaen. Nyt bilesukupolvi syöttää keittämäänsä karvasta ja katkeraa soppaa sairaille!
Meillä piisaa rahaa kaikkeen muuhun paitsi hätää kärsivien suomalaisten auttamiseen. Kansallismuseon uudistamiseen käytetään 98 miljoonaa euroa, Yliopiston kynsitieteeseen 750 000 euroa jne. ja jne. Entä valtamediamme, se ei lotkauta korvaansa maan rakentaneiden suomalaisten ongelmiin. Päin vastoin kallo kenossa täristen Oskari Onninen helsinkiläisine kavereineen saa ruutuaikaa, kehua ihanaa tuoksua, joka lähtee näyttelytilaan ripustetusta irtokarkkitaideteoksesta. Toiset saa karhukirjeitä kuolinvuoteille, mutta eliitti porskuttaa!
Kukaan ei räväytä eväänsä tavallisten suomalaisten ongelmien eteen. Oppositiossa yhdet huutaa rahaa kulttuuriin, toiset kehitysapuun, kolmannet ilmastonmuutoksen torjuntaan, mutta kukaan ei ole valmis niistämään rahaa turhuudesta välttämättömyyteen. Hallitusta kiinnostaa miljardien tunnin juna, mutta tavallinen kansa ja sen ongelmat eivät saa huomiota osakseen - elämme kuin Rooman vallan aikana, jolloin pieni valtaan päässyt eliitti elosteli köyhän kansan työntuloksilla - ero vaan lienee siinä, että nyt kansalta loppuu sekä leipä että sirkushuvit!
Olen, varmaankin kymmenet kerrat, törmännyt itsemurhaa käsittelevän YLE:n tuotoksen mainokseen, joka moukkamaisuudellaan ärsyttää! Itsemurha vetää aina vakavaksi ja nostattaa aina voimakkaita tunteita ainakin heissä, keiden lähipiirissä lähimmäinen poistui oman käden kautta. Asian vaativuuden vuoksi, sen käsittelyä ei voi koskaan tarjota liikaa, mutta tuolloin tulee ensisijaisesti keskittyä toteutuksen laatuun ja hienovaraisuuteen. Kun saman huomaan saman huomion tehneitä elelevän lähipiirissä, lienee paikallaan pohtia nykyepäinhimillisyyttä.
Kun jo arka-aiheisen ohjelman mainos ei tyyliltään olisi takavuosina koskaan ylittänyt julkaisukynnystä, sopii pohtia, mistä moinen ylilyönti johtuu ja mistä se kertoo! Ensin kerrotaan itsemurhasta ja sen taustoistasta ja lopussa töksäytetään: SEN KERRON MÄ! Jo trailerissa käytetty kieli poikkeaa rajusti ns. kirjaskielestä nykyisillä sun, mun-sanoilla. Tällä tyylillä itsemurha arkipäiväistetään - lopulta käy nimeä myöden ilmi toimittaja, joka pyrkii lisäämään tunnettavuuttaan trailerilla, joka rennosti kauhistelee nuoren näyttelijän elämää ja itsemurhaa.
Ennen kuin X-sukupolvi alkaa syyttämään rustausta vanhojen ihmisten asenteista ja puhumaan boomereista, lienee kohtuullista muistuttaa, että boomerit rakensivat tämän maan, maksavat suurimman osan YLE:n saamista tuloista ja vieläpä aikoinaan lisääntyivät koko maata käsittävän hyvinvointi-Suomen rakentamisen ohessa. Mainittu traileri kuvaa selkeästi sitä räikeää itsekkyyttä, josta ns. X-sukupolvi repii elämän voimansa ja tyylinsä. Jopa toisen kuolemalla ollaan valmiita ratsastamaan - aiemmin aihe riitti, toimittajia ei nostettu esiin trailereissa.
Aikoinaan toimittajat tekivät työllään itsensä tunnetuksi ja arvostus kasvoi työn tulosten mukaisesti. Eipä vähään aikaan YLE:n toimittajapiireistä ole noussut Katri Makkosia, Mirja Pyykköjä, Ari Korvoloita, Tapani Maskuloita, Päivärintoja taikka Karpoja. Nyt toitotetaan jotain nobodya aivan kuin hän voisi olla joku maaginen ko. asian toimittaja-auktoriteetti. Samalla laadukkaita toimittajia, todellisia maakuntien käsitteitä kuten Turun Kalle Talonen pistetään pihalle. Millä eväillä ja osaamisella päätetään YLE:ssä tekijöiden valinnasta, jyrääkö kaverus yli pätevyyden?
Itse podcastiin en ota mitään kantaa, trailerin vuoksi en sitä aiokuunnella, mutta suosittelen kylläkin muille - linkkin alla. En myöskään kritisoi ko. ohjelman tekijää ja toivon hänelle kaikkea hyvää, koska epäilen ettei hän edes ole kyseisen trailerin ideoija. Sen verran saman kaltainen on Ida Tikan Amerikka traileri, että uskon YLE:ssä kökkivän hyväpalkkaisen tyypin, joka pätevyyden sijaan saavutti kaveruudella aseman, jossa kehittelee ihan omalla tavallaan tavattomia ohjelma trailereita, jotka herättävät huomiota - mutta syövätkö ne itse ohjelmien suosiota?
Erehdyin aikoinaan esittämään voimakasta satsausta kaupunkiin valmistuvaan 100 milj. euron koulu/vapa-ajan kombinaatin opetusosioon. Mielestäni opetuksessamme ja sen puitteissa tarjoutui runsaasti parantamisen varaa - tästä kielivät niin THL:n tutkimukset, kuten lukiomme menestys rankingissa: sijaluku reilusti 300 huonommalla puolella maamme noin 350 lukion joukossa. Tein asiasta jopa valtuustoaloitteen, jossa varoitin vaarasta, jotta pahimmillaan Uudestakaupungista löytyy Suomen hienoin koulu, jossa tarjotaan Suomen huonointa opetusta!
Aloite herätti melkoisesti pärinää ja puhetta: minut haukuttiin pystyyn kaupungin maineen mollaamisesta - SINÄ SANOIT, ETTÄ MEILLÄ ON HIENOIN KOULU JA PASKIN OPETUS. Luetun ymmärtäminen ei ollut kritisoijien vahvin puoli. Kuten Uudenkaupungin tyyliin kuuluu, mitään ei tehty ja opetukseen ei satsattu - EI SAA TAKERTUA MENNEESEEN, TÄYTYY MENNÄ RINTAROTTINGILLA TULEVAAN. Näin meillä pohdittiin ja pohditaan median vahvalla kannustuksella, joskin lisäksi nostettiin uho, meillä on tulevaisuudessa SUOMEN PARAS KOULURUOKA!
Mennäänpä vielä tuohon aloitteeseen, jossa esitettiin satsausta opetukseen ja esitettiin mahdollinen seuraus, mikäli niin ei tehdä ja otetaan vertaus tieliikenteestä. Edessä on liukas jäinen mutka, jos kehotat kuskia varautumaan siihen, jotta hän ei aja ojaan, onko kyse haukkumisesta vaan rakentavasta esityksestä varoittamalla mahdollisista ikävistä seurauksista. Niin meidän opetustoimemme pullistui hallinnosta, mutta lienemme ainoa paikkakunta, jossa opetuksen laatuun satsattiin yllättävästi mm. OPETUSRYHMIEN KOKOA KASVATTAMALLA !
Eilistä voi pitää tämän päivän isänä ja tätä päivää huomista äitinä, he yhdessä valmistelevat sen, minkälainen lapsi huomisesta kasvaa. Opetuksen tasosta en osaa sanoa mitään, koska siitä vaietaan, mutta kouluruoka nousi esiin somessa ja jopa, valtaeliittiä suojelevan media, lukijapalautteessa; eikä nyt kiitellä kouluruokaa Suomen parhaaksi. Kuten meillä yleensäkin, niin tähänkin suhtaudutaan tutuin tavoin: vika ei piile päätöksissä eikä valmistelussa vaan vanhemmissa, ketkä hemmottelivat lapsensa niin pilalle, ettei heille kouluruoka kelpaa!
Pitäisiköhän meidän ihan tosissaan katsella menneiden aikojen päätöksiä ja niiden primus motoreita. Jokainen rehellinen ihminen hoksannee, että kaupunkilaisten etuun kuuluu laadukas valmistelu jonka tieltä täytyy raivata osaamattomuus ja virheistä oppimattomuus. Ensin sopisi tarkastella päättäjiä taustoineen: mikä onkaan heidän pätevyys tehtäviensä suorittamiseen? Löytyykö sieltä mitään muuta kuin pitkä ura päätännässä ja syvä kaveruus valmisteluportaan kanssa vai onko esim. kylän suvereeni opetuksen korkein osaaja sektorin luottamushenkilövetäjänä?
Kun säästät opetuksesta, kasvatat kuspäitä mukulia. Kukaan ei tuo lapsiaan kuntiin, joissa opetukseen ei satsata ja useat vievät lapsensa pois kunnista, joissa säästökohteiksi valittiin lapset. Jälkimmäinen edellyttää tietenkin sen, että pääsee esim. asunnosta eroon. Luonnollisesti jokainen vaatii asuinpaikkakunnaltaan muutakin, kun laadukkaan opetuksen. Tiestön ja palveluiden täytyy toimia mieluimmin keskimääräistä paremmin ja vapaa-ajan puitteiden täytyy toimia kilpailukykyisesti ja yrityspalveluiden sopii kukoistaa - siispä harkintaa säästöpäätöksiin.
Kehittäminen vaatii pelimerkkejä ja osaamista. Katse menneeseen selvittää osaamisen päättäjien, valmistelun ja toteutuksen osalta. Mikäli pelimerkkejä on aiemmin käytetty niin, että korjausvelka kasvoi, kunnallistekniikka romuttui, turhista kiinteistöistä ei päästy eroon ja investointejakin voidaan pitää niiden hyödyntämiseen nähden harhalaukauksina, on paras kääntää katse ko. organisaation operatiiviseen johtoon, joka teoillaan osoitti kyvyttömyytensä kehittämiseen ynnä kuntalaisten omaisuudesta huolehtimiseen ja palvelujen tuottamiseen.
Osaamattomuuden seurauksena katoavat varsin usein myös pelimerkit ja pahimmillaan tulevienkin pelimerkkien käyttökohde valittiin joko laiminlyömällä kuntalaisten omaisuuden kunnossapito tai investoimalla hankkeisiin, jotka lisäsivät käyttömenoja eli pahimmillaan eilen investoitiin niin kalliiseen urheilukenttään, että kentänhoitajaan ei enää löydy varoja tai tehtiin Suomen hienoin koulu, jonka kalleuden vuoksi joudutaan säästämään opetuksesta. Tässä tilanteessa tarvitaan koulutusta ja jos aika ei löydy, täytyy laatua saada valmisteluun ja päätöksiin muuten.
Käsittääkseni meidän aikavaramme talouden oikealle tolalle reivaamiseen ja asukaskadon kääntö kasvuun vaikuttavat rajallisilta. Nyt eilispäivän päätökset täytyy avata kohta kohdalta ja rehellisesti tarkastella tekijöitä sillä perusteella: kuka valmisteli ja mitä; kuka esitti ja mitä; kuka istui pöydän päässä puhuttama ja pukahtamatta tyytyen kuittaamaan kokouspalkkion. Kun varoitettiin nykytyylin vievän opetuksen laadun heikkenemiseen ja se kuitattiin tokaisulla: tehdään maan paras kouluruoka, joka sekään ei toteutunut, on arvioitava tekijöitä ja päättäjiä.
Suuntaisin em. pohjalta ensimmäiseksi tarkastelun johtoryhmään ja kaupunginhallituksen pöydän ympärillä istuviin henkilöihin. Tarkalla seulalla tutkisin heidän aikaansaannoksensa ajan, tekojen ja esityksen suhteen: kuka oli kehittämässä, säästämässä, innovoimassa jne.. Kohta kohdalta kävisin kaiken läpi - en siksi, että etsisin syyllistä virheisiin, vaan siksi, että välttäisin eilispäivän virheiden toistamisen ja siirtymisen kasvun ja kehityksen tielle. Kyseessä on hyvin helppo ja yksinkertainen analyysi toteutuneesta valmistelusta ja päätöksenteosta.
Kaupungissamme asusteli parhaillaan miltei 19 000 uusikaupunkilaista ja nyt meitä asustelee täällä vajaat 15 000. Tuohon väliin mahtuu muutama vuosikymmen valmistelua ja päätöksiä, jotka käänsivät kehityskäyrämme kiihtyvällä vauhdilla uhkaavasti alaspäin. Osa nykyisistä vaikuttajista nautti merkittävää asemaa jo kaupunkimme kultavuosina. Mitä nämä valmistelijat/päättäjät saivat aikaan ja mihin katosi se iloinen kasvun ja positiivisuuden ilme, jota naapurikunnat ja -kaupunki katselivat kateellisina 1980-luvun lopulta aina 2000-luvun alkupuolelle.
Uudessakaupungissa suunniteltiin korttelikoulujärjestelmää, joka keräsi huomiota kautta maan. Urheilumme eli huippukautta. Koripallossa kultaa, jalkapallossa kaksi joukkuetta liiton sarjoissa, laaja juniorityö ja Vakkaliigassa toistakymmentä harrastelijajoukkuetta, jääkiekossa Jääkotkat pelasivat mestistä ja halli pursusi täynnä väkeä, ringetessä menestyttiin, pesäpalloa pelattiin maakuntasarjassa ja junioritoiminta toimi loistavasti, Merefestit olivat yksi maakunnan mahtavimmista tapahtumista, Crushell-viikot vetivät väkeä ympäri Suomen, kirkkokin kahdesti samana päivänä loppuunmyyty, teatterimme keräsi Heli Laaksosen ensi-illoilla ja muilla näytelmillä bussilasteittain tuhansia katsojia Uuteenkaupunkiin. Kaupunkimme positiivisen ilmeen voi tuolloin astia asukkaiden iloisena vilinänä ja valtakunnallisena huomiona!
Kun vielä todetaan, että EU:n nuorisopajatoiminta alkoi Uudestakaupungista ja tarjosi tervettä tekemistä nuorille, niin voi vain ihmetellä, että miten kaikki tuo onnistuttiin sössimään ja kuinka innovatiiviset kehitysideat vaihtuivat haihatteluun ja kaiken näivettämiseen nykytasolle? Tarkoitukseni ei siis tähtää kenenkään mollaamiseen tahikka syyllisen etsimiseen vaan siihen, etteivät samat voimat valmistele samaa ankeutta samoille päättäjille, ketkä siunasivat kaupungin alamäen, jatka edelleen ja viedä kaupunkimme lopulliseen tuhoon!
Väärässä asemassa istuvaa tai työskentelevää itseään ei pidä syyttää kyvyttömyydestä hoitaa laadukkaasti tehtäviään. Syyllinen löytyy hänet ko. tehtävään valinneista. Mikäli tämä toistuu, voidaan jo puhua kaupunkilaisten edun vastaisesta toiminnasta. Sama pätee vaaleihin, joissa kansa sanoa näkemyksensä uurnilla. Tietenkin tässä tapauksessa myös sillä tiedolla, mihin kansa perustaa äänestämisensä, on vaikutusta. Kun media esim. toitotti, että taseen ollessa kunnossa ei ole hätää talouden suhteen, niin monenko äänestämiseen tämä vaikutti?
Vastuumme lähimmäisistä kasvaa käsitellessämme yhteisiä asioita. Katteettoman lähimmäisen kehumisen ja epäonnistumisista vaikenemisen tai selittelyn sijaan, epäonnistuja tulee ohjata vahvuusalueelleen. Jokainen meistä on jossain asiassa hyvä ja kykenee sillä alalla palvelemaan muitakin kuin itseään. Positiivisuutta, opastusta, todellisuudentajua sekä tukea lähimmäiselle, joka haluaa toimia yhteisön parhaaksi. Näin kykenemme säästämisen lisäksi luomaan jotain uutta ja kehittämään omaa kaupunkiamme tuhon tieltä menestykseen!
Median siunauksella voi eliitti harjoittaa yletöntä elostelua veronmaksajien kustannuksella. Mikäli media ei puutu asiaan jatkuu kaiken kivan puuhastelu ja näpertely ilman, että se hyödyttää mitenkään koko touhun kustantajaa eli veronmaksajaa. Kun vallassa olijat saavat valita vallassa jatkajat, niin mikään ei muutu - kunnassa tämä tarkoittaa alamäen jatkumista ja vapaanpudotusvauhdin kiihtymistä. Tämä on kiistatta todistettu silloin, kun faktat puhuvat toteumien puolesta. Ainoat faktat löytyvät tässä tapauksessa talouden kehittymisestä ja asukasluvun muutoksesta.
Epäonnistuva organisaatio saa voimansa onnettomista päättäjistä, joiden johtolause on: Unohdetaan menneet, nyt katsotaan eteenpäin. Syy tuohon lauselmaan löytyy keskeisistä fakta-argumenteista asukasluvun kehityksestä ja taloudesta. Niiden tarkastelu paljastasi valtaisan epäonnistumisten ketjun ja ne päätöksillään siunanneet taustavaikuttajat. Tänään vallassa olijat haluavat jatkaa vallassa, joten heidän eilisistä virheistä ei saa mainita ja median tuella he voivat hiljentää itseään pätevämpien päättäjien suut, jottei valta karkaa uusille tekijöille.
Vallassa roikkuvia epäonnistujia yhdistää yleensä luomiskyvyttömyys ja näköalattomuus, jota seuraa neuvostotyylinen vallassa roikkuminen. Juhlitaan päätöksiä ja tulevaisuutta, mutta kun ne kääntyvät perinteisiksi arjen pettymyksiksi, vaietaan niistä ja juhlitaan median siunauksella uusista päätöksistä ja uudesta tulevaisuudesta. Näin pitkälti samat ihmiset valmistelevat ja päättävät vuosikymmeniä, eivätkä he mitenkään voi hyväksyä sitä tosi asiaa, että yhteisön väkimäärä romahti 18 500 alle 15 000 ja talous ajautui selvitystilaan.
Jos joku esittää tai jopa saa aikaiseksi jotain edistyksellistä ja vaikkapa se hyväksyttäisiin yksimielisesti, se sössitään, koska lopullista valtaa käyttävät yhä väärät ihmiset. Katsokaa THL:n koululaistutkimuksia, opiskelijoiden rankingvertailuja jne., ne kertovat siitä, että minkäänlaista kehitystä tai uudistumista ei tapahdu. Kun kadut jäävät rempalleen, kiinteistöt rapistuvat ja palvelut huononevat, kukaan ei halua tuoda esim. lapsiaan tällaiseen ympäristöön, olipa yhden koulun puitteet sitten kuinka prameat, uudet tai kalliit. Osamaattomuus näkyy aina miinuksena!
Kuoliaaksi säästämisen sijaan tulisi keskittyä paikkakunnan mahdollisuuksiin. Jos esim. 100 miljoonan euron investointia ei hyödynnetä, tulee siitä kallis kulu, kun totuttua kuihtumista jatketaan vanhaan tyyliin uudemmissa ja paljon hinnakkaimmissa puitteissa. Tärkeintä onkin vallassa ja töissä pysyminen, jonka vuoksi luomiskyky ja realismia sisältävät positiiviset tulevaisuuden visiot muodostuvat uhkaksi niin kestopäättäjille kuin valmistelijoille, ketkä eivät pääse, toistuvista yrityksistään huolimatta, muualle töihin. Näin he viimein alkavat turvaamaan toisilleen eläkepäiviä.
Valmistelijoiden ainaista syyttelyä ei voida pitää mitenkään perusteltuna, jos hankkeet menevät poskelleen, koska valmistelijoilla ei ole päätöksiä tehtäessä yhtään ääntä. Syy epäonnistumisiin löytyy aina päättäjistä, koska he voivat aina vaatia parempaa valmistelua tai jopa vaihtaa valmistelijoita/toteuttajia. Mikäli media juhlii em. epäonnistumisia vielä valmisteluvaihteessa menestyksenä, alkaa sen uskottavuus joutua koetukselle, sillä moni alkaa pohtia, miksi esim. ylistää jotain keskustan ratkaisua, joka on käytännössä säännöllisesti käyttökelvoton osan vuotta!
Otetaanpa esiin muutama esimerkki luomisvoimattoman valmistelun ja päätöksenteon symbioosista. Kaupungin parhaalla paikalla sijaitsevassa kaupungin omistamassa kiinteistössä entinen valtuutettu kavereineen saa maksutta pyörittää harrastustoimintaa. Vaikka asia on nostettu esiin lukuisat kerrat, kukaan ei päättäjistä ei puutu siihen ja vaikka joku päättäjistä vaati kiinteistön myyntiä, mitään ei tapahdu. Entinen valtuutettu kavereineen saa jatkaa ilman vuokraa, ilman kilpailutusta harrastustoimintaansa ja kaiken kukkuraksi kiinteistö jää hoidon puutteessa purkukuntoiseksi.
Toisaalla kaupungissa sijaitsi rappiolle jäänyt ja häpeäpilkuksi muodostunut leirintäalue, joka kuitenkin valtuustoaloitteen vuoksi saa, turkulaisessa julkaisussa, julkisuutta ja siksi sen toiminta alistetaan tarjouskilpailuun. Leirintäalue saa hallintaansa yrittäjän, joka pesee ja pistää paikan täysin uusiksi. Hänen työllään leirintäalue muuttuu keitaaksi, jossa turistit kuten paikalliset viihtyvät. Vanhasta nuhruisesta leirintäalueesta uudistuu kaupungin ylpeyden aihe, vetonaula ja kiitosten kohde. Mitä kaupungin omaisuuden arvoa kasvattanut yrittäjä saa palkkioksi? Muutaman vuoden toimittuaan ja uudistettuaan sekä investoituaan leirintäalueeseen, kaupunki ilmoittaa hänelle, että meidän on pakko kilpailuttaa leirintäalue, joten varaudupa semmoiseen tulevaisuuteen. Se vaan ihmetyttää, miksi kaupungin paraatipaikalla ollutta kiinteistöä ei koskaan kilpailutettu, kun se vuokrattiin, anteeksi: siis annettiin ilmaiseksi, nykyiselle haltijalle, kuka on toiminut mainituissa tiloissa pian kymmenen vuotta?
