Esko Seppänen muistetaan politiikasta, mutta ei sovi unohtaa hänen toimittaja/kirjoittaja puoltaan. Yhdessä Hannu Taanilan kanssa Esko Seppänen oli melkoinen piikki kapitalistin ja kapitalismin lihassa. Asiat pengottiin pohjia myöten ja kaikki paljastettiin kaiken kansan nähtäväksi. Vaikka Seppänen ja Taanila toimivat ärhäkkäästi ja omapäisesti, heitä ei hiljennetty ja jo nimien maininta jutun yhteydessä takasi lukuarvon kohoamisen huippuunsa. Provosoivasta suorasanaisuudesta huolimatta kaksikko Seppänen, Taanila säilytti välinsä oikeistopiireihin.
Suosittelen kaikkia lukemaan Esko Seppäsen kirjan punapääomasta ja sen romahduksesta. Tuossakin Seppäsen kirjassa paistaa rehellisyys: jos joku on muninut, se kerrotaan pennilleen oikein nimet ja tapahtumat avaten. Omien ruoskiminen, kun totuus niin vaati, ei edesauttanut Seppästä eteenpäin politiikan sisällä, mutta kansalta hän sai tukensa ja istui niin eduskunnassa kuin europarlamentissakin. Syvästi kaipaan Esko Seppäsen räväkkää otetta journalismiin ja epäilen, löytyykö toimittajakunnastamme tai poliitikoista edes hänen toiseen saappaansa täyttäjää.
Sain usein toimittajana jututtaa Esko Seppästä ja parhaita olivat jutun teon jälkeiset tarinoinnit. Niissä Esko osoitti, että hän halusi asiat kuntoon eikä pahaa kenellekään, ei edes ökypohatoille. Seppänen oli inhimillisyyttä ja ystävyyttä korostava ihminen, joka kuunteli ja vastaanotti kapitaalipuolen näkemykset ilman, että syntyi syviä riitoja tai ihmissuhteet tuhonneita palaneita siltoja. Tästä mainio esimerkki löytyy yhteistyöstä Iiro Viinasen kanssa - tässä kiitokset YLE:lle ja Minervalle, joka julkaisi miesten kirjeenvaihdon! Kiitokset Esko Seppänen ja osanotto hänen läheisten suruun.
LINKKI:
Punapääoman romahduksessa Seppänen tuo omien osaamattomuuden esiin. Raha vertaukset oli hyviä.
VastaaPoista