KUIHTUVA MEDIA VIE KANSAA KURJUUTEEN!!!

 

Valtamedia korahtelee kuolemat tuskissaan, siksi se on ostettavissa. Hesarilla ei ole enää elokuvateattereita, ei kioskeja eikä edes toimitaloa, jota myydä tappioiden tasaamiseksi. Jo aikaa sitten Sanomatalo myytiin vierasmaalaisille. Melkoisesti on tuon median mahti muuttunut ajoista, jolloin sen napamies nautti valtakunnan huipulla sellaista arvoa, jotta po. tyyppi talutti koko Suomen talvisotaan. Kun rahaa on vähän eikä tulevaisuuden muutoksiin osata suhtautua realistisesti, ajaudutaan, myös mediassa, tilanteeseen, jossa lopulta kaiken voi myydä, jopa oman uskottavuutensa. Kukaan ei voi väittää, että viime vuosien median tukema politiikka sataisi tai olisi satanut mannaa maakuntien asukkaiden laariin. Elämme sumutuksessa mediamanipuloinnin uhreina. Toisaalta oman pesän siivoamisen voisi aloitta oman kulmakunnan mediakentästä, koska siihen voi vaikuttaa konkreettisesti!

Median murroksesta, jossa printtimedia vajoaa väistämättä ajan haudan pimeyteen, aiheutuu ent. ns. painotaloille ongelmia. Levikit kutistuvat, vanheneviin, miljoonia maksaneisiin, painokoneisiin ei kannata investoida eli lehtitalojen talous ajautuu päivä päivältä tukalampaan ahdinkoon. Paikkakunnilla, joissa ikäihmisten osuus väestöstä pysyy korkeana, kärsii media tilanteesta eniten: lehtiä tehdään halvalla eli tingitään uutisten määrästä kuten tekijöiden laadusta. Joku julkaisu kertoo avoimesti, etteivät sen rahkeet riitä laadukkaaseen uutisointiin. Laadukas uutisointi tai sen puute naamioidaan sanojen tutkiva journalismi taakse. Toisin sanoen kansa ei saa lukea uutisia vaan totemuksia, joissa kerrotaan lumien sulavan keväällä, viljan kasvavan kesällä ja joulun tulevan ennen vuodenvaihdetta. Sivuseikaksi jäävät mediassa asiat joihin kaupunkilainen voi vaikuttaa eli esim. kaupungin talous vaietaan tai taseeseen vedoten valehdellaan mainioksi ja kaupungin tulevaisuus turvatuksi. Todellisista ongelmista katseet käännetään johonkin junahössötykseen samalla tyylillä kuin Neuvostoliitossa ankean elämän ongelmista huomio siirrettiin urheilusaavutuksiin.

Aiemmin meilläkin paikallismedia satsasi tuhdisti uutisiin, jopa ilmestyskertoja lisättiin - kaupunkilaisille tarjottiin oikeaa tietoa ja tuolla tiedolla kaupungissa äänestettiin ja kaupunki kasvoi. Toisin kuin aiemmin, nyt kaupungin ilmoitustulot jms..Merkitsevät niin paljon, että ne jopa ratkaisevat sen, vedetäänkö viimeisen viivan alle jäävän luvun eteen miinus vai plus. Media pitää siis kynsin hampain kiinni kaupungin ilmoitustuloista jms.. Tämä saa lehden tarjoamaan päättäjille ja virkaeliitille jotain. Samoin lehti pyrkii pitämään itselleen myönteisen enemmistön niin tyytyväisenä kuin vallassa. Eniten tästä mediameiningistä kärsii paikkakunnan iäkäs väestö, joka ei seuraa somea, ei lue kaupungin sivuilta pöytäkirjoja. Kun väärät heput häärivät vallassa, media sinnittelee kiikun kaakun pystyssä, samat tyypit pysyvät vallassa, mutta kaupunki kuihtuu, sen palvelut heikkenevät taksojen ja verojen noustessa - UUTISTEN SIJAAN MEITÄ JOHDETAAN MIELIKUVILLA!

RAISKATUN YLEN SÄÄLITTÄVÄT RIPPEET!

 

YLE jos mikä, loi uuttaa nahkaansa menneinä vuosina. Kaikkeen hömppään piisaa rahaa yllin und kyllin, mutta uutisointi yksipuolistuu, kevenee rajusti ja keskittyy ärsyttävän pääkaupunkikeskeiseksi. Aiemmin maakuntaradioiden osaava toimitus piti maakunnan tietoisina sen merkittävistä uutisista, jota höystettiin paikallisella osaamisella esim. historian ja musiikin tarjonnalla tyyliin Tapani Maskula. Nyt varsinais-suomalaiset saavat kuunnella joko porilaisten tai pääkaupunkilaisten hekotusta. Kaikki laatu hävisi maakuntaradiosta: ei kuulu Kallen kantapöytää, pois ovat Lipastit ja Jokisipilät. Tilalla ängettiin: joko PORI, PORI, PORI hössötystä tai kaksi pääkaupunkilaista MINÄ, MINÄ, MINÄ -kiekujaa. Sekin ihmetyttää, miksi maakunta lähetys tulee Porista, jossa ei ole edes paikallisten omistamaa lehteä, kun Lounais-Suomen mediaosaamisen selkeä painopiste sijaitsi selkeästi Turussa.

Maakunnallisen tiedottamisen tarve kasvaa päivästä päivään maakuntalehtien uutisoinnin kuihtuessa ja paikallisradioiden muuttuessa mainosten välissä musiikkia soittaviksi toistensa klooneiksi. Aiemmin tieto kulki, kun jotain tapahtui. Osaavat toimittajat,kuten Lassi Lähteenmäki teki useita juttuja päivässä. Näillä jutuilla höystettiin Juha Ohtosen tai Iiro Andersonin juontamaa maanläheistä VARSINAIS-SUOMALAISTA radio-ohjelmaa, joka kantoi ja piti maakunnan väen ajan tasalla. Nyt meille tarjotaan yksi uutinen PORISTA, sitä toitotetaan lähes kerran tunnissa PORISTA, joten Varsinais-Suomessa alkaa moni sappi PORISTA! Kun YLE:ä ryhdyttiin ohjamaan kohtuullisten kulujen tielle, ei varmaankaan tämä nykyinen maakuntaradioiden alasajo voinut kuulua ykköstavoitteisiin? Ensin Kalle Talonen takaisin ja sitten askel askeleelta taaksepäin maakuntaradioiden toiminnan palautus!

TURUSTA MAAKUNNAN RAHAT JAPANIIN

                                                                        Turku laulaa!

Turkulainen nerous on enemmänkin risti kuin suuri siunaus. Tätä todistaa ikivästi kaupungin hankkeet kuten funikulaari, joka ei toimi tai miljoonien kävelysilta, jonka toimivuutta niin ikään pidetään kyseenalaisena. Maakunnassaan Turku hallitsee valtavalla koollaan Varsinais-Suomen investointeja kuten hankkeitakin. Esim. VARHA:n päätöksenteossa maakuntien valoisat ideat ja ajatukset eivät pääse loistamaan tai edes tuikkimaan turkulaisen älyn pimeiden läpi. Jokainen voi itse poiketa vaikkapa TYKS:ssä toteamassa esittämäni väittämän.

Itse jouduin perehtymään TYKS:n toimintaan ja tekemään omia huomioitani. Rakennus kasvaa, mutta sen vanhimmat osat lienevät nähneet tsaarin vallan ajan. Vanhassa rakennuksessa pääset nousemaan, sinulle useilla kielillä tarinoivalla hissillä ylimpään kerrokseen. Siellä astut pieneen huoneeseen, jossa neljä keuhkosairasta ihmistä yrittää hengittää paksua ilmaa auringon porottaessa suoraan huoneeseen. Niinpä yksi potilaista toteaa: Voitko ottaa pyyheliinan ja kiilata sillä oven niin, että se jää auki ja ilma vaihtuu. Oven suljin/raotusmekanismi ei toimi, on ollut rikki kuulemma jo kauan. Henkilökunnalle sen sijaan täytyy antaa täydet pisteet, joskin ihmetyttää, minne ovat suomalaiset hoitajat menneet, kun yli puolet heistä ovat muualta Suomeen tulleita, mutta liekö tuolla väliä, kun homma pelaa.

Etäisyydet TYKS:ssä ovat valtavia, parkkipaikoilta saattaa joutua kulkemaan satoja metrejä, jotta pääsee haluamaansa rakennukseen. Kuulemma potilaiden operaatiot suoritetaan terveyskombinaatin toisessa päässä, joten potilaita rahdataan trukeilla leikkauksiin, kuvauksiin, kuten muihinkin vastaaviin toimenpiteisiin. Luulisi, että järkevin sijoitus po. operaatioille löytyisi mahdollisimman keskeiseltä paikalta, mutta turkulaiset päättävät ja maakunnat maksavat. Toimivuutta laitoksessa tarjoaa pysäköinti ja sen valvonta. Satoja kenties joku tuhat parkkipaikka imee autoilijoilta rahaa 24/7 2,00€/h, joten pikkubusineksesta ei voi puhua. Maakunnista tulevat vieraat rahoittavat mainittuja parkkitiloja, turkulaiset käyttävät joukkoliikennettä, jota tuetaan verottamalla mm. maakuntien autoilijoita. Luulisi, että VARHA:n hallitus, jonka puheenjohtaja tienaa 69 600€, vpj. 38 400€ ja 3 700€ vuodessa, tai aluevaltuuston, jonka puheenjohtaja kuittaa 9 000€, vpj 3 700€ vuodessa ja jäsen 180€/kokous palauttaisivat maakuntien parkkirahat maakuntaan, mutta kas kummaa, voitot pysäköinnistä valuvat Japaniin Aimo-parkin omistajien taskuun. Toisaalta, jokainen ei turkulainen, hoksaa miksi japanilaiset eivät investoi johonkin funikulaariin tai turkulaisiin siltoihin vaan parkkihalliin, joka tuottaa varmemmin ehtymättömästi kuin kultakaivos!

Linkki:

Sote-päättäjillä hyvät tienestit

YLE PURRAN TAKANA, KOSKA...

YLE pyrkii tekemään kaikkensa, jotta pian käytävässä persujen puoluekokouksessa valitaan Purra uudelleen johtamaan puoluetta. Syy ei piileskele siinä, että YLE:n toimittajat tykkäisivät Purrasta, vaan siinä, että Purran olemus ärsyttää melkoisesti suomalaisia. Purran hännystä nuolevat piirien pikkukihot, kannattavat Purraa, koska näin he toivovat pääsevänsä ylemmälle oksalle puoluehierarkiassa. Totuus on se, että samalla persut pysyy pienenä muutaman prosentin takiaispuolueena, ehkä ensi vaalien alla puhutaan vain 5 prosentin kannatuksesta.

YLE uutisoi kuinka persujen piiritirehtöörit kannattavat nykyisen puheenjohtajan jatkoa. YLE kertoo taustalta löytyvän jopa 100 piirin kärkipään heppua. Mutta mitä tämä otos kertoo muusta kuin noiden kyselyn kohteiden näkemyksestä. Ei mitään, sillä puolueen kannatus on Purran aikana romahtanut kansan keskuudessa. Tuota taustaa vasten tuntuu lähinnä koomiselta, jos joku voi väittää puheenjohtajan hoitaneen tehtävänsä menestyksekkäästi. Onko puheenjohtajan onnistumiselle muuta mittaria kuin puolueen kannatuksen kehitys?

Persut on puolueena sata vuotta jäljessä muita puolueita ja Soini romutti jo yhden kerran sen uskottavuuden, toista kertaa puolueen maine ei voi kestää samaa. Tulevaisuudessa persujen vaihtoehdot löytyvä, joko Purran syrjäyttämistä seuraavassa kannatuksen nousussa tai Purran jatkamisen jälkeisessä kannatuksen romahduksen jatkossa. Mikä voikaan olla YLE:lle makeampi kosto, kuin hävittää puolue, joka uskalsi kyseenalaistaa/leikata pakkorahoitteisen valtamedia superlonkeron toimimisen sen omilla pientä eliittiä hyödyttävillä ehdoilla.

PURRAN PERSUT OMAN TUHON TIELLÄ

Istuvan hallituksen leikkaukset ja Purran ylimielisvastenmielinen tyyli selitellä köyhien kyykyttämistä, syö puolueen uskottavuutta kuin hetulavalas planktonia. Se, että koko kansaa ärsyttävä hallitus ja sen ilkeimmin esiintyvä ministeri nostetaan toistuvasti esiin jollain paikkakunnalla, ahmii kyseisen puolueen vaalimenestystä. Muutenkin tuntuu ihmeelliseltä kuinka nykyinen meno jatkuu ja jatkuu vaikka persujen kannatus laskee ja pysyy alhaalla jäätyneen lehmän hännän tavoin. Puoluekokousta odotellaan suurella mielenkiinnolla ja sitä tekeekö Purra Soinit eli roikutaanko hallituksessa vaikkapa uuden puolueen voimin - jos aiemmin perustettiin sininen puolue, nyt voidaan ennakoida sopivaksi nimeksi sysimusta puolue. Oli, miten oli, niin Purran jatkaessa persut on förbi. Mutta asiaan eli paikalliseen vaalimenestykseen, siihen siis vaikuttaa melkoisesti yhden Suomen inhotuimman ministerin ihannointi ja toistuva esiin nosto juuri vaalien alla.

Puolueen paikallisosaston uskottavuutta murentaa massiivisesti sekin, jos jo toisen kerran sekä perättäisissä vaaleissa expuheenjohtaja asettuu ehdolle toisen puolueen listalla. Mikäli puolueen paikallispuheenjohtaja ei edes usko omaan puolueeseen, on hankala vaatia samaa uskottavuutta äänestäjiltä. On syytä huomioidaan sekin, ettei puolue juuri näkynyt missään kolmeen vuoteen eikä ollut kontaktissa äänestäjiin, näin persupäättäjien sanoma jäi matkalle ja äänet satoivat kilpaileville puolueille. Kun, kaiken kukkuraksi, muutokset paikallisjohdossa tapahtuvat vain muutama kuukausi ennen vaaleja, jää uusille paikallisosaston vetäjille onnettomat eväät suorittaa mahdoton tehtävä. Suosiota tai ääniä ei saa haalittua pelkkää makkaraa jakamalla - paikallispolitiikassa tulee löytyä paikallista sisältöä.

Aivan omaan luokkaan kumpuavasta idiotismista voidaan puhua, kun tutkaillaan persujen vaalikampanjaa ja möläytyksiä ennen vaaleja. Ensinnäkin kaupunginosasta, jossa persuilla on vahvin kannatus, puolueen edustaja uhkaa lopettaa koulun. Toiseksi puolue, jonka ehdokaskaarti kuulu tarjokkaiden iäkkäimpiin, ei mainosta printtilehdessä kuin kerran, mutta kylvää rahaa makkaraan, jota jaetaan muiden puolueiden äänestäjille. Samoin puolue satsaa ikäehdokkaineen someen, jossa mainontaa höystetään, ikäviä asioita korostetaan random playna. Menneet vuodet ja persujen näkymättömyys turuilla plus toreilla oli suurin syy vaalimenestyksettömyyteen. Paikallisvetäjät joutuivat kiireen keskellä ns. tekemättömään paikkaan ja kaikkihan muistaa Linnan lausahduksen: Hosumalla ei tule kuin kusipää mukuloita. Purra vaihtoon ja tuki paikallisvaikuttajille, niin persut nousee ja palaa jytkyjen tielle!

PAIKKAJAKO MENEE AINA OIKEIN, MUTTA...

Mikäli paikat jaettaisiin vastoin lakeja, seuraisi siitä valitus ja oikaisu. Kukaan ei katsoisi tumput suorana, jos paikkoja rohmutaan reilusti ja laittomasti yli sen mitä kannatus sallii. Jokainen puolue pyrkii paikkajako neuvotteluissa käyttäytymään siinä määrin reilusti, että he saavat reilusti itselleen valtaa. Kaikki kynnelle kykenevät pyrkivät tähän, eikä siinä tapahdu mitään kauhisteltavaa tai moraalitonta, kun yritetään tehdä nautakauppoja oman poliittisen voiman ja päämäärien maksimoimiseksi. Vai mitä tapahtuu mainittujen pyhien päämäärien suhteen neuvottelujen edetessä - päämäärillä kalastettiin ääniä, niissä luvattiin kaupunkilaisille jotain ja niillä saatiin kaupunkilaiset vetämään suotuisaan paikkaan punainen viiva tai nyttemmin numero. Vaikka meillä korostetaan henkilöiden osuutta henkilövaaleissa, puolueen/ryhmän roolia ei voi väheksyä, koska se ratkaisee, mitä henkilö sanoo/lupaa, missä hän asuu, ei se keikkuuko päälaella punaiset kutrit tai tähtääkö sinua hänen kasvoistaan siniset silmät.

Neuvotteluissa, mahti paikkaa jahdattaessa, pyritään mahdollisimman tehokkaaseen omien päämäärätavoitteiden eli vaalisanoman toteuttamiseen - mitä merkittävämpi asema, sitä paremmin valtuutettu voi toteuttaa äänestäjilleen antamat lupaukset. Isossa ryhmässä valtuutetut tulevat eri kulmakunnilta kaupunkia, heidän varallisuus- ja koitaustansa poikkeavat, kuten myös työelämän kokemukset. Väistämättä mainitut seikat vaikuttavat annettuihin vaalilupauksiin ja ne voivat aiheuttaa ristiriitaa puolueiden sisällä. Sitä voi pitää varmana, että jo valtuutettujen kodin sijainti ajaa heitä pakostakin eri leireihin, sillä yleensä kaupungin rajalliset varat sysäävät päättäjät tilanteeseen, missä hankkeen tai muun investoinnin toteuttaminen toisaalle, estää investoinnin jonnekin muualle. Periaatteessa oikeiston ja vasemmiston erottaa vahvimmin toisistaan suhtautuminen kaupungin palveluiden tuottamiseen. Useimmiten taloudellisiin syihin vedoten oikeisto painottaa yksityisen puolen käyttöä ja vasemmisto pyrkii toteuttamaan kaupungin palvelut ja muun kunnallisen toiminnan organisaation omilla työntekijöillä. Kun kuvioon lisätään perusyleistys oikeiston halusta kuluja kutistamalla tasapainottaa taloutta ja vasemmiston tavoite parantaa taloutta veronkorotuksilla, alkaa jakolinja isoissa asioissa muodostumaan massiivisen tuntuvaksi.

Päättäjien joukosta löytyy joitakin, ketkä vähät välittävät periaatteista ja heitä, joiden periaatteet sitovat käytännön toimintaa. Kun nämä käytännöt kumpuavat neuvotteluissa pinnalle, nousevat kompromissin kohteiksi päämäärät ja paikat. Lähes poikkeuksetta päämäärät kevenevät ja niistä annetaan periksi, kun toisessa vaakakuppia painaa oma poliittinen asema. Suhteellisen tiheään ajaudutaan tilanteeseen, jossa neuvotteluissa toisaalta saavutetaan valtaa, mutta toisaalta saavutetun vallan käyttöä omien tavoitteiden toteuttamiseksi luvataan vähentää. Näin syntyy viimein konsensus, joka onnistuessaan yhdistää eri osapuolten hyvät asiat kaupunkilaisten eduksi ja epäonnistuessaan, päätännän sujuvuus, taataan mitään sanomattomilla plus äärettömän harmailla kompromissiesityksillä, jotka kuihduttavat kaupungin väkilukua ja ajaa kuntayhteisön taloudelliseen ahdinkoon. Kun tähän vielä lisätään, sopan suuri sattuma, puolueen sisäiset väännöt, voidaan todeta koko homman muistuttavan kissan suhtautumista pölyimuriin: siistiä pitää tulla, mutta tuota äänekästä siistimisvaihetta ei voi sietää. Mainitun neuvotteluprosessin seurauksena, sen enempää kuin kaupunkilaiset eivätkä edes neuvottelijat itse, voi tietää, ketä neuvotelluille paikoille lopulta tulee. Tämän sekamelskan ainoana varmana lopputuloksena voidaan pitää hallintoa, joka ikävän usein takaa kaupungin matalalennon jatkumisen ja lopulta mätkähtämisen taloudelliseen suohon. Katsokaapa valtuuston jäsenten osaamista tyyppi tyypiltä ja katsokaa kuinka he sijoittuvat tulevassa päätäntäorganisaatiossa. Onko kaupunkilaisten etu, jos äänimäärällä saa aseman, johon voitaisiin vaihtoehtoisesti valita alan osaaja - kumpi hoitaa paremmin leiviskänsä?

PAIKANJAKO MENEE AINA OIKEIN

Kunnissa laki tähtää siihen, ettei synny hallitus-oppostio asetelmaa. Puoluetta, joka saa riittävästi ääniä, ei voi pelata ulos hallituksesta, joskin alle hallituspaikan edellyttävän kannatuksen saanut, saattaa päästä hallitukseen, jos löytyy neuvottelukykyä ja yhteistyökykyä. Esimerkiksi sopii ottaa edelliset vaalit, joissa persut saivat kuudella valtuutetulla kaksi hallituspaikkaa, vaikka tuohon olisi vaalimatematiikan mukaan tarvittu kahdeksan valtuustopaikkaa. Samoin vasemmistoliitto sai kahdella valtuutetulla hallituspaikan kahdeksi vuodeksi eli onnistuivat maksimoimaan äänestäjiltään saamansa mandaatin. Kyse on pitkälti yhteistyö- ja neuvottelukyvystä. Jos olet hauskana Veikkona somessa potkinut muita nokkelasti sanan monolla vyön alle ja saanut mielestäsi viimeisen sanan, nyt saatat maksaa hinnan nokkelista sanoista ja jäädä paikanhakujaossa viimeiseksi.

Jokseenkin koomiselta tuntuu ruikutus siltä suunnalta, jossa passiivisesti katsotaan sivusta, kuinka aktiivisemmat tekijät jakavat paikkoja. Paljon ääniä saaneiden tulisi siis jakaa kansan heille antamaa valtaa sinne, minne ääniä ja valtaa ei kansalta herunut - tämä olisi demokratian sääntöjen vastaista mihinkään johtamatonta ja hävettävää nynnyilyä. Jospa vielä tutkailemme mainittujen ruikuttajien osaamista siten, että kartoitamme ne sektorit, jonne he toisivat lisäarvoa ja kykenevät toimimaan vastuullisesti kaupunkilaisten parhaaksi, joudumme aprikoimaan, löytyykö tällaista sektoria eli lautakuntaa jaostoa jne.? Tuskin löytyy, sillä eiväthän passiiviset ruikuttajatkaan esitä mitään, kaupunkia parantavia, rakentavia vaatimuksia - kunhan kököttävät nolona nurkassa ja haukkuvat heitä, ketkä saivat päätösvallan voiman kaupunkilaisilta. Politiikassa ei anneta mitään, kaikki täytyy pyytää tai ottaa!

Paikanjakoneuvotteluissa ratkaistaan vähän paikkoja saaneen porukan painoarvo eli se, onko koko porukalla mitään virkaan tulevana valtuustokaudella. Tarjoamalla oikeita tyyppejä oikeille paikoille, pääsee pienikin poppoo näkyviin ja vaikuttamaan. Jos pienryhmä ei edes yritä tuoda osaamista ja tarjokkaita esiin paikkoja täytettäessä, voi todeta äänestäjien äänten menneen väärän osoitteeseen. Meillä vaikuttaa kuvioihin sekin ongelma, että luottamuspaikkojen karsinnan seurauksena ei juurikaan voida puhua lautakuntia voitavan kutsua asiantuntijalautakunniksi. Ensinnäkin jos yksi lautakunta valmistelee asioita kovin laajalla sektorilla, salibandy, pianon soitto, judo, teatteri, nyrkkeily, nuorisotoimi, jääkiekko, kirjasto, uinti, maalaustaide, koripallo jne., lienee mahdotonta löytää valmistelijaa, joka pystyy vetämään laadukkaasti po. lautakuntaa samoin kuin kaiken tarpeellisen taitavia luottamushenkilöitä linjaamaan valmistelua. Tällaisessa systeemissä jää pienryhmä auttamatta ilman edustusta, kun paikkoja ei riitä edes suuremmille ryhmille ja varsinkin silloin, kun ei edes esitä haluavansa itselleen mitään, vaan jää säälittävän nolona ruikuttamaan kohtaloaan, jonka vaalituloksen mukaan ansaitsee - Uudenkaupungin politiikassa ei saa pyytämättä mitään!

70 TÄYTEEN JUHLAT JUHLITTIIN - ON KIITOSTEN AIKA!

Ikää alkaa olla niin, että luulee tulleensa kokeneeksi ja viisaaksi. Mutta vasta nyt hoksaan, että elämäni oikeastaan alkoi, kun Marjan kanssa sovitimme kulkumme yhteiseksi. Kiitos Marjan ja hänen lapsiensa itsekkääseen elämäni tuli todellista sisältöä. Sisältö kasvoi lastenlasten syntyessä sekä varttuessa. Elämäni täyttyi ikimuistoisista hetkistä ja nyt hoksaan arkeni olleen yhtä mahtavaa juhlaa - olen juhklinut kymmenet vuodet. Marjan kanssa sain elää miltei puolet elämästäni - koimme Gotlannin kesät, Costa risteilyn ylellisyyden, Sisilian Mafia-tunnelman, Madeiran lumituiskun sekä maukkaat paikalliset banaanit, kävimme kymmenissä Feran pesäpallo-otteluissa, nautimme kymmenistä teatteriesityksistä Uudessakaupungissa, Turussa, Raumalla, Tampereella, Jyväskylässä ja Seinäjoella, nautimme kymmenistä konserteista, kesäretkistä, kirppiskierroksista ja jännitimme VIP-katomossa Korihaita kannustaen jne.. Olimme aina yhdessä, paitsi silloin, kun aikani hukkui taisteluun tullimyllyjä vastan, kunpa voisin päättää tuosta ajasta uudelleen ja käyttää sen yhdessä Marjan kanssa Myllymäellä käsikädessä istuen ja kaunista kaupunkiamme katsellen. Koimme myös koronan tuoman taloudellisen romahduksen yhdessä, mutta yhdessä selvisimme siitä - emme helposti, mutta selvisimme kuitenkin.


Nyt en voi muuta, kun kiittää Marjaa menneistä vuosikymmenistä, sillä hän jätti meidät kaikki. Reilut kaksi viikkoa sitten Marja käveli TYKS:in ja viikko sitten hän nukkui pois. Tehtyä ei saa tekemättömäksi ei sanottua sanomattomaksi, joten ajatelkaa sydämellänne ja harkitkaa, mitä sanotte ja teette - ottakaa jokaisesta hetkestä kiinni, sillä jokainen elämän hetki on ainutlaatuinen mahdollisuus ja kun se on mennyt, sitä ei enää koskaan saa takaisin. Kiitos näistä vuosikymmenistä sinulle oma rakas Marjani. Enkä tähän murheellisen kirjoituksen loppuun voi muuta kuin siteerata Marjan lapsenlasta Mioa. Hänen kanssaan muistelimme menneenä vuonna Sairisissa vietettyjä yhteisiä, hänen lapsuus hetkiä. Niistä, aina iloinen ja nauravainen Mio vakavoitui ja totesi jälleen hymyillen: 

OLI NE HYVIÄ AIKOJA!

YLE:n AASITUNTIJAT ja VIIDES ARTIKLA

Muutama vuosi aikaa peruutellen pääsemme Suomen suurimpaan mutupäätökseen eli loikkaan NATO:n sisälle. Nyt voimme todeta silloisien asiantuntijoiden puhelleen uskon varassa, varmaa tietoa heillä ei ollut tulevasta sen enempää kuin papeilla tuonpuoleisesta Paradiisista. Mainittu NATO-ratkaisu syntyi tyyliin 1939: ryssävihaa herkistellen suureen uhoon ja länsiapuun luottaen. Jotkut varoittivat historian toistavan itseään ja heidät leimattiin ryssien kätyreiksi jne., sen sijaan mielipideilmastoa vinoon manipuloineet asiantuntijat istuvat nyt merkittävillä luottamuspaikoilla. Voitaisiinko viimeinkin tutkailla YLE:ä ja muuta valtamediaa sekä niiden motiiveja, kun tiedämme NATO-turvatakuiden kuihtuneen kuin koiran ulosteen paahteisella öljysorapinnoitteella? Ei tietenkään ole asiantuntijoiden vika, jos he toitottavat rajalliselta tietopohjalla tai tavoitehakuisesti paikkansa pitämättömiä näkemyksiä ja harhaisia tulevaisuuden visioita. Vika piilee maamme valtamedian muutamassa päätoimittajassa, jotka tässä tapauksessa avasivat ovet kansan sumutukseen johtaneelle manipuloinnille!

Suomi ajautui tilanteeseen, jossa puolustusmenoja täytyy kasvattaa ja NATO:n myötä asetoimittajan monopooliroolissa häärii USA ja Israel. Joku tokaisee, että ainahan voimme ostaa hävittäjät vaikka Ruotsista, mutta lienee parasta muistaa, etteivät ne hävittäjät lennä ilman amerikkalaisia moottoreita ja varaosia. Puhutaan valtavista yhteispanssarikaupoista Ruotsin, Norjan ja Sveitsin keralla. Kyseessä on CV9030 panssari, jonka alusta tulee Ruotsista MoDon kotikaupungista Örnsköldvikistä ja runko Suomesta HPK:n Hämeenlinnasta ja aseistus Bushmaster II tulee USA:sta Blackhawksin Chicagosta . NATO sitoo meidät monilla tavoin ja rajaa päätösvaltaamme. Mielestäni olisi kohtuullista, mikäli valtamediamme päätoimittajat, joita ei montaakaan ole, pohtisivat yksisilmäisen manipulointiuutisoinnin sijaan aina, joka ikineen kerta vaihtoa JOS! Mitä isommasta asiasta on kyse, sitä järkevämpää on, vaikka kissojen ja koirien kanssa, etsiä vaihtoehtoja eikä markkinoida uskon varassa yhtä ainoaa, kansakunnalle riskialtista, vaihtoehtoa!

MONEN TASON PAIKANJAKONEUVOTTELUT!

Paikkaneuvotteluissahan lähdetään siitä, että ne, jotka saivat eniten ääniä haluavat maksimoida heille kuuluvan vallan ja ne ketkä eivät juurikaan saaneet ääniä, haluavat saada enemmän, mitä he ansaitsevat. Demokratiassa on säännöt, joita noudatetaan ja vahvemman ehdoilla mennään tai demokratia toteudu. Kaksi pientä yrittää olla yhdessä vahvempi tai pieni, lisätä omaa painoarvoaan, liittoutumalla ison ryhmän kanssa, jotta molemmat saavat yhdessä enemmän. Nämä ovat pelin säännöt ja näillä mennään. On koomisen kornia, jos pieni vaatii yhteistyön ja sovun nimissä itselleen jotain, mikä sille ei kuulu. Moinen vetoomus pistää oikein hohottamaan: jonkun kymmenen kertaa enemmän ääniä saaneen tulisi antaa paikkansa siksi, ettei vähemmän ääniä saanut kiusaa häntä tai, että sopu päätöksenteossa säilyy. Mihin tarvitaan jonkun pienen piiparoisen yhteistyökykyä, kun iso voi jyllätä ihan miten lystää esim. perustetaan puheenjohtajisto tms. eikä edes oman puolueen änkyrät, saati pikku pirut tiedä mitä isot päättäjät juonivat ja kuta tulevan pitää. Ja kuvitelkaa ihan oikeasti tilannetta, jossa vaikka paljon ääniä saanut demari, luopuisi paikasta orvon persun hyväksi?

Jos joku väittää ettei paikanjaosta neuvotella, vaan tullaan puhtoisina kuin vasta syntyneet enkelilapset pöytään, niin opuppua haastaa. Jo vaalimainonnassa ja tehtävien jaossa voit nähdä selkeän puolueen sisäisen kilpailun. Jos haluaa merkkipaikan, tarvitaan paljon ääniä ja jos menee tiukaksi, tarvitaan omien ääniä omassa sisäisessä valtaväännössä - näin alkaa kaupankäynti sulle mulle -tyyliin ja tätä kestää kunnes palaset loksahtavat kohdalleen. Kaupan käynnin lopputuloksen huippuesimerkkinä voidaan pitää vaikkapa sitä, että vaaditaan onnistuneesti tiettyä kohtuuttoman merkittävää paikkaa tai sopivalla sumplimisella merkittävän lautakunnan puheenjohtajaksi nousee tapaus, joka ei edes vaaleissa nauttinut kuntalaisten luottamusta niin paljon, että hän istuisi valtuustossa. Varsin usein käy niin, että puolueen sisällä tapahtuva paikanjakokisa jakaa koko puolueen kahteen toisiinsa vihamielisesti suhtautuvaan alhaisesti juonivaan kelmikerhoon eli pahin vastustajasi on oman puolueen toinen valtuutettu. Lähdepäs tällaisessa taistossa antamaan yhteistyön hengessä jonkun kellokkaan paikkaa pienryhmälle, silloin oman porukan sisällä yhteistyö on kaput!

Määrättyjä sääntöjä aktiivisesti hyväksikäyttäen pienryhmä voi saada paljonkin, mutta vetoaminen isomman ryhmän armeliaisuuteen ja yhteistyökyvyn säilyttämiseen, on säälittävän sinisilmäistä. Meillä mennään median luomaan mielikuvaan uskoen, mutta todellinen todellisuus on ihan jotain muuta. Uudenkaupungin huominen ei muistuta paratiisia eivätkä päättäjämme ole Herran enkeleitä. Voitte vaikkapa verrata meidän "toimittajiemme" juttuja Pauli Uusi-Kilposen UutisRauman 23.4.25 sivu 18 juttuun Kalle Leppikorvesta. Siinä nostetaan ikävä asia esille ja kysytään ns. syntipukilta suoria kysymyksiä. Koska olet nähnyt jotain vastaavaa tässä kaupungissa sitten Ukis.fi:n? Mitähän kaupungin johtaja vastaisi kysymykseen miltä tuntuu, kun väki vähenee ja talous romahtaa? Erilainen journalismi ja erilaiset mielikuvat!

POSITIIVISIN MIELIN TULEVAAN NELJÄÄN VUOTEEN!

Kaupunkilaiset päättivät päättäjistä niillä tiedoin mitä media ja some tarjosi päättäjistä ja heidän kaavailuista. Tuo tarjonta itse asiassa karkotti lähes puolet äänestäjistä, mutta meillä ei ole äänestyspakkoa, joten valitut tyypit edustavat valinnan tehneitä kaupunkilaisia ja valitut päättäjät toimivat jo lain mukaan kaupungin kuten luonnollisesti myös kaupungin asukkaiden parhaaksi. Moni on pettynyt ja se saa mielen tummumaan ja tuotetun tekstin tuoksahtamaan katkeran kitkeräksi plus negatiiviseksi. Jos kuitenkin edes odotetaan ennakkouutisia siitä, mitä tuleman pitää, ennen kuin haukutaan valitut päättäjät alimpaan manalaan. Ennakolta haukkuminen ei hyödytä ketään ja lisää vastoin asettelua, joten rohkeasti tukemaan ja motivoimaan päättäjiä päättämän asiat siten, että päätökset hyödyntävät kaikkia kaupunkilaisia niin uusia uusikaupunkilaisia kuin täällä kauan asuneita ja silti täällä yhä viihtyviä uusikaupunkilaisia.

SOINI PERUSTI SINISET - PERUSTAAKO PURRA MUSTAT?

Marinin hallitus oli surkea, mutta sen toistaminen ei paranna yhtään Orpon hallituksen saavutuksia. Samoin Purran ja persujen vaalilupaukset eivät toteudu menneen hallituksen miljardi virheiden kyllästyttävästä kertauksesta. Ikäväksi totuudeksi paljastunee pian se, että Soini olikin vasta maailman toiseksi suurin takinkääntäjä. Valehtelusta seuraavaa persujen sisäistä tyytymättömyydestä voimistuvaa kuohuntaa ja kuplintaa on lysti seurata. Viimeksihän tehtiin historiaa, kun ministerin titteli varmistettiin matkustamalla auton peräloosterissa ja perustamalla uusi puolue. Luovuudeltaan ja huumoriltaan ilkeästi sanomansa sihisevä ja itsekkyyttä huokuva Purra häviää kirkkaasti Soinille, mutta Soini kirjoitti selvät askelmerkit kuinka tilanne kikkaillaan ja tyhmempikin pysyy ministerin pallilla, vaikka kannatus kuihtuisi omien keskuudessa. Mallin mukaan ensimmäiset parivuotta selitellään ja pysytään vallassa parivuotta. Tämän jälkeen manööveri, jonka seurauksena syntyy puolue, joka takaa vallassa pysymisen.

Tietenkin valtion talous täytyy saada kuntoon ja vieläpä mahdollisimman pian - tuskin kukaan on tästä eri mieltä. Taloutta voidaan pistää kuosiin monin tavoin eikä vain köyhiä ja maakuntien asukkaita kyykyttämällä. Meillä löytyy rutkasti turhaa tai ainakin vähemmän välttämätöntä, josta voimme siirtää varoja hädässä olevien elämän tilanteen parantamiseksi. Itse asiassa vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela nosti nämä asiat esille menneissä vaalikeskustelussa. Hän totesi Helsingillä olevan varaa paikata kulttuuri kohdistuvat valtiovallan leikkaukset ja Koskela totesi ettei Helsingissä ole terveyskeskusmaksuja. Kuinka voi käydä niin, että kulmakunta, jossa sijaitsee pääsääntöisesti vain omistusta ja hallintoa, pärjätään paremmin kuin siellä, missä Suomen vientiteollisuus toimii ja elintarvike tuotanto tuottaa yhteistä hyvää ja kustantaa hallintoa ja omistajien posaa? Siinä tarjoutuu yksinkertainen oikeudenmukainen oikaisu mahdollisuus syntyneen vääryyden poistamiselle, mutta tarttuuko siihen ja palautuuko usko persuihin.

TÄSSÄ ESIMERKKI: HYVÄSTI HYVINVOINTI-SUOMI!

Suomi on rikkaampi kuin koskaan, koskapa yrityksiä ja niiden työntekijöitä on enemmän kuin koskaan, samalla kertyy verotuloja enemmän kuin koskaan. Näin kertyneillä varoilla taataan hallintokuvio-Suomen toiminta. Sen tarkoituksena lienee kattaa Suomen historian paras sosiaaliturva työtätekevälle tai tehneelle suomalaiselle sekä pitää huolta heistä, keiden omat eväät eivät yksin kanna elämän polulla kulkemista muiden tahtiin. Tätä yhteiskunnan turvasysteemiä pyörittävät ennätykselliset virkahenkilöiden monikerroksiset legioonat, joten siltäkin osalta pullat ovat paremmin uunissa kuin kertaakaan hyvinvointi-Suomen historiassa. Kuvion luulisi olevan äärettömän mainiossa kunnossa ja rahaa löytyvän jokaisen pulaan joutuneen suomalaisen tilanteen auttamiseen. Niin sitä löytyykin, mutta hiukan eri tavoin kuin äkkipäätä äkkäisi.

Jo iäkkäämpi kaveri pyöritti ravintolaa, joka kitkutti kymmenet vuodet siten, että paras tili tehtiin pikkujoulujen aikana. Palkat yrittäjä maksoi aina ajallaan, samoin lainat ja vuokrat, kuten vakuutusmaksutkin tuli hoitaa ajallaan, mutta verottaja sai odottaa maksujaan aina pikkujoulusesonkien tuottoihin saakka. Tuolloin myös yrittäjälle ja hänen perheelleen jäi mukavasti muutakin kuin voita leivän päälle. Näin yritys pyöri, sen työntekijät rakensivat asunnot ja kasvattivat saamillaan palkoilla lapsensa. Kaikki olivat tyytyväisiä, jopa verottaja, joka oli oppinut yrittäjän hoitavan veroasiat kuntoon   joulukuun loppuun mennessä. Sitten kävi niin, että tuli korona ja sen varjo muutti kaiken. Vaikka lainat olivat maksettu, täytyi rahaa löytyä vakuutusmaksuihin vuokriin ja veroihin, joita pikkujoulut eivät nyt pelastaneet. Tilanne oli mahdoton, lehtien mukaan yhteiskunta jakoi apuja europarlamentaarikkojen pitämille blogeille, huutokauppakeisareille jne., mutta po. yrittäjä ei saanut mitään ja häneltä kaikki jäi maksamatta. Mies ei saanut yhteiskunnalta mitään huomioita tai tuo oli väärin, yhteiskunta lähetti hänen luokseen ulosottomiehen eli yhteiskunta huomio yrittäjän omalla tavallaan.


Yrittäjän mieli mustui vastoinkäymisistä ja koettelemuksista. Onneksi hänen lapsensa oli lähtenyt jo maailmalle ja vaimokin nousi krematorion piipun kautta osaksi maailmankaikkeutta. Jokainen tuleva puhelu, ovikellon soitto sai yrittäjämme säikähtämään - meni unet, häipyi hymyt. Lopulta kaveri kääntyi ahdingossaan ammattiauttajan apua, sai kuuntelijan kera purkillisen pillereitä. Kuuntelu ja pilleri olivat vain hetken pakotie, mutta ne eivät poistaneet arjen kasvavaa sisäistää tuskaa ja ahdistusta. Siksipä yrittäjä päätti kokeilla: otetaanpa koko purkki kerralla ja vaihdetaan kerrosta. Niinhän siinä kävi, ettei kerroksia vaihdettu muuta kuin sairaalan suuntaan. Siellä entinen yrittäjä sananmukaisesti makaa sängyssä vaipat jalassa, nykii, pärisee ja kuolaa puserolle. Mutta saipahan hän viimeinkin yhteiskunnalta jotain ja todella paljon ja arvokasta, ensin viikkotolkulla tehohoitoa 3 500€/vrk ja tämän jälkeen kallista erikoissairaanhoitoa eli sadattuhannet eurot kulutettiin yrittäjän lähes tiedottoman tilaan ylläpitämiseen - olihan se arvokasta ainakin sinulle, minulle ja hänelle, mutta tätäkö sinä tai minä pidämme arvokkaana elämänä/kuolemana?

RADIOSTA LAUTAKUNTAAN!

Mainittakoon radioajoista vielä muutama juttu, silloin vain ehdokas, sittemmin tuleva kansanedustaja, puolueenpuheenjohtaja sekä ministeri Ville Itälä kuului vakiovieraisiimme. Ikuisesti muistan joululähetyksen, jossa joulupukkina vieraili Antti Kotilainen ja terveiset eduskunnasta toivat Helena Vartiainen ja Mikko Immonen. Juhannus lähetyksessä keskeinen rooli oli Turun jääkiekkoväellä ja Johannes Virolainenkin pääsi ääneen eli aika hyvin politiikka ja alan vaikuttajat nousivat esiin radiossa. Murheellisista hetkistä muistuu mieleeni autotehtaan massiiviset irtisanomiset. Esa Kerkolan kanssa pohdittiin kuinka ikävä asia käsitellään ja ratkaisu oli seuraava: Ensin lähetyksessä kertoi pankinjohtaja J.P. Nieminen ettei kenenkään lainoja sanota irtisanomisten/lomautusten vuoksi irti, seuraavaksi Esko Halivaara valoi uskoa ja jaksamista kaupunkilaisten arkeen; tätä seurasivat autotehtaan edustajan ja pääluottamusmiehen kommentit. Tapahtuneeseen nähden "Uudenkaupungin musta päivä" hoidettiin tyylikkäästi. Tätä seurasi irtisanottujen aseman parantaminen kaupungin yhteisin toimin kaupungin ja autotehtaan kesken - yhteishenkeen ja vallitsevaan, ongelman selättäneeseen, ilmapiiriin vaikuttivat ratkaisevasti mm. Helena Vartiainen, Seppo Nikula ja Kari Koski.

Median palveluksessa en mennyt politiikkaan osallistujana mukaan, se olisi vienyt uskottavuuden toimittajan työstäni. Lopetettuani toimittajan kokopäivätyöt kirjoitin enää pakinoita Koivusipilän Mikon ja Rake Tähtisen perustamaan lehteen, sekin hiipui pian, kun jääkiekkokirjoitukseni ei miellyttänyt raumalaisia, jotka painoivat poikien lehteä ja taisivat omistaakin sen. Tuolloin lähdin, ilman suunnitelmia,vaaleihin mukaan ja yksi vaalilause jäi ihmisten mieliin: Äänestä Javaa tai se tulee uniisi! Rannalle jäin, mutta yllätyksekseni minulle soitti Helena Vartiainen, kysyen minkä lautakuntapaikan haluan - tuolloin SDP oli se puolue, joka piti pienten valtuustoryhmien puolta. Mainittuna aikana oli myös nykyistä paljon useimpia lautakuntia, joissa useita jäseniä. Aikoinaan tarjoutui kuntapäättämisestä selkeä tie lautakuntien kautta eteenpäin kohti valtuustoa. Kuvio oli toimiva ja jäsenet tekivät tietämyksellään lautakunnista todellisia asiantuntijalautakuntia. Aloitin nuoriso- ja liikuntalautakunnassa.

Väännyin Mörneen elämäni ensimmäiseen kokoukseen kunnallispäättäjänä, kun puheenjohtajana toimi Jarmo Segerros, valmistelijoina Tuija Suominen ja Inkeri Parviainen. Lautakunnan jäsenistä mainittakoon Birgitta Runola, Nina Jefimoff, Mikko Siivonen ja Markku Varjo, joten liikunnan osalta lautakunnalta löytyy rutkasti asiantuntemusta. Ensimmäisestä kokouksesta muistan kollegalta saamani kommentin: älä koko ajan puhu, tehdään niin kuin virkamies haluaa, että päästään kotiin. No eihän kyseessä ollut sen isompi asia kuin tekonurmi. Mainitut kokoukset sisälsivät paljon keskustelua ja etenkin Siivosen ja minun perustelut sisälsivät runsaasti vahvoja sanoja, joiden käyttöön osallistui myös Birgitta Runola. Etenkin Siivosen kanssa oltiin usein eri mieltä asioista, mutta myös yhtä mieltä sellaisista jutuista kuin tekonurmesta, jäähallin ja uimahallin remonteista sekä monitoimihallista. Mikä olisikaan kaupungin tilanne nyt, jos hallitus olisi noteerannut lautakunnan päätökset ja menestyksellisesti esittänyt ne valtuustolle, no saatiinpa sentään hiihtoputki - oikea suomalaisen liikuntabusineksen äiti. Yleensäkin mainitun lautakunnan aikana oli saavutettu uusikaupunkilaisen liikunnan huippu: kaupunki ei enää maksanut palkkaa kahden seuran toiminnanjohtajille, jääkiekko valui alas Mestiksestä, koripallossa ei pelattu enää mitaleista saati mestaruudesta, pesiskoulut hiipuivat, ei ollut miesten joukkuetta maakuntasarjassa, jalkapallo romahti, Vakkaliiga loppui, ei ollut kahta seurajoukkuetta ja kentät jäivät tyhjiksi jne.. Tulevaisuuden kannalta päätökset kävivät kalliiksi ja Uudestakaupungista tuli urheilukaupunkina anteeksipyyntö!

PÄÄTÖS - KAIKKIEN MAHALASKUJEN ÄITI

Jonkun toiminnan, joka vie paljon elon hetkiä,minun tapauksessa reilut parinkymmentä vuotta, saattaa päättää usein eri tavoin. Minun tiedostamaton/tavoittelematon valintani oli todellinen mahalasku, mutta toisaalta onpahan mahaa mille laskeutua. En lähde vaaleja selittelemään enkä kohtaloani ruikuttamaan, kiitän äänestäjiäni ja heitäkin ketkä eivät äänestäneet minua - äänestysprosentti nousi. Nyt minulla on aikaa keskittyä johonkin vallan muuhun kuin kaupunkimme päätöksentekoon liittyviin taisteluihin, jotka, jos vanhat merkit pitävät paikkansa, tulisin häviämään. Suurimmat kiitokset uusille tutuille joita politiikka tällä valtuustokaudella synnytti! Jospa käyn pienen kertauksen mukana olosta paikallispolitiikassa. Nostan asioita esille ulkomuistista, joten tarkempaa tietoa ajan hengestä ja tyylistä löytyy blogeistani: sinisten silmien takaa ja tästä blogista. Ja luonnollisesti voit käyttää kommenttiosiota, mikäli joku asia jää liiaksi unholaan tai painotan asioita väärin.

Ensimmäisen uusikaupunkilaisen blogin pisti pyörimään Rake Tähtinen, tämän jälkeen oli minun ja Joni Lohimiehen vuoro, seuraavaksi blogin laittoi pystyyn Harto Forss. Alkuun blogit olivat kommenttiosuuksiltaan varsin alatyylisiä: alapäätä viljeltiin teksteissä, lajitovereita homoteltiin, moni otti huikan poikineen ennen kirjoitusta ja se vaikutti tekstiin. Tämän seurauksena osa blogeista muuttui vapaan kommentoinnin sijaan sellaisiksi, että niissä käytettiin blogin pitäjän ennakkokontrollia. Itse en tähän lähtenyt ja siitä seurasi hyvän tavan vastaisten kirjoitusten poisto ja näitä saattoi olla jopa kymmeniä saman viikonlopun iltoina. Blogit olivat uutta ja se uutuus viehätti, inhotti ja kirvoitti valituksia aina Aviin ja syyttäjälle saakka. Uusikaupunki ja etenkin Juha Aaltonen ja allekirjoittanut ylitti uutiskynnyksen useasti, joskin nyt täytyy todeta se, että itse uutisten aihe eli yleisimmin tutkintapyyntö, ei koskaan johtanut edes ensimmäiseen oikeuskäsittelyyn.

Minun henkilökohtainen aktiivinen osallistuminen paikallispolitiikkaan tapahtui radiossa, joka sijaitsi silloisen Jarkon valinnan, nykyisen Askondin kahvion yläkerrassa. Radion ensimmäinen poliittinen keskustelu käsitteli tuolloin konkurssin tehnyttä kaupungin omistamaa telakkaa. Ohjelmasta tuli melkoinen pannukakku, koska kumpikaan telakan toimitusjohtaja ei saapunut paikalle. Ainoastaan Helena Vartiainen, Risto Ahonen, Jukka Hakala ja Reijo Mattila osallistuivat telakkakeskusteluun. Tuolloista radiota siteerattiin melko usein isommissa medioissa, koska jututettavina olivat esim. pääministeri Aho, ulkoministeri Väyrynen ja Veikko Vennamo, Aarne Saarinen, Johannes Virolainen, Johannes Virolainen, Risto Kuisma jne.. Radiosta, joka oli toisi suosittu ei tässä tämän enempää ja jos jotain kiinnostaa, Harri Moision kirjassa Uudenkaupungin radiosta ja toimintatavoista on hyvä puolueeton kuvaus. Tässä yhteydessä on kohtuullista kiittää entisiä Uudenkaupungin Auran Aaltojen äänessä olijoita: Esa Kerkolaa, Harri Moisiota, Mikko Koivusipilää, Jami Liukkosta, Sami Kurosta, Pete Poskipartaa, Dj. Tommia ja koripalloselostaja Jussi Tapiota, jatketaanpa tästä prologista tuonnempana!

KATSE PÖYTÄKIRJOIHIN ja EILISEEN sitten SUUNTA HUOMISEEN!

Pohtikaapam miksi jotkut kehottavat unohtamaan menneet ja keskittyä tulevaisuuteen? Tuntuu kuin äänessä olisi huijarikauppias, joka pyrkii kääntämään huomioisi pois jostain ikävästä vain siksi, että saisi peitettyä ne jollain houkuttelevilla lupauksella, jotka tulee unohtaa, koska nekään eivät toteudu. Totuus löytyy historiasta ja teoista eikä katteettomista lupauksista - jos se ei toteutunut eilen, mikä luvattiin toissa päivänä, niin miksi uskoisit, että saman tyypin tänään antama lupaus toteutuisi huomenna - historia löytyy pöytäkirjoista ei lehdestä! Oma paikallislehtemme hoiti nämäkin vaalit vähintään kyseenalaisella tavalla eikä voida puhua vähäisestäkään tasapuolisesta kohtelusta, mutta viimeistään nyt on aihetta viedä paikallisuutisointi Julkisen sananneuvostoon arvioitavaksi.

Viime vaaleissa äänestysprosenttimme jäi alle 50. Kyseessä on kammottava signaali päätöksentekoomme kohdistuvasta uskottavuuden puutteesta. Harkitse ja valitse ehdokas ja jos sellaista ei löydy, jätä vaikka tyhjälappu. Sellaiselle paikkakunnalle nauretaan, jossa nukkuvien puolueeseen kuuluu yli puolet väestöstä

TARKENNUS ALOITTEESEENI RAUTATIESTÄ ja ELÄKELÄISTEN TYÖLLISTÄMISESTÄ

 

Aloitteistani on julkaistu ihmeellisiä tulkintoja, jopa kolmasti paikallislehti on sallinut tämän tapahtua kuulemma kolmasti. Kyseessä on äärimmäisen ikävä tapa vaikuttaa vaalitulokseen. Siksi oikaisen asian tässä lyhyesti: sisämaan vientiteollisuus on lähtenyt vahvaan nousuun ja sen pullonkaulaksi on muodostumassa Suomen nykyinen satamiin vievä rautatiekapasiteetti, jota lisää Saimaan kanavan sulkeminen. Esitinkin Uudenkaupungin sataman tarjoamista uudeksi vientikohteeksi sisämaan kansanedustajille ja vientiteollisuuden edustajille. Nyt rautatie tulee jo Euraan saakka, joten sen rakentaminen Laitilan kautta helpottaisi sisämaan vientiteollisuuden asemaa, maan taloutta eikä vaatisi kuin kysymisen vaivan. Meidän on täysin turha odottaa turkulaisten tai satakuntalaisten kansanedustajien apua satamamme vilkastuttamisessa saati muussakaan Vakka-Suomea eteenpäin vievässä hankkeessa - muistakaa Laitilan 8-tien risteyksen käänteet ja hankkeen siirtyminen Eurajoelle. 

Turkulaiset ja satakuntalaiset kansanedustat eivät halua Uudenkaupungin satamasta kilpailijaa Raumalle, Turulle ja Porille. Rata Uudestakaupungista olisi suorin ja nopein tie satamaan Hämeen ja Keski-Suomen vientiteollisuudelle lisäksi kyseessä on selkeä huoltovarmuutta parantava yhteys. Ja kuten on usein tullut todettua, Katanpään tykin turvaava reitti Uudenkaupungin satamasta on Suomen lyhyin vesitie länteen. Meidän kannattaisi nostaa mainittu hanke julkisuuteen jo senkin takia, että muualla huomattaisiin Uudenkaupungin olevan elossa, vireä ja muutakin kuin autotehtaan varjossa torkkuva pikkukaupunki. Täällä on hyvät puitteet elää, kasvattaa ja jalostaa, tätä täytyy julistaa maailmalle - olemme jo nukkuneet ohi vihreän vedyn ja vihreän ammoniakin hankkeiden.

Uuteenkaupunkiin rekrytoitiin juuri kymmeniä filippiiniläisiä työntekijöitä eli meillä vallitsee ja kaupungin kehittämistä hankaloittaa työvoimapula, siksi esitin eläkeläisten huomioimista työmarkkinoilla. Luonnollisesti haluan kaikkien työllistyvän. Se on kaikkien meidän etu jokainen täällä tienattu euro jää pyörittämään omaan elinkeinoelämää ja parantamaan niin yksityisiä kuin julkisia palveluita. Ketään ei saa syrjiä, mutta eläkeläisissä piilee voimavara, joka kannattaa noteerata etenkin juuri täällä, jossa työntekijöistä on melko suuri pula!

TARKAN EURON ja LUOVUUDEN AJAT EDESSÄ!

Tulevaisuus näyttää valtion talouden osalta ankealta. Edellisen hallituksen syyttely valtion talousongelmista on turhaa, kuten sekin, että nykyisellä hallituksella ei ole eväitä tai edes haluja parantaa maakuntien asukkaiden elämistä. Kuntavaaleissa valitaan päättäjät, jotka mahdollisimman realistisesti sopeutuvat siihen taloustilanteeseen, minkä valtiovalta meille tarjoaa. Realismi on tulevaisuutta kuvaava sana, siihen eivät sovi huuhaainvestoinnit eivätkä apaattiset kuoliaaksi säätäjien mustamaalaukset. Edessä ovat tarkan euron ja luovuuden ajat!

1.) Ensinnäkin katsotaan tulevaisuuden talousraamit pahimmillaan ja parhaimmillaan. Talouden tunnusluvut muodostavat perustan, jolta lähdetään viemään Uuttakaupunkia, kohti tulevaisuutta.

2.) Kartoitetaan välttämättömät investoinnit esim. kadut, liikenneturvallisuus, kiinteistöt ja kaupungin muun lakisääteisiin toimintoihin liittyvän omaisuuden tila, kuten turhasta omaisuudesta eroon pääseminen. Samalla, vain ja ainoastaan kaupunkilaisen näkökannasta katsoen, selvitämme kaupunkiorganisaation he jäsenet, ketkä käytännössä ja realistisesti pystyvät suoriutumaan edellä mainituista haasteista. Samalla aavamme Laitilan kanssa keskustelut mahdollisen yhteistyön kautta saavutettavista henkilöstö/kalusto/investointi säästöistä.

3.) Tulevaisuuden, ei lakisääteisiin, investointeihin tähtäävän laajan arviointiryhmän perustaminen. Ryhmä pohtii kaupungin nykyisiä kipupisteitä, niiden korjaamista ja mahdollisuuksiamme kasvattaa kaupunkimme joko verotuloja, valtionosuuksia tai vastaavia esim. sataman, kuten kiinteistöjen ja maa-alueiden parempi hyödyntäminen. Tutkailemme rehellisesti/avoimesti, mikä meillä tehtiin paremmin ja mistä löytyy tekemisessämme petraamista ja miltä osin tekeminen ja tekijät täytyy uudelleen kouluttaa, motivoida tai korvata.

Noihin toimiin sitoutuneet luottamushenkilöt valitkoon keskuudestaan johtajiston. Nämä impulsiiviset: hei pannaan heti huomenna miljoona euroa henkilöliikenteeseen, joutavat Turun ratapihalle ajelemaan resiinalla rinkiä - siellä he ovat pois todellisten ja vastuullisten, kaupunkilaisille parempaa haluavien, päättäjien jaloista. Samaan resiinaralliin voivat lähteä myös he ketkä ovat tuhonneet valtuustomme keskustelukulttuurin tekemällä siitä näennäisyksimielisen hymistelyn tyyssijan. Nyt tarvitaan uusia otteita harmaan päätännän kirkastamiseksi eli meiltä puuttunut yhteistyökykyinen vastuulliseen talouden ja luovuuden yhdistelmä. Vanha sulle - mulle hallituksen pöydästä hyvään virkaan ja muuta kuvottavaa -aika tulee jättää taakse ja tähdätä realistisin ottein kaupunkilaisille nykyistä runsaasti enemmän ja paljon parempaa tarjoten.

LUOVUUDELLA PAREMPI HUOMINEN!

 

Jos jatkamme tyylillä, jonka seurauksena muutkin kaupungit/kunnat ovat ahdingossa, niin tuskinpa pääsemme ahdingosta. Juuri tähän perustuvat kaikki ennusteet, joten tyylin täytyy muuttua. Jos haluamme pärjätä muiden kaupunkien/kuntien joutuessa syvemmälle lamaan pyörteisiin täytyy meidän kehittää rohkeasti jotain valtavirrasta poikkeavaa eikä hukkua muiden mukana. Kaiken ratkaisee luovuus ja ennakkoluulottomat ulostulot. Meiltä löytyy molempia, joten valmistelijoiden on tartuttava kaupunkilaisten ideoihin, hehän onnistumiset ja epäonnistumiset maksavat kuten myös valmistelijoiden palkat. Valmistelijat valmistelevat ja päättäjät päättävät, jos tämä kuvio ei toteudu, täytyy päättäjien vaihtaa valmistelijat. Junahössötyksen sijaan, meidän tulisi keskittyä asukkaiden viihtyvyyteen ja on hienoa, että intoa ja kapasiteettia uudistuksiin tarjotaan ihan avoimesti. Tässä loistavia ideoita tämän blogin kommenteista:

1. Velvoitetaan arkkitehti järjestämään Mältinkallion murheellisten raunioiden purku.

2. Puretaan järjetön ryhmärakentamisvaatimus Janhuanniemen tonteilta ja myydään ne yksitellen normaaliin tapaan.

3. Puretaan tai ainakin velvoitetaan rakentamaan valmiiksi virolaisten telkänpöntöt Janhuanniemeltä.

4. Puretaan huonokuntoiset kaupungin vuokratalot. Jos loput eivät kela-asukeille kelpaa, niin muuttakoot pois.

5. Puretaan Esko-Holvin talo ja siirretään sieltä toiminnot raatihuoneelle (joka ei tietenkään ole mennyt kaupaksi).

6. Laitetaan loput myytävät kiinteistöt järkevästi välittäjälle, jolloin ne saisivat näkyvyyttä ja saattaisivat jopa mennä kaupaksi. Tämän huutokauppahulluttelun hyöty on nähty. Jos ei kauppa käy, puretaan.

7. Varmistetaan järkevillä ja sanktioilla ehdoilla, ettei tulevien tonttikauppojen kanssa käy kuten edellisten.

8. Myydään alennettuun hintaan kaikki vanhat edelleen vapaana olevat omakotitontit.

9. Etsitään ulkomailta kumppani, joka olisi valmis rakentamaan Ugista pakettimatkailukohteen. Täältä on hyvät retkimahdollisuudet saaristoon, maaseudulle, Turkuun, Raumalle, jne. Hyvät puitteet myös kaikenlaiselle urheilulle.

10. Lukion on ehdottomasti erikoistuttava johonkin, sillä saadaan lisää opiskelijoita kaupunkiin.

11. Tuodaan bussilasteittain eläkeläisiä Turusta, porista, Tampereelta tutustumaan asumisolosuhteisiimme ja tapahtumatarjontaamme. Ja pidetään tuolloin esittelyssä vuokrattavat ja myytävät kohteet, sekä vapaat seniori- ja palveluasunnot.

12. Plarin mukaan Wintterissä ei erityisopetuksen tilat toimi. Mitäs jos Pyhämaan rauhalliseen ympäristöön perustettaisiin pari erityisryhmää? Kulkevat ne bussit niinkin päin.

Saa jatkaa!

JÄTIN PARI ALOITETTA : JUNASTA - IKÄIHMISISTÄ - KUULOVAMMAISISTA

Valtuutokausi lähestyy loippuaan ja kuten aiemminkin, jätin nytkin muutaman valtuustoaloitteen, joiden tavoitteena on kehittää kaupunkia ja siten parantaa taloutta, jotta meillä on millä rahoittaa ja parantaa kaupunkimme palveluita. Muistakaa vierlä sekin, minkä vuoksi kunnallinen tapa toimia aluksi luotiin:

Aloite 1.): Rautatieyhteys suoraan Laitilan kautta sisämaahan

Uudestakaupungista on Suomen lyhyin meritie ns. länteen. Kannattaisiko meidän ottaa yhteyttä elinkeinoelämän vaikuttajiin ja kansanedustajiin Hämeessä,Keski-Suomessa ja Savossa sekä tarjota heille Uudenakaupungin satamaa vaihtoehdoksi nykyisille vientiväylille? Tämä edellyttäsi rautatien rakentamista Uudestakaupungista Laitilan kautta Euraan, jonne jo on rautatieyhteys. Mainittujen seutujen ja huoltovarmuuden kannalta Suomessa ajetaan huonompiakin investointeja, kuten tunnin juna Turusta Helsinkiin, joten uskon hankkeen herrättävän laajempaa kiinnostusta ja muuttuvan sen kautta realistikseksi.

Esitän, että yhdessä Laitilan päättäjien/valmistelijoiden kanssa ryhdytään valmistelemaan Uudestakaupungista Laitilan kautta sisämaahan rakennettava rautatieyhteyden toteuttamista!

Aloite 2.): Eläkeläisten ja kuulovammaisten parempi huomioiminen

Uudenkaupungin väestöstä huomattava osa lukeutuu eläkeläisiin. Näistä merkittävä osa lukeutuu työkykyisiin. Työllisyys palvelujen siirryttyä kaupungille, kaupungin suurin väestöryhmä tulisi noteerata työvoiman rekrytoinnissa. Työurasta eläkkeelle siirtyneille työelämän rutiinit eivät ole ongelma, kun vielä huomioidaan pienenkin tulon lisäyksen vaikutus usean pieneläkeläisen tuloihin, voidaan heidän aktiivista rekrytointiaan pitää vetovoimatekijänä kaupunkimme kannalta eli puhutaan win-win-win-win tilanteesta työnantaja-työntekijä-kaupunki-palveluyrittäjä!

Esitän eläkeläisten huomioimista rekrytoitaessa väkeä yritysten palvelukseen. Samalla esitän, että valtuustonkokoukset esitetään joko viittomakielellä tulkattuna tai tekstitettynä netissä.

LAMAN SELKÄ TAITTUU - KASVU TURVATTAVA

Viimeisestä kasvukaudesta ei jäänyt isommin käteen siellä, missä tehtiin työ silloin laman selän katkaisemiseksi. Suomi elää vientiteollisuudesta ja muistanette Suomen vientiteollisuuden kannalta merkittävimmän paikkakunnan Uudenkaupungin tuolloiset käänteet. Pienen kaupungin auto/akkutehdas työllisti parhaillaan lähes ellei peräti yli 5 000 työntekijää. Huomattava osa tuon porukan lakisääteisistä palveluista jäi pienen kaupungin ja sen asukkaiden kustannettaviksi, vaikka ani harva heistä maksoi työstään palkkaa Uuteenkaupunkiin. Yhteisöverojen kautta merkittävä osa yrityksen yhteiskuntamaksuista meni pääkaupunkiseudulle ja voikin ironisesti todeta, että itse kaupungille jäi niin sanotusti luu käteen siitä työstä, mitä siellä tehtiin koko Suomen eteen vientiteollisuuden avulla.

Meillä kasvu jyllää vahvimmin Kalannissa. Median ja muutamien muiden henkilöjunahössötykseltä jäi useilta hemmoilta ja jinneiltä huomaamatta, että Kalantiin nousee yksi niitä laman taittavia teollisuustiloja ja lähemmäs ellei peräti yli sata työpaikkaa. Jälleen nämä työpaikat tuovat hyötyä koko maalle vientiteollisuuden muodossa. Uusikaupunki ja etenkin Kalanti siis kasvaa ja ansaitsee palvelut, joita se tulee jatkossa itse rahoittamaan. Haluan nyt korostaa kaikille tilastouskovaisille, ettei tätä kasvua näy missään ennusteissa, koska meidän tulevaisuutta kuvaavat ennusteet perustuvat täällä kuten myös pääkaupunkiseudulla päättäjien tekemiin virheisiin. Meille tuli, on tulossa ja tulee uusien työpaikkoja, joten ne täytyy saada kääntymään sellaiseksi kasvuksi, joka hyödyntää Uuttakaupunkia ja Kalantia!

Jos nyt satsataan Kalannin nuorisotilojen tai koulun kunnostamiseen/uudistamiseen/säilyttämiseen, varaudutaan jo näkyvään varmaan kasvuun ja tuoton hyödyntämiseen sinne, missä elävät ja työskentelevät hyödyn tekijät. Kyse ei ole mistään halvasta vaalitempauksesta, jolla pyritään kosiskelemaan tai vaikuttamaan vaalitulokseen. Mainitut päätökset, kuten Tilkkutäkin säilyttäminen kuuluvat selkeisiin vaihtoehtoihin kuoliaaksi säästämiselle - kuka muuttaa kaupunkiin, joka pistää talouttaan kuntoon karsimalla palveluja, käyttömenoja ja investointeja eli jättämällä huonot tiet korjaamatta, kunnallistekniikan uusimatta, karsimalla ikäihmisten ja sairaiden elämisen puitteita ja ajamalla alas opetuksen laatua sekä vapaa-ajan mahdollisuuksia? Kukaan ei muuta moiseen paikkaan asumaan, siksi meidän täytyy investoida harkiten ja vastuullisesti tulevaisuuteen eli niihin tekijöihin, jotka lisäävät kaiken ikäisten ihmisten konkreettista viihtyvyyttä elää ja asua täällä. Huuhaahenkilöjuna kohkaamisen sijaan on tartuttava akuutteihin/kesto-ongelmiin ja korjattava kuntoon ne tehdyt virheet, joihin väestöennusteiden ja vastaavien kammottavaa tulevaisuutta povaavat luvut perustuvat. Täällä tarvitaan kattava pitkäntähtäimen ohjelma, jonka luomiseen täytyy heti kättelyssä saada tulosvastuullisia valmistelijoita eikä virheiden selittelijöitä!

MUSTAA VALOA TUNNELIN PÄÄSSÄ!?

Sota on molemminpuolista pahantekoa, totesi joku legendaarisessa eepoksessa. Sodassa tapetaan ja hävitetään, kunnes lopulta koittaa jälleenrakennuksen aika. Tuota ennen sotijat tarvitsevat välineitä tappamiseen ja hävittämiseen. Ulkopuolisten valtioiden aseteollisuus nouseekin sodan käynnin ratkaisevaksi tekijäksi etenkin sodan altavastaajan tapauksessa. Aseteollisuutta pidetään varsin vastenmielisenä liike-elämän sektorina, niinpä sitä kutsutaankin mieluimmin puolustusteollisuudeksi, jota se meidän tapauksessamme on - kukaan ei voi väittää, että olisimme viime aikoina hyökänneet rajojemme ulkopuolelle, tapaukset jäänevät vuoden 1920 tietämiin ja käymäämme viime sotaan. Jos käymme kauppaa toista valtiota moukaroivan suurvallan kanssa, lienee kohtuullista, jotta tuosta kaupasta saatuja voittoja suunnataan moukaroitavan valtion auttamiseen käyttämällä omaa puolustusteollisuuttamme apuvälineenä. Vai onko niin, että meidän on parempi näennäismoralisteina, kauhistella aseteollisuutta, jonka, muiden valtioiden valmistamien, tuotteiden valmistusta ja virtaamista, rauhan ponnistelujen sijaan, rahoitamme.

Jos ja KUN nyt saamme kaupunkiimme puolustusteollisuutta, voidaan sitä pitää valona tunnelin päässä - ehkä mustana, mutta valona kuitenkin. Tähän mahdollisuuteen Uudenkaupungin tulee tarttua nopeasti toimimalla ja tilaisuus hyödyntämällä. Nyt täytyy tarttua todellisiin mahdollisuuksiin ja esim. Kalannin suunnalta kumpuaviin positiivisiin ongelmiin ja lopettaa joku idioottimainen henkilöjunahössötys. Kerrankin joku asia sattuu äänestäjän kannalta suotuisaan rakoon. Joten muistakaa heitä, ketkä perehtyvät ongelmien todellisiin juuriin ja etsivät niille positiivisia ratkaisuja, voivat viedä kaupunkiamme eteenpäin kohti parempaa - katsokaa pöytäkirjoja! Jos koska, niin nyt tarvitaan yhteishenkeä, jottemme jälleen kerran havaitse olevamme paikkakunta, jonka teollisuuteen rahdataan työntekijöitä kuin karjaa busseilla vierailta kulmakunnilta ja sekään ei lämmitä ketään, että po. rahtaamisessa bussi korvataan junalla!

VIHREIDEN VAINOAMA SUOMEN VIHREIN KAUPUNKI

Mitä hiili jalanjälkeen tulee liikenteellisesti, niin yksi Suomen kaupunki kepittäisi, jos tahtoa tarjoutuisi, hiiliajanjälkikengännumeron pienuudessa kaikki muut Suomen kaupungit ja voisi pienentää näidenkin kengännumeroa tuntuvasti. Itse ajelin aikoinani iloisesti dieseltankille, josta soljui kalan tuoksuista kaasuöljyä polttoainesäiliöön. Liikkeelle lähdettyäni ei ilmennyt mitään havaittavaa eroa siihen dieseliin, jota muut käyttivät ja joka valmistettiin venäläisestä tai arabimaissa tehdystä öljystä. Ainoastaan tyhjäkäynnillä eli pysähtyessäni autoni herätti melkoista huomiota, useat kurkkivatkin sen sisään luullen maasturin pakatun täyteen höyryäviä lihapiirakoita tai kuumia ranskanperunoita. Autoni haisi tai pikemminkin tuoksui grilliltä. Syy tuoksuun löytyi polttoainesta, kalan perkuujätteistä Uudessakaupungissa tehdystä dieselissä, jonka pakokaasu tuoksui kuin vanhan hyvän ajan maalaisgrilli.

Tuota vihreää liikkumisen riemuahan ei kauan kestänyt, sillä eihän Suomessa saa liikkua omassa kylässä tuotetulla polttoaineella, ellet liiku hevosella, kamelilla, aasilla, talvielefantilla ja lataa niihin energiaa tuottamallasi rehulla. Meidän täytyy käyttää valtion polttoainetta, sen rinnalla vihreistä arvoista tai hiilijalanjäljestä välitetään viis. Kun itse käytin kalakaasuöljyä, samaan aikaan alkoivat pääkaupunkiseudun vihreät ajelemaan sähköautoilla betonikodista betonityöpaikoille tekemään kaiken näköistä pääsääntöisesti täysin joutavaa eli kasvattamaan hiilijalanjälkeämme. Entä tuo heidän vihreä liikkuminen - sähkö, jolla heidän autonsa etenivät, se valmistettiin pitkälti venäläisestä kivihiilestä, joten ei sekään mitenkään pienhiilijalanjälkistä liikkumista ollut, jos asiaa pohtii hiukankin syvällisemmin koko energiaketjun alun huomioiden. Mutta meitähän johtaa päättömien päättäjien näennäisvihreä,  pääkaupunkilainen virkavalmistelijajoukko, jolle sähkö tulee töpselistä ja se tieto riittää.

Palataanpa nykyaikaan ja tuohon vihreistä vihreimpään kaupunkiin. Siellä toimii yritys, jonka suurimman omistajan tietotaito huitelee alallaan niin suunnittelussa kuin valmistuksessa maailman huipulla. Tämän yrityksen alaksi voin paljastaa sähköautot/akut. Parhaillaan kyseinen tehdas työllisti noin 5 000 alan puurtajaa. Mikäli EU lopettaisi omien syväsaastuttavien autojensa tuotannon tukemisen, voisi pieni Uusikaupunki tarjota kohtuuhintaisen, ilmastoystävällisen sähköauton jokaiselle tarvitsevalle suomalaisille. Ja mikä parasta, autojen tuotantoon voisimme käyttää paikallisen aurinkovoimalan, yksi Suomen suurimmista, tuottamaa energiaa. Kun tuota energiaa varastoitaisiin poutapäivinä ja valkeina öinä Uudessakaupungissa valmistettuihin akkuihin, riittäisi sitä rutkasti liikennöintiin, jonka hiilijalanjälki, näin toteutettuna jäisi vauvan tossuakin pienemmäksi. Mutta mitä vielä: meille suunnitellaan ja markkinoidaan tyylillä käärmettä pyssyyn henkilöjunaa, jonka hiilijalanjälki, jo ennen kuin ensimmäinen juna liikkuu, on valtava. Järkyttävän junavouhotuksen takana puuhailevat pääkaupunkiseudun sähkö tulee töpselistä -piirit ja heitä täällä nöyristelevät itsekkäät nissehenkilöt!