Miksisiismölistäjavaatiamuutosta, jossilläeiolemitäänvaikutusta? Kyse lienee siitä, ettämäärätyn aiheen ja suunnanlausunnotavaavatvaltamedianovetjulkisuuteen, siksikauhistellaankauhistelunvuoksi. Tuntuulähinnä koomiselta mokalta, kunvaltamediammekauhisteleeidioottimaisensilmienvenytyksenvaikuttavanSuomenasemaanmaailmalla ja kasvattaa itse onnettoman tapauksen sellaisiin mittoihin, ettäpikkuepisoditodellakinpaisuulopultaniinsuureksi, ettäsilmienvenytysvaikuttaamaailmallavallitsevaansuomikuvaan. Lähinnävaikutusnäkyynolonvaltamediammearvostuksenlaskuna.
Ei tässä syyllisiä kaivata, vaan Lahtista ja konekivääriä, toteaa Hietanen Tuntemattomassa sotilaassa ja näinhän se pää piirteittäin onkin. Tilanne muuttuu olennaisesti silloin, jos lahtiset ja konekiväärit alkavat loppumaan eli tullaan tilanteeseen, jossa pakko löytää syyllinen, jotta hänen töppäilynsä saadaan loppumaan ennen kuin olemme kaikki tuhon omia. Suomea on johdettu hyväpalkkaisten talousnerojen tietämyksellä niin, että viimeinen vuosi jolloin tämän valtakunnan tulot ja menot asettuivat jotenkin balanssiin, löytyy niin kaukaa kuin vuodesta 2008.
Kymmeniä miljardeja on pistetty menemään, mutta minne, yleensä rahan käyttö näkyy jossain, joten luulisi meillä asioiden kehittyneen rajusti vuoden 2008 jälkeen. Onko terveydenhoito parantunut, saavatko vanhukset parempaa hoivaa, kohdellaanko vammaisia inhimillisesti, onko opetuksen taso noussut, onko turvallisuus parantunut, onko tiestömme kehittynyt ja parantunut? Tyly vastaus joka kohtaan on EI, EI ja EI. Sukupolvi, joka työskenteli ja maksoi sotumaksut ja veroa jokaisesta, leipäpalasta, sukasta, sandaalista jäi tyhjän päälle.
Miten Suomi on voinut vajota nykyiseen tilanteeseen, meillähän on pelkästään pääkaupunkiseudulla parituhatta professoria, dosenttia ja vastaavaa, niin luulisi tietoa löytyvän Suomen kansalaisten verorahojen ja eläkemaksujen onnistuneeseen hoitoon. Vaan eipä tietoa nykyongelmien korjaamiseksi löytynyt - kerran terveyden ja vanhuuden turvansa maksaneet suomalaiset joutuvat kaivamaan kuvetta uudelleen, kääntymään sukulaisten apuun tai jäävän Varhan kaltaisten kammottavien laitosten epäinhimillisen kohtelun armoille.
Jos ynnäämme mainittuun tiede-eliittiin vielä ministeriöiden valmistelevaa valtaa käyttävät sekä kuntien valmistelijat, saamme kasaan keskeisen Suomen nykytilaan valmistelleen ja vieneen joukkion eli ns. syylliset. Eikö ole vähintäänkin kummallista, jos aiheutat yksityisellä sektorilla vahinkoa, saat kenkää ja laskun, jolla korvaat aiheuttamasi vahingot. Kunnassa munimisesta seuraa pääsääntöisesti kultainen kädenpuristus ja ruhtinaallinen palkkio tai kuntaliitoksen jälkeen työ uudessa suuremmassa kunnassa sopeutuksen johdosta parempipalkkaisessa työssä.
Kun kaiken mainitun lisäksi asiantuntijoiden ohjauksessa sössimme ulkosuhteemme sodanjälkeisen ajan epävarmimpaan ja turvattomimpaan tilaan voi jälleen kysyä: MITEN TÄMÄ ON MAHDOLLISTA? Vastausten lista on tuttu: osaamisen, tiedon sekä vastuun puute. Vaikka jo peruskoulun historian pohjalta näki historian toistavan itseään, meidän asiantuntijamme eivät siitä huomanneet. Nyt ollaan tilanteessa, jossa sillat itään roihusivat ja sydän kylmänä saa odottaa jonkun päättäjän tulista lohkaisua, joka polttaa sillat myös länteen - silloin ollan yksin, kun Ruotsikin on liittoutunut.
Vaikka useat tahot varoittivat suurvaltojen kanssa pelaamisen riskeistä, asiantuntijamme eivät tätä vaihtoehtoa edes pohtineet ja heidän näkemyksensä mukaisesti asiat päättäneet loivat nykyisen tilanteen ja epävarman tulevaisuuden vaihtoehdot: haluatko Grönlantiin sotimaan ja kummalle puolelle vai kiinnostaako enemmän jännittävä komennus eksoottisessa Venezuelassa? Suomi pelasi korttina surkeasti, mutta aina löytyy voittajia ja he löytyvätkin näkyviltä paikoilta - sopan keittäneet asiantuntijat nauttivat ruhtinaallista palkkaa luottamustoimissa - kiitos median.
Jos huomioimme Suomen muut epäonnistumiset, joista esim. Nils-Aslak, Yrjöperskele ja professori blogeissa varoittivat, mutta saivat vain haukkumiset ja jopa hyllytyksen osakseen, tulee väkisinkin mieleen Tsehovin teos Suru, jossa vossikkakuski yrittää kertoa olostaan, mutta kukaan ei häntä kuunnellut. Lopulta mies avautui hevoselleen, joka kuunteli - löytyykö Suomen tulevaisuuden inhimillinen ymmärtäminen raviradoilta ja hevosista? Itse suosittelen kaikkia lukemaan kirjan Vihreän kullan kirous ja ottavan oppia sen johtolauseesta!
Mainitun kirjan yksi mieleeni painuvimmista teeseistä menee jotenkin näin: Vähemmän torvisoittoa ja enemmän metsänhoitoa eli pistetään yhteiskunnan perusta ensin kuntoon ja siten rahoitetaan lystinpito ja vältetään puute. Ainakin yksi kansanedustaja tuntee tämän asian, hän on kirjan kirjoittaja Teemu Keskisarja. Suosittelen kirjan lukemista muillekin. Itse esittäisin nykyisten suosittujen asiantuntijoiden laadun arviointia sekä heitä käyttävän median osaamisen ja ammatillisen taidon plus rehellisyyden kuten myös journalistisen kunnianhimon tutkiskelua.
Varsinais-Suomen hyvinvointialue lähetti uudet karhulaskut kymmenilletuhansille asiakkailleen - tähän valtamedia ei reagoinut kuten 40 000 ensimmäiseen karhukirjevyöryyn. Tempauksesta tulee väkisinkin mieleen Nikolai Gogolin legendaarinen kirja kuolleet sielut, sillä Varha lähettelee kirjeitä, jos vanha tyyli jatkuu, umpimähkään jopa rajan taakse siirtyneille. Kuvitelkaapa sairasta vanhusta, kuka ikänsä on hoitanut asiansa ja maksanut vanhuuden turvansa ennakkoon, kun hän maatessaan tuskien keskellä kuolinvuoteellaan saa elämänsä ensimmäisen tuhansien eurojen karhukirjeen.
Varhan toiminnan epäinhimillisyys kasvaa nyt kerrassaan kammottaviin mittoihin. Organisaatio, jonka tehtäviin lukeutuu ikäihmisten inhimillinen kohtelu ahdistaa heidät tilaan, jossa monien täytyisi käyttää viimeiset elinvuotensa joidenkin ihmeellisten laskujen maksamiseen. Kukaan ei kanna vastuuta tai aja ko. karhukirjeiden saaneiden asemaa. Mitä helvetin virkaa löytyy esim. Varhan aluevaltuutetuista, jotka vain kauhistelevat vallitsevaa tilannetta ja sanovat katotaan, katotaan ja olkaa tarkkoja ko. kirjeiden kanssa eli siirtävät vastuun vastaanottajille.
Some
sopan keittäneet päättäjät, väittivät valmisteluvaiheessa kaiken menevän paremmaksi, mutta
syntyikin varsinainen, hyvinvointivaltion syövä, ilmestyskirjan peto, joka hyödyttää ko. alueiden uusia satoja isompia
ja pienempiä kihoja sekä tietenkin luottamutasoa, jossa lääkärit ja
hoitajat, perinteisen hierarkian tyyliin, ajavat omaa etua jaken
kuolemantuomioita tai tuskaisia hoitamattomuus päätöksiä tavallisille
kansalaisille - kaikessa karmeudessa tulee väkisinkin mieleen Espanjan inkvisitio. Kyseinen soppa ja sen hoitamattomuus vievät kaiken uskottavuuden
suomalaiselta yhteiskunnalta, jos vanhuuden ja sairauden turvan raiskaus hyväksytään päättäjien olan kohautuksella. Sitten jotkut vielä ihmettelevät, miksei tähän maahan synny tarpeeksi lapsia - kuka haluaa lapsilleen nykypäivän surkean opetuksen ja lopuksi sairaiden ja vanhusten epäinhimillisen kohtelun?
Täällä rannikolla saa nauttia jokavuotisista sähköjakeluongelmista yleensä juuri joulun tietämissä. Niin kävi nytkin, vajaa pari vuorokautta ilman sähköä. Suuret kiitokset kaikille palomiehille ja sähköyhtiöiden raivaajille, ketkä selvittivät ja selvittävät vieläkin Hannes myrskyn jäännöksiä. Pelkästään VSV:n alueella noin 7 500 asiakasta jäi paitsi sähköstä: Keskeytyskarttaa seuraamalla selvisi kuin sähköttömien asiakkaiden määrä väheni jopa yön tunteina. Iso kiitos pitkää päivää tehneille väsyneille puurtajille, ketkä yötyöllään palauttivat tilanteen normaaliksi.
Toisaalta ihmetyttää sähkökatkojen yleisyys, jotka eivät ole menneinä vuosina vähentynyt, vaikka jatkuvasti asiakkaille kerrotaan kuinka avojohtoja vedetään säältä suojaan maan uumeniin. Luulisi mainitun johdosta vikaherkkyyden katoavan ja siirtolaskujen alenevan, mutta eipä näin ole käynyt! Joka syksy tuhannet suomalaiset saavat syöksyä henkensä kaupalla kylmään ja myrskyävään yöhön poistamaan linjalle kaatuneita jännitteisiä puita, jotka laukeavat usein taidon lisäksi tuurilla niin, ettei työn tekijälle aiheudu vahinkoa.
Vedetäänkö avojohtoja maan alle siellä, missä se on helppoa eikä siellä, missä se vähentäisi huomattavasti myrskyjen aiheuttamia sähkökatkoja? Näyttää tietenkin esteettisesti tyylikkäämmältä, kun kuntien keskustasta häviävät avojohdot ja tuollaisissa puitteissa kaapeleiden veto maahan lienee edullista. Näin saadaan hyvää jälkeä ja voidaan jopa paperilla näyttää ja kehua, kuinka tehokkaasti saatiin vedettyä linjoja maan alle. Se siis lienee kuitenkin selvää, että siellä missä katkoja oli, on niitä tulevaisuudessakin ja siksi sähkönsiirtomaksuja voidaan perustella jatkossakin.
Lienee aivan selvää, miksi uudenvuodenpuheessaan presidentti ei kehota kaikkia rakastamaan Suomea kuin hän poikaansa tai esitä talouslukuja, saatikka priorisoi näiden pohjalta kansalaisten oikeuksia tai palveluita. Kun on kaikkien presidentti, täytyy ainakin puheissa syleillä kaikkia. Se onkin sitten toinen asia kuinka tämä käytännössä onnistuu, koska arki elämä on ihan eri juttu kuin sen maalailu presidentin puheessa. Jos lompakossa lojuu kymppi ja pitäisi saada, toinen, jotta perhe saisi jostain sapuskaa, silloin ei elokuvat tai teatteri tule juurikaan mieleen - köyhän on helppo priorisoida, mutta mahdoton kasvattaa kulutusta tai välittää ulkopuolisista.
Uudenvuoden puheessa lienee kyseessä kalenterin sanelema höpinä, joka vaikuttaa arjen käänteisiin ja Suomen edellytyksiin välittää lähimmäisestä yhtä paljon kuin koripallovalmentajan aikalisäpuhe muuttaa maailman taloutta. Usea tietää: tätä maata ei pelasteta tuontiporukalla, joka vie enemmän varoja kuin tuottaa niitä yhteiseen pottiin, tällaisen sivuttaminen pistää sapettamaan samoin kuin lähimmäisestä välittäminen, joka käytännössä tarkoittaa, että suomalaisen köyhän tulisi kiristää vyötä ko. porukan ja parempiosaisten vuoksi.
Todetaan sekin, että ei presidentti voi puuttua ko. puheessaan meidän
todelliseen kasvun jarruun, paisuneeseen julkiseen sektoriin, vai miltä
tuntuisi, jos presidentti tokaisisi: nyt valtio ja kunnat antakaa
kenkää! Jumalan siunauksesta lienee jokainen sitä mieltä, jotta, jos
muuta ei ole tarjolla, sitä tarvitaan ja isosti. Toivokaamme kuitenkin, että käsi, jolla Jumala meitä mahdollisesti siunaa, on hellä, eikä hän anna siunauksensa tulla tuta niin, että korvat kansan soi ja posket punoittavat kuin siunaus tapahtuisi suurella voimalla ja avokämmenellä!
Monikulttuurisuus on suuri siunaus ja rikkaus. Mekin saamme suurelta osin kiittää kiinalaisten keksimän paperin hyödyntämistä siitä, että se mahdollisti hyvinvointiyhteiskunnan syntymisen näille nurkille. Myös arjessa saamme halutessamme kohdata mukavia tuulahduksia vieraista kulttuurista. Pizzat,burgerit kebabit ja ruotsalaiset lihapullat antavat mukavan makulisän ateriavalikoimiimme. Harva meistä juomapuolella sylkee lasiin, jossa on sumerilaisten ja turkkilaisten kehittelemää mallasjuomaa olutta. Valinta on sinun, ei olutta pakko ole juoda.
Emmekä me kuulu ainoastaan saama puolelle kulttuurien välisessä tarjonnassa. Juuri Suomessa vieraillut näyttelijä Emma Thompson ylisti karjalanpiirakoita, Kolin luontoa ja sikäläisten ihmisten miellyttävyyttä. Huomioikaamme sekin, että maakuntien Suomen turvallisuus, yhteisöllisyys plus talkoohenki liittyvät meidän kulttuurimme parhaisiin puoliin. Monissa kulttuureissa haluttaisiin omia meidän kulttuurimme mainitut parhaat piirteet, mutta eikö siitä synny melkoinen paradoksi, kun käykin päin vastoin: turvallisuus, lähimmäisestä huolehtiminen jne. katoavat Suomesta?
Kuuluisa lainlaatija herra Hannibal, sama mies kuka intoutui ulkoiluttamaan elefantteja aina Alpeille saakka, halusi turvata kansalle sellaisen hyvän kuin oluen saatavuuden. Niinpä hän kirjatutti lakkinsa, että heidän ketkä myyvät olutta kiskurihintaan tulee hukuttaa. Näin toimi Hannibal, kuka ei isommin kansalta kysellyt kuinka tulee toimia. Entäpä miten oluen saanti turvataan meillä, sitä ei saa myydä ennen yhdeksää eikä myöhään iltaisin. Taisi Hannibal lukea ja toteuttaa kansan tuntoja hiukkasen paremmin kuin meidän, kansan valtaan valinneet, päättäjämme.
Monikulttuurisuus, jonka kansa valitsee vapaaehtoisesti kuin oluen tai pizzan rikastaa elämistä ja olemista. Uudet juoma- ja ruokavaihtoehdot muodostuvat itsestään selvyyksiksi ja osaksi omaa arkeamme. Mutta huomaammeko sitä, että se paras osa meidän kulttuuristamme eli välittäminen läheisestä, lasten kasvatus ja kouluttaminen, huolehtiminen sairaista, vammaisista kuten vanhuksista, katoaa koko ajan ja eriarvoisuus kuten myös turvattomuus kasvavat ja hävittävät tämän vaivalla ja yhteistyöllä luodun kaikista huolehtivan hyvinvointi Suomen!
Jos päättäjämme pitäisivät kansan tarpeista yhtä hyvin huolta kuin Hannibal aikoinaan omiensa oluen saannista, ei täällä kenelläkään olisi hätää. Kaikki lähtee työn kunnioittamisesta ja sen tulosten priorisoinnista, heille kenen turvaksi koko yhteiskunta luotiin eli lasten, vanhusten, sairaiden ja vammaisten tarpeista huolehtiminen. Kun palautamme mainitut kohdat yhteiskuntamme perus tavoitteiksi, se on piirre, joka voi rikastaa useimpia maailman kulttuureja. Jos emme toimi noin, ei meillä ole kohta varaa, kykyä tai halua auttaa muita, siksi suomalainen ensin.
Muttakatsokaapa, mikäjäiYLE:ltärasisminvarjoon. EnsinnäkinPatrian2miljardineurondiilipanssareistaSaksaanja Meyerin Saksan telakanaiesopimus10miljardineuronlaivatoimituksista, käytännössä , todennäköisesti ko. tilasukset tehdään osaamisen ja omistustaustojen vuoksi Turussa. Seikin on huomion arvoista, että miljrdien eurojen laivatilaus tulee EU:n ulkopuoluelta eli parantaa pa. unionin taloustilannetta. Mainittujen sopimusten yhteenlaskettu summaon jotakuinkin samanverran eli 12 miljardia euroa (noin3miljardiapervuosi), mitäedellinenhallitusjätti, eivälttämättömiämaksuja, perinnöksinykyisellehallituksen nelivuotiskaudelle. 18.12taisiollatalousuutistensuhteenSuomentämänvuodenuutistenparaspäivä. Selvämuutosparempaanontapahtunut? SiinäjälleenosoitusmaakuntienYLE:ltäsaamastaarvostuksesta, jokaontodellistarasismiamaakuntiakohtaan.
YLE ajoi ja ajaa maakuntatoimintojaan alas, mutta mihin säästöt käytetään? Tietenkin osa menee apusten avuilla johtajien muhkeisiin palkkioihin, mutta kyseessä lienee ollut ja tullee olemaan maakuntien ja maakuntalaisten työntekijöiden kustannusten uudelleen järjestely eli puhuttanee sadasta ellei suuremmistakin miljoonista euroista. Vastineeksi olemme saaneet ja saamme esim. aamuisin katsoa Oskari Onnisia ja muita samoja, pääasiassa pääkaupunkiseudun naamoja. Vuositolkulla samat naamat hallitsevat ruutuaikaa ja manipuloivat maan asukkaiden mielikuvamaailmaa.
Nämä ruutunaamat, jotka Janne Saarikiveä lukuun ottamatta, väheksyvät suomalaisuutta, kertovat kaikkiviisaan kuinka mm. maakunnissa tulisi elää. Eikö naamojen vaihto sopisi kuvioihoin vai ovatko kyseessä kavereiden kaverit, joille täytyy löytyä nyt leipäja tulevaisuudessa mahtieläke. Joskus puoli seitsemän tuntui hyvältä ohjelmalta, mutta samojen naamojen vetämä tekonaurulla höystetty kavereiden kanssa veljeily alkaa kyllästyttää. Eikö noita iän ikuisesti itseään toistavia tyhjän naurajia ja jututettavien nuoleskelijoita sopisi aika-ajoin kierrättää?
Jos tutkailemme ns. A-ohjelmia, niin ihmetyttää sekin, että muutama toimittaja, joka tekee viikossa vajaan tunnin lähetystä, vastaavat takapiruineen siitä, mitkä asiat nostetaan esille valtakunnan poliittisessa keskustelussa. Kyseiset tyypit tuottajineen ja pomoineen käyttävät melkoista valtaa jo aihevalinnoilla, joissa usein rasismi, jota ei edes juurikaan ole, ottaa merkittävän roolin. YLE:llä löytyy Kalle Haataista, talous-Virtasta jne., ketkä toisivat osaamista plus uutta väriä lähetyksiin - miksei esim. palkittu toimittaja Jessika Aro voisi saada ruutuaikaa, varmasti lähetys imisi valtavasti katsojia?
YLE:llä siis säästetään maakunnissa, kun rahat ovat tiukalla. Silti yksi ruotsinkilisen YLE:n toimittaja syö Suomessa Hesen hampurilaisen ja lähtee selvittämään sen todellista vihreyttä. Toimittaja ajelee lopulta taksilla Ugandassa luu ulkona etsien jotain ja eksyttyään hän soittaa Helsingin yliopistoon Ugandasta toistuvasti kysyen: Mitä mä nyt teen, minne mä nyt meen? Tämä muutaman jaksoa käsittävä noin vartti per jakso sarja toteutettiin 2022 ja ensimmäistä jaksoa oli katsonut reilu 20 000 katsojaa ja viimeistä osaa katsoi enää puolet siitä - tämä kertonee ohjelman laadusta jotain! Siinä laajennettu toteutus rantaruotsalaisen yksikön tomialueesta.
Muutenkin YLE:n toimittajien tekemiset ynnä tittelit voisi perusteluineen aika-ajoin esitellä maksavalle kansalle ja tarpeen vaatiessa heidän tietojaan sopisi päivittää ja leipiintymisen vuoksi vaihtaa tehtävästä seitsemänteen: esim. miksi sama Vedenpää putkahtaa aina Euroviisuissa esiin? Huvittavimman tittelikuvion havaitsin pari päivää sitten, kun NATO-erikoistoimittaja muuttui yhdessä illassa poliittiseksi toimittajaksi. Juttu oli sitä tuttua itsestään selvän jokeltamista, mutta ko. pikatittelistä kuten muustakin 500 miljoonan pakkoveroeuron käytöstä olen kiinnostunut.
Temu vain välittää tavaraa sitä haluaville ollen suora linkki valmistajan ja asiakkaan välillä. Edulliset hinnat, laadukkaat tavarat ja riskitön palautustoteutus takaavat asiakkaiden luottamuksen. Tämä häiritsee EU:n suuryrityksen toimintaa ja niitä suojellakseen unioni ryhtyy toimiin eli nostaa Temun välittämien tuotteiden hintaa. Niin toimii meidän vapaan kaupan unioni, joka väittää pienentävänsä osaltaan maailman hiilijalanjälkeä, mutta käytännössä kasvattaa sitä estäessään kiinalaisten sähköautojen ja energiatehokkaiden yleistymisen Euroopassa.
Jos vertaat Temulle vaihtoehtoista reittiä tulevan aasialaisen tavaran kulkua, niin huomaat helposti niiden hiilijalanjäljissä eron. Ensin joku kansainvälinen suuryritys teetättää tavaraan ja rahtaa sen omaan maahansa, josta se jaetaan eri maiden markkinoille tukkuportaisiin ja niistä edelleen vähittäisliikkeisiin. Tämän jälkeen asiakas käy hakemassa ao. tuotteen liikkeestä. Tavaran kulussa on melkoisesti sen hintaa korottavia vaiheita ja hiilijalanjälkeä kasvattavia käänteitä, entäpä tavaran hävitys, ne suuryritykset siivoavat joissain tapauksissa Afrikan rannoille.
Jos Temun tuote maksaa kympin ja sama tuote kivijalkaliikkeestä haettuna kustantaa sata euroa, jää sinulle 90 euroa käyttää oman kylän yrittäjien palveluksiin parturiin, ravintolaan, liikuntaan, terveyteen jne.. Ja mikä tärkeintä sinun ei tarvitse lähteä kotiseudultasi mihinkään vaan haet tuotteen esim. lähikaupasta ja turvaat näin se olemassaolon. Homma toimii ja hiilijalanjälki pysyy pienenä, toisaalta yrittäjä joka olisi myynyt ko. tuotteen sinulle satasella, ei voi tehdä nyt tiliä ja käydä ostamassa autoa sieltä, mistä hän kieltää sinua tekemästä ostoksia.
Katsokaamme Eurooppaa sata tai muutama sata vuotta sitten. Valkoinen mies kulki maailmalla ja vaihtoi Jumalansa johonkin paikalliseen kasviin, kaivannaiseen tai jopa ihmisiin. Eurooppalaiset lukeutuivat tämän telluksen ylivoimaiseksi herrakansaksi niin taloudellisesti kuin sotilaallisesti. Katsoitpa sitten Afrikkaan, Aasiaan, Australiaan tai Amerikkaan, eurooppalaiset jättivät jälkeensä kammottavan epäinhimilliset ja veriset jäljet. Valikoiden unohdamme ko. historian, taatusti sitä ei unohdeta Afrikassa tai nousevissa Kiinassa eikä Intiassa.
Niin sanottu länsimainen edistyksellisyys, hyvinvointi ja demokratia ovat perustuneet häikäilemättömälle Euroopan ulkopuolisten alueiden hyväksikäytölle ja epäinhimilliselle riistolle. Kun tämä jatkuu vieläkin, niin eurooppalaisten Venäjään kohdistuva kauhistelu lähinnä ärsyttää maailmalla. Jos luulette jonkun muuttuneen maailmalla, niin katsokaa vaikka Netflixin dokumentti Kuluttaja ansa. Se avaa karulla tavalla sen, kuinka siivoamme omat tuotoksemme ja vaaralliset jätteet aasialaisten ja afrikkalaisten murheeksi ja terveyshaitoiksi.
Aivan kuten Trump myös Putin nauraa naisvetoisen Euroopan sokeudelle arvioida omia kykyjään. Meidän päättäjät eivät tunnusta, että olemme teknologiassa jääneet Kiinan ja USA:n jälkeen ja kohta Intiakin pyyhkii ohi; emme pärjää Venäjän asearsenaalille, kun siirrytään alan huipulle. Eurooppa on taloudellisesti velkaantunut ja raaka- aineiden suhteen riippuvainen joko Venäjästä tai Kiinasta, energian suhteen olemme heikoilla ja mikä pistää eniten mietityttämään: Eurooppa yksinkertaisesti kuolee nälkään, mikäli se pistetään elintarvikeboikottiin.
EU:n organisaatio ja päätökset maksavat sen jäsenmaille käsittämättömiä summia syöden eurooppalaisten yritysten kannattavuutta niin, että ne eivät pärjää ilman unionin pykälien karkeaa kiertoa ja ällöttävää viherpesua. Siinä sivussa USA:n loputtomaan puolustukseen luottanut EU syyti pakolla keräämiään varoja aiheuttamaansa pakolaisongelman näennäishoitoon ja tietenkin omien, kilpailukykynsä menettäneiden teollisuuden ja pankkien tukemiseen. Kovimman hinnan tästä politiikasta maksavat EU:n köyhät, sairaat ja vanhukset.
Hyvä esimerkki eurooppalaisesta typeryydestä on ryöstökalastus Afrikan rannoilla. Suuret aluksemme imevät seudun kaikki kalat niin, että paikalliset näkevät nälkää ja kiukuspäissään alkavat vallata kalastusaluksia ja vaatia niistä lunnaita. EU, Suomi mukaan luettuna, lähettää paikalle sotalaivan rankaisemaan paikallisia ja turvaamaan kalastuksen jatkumisen. Se jatkuessa nälkä pakottaa afrikkalaiset jättämään kotiseutunsa. Näin alkoi suurin pakolaisaalto vain siksi, että haluamme tonnikalan ilmaiseksi ja kas kummaa siksi ahven maksaa mahtavasti!
Kun EU laajeni Viroon, siirsivät tekstiilijätit tehtaansa sinne, kun Romania liittyi EU:n, tarjosi se Viroa halvempaa työvoimaa, jonne tekstiiliteollisuus siirtyi, kunnes suuntasi Kiinaan ja lopulta Bangladeshiin eli aina sinne, missä työvoimaa saa halvimmalla. Nyt meidän tekstiiliteollisuus on lirissä kiinalasisten kanssa, koska kiinalaiset keksivät myydä, aiemmin eurooppalaisten yritysten teettämät, vaatteet suoraan tänne kuluttajalle. Nyt EU, vapaan kaupan unioni, haluaa rajoittaa vain kiinalaisten yritysten tänne myymiä tuotteita.
Teknologiassa ne ajat ovat takanapäin, kun kiinalaiset kopioivat ja tuottivat halpaa kopiokrääsää. Honor puhelimet kulkevat alan teknologian kärjessä, samoin kiinalaiset sähköautot edustavat kehityksen kärkeä ja eurooppalaiset alan toimijat turvautuvat kiinasilta ostettuun tekniikkaan tai toimivat kuten saksalaiset eli yrittävät huijata selkeillä valheilla kuluttajia. Miten EU olisi toiminut, jos joku sen ulkopuolinen autotuotantoyritys olisi toiminut samoin. Veikkaan, että hiilijalanjälkeen vetoamiseen vetoaminen olisi aiheuttanut valtavan jeesustelun ja boikotin.
USA:n hoitaessa EU:n puolustuksen ja eurooppalaisten käyttäessä hyväkseen Afrikkaa ja Aasiaa, unioni saavutti taloudellista hyötyä, joka hukkui EU:n byrokratiaa, sen älyttömiin päätöksiin, joista hyvän esimerkin tarjoaa pakolaispolitiikka. EU aiheuttaa pakolaisaaltoja eikä yritäkään poistaa niiden syitä, vaan ottaa pakolaisia vastaan yli oman kantokyvyn - syntyy rinnakkaisyhteiskuntia, jota emme osaa sopeuttaa eurooppalaiseen elämäntyyliin, silti pelkästään pakolaisia saapuu Eurooppaan vuosittain miljoona, puolet jäävät hyväksytysti tänne, entä loput?
Kun Trump toteaa EU:n surkean tilan, kannattaisi täällä katsoa peiliin eikä sanoa Trumpin hävittäneen kaikkea, mitä USA:n ja Euroopan kanssa sovittiin II-maailmasodan jälkeen. Eurooppa ei ole enää millään muotoa sama voimatekijä koulutuksen, teknologian tai talouden osalta kuin maailmansodan jälkeen. On aivan oikein, että joku osoittaa EU:n hulluuden ja lopettaa sen rahoittamisen. Tekeehän se kipeää, kun muutos tulee ja sitä kipeämpää se tekee, mitä kauemmin valtaeliitti ja maanosan busineskerma pitävät väkisin nykyisenkaltaista EU:ta pystyssä.
EU:n taloudellinen tilanne ja riippuvuus energiasta, ruuasta ja raaka-aineista huomioon ottaen johtajiemme kannattaisi hiukan pohtia suhtautumistaan ja sanomisiaan USA:n, Kiinaan ja Venäjään. Otetaan esimerkiksi vaikkapa meidän oma EU-komissaarimme ja hänen puheensa Kiina riippuvuudesta ja siitä irtipääsystä. Kiina päästi irti ja niin tuosta riippuvaisuudesta pudottiin työttömyyteen, Uudenkaupungin autotehtaan ongelmat alkoivat komisaarin tokaisusta, CATL myi osuutensa autotehtaasta ja tuhannet autonrakentajat menettivät työpaikkansa.
EU päättää ryhtyä toimiin, jotta se pääsee asetuotannossa eroon USA-riippuvuudesta. Mitenkähän tämä onnistuu, kun USA:lla ja Venäjälläkin on kymmenien vuosien etumatka aseiden laaduissa? Luuleeko joku ihan tosissaan, että suurvallat lopettavat omien aseidensa kehittelyn ja odottavat EU:n pullonkorkkidirektiivitason valmistelijoiden synnyttävän innovaatioita, joilla aseteknologian jälkeenjääneisyys otetaan kiinni. Päätöksiä voidaan tehdä, mutta niiden toteutus onkin toinen juttu etenkin aseiden osalla, jossa olemme riippuvaisia jopa Israelista.
Kaiken ohessa EU:n edustajat vinkuvat ja vinoilevat joka suuntaan. Ensin Putinin kanssa ei saanut neuvotella, sitten haukuttiin USA, kun se neuvotteli Putinin kanssa ja lopuksi itkettiin, miksi EU jätettiin ko. neuvotteluista ulos. EU ärsyttää kaikin tavoin Kiinaa, USA:ta ja Venäjää pitämällään itseään voimatekijänä. Todellinen fakta on kuitenkin se, että juuri ne maat menestyvät EU:ssa parhaiten, jotka uivat sen enemmistöön nähden vastavirtaa. Onko EU:sta, entisestä vapaankaupan unionista, tullut näennäisinhimillinen ja itsekäs vapaankaupan rajoittaja?
Entä, jos ja kun Ukrainan sota loppuu, mikä on silloin EU:n tai Suomen rooli? USA pitää huolen siitä, että EU:n rooli pysyy mitättömänä jälleenrakentamisen toteutuksesta päätettäessä. Ja entäpä aukeavat Venäjän markkinat? Saksa ja muut rynnivät sinne taloudellisen pakon edessä, mutta entä Suomi? Muisteleeko Venäjän kihot, mitä suomalaiset lausuivat Venäjästä ja laskevatko he kuinka monta venäläistä sotilasta kuoli Lapualla tehtyihin panoksiin? Hyötyykö Suomi harjoitetusta politiikasta vai olemmeko ajaneet itsemme Venäjän silmissä hylkiöksi?
Hajoaako EU Ukrainan rauhan myötä ja jääkö Suomi sinne roikkumaan ikuisena nöyränä maksuhenkilönä vai kannattaisiko innovoida jotain uutta esim. kauppaliittoa, johon kuuluvat pohjolan lisäksi vaikka Hollanti, Itävalta, Iso-Britannia ja Puola. Näistä maista löytyy toisilleen kaikki, mitä pohjoinen voi tuottaa ja ne voivat tarjota esim. Afrikkaan, Etelä-Amerikkaan tai Aasian sen, mitä näiltä ei löydy ja saada vastakaupassa sitä, mitä itse etelästä tarvitaan. Tämä on Suomi ensin ajattelua, mutta näin saadaan oma talous kuntoon ja se on jo jotain!
Maailma elää muutoksen kynnyksellä, mutta yksi asia pitää paikkansa. Suurvallat pitävät huolen siitä, että oikeudenmukaisuutta ei kannata odottaa. Kaikki maailman ongelmat ratkotaan suurvaltojen asettamilla ehdoilla. Meidän täytyy vain myöntää, että USA, Kiina ja Venäjä eivät ole mitään herran enkeleitä, jotka puolustaisivat pieniä maita ja oikeudenmukaisuutta. Hiirulaisen kannattaa olla vinoilematta ja hiljaa silloin, kun elefantit tanssivat voiton tanssiaan, ettei tule vahingossa tallatuksi ja Suomi häviä maailmankartalta kuin naapurimaamme Kirjasalon tasavalta.
