Syntyvyyden laskua täytyy pitää seurauksena, ei minään syynä. Jos opetus huononee, terveyspalvelujen laatu laskee ja katoaa elämän yli ulottuvan jonon taakse, vanhuksia hoidetaan keskitysleireissä, samoin vammaisia kohdellaan kaltoin, tiestö rapistuu palvelut keskittyvät jne., niin kuka vastuullinen kansalainen haluaa synnyttää lapsia tuollaiseen maahan, jossa oma tulevaisuuskin muuttuu iän karttuessa tuskien taipaleeksi. Miksi Suomi ei törmännyt syntyvyyden romahtamiseen jo 1960-luvulla, kun elämän ankeus rassasi nykyistä enemmän. 1960-luvulla tulevaisuus näytti paremmalta ja kansa uskoi siihen ja vieläpä sai sen, mihin uskoi! Suomeen luotiin peruskoulujärjestelmä, syntyi kattavat peruspalvelut, kaikki suomalaiset pitivät kaikista suomalaisista huolta, tasa-arvo kehittyi ja lähes jokaisen suomalaisen tulevaisuus näytti paremmalta sekä uskottavalta. Kaikki perustui tuottavaan työhön ja kaikki kunnioittivat perustyötä!
Tutkimuksiin ei pidä uskoa kuin Jumalan sanaan, sillä nehän perustuvat menneisyyteen, eilen tehtyihin päätöksiin ja niiden toteutumisiin. Mainitut ennusteet kertovat ainoastaan sen kuinka käy, mikäli jatkamme samalla uralla eli ajamme alas suurimman osan suomalaisista palveluja ja elämänlaatua ottaen velkaa ja käyttäen näin syntyneen varat ja vatojen sisäiset siirtomahdollisuudet pienen loiseliitin hyväksi. Kuvitelkaapa, jos olisimme toimineet toisin: emmekä olisikaan upottaneet miljardeja euroja kansallisoopperaan, kansallismuseoihin, julkisiin hallintorakennuksiin, vuokra-asuntotukiin, julkiseen liikenteeseen, vaan olisimme käyttäneet mainitut miljardit vaikkapa siihen, että Suomen kultakaivokset leipoisivat suomalaisomistuksessa rahaa suomalaisille ja olisimme rakentaneet radan Jäämeren rantaan, pitäneet kiinni omistuksista suomalaisissa yhtiöissä ja käyttäneet mainituilla tavoin syntyneiden sijoitusten tuotot niissä työskentelevien työntekijöiden sekä heistä huolehtivan julkisen sektorin suoritustason hyväksi. Pääkaupunkikin olisi saanut oopperatalonsa jne., mutta pienellä viiveellä, jos olisimme ensin sijoittaneet suomalaiseen omistukseen ja työhön eikä pienen eliitin huveihin. Kohta meiltä puuttuvat varat oopperoiden sun muiden ylläpitoon, jos tyyli ei muutu.
Kurssin muutos koko Suomea kehittämiseksi onnistuu nopeasti plus helposti, sillä maakunnista valittiin muistaakseni 140 kansanedustajaa. Meidän täytyy tehdä totaalinen muutos, vain siten velanottotarpeemme sulaa ja palautamme Suomen hyvinvointivaltioksi. Velkavetoisena Suomelle käy niin, että monet jo päätetyt pääkaupunkiseudun hankkeet jäävät kesken, emmekä siltikään pysty hoitamaan sairaita, vammaisia ja vanhuksia heidän ihmisarvonsa mukaisesti, saati tarjoamaan lapsillemme turvallista koulutietä viihtyisään kouluun, joka tarjoaa laadukasta opetusta kodin lähellä. Pahimmillaan Suomesta tulee kuin Uudestakaupungista, joka tyhjiksi jääneine rakennusmonttuineen, kesken jääneine rakennuksineen muistuttaa jotain Afrikan maata, jonka kehitysapuvarat käytettiinkin pienen virkaeliitin hyväksi! Sekin sopii huomioida, ettei vihollinen löydy yrittäjistä ja taloudellisesti onnistuneista, päinvastoin Paananen ja Kodisjoki loivat pelibusineksen ja siinä sivussa tuhansia työpaikkoja yritykseensä. Vaikka kaksikko voisi kikkailla verotaakkaansa pienemmäksi, he maksavat veronsa Suomeen. Tähänkin löytyy kerrassaan loistava esimerkki myös Uudestakaupungista: Mauri Kontu loi 500 työpaikkaa tyhjästä ja pitää yhä, verovenkuroinnin sijaan, kirjansa Uudessakaupungissa. Suomen tervehdyttämisessä ei voi sahata hedelmää kantavaa oksaa, vaan katseet täytyy nopeasti kääntää kohti itse itseään härskisti, kansaa kupaten, ruokkivaan ja kasvattavaan hallintoon sekä sitä tukevaan päättäjien kaartiin! Omien aivojen käyttöä täytyy korostaa aina, kun avaat korvasi tai silmäsi vastaanottamaan meidän mediamme tarjoamaa maailmankuvaa. Juuri nyt tavallinen suomalainen tarvitsee medialukutaitoa enemmän kuin koskaan - tätä ei tarvitse pohtia kahdesti ja ymmärrä, näinhän toteisi jo Dylan aikoinaan!