EU:n
tulisi tunnustaa realistisesesti resurssinsa. On typerää omaan jalkaan
ampumista, kun singotaan joka suuntaan vaatimuksia ja boikotteja, vaikka
unioni on huolestuttavan tuonnista riippuvainen lähes kaikessa aseista,
energiaan ja raaka-aineista osaamiseen. Ainoa tuote, minkä suhteen EU
lienee ylivoimainen ja omavarainen löytynee suomalaisista
jäänmurtajista. Realiteetit huomioiden EU:n etujenmukaiseen toimintaan
sopisi hyvin räksyttäjän ja uhoajan roolin muuttaminen rauhaan
pyrkiväksi ja jopa sitä rakentavammaksi politiikaksi.
Hallitus päättä hankkia maasta pois muuttaneet osaajat takaisin. Tämä tuntuu realistiselta, mutta entä kuka suorittaa kyseisen tehtävän - virkahenkilöt? Jos homma jää suomalaisten virkahenkilöiden varaan, niin sen pituinen se. Virkakunttamme on tasonsa näyttänyt ja silloin puhellaan enemmän limbosta kuin korkeushypystä. Katsoitpa maamme kehitystä miltä sektorilta tahansa, niin ojaan meni ja syvälle! Jostain kumman syystä maamme kehitys käyrä kääntyi vuosituhannen alussa alas eikä muutosta näy - tämä koskee taloutta, terveydenhuoltoa, jopa urheilua.
Kaiken onnistuminen lähtee osaamisesta. Hän, joka osaa eniten, hallitsee alaansa. Koska osaaja löytyy virkahenkilöstöstä? -Ei koskaan, sillä jos hän olisi jollain keskeisellä alalla osaaja, hän tekisi osaamisellaan kunnon tilin ja loisi siinä sivussa lukuisia työpaikkoja. Innovaatiot syntyvät yksityisissä yrityksissä ja luovissa aivoriihissä. Jospa kuuntelisimme tarkalla korvalla yrityksiemme innovatiivisia kehittäjiä ja kannustaisimme heitä käyttämään luomisvoimaansa. Varmasti tulisi huteja, mutta vielä varmemmin onnistumisia kuin virkahenkilövetoisella tyylillä.
Luojan kiitos meillä löytyy runsaasti huippuosaajia ja vieläpä vähemmän itsekkäitä osaajia. Hyväksi esimerkiksi voimme nostaa Peter Salinin, joka osaamisellaan teki satojenmiljoonien eurojen tilin. Mies myi tekoäly yrityksen amerikkalaisille, perusti säätiön, jonka varoilla yritetään pitää huolta siitä, ettei Suomi ja EU jää tekoälyn kehittämisessä kiinalaisten ja USA:n jalkoihin. Kaiken tämän ohessa, urheilumiehenäkin tunnettu Peter Sarlin näyttää yhteiskunnallisvastuunsa konkreettisesti tukemalla todella merkittävästi TPS:n jalkapalloa.
Peter Sarlin ei jää huippuosaajien lajissa ainoaksi, huomioikaapa pelialan osaajamme Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja. He loivat melkoisen busineksen, joka työllistää maassamme 4 000 pelialanosaajaa, joista 1 000 tulee ulkomailta. Jäänmurtajat, Ponsse jne. todistavat Suomessa asuvan runsaasti huppuosaajia. Kun kyseessä ovat yhteiskuntavastuunsa tuntevat suomalaiset, jotka maksavat veronsa tänne kehittävät maatamme vapaaehtoisesti omilla varoillaan, eikö heitä kannattaisi kuulla ja antaa valtaa myös huppuosaajien saamiseksi Suomeen.
Huippuosaajien ei tarvitse kuulua mihinkään ihmeellisiin ammatteihin. Aasialainen hitsarikin kelpaa hyvin tänne tekemään tuottavaa työtä ja antamaan panoksensa maamme hyvinvoinnin puolesta. Uusikaupunkilainen Vahterus rekrytoi Kalantiin lähes sata aasialaista hitsaria, kun työntekijöitä ei löytynyt Suomesta.Tässäkinosaajien taustalta löytyy yritys ja yrittäjä. Vahteruksen Mauri Kontu siirtyi eduskuntaan nyt siellä on uupuvaa tietoa eli Uuteenkaupunkiin verot maksava mies, kuka loi tyhjästä 500 työntekijää työllistävän yrityksen!
Aalto yliopistossa puuhastelee 400 professoria ja Helsingin yliopistossa 600 saman sortin palkannauttijaa. Kun katsomme maamme tilaa esim. työllisyyttä taloutta ja sote-uudistusta, kertovatko ne jotain Suomen yliopistoista valmistuvien tasosta ja heidän tarjoamiensa tulevaisuuden visioiden laadusta? Yliopistoja pidetään kankeina ja jopa Neuvostoliiton tason taakse jäävinä yksiköinä, jotka eivät kykene suoriutumaan niille sälytetyistä yhteiskunnallisista tehtävistä. Olisiko nyt sopiva aika ottaa yliopistot tarkasteluun ja pilkkoa sekä hajasijoittaa niistä suurimmat?
Professoreiden lisäksi yliopistoista löytyy kaikenmaailman tyyppejä aina köyhyystutkijoita myöden. Oletteko havainneet köyhyystutkijoiden jotenkin poistaneen köyhyyttä tai parantaneen köyhien asemaa vai onko pikemminkin niin, että he syövät köyhien pöydistä viimeisetkin murut. Pitäisikö yliopistojen toimintaa tarkastella heidän rahoittajien suomalaisten kannalta: miksi kouluttaa taloustieteilijöitä, ketkä eivät tiedä mitään tai lääkäreitä, ketkä eivät viitsi tehdä töitä kansalaisen edut huomioiden, vaan ihmisiä jää lääkärien viitsimisen vuoksi hoidotta.
Samaan aikaan, kun teollisuutemme potee diplomi-insinööri pulaa, yliopistoissa puuhastelee korkealla mukavuusalueella elävää ns. joutoväkeä. Rajallisen vaurauden vallitessa sopii tehostaa yliopistojen toimintaa. Ja onko edes järkevää kouluttaa Suomessa esim. lääkäreitä, jos heidän koulutuksensa voisi ostaa vaikkapa muualta? Tuolloin lääkärien vaje ja laatu saataisiin varsin nopeasti kuntoon ja voisimme valita aina sen koulutussuunnan, josta suomalaiset saavat luotettavia ja laadukkaita lääkäreitä riittävästi toisin kuin nyt!
Mikä on Suomen armeijan hiilijalanjälki, pohtiiko sitä kukaan muu kuin O. Tynkkynen tai edes hän? Tekniikka kehittyy vauhdilla sotatantereella ja yleensä sotien aikana teknologia tekee suuria hyppäyksiä. Ympäristöystävällinen sodankäynti sivuutetaan vihreään siirtymään liittyvässä keskustelussa kokonaan. Sodan seuraukset tulisi huomioida jo ennakkoon siten, ettei sodan voitto jää hetkelliseksi riemuksi ja siitä seuraavan suuren todellisen laskun saavat kantaakseen ja maksaa sodanvoittaneen valtion tulevat sukupolvet!
Vihreän sodankäynnin varmistaisi kansainvälinen sopimus, jonka allekirjoittaneet valtiot sitoutuisivat vähentämään polttomoottorikäyttöisten panssarivaunujen määrää ja luopumaan niistä kokonaan vuonna 2035. Sopimus valmisteltaisiin ja se voisi syntyä tyyliin jalkamiinat kieltävä sopimus. Suomi voisi ottaa vihreässä sodankäynnissä johtavan valtion roolin. Uskoisin, etenkin kansan vihreimpien piirien ja lukuisten pääkaupunkilaisten, suhtautuvan uudistukseen äärettömän suurella innolla varsinkin, jos he pääsisivät jo suunnitteluvaiheessa mukaan projektiin.
Kuvitelkaapa sodankäyntiä ilman polttomoottorien pauketta ja kolinaa, jos vielä saisimme ammuksille, kranaateille, ohjuksille ja pommeille desibelirajan, ei sota melskeellään juurikaan häiritsisi luontoa. Jänöt voisivat turvallisesti temmeltää ja nauttia luonnon rauhasta sammalpedillään, kun pauke ja räiske uupuisi sotatantereilta. Samoin marjastus voisi jatkua, kunhan pysyttäisiin poissa ns. taistelutantereelta. Ne tulisi, esim. kansainvälisillä sopimuksilla, määrätä, merkata plus ilmoittaa hyvissä ajoin, vaikkapa kuukausi ennen taistelutoiminnan alkua.
Muutokset vihreällä sodankäyntisektorilla loisivat tuhansia uusia työpaikkoja suunnittelu-, valmistus- kuin huoltosuunnille. Kuvitelkaapa esim. tulivoimalla tapahtuvan pikalatausjärjestelmän rakentaminen, turvaamaan sähköpanssareiden toimintavarmuus. Oman panoksensa vaatii panssarireittikartaston suunnitelmallinen valmistus. Näillä reiteillä turvataan tietenkin se, etteivät sähköpanssarimme eksy telaketjuineen survomaan raakkupurojen asukkeja hengiltä, turmele ja tuhoa liito-oravien elinkehtoa tai kauniin viehättäviä jäkälikköjä.
Vihreän taisteluteknologian pikaisen syntymisen takaamiseksi vaaditaan oikea, siis vihervasen, valmisteluryhmä, jossa esim. : V. Honkasalo, M. Ohisalo, E. Kari, A. Lindtman saavat valmisteluvastuun. Ymmärtänette, jos tavoitteena on lähes äänetön sotatanner, silloin S. Virta ei kuulu uskottaviin valmistelijoihin. Joka tapauksessa sopiva valittu ryhmää takaa, ettei kaikki toteudu kansallisen itsekkäästi. Em. ryhmä turvaa töitä pienille kätösille Kongon kobolttikaivoksissa ja itäisissä lapsivankiloissa, vihreät arvot kunnioittaen syntyvät vihreän sodan välineet!
Oppiiko media mistään mitään vai uskooko se olevansa Jumalasta seuraava ylöspäin? Puhuttaessa faktantarkastuksesta, luulisi sen termin koskevan tasapuolisesti kaikkia tai ei ketään, muuten toimenpide muuttuu sopivan faktan löytämiseksi! Ensin tunnustettu historioitsija ja tohtori Teemu Keskisarja alistetaan faktantarkastukselle, seuraavaksi saman saa kokea, Lähi-idän asiantuntija Atte Kaleva. Miksei sama koske S. Virran tai T. Tuppuraisen väittämiä vai onko tarkastamattakin YLE:lle selvää, että nämä naiset eivät tiedä mistään mitään?
Olisikohan YLE:n aika pyytää anteeksi puolueellisuuttaan ja tarkastusfaktatoimilla Keskisarjan ja Kalevan päälle langettavaa epäilyksen varjoa? Anteeksipyyntö koskee koko kansaa, jonka rahoilla YLE operoi pienen vähemmistön maailmalla puolueellisesti markkinoiden ja siten demokratiaa sotkien. Niin ikään YLE voisi pyytää anteeksi S. Virtaa ja T. Tuppuraista äänestäneiltä, että faktantarkastusta ei suoritettu heidän kohdallaan ja he saivat tehdä ja laukoa suustaan ennen vaaleja, mitä lystäsivät ja sama faktantarkistuksen totaalinen floppaus jatkui vaalien jälkeenkin!
SDP:n taholla johtajaa ei juuri mollata. Teki hän mitä tahansa, kenttä ei kritisoi vaan ylistää kaiken. Huippuna voinemme pitää Marinin loputonta ja täysin katteetonta ylistystä. Puolueen hierarkia toimii armottomasti ja sikäli mikäli vahingossa erehtyy haastamaan ylempänsä saa kokea koston kepin sivallukset, joita ei pysäytä mitään. Näin käy varsinkin, jos haaston kohde nauttii valtamedian tukea. Muistakaapa Antti Rinnettä muustakin kuin synnytystalkoista ja vappusatasista; hän haastoi Urpilaisen ja onnistui pyyhkäisemään puoleen kiiluvaksi kärjeksi.
Aikansa Antti sai heilua huipulla, kunnes tunsi puolueen naisenergian upottavan veitsen hänen selkäänsä ja tuo veitsihän tunnetaan paremmin nimeltä valtamedia. Tylysti ay-Antti pistettiin syrjään ja Marinin jetset-pimut alkoivat pörrätä, valtamedian täydellä tuella, valtioneuvostossa, pääministerin virka-asunnossa ja Helsingin yöelämässä. Marinin kaarti sai tehdä ihan mitä tahansa, mitä esim. Orpo ei saisi koskaan tehdä ja tämä tapahtui valtamedian tuella. Ylimielisesti Marin tuomitsi kritiikin tarjoajat ja asiallisuutta vaativat höperöiksi boomereiksi.
Tuolloin, Samu Sirkkaa muistuttava pikku-räksy Nurminen, nuoli Marinin ahteria ja valtamedia nosti hänet hyvään nykyiseen hommaan. Valtamediaa ei kiinnostanut Nortin natsan vertaa Suomen hurja velkaantuminen ja energiatilanteen käsittely. Välillä jauhoa ei riittänyt Marinin naamalle, joten hän tirautti kyyneleet saadakseen valoa ja iloa elämäänsä. Valtamedia tuki tätäkin episodia, mutta ei puuttunut esim. siihen mitä kuuluu Marinin lapselle tai mitä ja mihin Marin jauhojengeineen haluaa tai pyrkii Suomea viemään - tätä ei saanut kysyä tai koki median koston!
Rinne koki pudotuksista suurimman pääministeristä varakansanedustajasi. Häntä ei edes haukuttu valtamediasta, vaan mieheltä vietiin se, mistä poliitikot elävät eli julkisuus. Entäpä demareiden kenttäväki, se tyytyi katselemaan hiljaa vierestä Rinteen vajoamista. Ne kielet, jotka aiemmin, olivat uponneet Urpilaisen ja Rinteen anukseen, tavoittelivat nyt juhlinnan ja valvomisen kasvattamia Marinin iloista punaa loistavia luomupukamia. SDP:ssä nuollaan kritiikittä johtajaa, joka nauttii valtamedian suojelusta. Demarien toverihississä ei ohitella!
Tänään demareiden kenttäväki ilkkuu Orpon hallitukselle ja nostaa esiin asioita, joita Marinin hallituksen aikana ei saanut vaatia valtioneuvoston väeltä: työllisyyttä, taloudellista vastuuta. Kerrassaan kaksinaamaista ja jotten sanoisi läpinäkyvän valikoivaa sanan käyttöä. Nämä nynnyt, tuuliviirit perseennuolijat tappavat puolueesta demokratian. Kytätessään itselleen korkeampaa oksaa, he hyväksyvät kaiken ylhäältä tulevan. Näiden nuoleskelijoiden touhuja seuraavat tavalliset kansalaiset, ketkä reagoivat päättäjien ja median tekoihin järjellä!
Itseään ylempien puoluekihojen kritiikitön kehuminen edistää ehkä omaa uraa, mutta saattaa koitua puolueelle kannatuksen menetyksenä, kuten tulette huomaamaan demarien osalta jatkossa tapatuvan. Keskisarjan kimppuun käyneet vihervasemmistolaiset ja media menettivät uskottavuutensa, kun jäivät kiinni niin vääristelystä ja valehtelusta. Tänään sama tapahtui Atte Kalevan väittämien kanssa. YLE:n faktantarkastaja lue: sopivan faktan etsijä ja vakuuttaja, ei onnistunut todistamaan Kalevan väittämiä vääräksi - siinä meni YLE:n uskottavuus!
Uskottavuuden menetystä seuraa väistämättä kannatuksen menetys. Pohtikaa aivan tosissanne kuinka vakavasti voi enää ottaa jonkun S. Virran, T. Tuppuraisen tai A. Lindtmanin tai heitä kaikessa tukevien nuoleskelijoiden väittämiä? Kun mainittuja pystyssä pitänyt media menetti uskottavuuden, romahti koko vihreänpunainen korttitalo - se ei pysynyt pelkällä maalilla kasassa. Muiden kannattaa varoa tekemästä samaa virhettä - on parempi saada omilta aiheellista ja perusteltua kritiikkiä kuin nauttia jonkun niljakkaan pyrkyrin mielistelystä ja nuoleskelusta!
KaikkeahyvääPurralle, ehkätyylinmuutossaattaisikääntyähäneneduksijapieniharkintasensuhteen, mitäjulkituo. Demokratiaankuuluusananvapausjakäytännössä se tarkoittaa sitä, ettäalammemurtamaanniitävalheen kahleita, joillavaltamediataluttaakansaavaaleistavaaleihin. Yhä useammat suomalaisetsaavattietonsasomestajapystyvättäydentämäänsaamaansatietoa. Toivon, ettätoistemmetuomitsemisensijaankeskitymmeasiaanjakeskustelemmesiitä. Purrantapauksessasopiipohtiahänenitsestäänantamaamielikuvaa. Käyttäytyyköhänluottamustaherättäenjalähimmäisenrakkauttasäteillenvaiaiheuttaakohänitseolemuksellajasanavalinnoillaansen, ettäniinmonetpitäväthätävastenmielisenäilmiönä. Kaikentakanaonkuulemmaainanainen, muttaonkoPurranmaineentakanalisäksivaltamediajakuinkavoimakkaasti?
Persut joko vaihtavat puheenjohtajaa ennen vaalivoittoa tai vaalitappion jälkeen. Eiköhän kansa ole saanut tarpeeksi niin tyhjän tynnyrin kolinasta kuin Purran pärinästä. Juuri, kun poliittinen keskustelu siirtyi konkreettisiin suomalaisia koskeviin ongelmiin valtionvarainministeri kääntää sen takaisin aiheeseen kuinka tulee keskustella. Luulisi valtionvarainministerin ulostulojen keskittyvän työhön, josta syntyvät valtion varat - mutta kissan kokkareet, tämä itkee jostain iänikuisista jutuista ja palauttaa juuri ne epämiellyttävyydet kaiken kansa mieliin, millä hän onnistui romauttamaan puolueen kansansuosion. Yleensäkään mikään ei liene typerämpää kuin itkeä saamaansa kohtaloa ja medialta saamaa palautetta ja seuraavassa virkkeessä kehua, kuinka me kestetään kaikki median suunnalta tuleva myllytys. Kerrassaan noloa suomalaisten aliarvioimista, mutta tällaisia itsekeskeisiä jorinoita ovat useiden, pääkaupunkiseudun nukkumalähiöistä ponnistavien, X-sukupolven poliitikkojen ulostulot yli puoluerajojen.
Valtionvarainministeri, kuka väitti edustavansa tavallisia suomalaisia voisi leikata vaikkapa parilta museolta parisataa miljoonaa euroa ja katsoa saisiko näillä parannettua riittävästi yli 30 000 köyhyysrajan alle pudonneen/putoavan lapsen elämän laatua. Mutta ei mitään tämän suuntaista, ei edes yritystä, vaan mennään kuin pimeällä moottoritiellä parkit päällä väärään suuntaan ja ihmetellään, kun kaikilta vastaantulijoilta sataa tulikiven katkuista kritiikkiä. Purran kannattaisi sisäistää Teemu Keskisarjan puheet pääkaupunkiseudun elostelijoista, eikä aina itsekkäästi ruikuttaa jostain seinään maalatuista kuvista. Jos Purran tekstin synnyttäjäksi paljastuu Turkkila, niin johan selvisi sekin, miksi Soini niin virne kasvoilla kehuu Turkkilaa. Mutta itse asiaan eli Purra voisi käyttää asemaansa ja tehdä ehdotuksia, joissa rahaa siirretään silkasta huuhaasta niin, että se parantaa tavallisen suomalaisen kulkevaisen elämistä.
Keskusta ottaa koko ajan enemmän ja enemmän hajurakoa vihervasemmistoon, samoin demareiden duunarisiipi alkaa kyllästymään Lindtmannin ja Tuppuraisen fraasien toistoon. Jos perinteiset arvot joita tavalliset ihmiset kunnioittavat nousevat ratkaisukeskeisesti esiin keskustan ja demarien puheissa sekä vaatimuksissa ja Purra jatkaa iän ikuista itkemistä saamastaan vuosien takaisesta palautteesta, ei ole vähäkään epäselvää, että tulevissa vaaleissa tulee kunnolla takkiin. Kaikki lähtee tosiasioiden tunnustamisesta ja niiden rehellisistä arvioinneista. Pohtikaamme Purran kyvykkyyttä hoitaa leiviskäänsä persujen puheenjohtajana ja vastuullisena suomalaisena ministerinä. Nykytyylillään ja lohkaisuillaan Purrasta lienee yhtä paljon hyötyä tavalliselle suomalaiselle kuin ministeri O. W. Kuusisesta aikoinaan. Onneksi meiltä löytyy S. Virta, T. Tuppurainen ja muutama muu poliitikko, sillä ilman heitä Purra jäisi korin pohjimmaiseksi. Onhan sekin saavutus, kun jokin noin kevyt painuu syvimmälle pohjaan!
Oikein pahaa tekee, kuinka YLE käyttää puolen miljardin euron pakkoveroilla kerättyä budjettiaan. Ensin saimme katsella kuinka kolme vierasta haukkui Trumpin trumppilaista Amerikkaa ja yksi kekustelija kumosi kolmen väitteitä. Tätä tarinakotvasta seurasi suomalaisen toimittajan tekemä ohjelma USA:sta, aiheena uskonnollisuus ja homojen elämisen hankaluus uskonnollisessa yhteisössä. Samaan aikaan, kun varojen puutteessa ajetaan alas YLE:n maakuntatoimituksia, syydetään rahaa ohjelmaan jostain Amerikan-yhdysvaltojen homojen jäämisestä puritaanisten piirien puristukseen - eikö YLE:n rahoittajien omat ongelmat kiinnosta? Ihmetystä toimituksen työn painotukseen lisää osaltaan sekin, että nyt Suomessa vallitsee Euroopan toiseksi pahin työttömyys. YLE:n pitäisi tarjota tietoa maan asioista ja tulevaisuuden vaihtoehdoista, siihen tietoon perustuu Suomen demokratian toimivuus, sillä vain oikean tiedon perusteella me voimme valita maahamme, tarjolle ängenneistä, parhaat päättäjät.
Palataan kuitenkin tuohon keskusteluun, jossa voimalla arvosteltiin USA:n nykytilannetta. Paikalle oli kutsuttu toisen valtamedian lonkeron HS:n edustaja, kuka oli oikein elellyt USA:ssa. Tämä HS:n edustaja kera kahden muun keskustelijan arvostelivat USA:n menoa ja meininkiä sekä syyttivät lähes kaikesta Trumpia ja maan uskonnollisia piirejä. Pian neljäs keskustelija kumosi edellä mainittujen väittämiä tilastoihin ja tutkimuksiin vedoten. Hän jopa sanoi aivan suoraan, että nykypäivän USA:n väkivallasta suurimman osan aiheuttaa sikäläinen vasemmisto. Etenkin tämä näkemys sai aikaiseksi tuomitsevaa ölinää kolmessa muussa keskustelijassa. Kun ölinän päästäjiä valistettiin, että esitetty vasemmiston väkivaltaisuuden esiintyminen perustuu tilastoihin ja tutkimuksiin, alkoi HS:n edustaja skeptisesti utelemaan kuinka tutkimukset on tehty ja minkälainen otos niiden taustalta löytyy. Perinteinen tapaus, kun jää väittelyssä hopealla tai putoaa pallilta, kyseenalaistetaan vastapuolen esittämät faktat.
Minä en ota kantaa illan keskusteluun muuten, mutta HS:n edustajan esille nostamaan skeptiseen tutkimukseen suhtautumiseen tartun ja kysyn: koska olette nähneet, että esim. YLE tai Hesari avaa jonkun julkaisemansa mielipidetiedustelun taustat kunnolla? Ainoa mitä niistä yleensä kerrotaan, on ikähaarukka, vastanneiden määrä ja tutkimuksen ajoitus kalenterissa. Sitä ei juurikaan kerrota, mihin kellonaikoihin tutkimukseen annettiin vastauksia, mistä päin Suomea saatiin vastasuksia, miten tutkittuja tavoiteltiin jne. Ensin suomalainen media voisi nousta mielipidetiedusteluissa lähemmäs kansainvälistä tasoa ennen kuin alkaa kyseenalaistamaan vieraissa maissa tehtyjä tilastoja, tutkimuksia tai kyselyitä. Esim. Ranskassa on ohjeistettu mielipidetutkimusten suorittaminen niin, että niitä ei voida käyttää väestön manipulointiin. Taisipa olla niinkin, että Ranskassa on laissa määrätty aika, mitä lähempänä vaaleja ei saa julkistaa mielipidetutkimuksia.
Kaja Kallas sai Kiinassa kokea, kuinka metsä vastaa, kun sille aikansa paukuttaa päättä. EU:n ulkosuhdeairut sai nolona lähteä paikalta kiinalaisten saatua tarpeekseen mainitun naisen asenteesta ja puheesta. Lähinnä tuntuu koomiselta, kun joku virolainen alkaa ärhentelemään ja lyömään nyrkkiä pöytään Kiinalle. Tilanne tuo mieleen leijonalle ärhentelevän nälkäisen kääpiöpäästäisen. Voimme vaikkapa verrata maiden asevoimia, Kiinalta löytyy sotateknologiaa ydinaseita myöden, jota he itse kykenevät kehittävään ja Viron ilmavoimilla on muutama lentokone, joista uljain lienee neuvostoaikainen pieni propellikone merkiltään Antonov. EU:n pitäisi myöntää asemansa menneenä, useimpien vihaamana, mahtina. Maanosamme jää USA:n, Kiinan ja Venäjän varjoon lähes kaikessa ja kohta Intiakin tunkee ohi. EU edustajiemme sopii pohtia kahdesti mitä maailmalla muista huutelevat ja pohtia kuinka meidän käy, jos muu maailma kääntää meille selkänsä.
Mikäli Kiina pistää stopin EU:n kanssa käymälle kaupalle alkaa viikatemies viuhua täällä välittömästi ja väkeä siirtyä taivasten tantereille. EU:n lääketeollisuuden riippuvuus kiinalaisista raaka-aineista on hälyttävän suurta. Entäpä, jos toinenkin Aasian valtio Intia ryhtyy boikotoimaan kauppasuhteita EU:n kanssa, silloin vasta olemme lirissä ja viikatemies hutkii kahta nopeammin vanhan mantereen väkeä tuonpuoleiseen. Kun Henna Virkkunen aikoinaan esitti toiveensa päästä irti kiinariippuvuudesta, hän tuskin tarkoitti lääketeollisuutta, mutta kun ärhentely alkaa se yleensä kasvaa, kertaantuu, laajenee eli eskaloituu, kuten nykyään hienosti todetaan. Meidän edustajiemme tulee perehtyä tarkasti globaaliin realismiin, kun he aukovat päätään maailmalla haastaen sanoillaan muita maita. Joskus nöyryys voittaa järkevyydessä uhon, kuten nytkin Kiinan kanssa olisi ollut parempi. Tietenkin voimme pitkälti korvata lääkkeiden raaka-aineiden tuonnin Kiinasta ja Intiasta, jos ajattelemme maanosamme tavallisten asukkaiden parasta. Apukin löytyy ihan läheltä, avaamme vain kauppasuhteet itänaapuriin!
Melkoisen yllätyksen koin eilisen aamulähetyksen aikana, kun huomasin, että pääsee demareissa muutkin YLE:n kautta esittämään näkemyksiä kuin Tytti Tuppurainen. Näinköhän Tytti oli sairas tai puhelu Gazaan kesken, mutta tässä tapauksessa häntä ei nähty aamulähetyksessä kaakattamassa kahta, kolmea lempilausettaan ja mikä parasta: keskustelun tytittömyys myös kuului ja näkyi. Lähetykseen kutsuttu demarien Lauri Lyly toi oppositiosuunnalta aivan uuden lähestymistyylin aikamme ongelmiin. Juttu ei missään vaiheessa kääntynyt rasismiin tai Gazaan, vaan Lyly pysyi asiassa ilman räksytystä, pilkallisia virheitä tai kauhistuneita katseita ja syyttämättä kaikesta hallitusta. Lylyltä tuli aivan rakentavia ja toimivia esityksiä ja jopa ymmärrystä kokoomúksen Arto Satosen tulkintoihin menneestä ja tulevasta. Keskustaa aamulla edusti Olga Oinas-Panuma, eikä hänkään ottanut käyttöön Lindtman-Virta-Tuppurainen -tyylistä kauhistelua hallituksen toivottomasta mokailusta, vaan tarjosi toimivia lääkkeitä yhteiskuntamme huolestuttavaan tilaa.
Aamutelevision tarjoama poliittinen keskustelukotvanen sytytti positiivisia ajatuksia ja antoi toivoa maamme tulevaisuuden suhteen. Studiossa istui kerrankin porukka, jota kiinnosti ja yhdisti huoli suomalaisia koskevasta hädästä. Periaatelisen riitelyn sijaan tarvitaan asiallista keskustelua, vastapuolen kunnioittamista ja etenkin asiassa pysymistä. Lylyn kaltaiset päättäjän kokemukset ja näkemykset sekä ratkaisukeskeinen asenne on jäänyt viime aikojen julkisissa poliittisissa keskusteluissa näkemättä ja tämä on antanut kohtuuttoman riitaisan kuvan Suomen poliittisesta kahtiajaosta. Kyse on pitkälti ihmisistä ja ehkäpä tämän maan keskusteluilmapiiri saadaan muutettua, kun valitaan yhteistyökykyiset ja yhteisen hyvän eteen työskentelevät päättäjät neuvottelemaan ja sopimaan asioista. Siis demareilta lisää Lylyn kaltaisia tavallisen duunarin asialla olevia päättäjiä kehiin. Mitä taas tulee keskustan Olga Oinas-Panumaan, niin voi todeta: aina yksi poronainen kourallisen miehiä päihittää!
Kaja Kallaksen työn arvokkuus nousi nyt konkreettisesti huippuunsa, hänen kansainvälisen toikkaroinnin arvon joutuvat maksamaan uusikaupunkilaiset autonrakentajat työttömyydellä. Uudenkaupungin autotehtaasta ei tiedetä juuri mitään ja vielä vähemmän tiedetään sen roolista maailman automarkkinoilla. Useimmat luulevat Uudenkaupungin autotehtaan tulevaisuuden olleen Mercedes Benzin tuotannon varassa, todellisuudessa autotehtaan tulevaisuus ei rajoittunut mainittuun automerkkiin. Reilun viidenneksen Uudenkaupungin autotehtaasta omisti, vielä alkuvuotena, maailman johtava ja suurin sähköauto/akkuteknologiayritys CATL. Kiinalaisen omistuksen mukaan tuleminen suomalaiseen autoteollisuuteen, antoi sille uskoa tulevaisuuteen. Kyseinen yritys hallitsi niin akkujen ja sähköautojen suunnittelua sekä valmistusta eurooppalainen autoteollisuuden hyytyessä, kieroilun ja osaamattomuuden seurauksena, kuin lyijyakku pakkasessa. Kiinalainen autoteollisuus saapui aikoinaan Uuteenkaupunkiin, koska se halusi avata oven eurooppalaisille automarkkinoille. Tähän kiinalaisia innosti Euroopan vihervasemmiston puheet ilmastonmuutoksesta ja sen torjumistoimenpiteet liikenteenpäästöjä vähentämällä eli autokanta uusimalla.
Kiinalaiset tunkivat EU:n markkinoille alalla, jossa eurooppalaiset olivat auttamatta pudonneet kehityksen ja tuotannon kelkasta. Kävi kuitenkin niin, että, kansainvälisen kaupan vapautta ajanut EU, teki kaikkensa suojellakseen, etenkin saksalaista, pohjamutiin vajonnutta autoteollisuutta. Kiinalaisella valmistusteknologialla olisi kyetty valmistamaan kantamaltaan ylivoimaisia ja energiatehokkaita sähköautoja paljon eurooppalaisia autotehtaita edullisemmin, mutta EU suojeli kaikin mahdollisin keinoin perinteistä omaa autotuotantoaan. Tästä huolimatta Valmet Automotiven akkutoiminnot laajenivat aina Saloon Puolaan ja Saksaan asti. Mikäli kiinalaisella tekniikalla valmistetut ja liikennöineet sähköhenkilöautot olisivat tulleet markkinoille noin 25 000 € hintaan, tuskin teillä muita tänään liikkuisikaan. Tällöin liikenteen hiilijalanjälki jäisi nyt pienemmäksi ja edullisemmat kiinalaiset sähköautot nielisivät nykyistä vähemmän kotitalouksien ostovoimaa, joten rahaa jäisi kotimaisten palveluiden ja palveluiden käyttöön.
Uudenkaupungin autotehdas tapaus osoittaa karulla tavalla uutisointimme yksipuolisuuden. Asioista ei kerrota kuin se puolikas, joka palvelee päättäjiä. Tapaus osoittaa aika karulla tavalla senkin, että päättäjämme eivät juurikaan välitä tavallisista suomalaisista, tärkeintä on seisoa itse jossain kivassa rintamassa, vaikka se koituisi kovinkin arvokkaaksi suomalaiselle duunarille. Muistakaapa sekin, että Uudenkaupungin autotehdas oli suurimmillaan Suomen suurin vientitehdas lähes 5 000 työpaikallaan. Käytännössä EU esti tehtaan positiivisen kehityksen jatkumisen ja kuitenkin Suomi lähettää kiltisti rahaa EU:n suhmurointiin, vaikka sieltä saatu hyöty jää vähintäänkin kyseenalaiseksi. Kuka tästä hyötyy eniten? -No kukas muu kuin Saksa, nyt Suomi voi hyvällä omallatunnolla poistaa lentokoneista hakaristit, jotka luulo liittää Saksaan. Eiköhän meidän kannattaisi viimeinkin pohtia sitä kuinka Suomi hyötyy esim. Kaja Kallaksen tyylisten EU-edustajien möläytyksistä - ensin saamme maksaa EU:lle ja sitten se kaventaa elinkeinopohjaamme - tästä puolestaan hyötyy Venäjä, joten saakohan Kallas provision Venäjältä. Muistakaa hänen miehensä Venäjän busines, toisaalta ilman vastaavaa, saattaisi Yara Uusikaupunkikin jäädä ilman itänaapuroin ammoniakkia.
Orpon hallitus varoittaa tulevaisuusselonteossaan murtuvasta maailmasta, jossa EU ja Nato hajoavat. Murheellinen totuus löytyy tästä: NATO ilman USA:ta on kuin Raamattu ilman Jumalaa. Eurooppa maksaa nyt kovaa hintaa siitä, kun antoi turvallisuuspolitiikkansa NATO:n kautta USA:n hoitoon. Ilman USA:n ydinpelotetta Eurooppa ei pärjää mitenkään Venäjän kanssa, kun ryhdytään pistämään kova kovaa vastaan. Kuinka Suomen käy ja voimmeko luottaa siihen, että Malta, Kreikka, Italia jne. antavat tukea, jos itänaapurin kanssa välit äityvät sodan asteelle. Viroon voimme tietenkin aina luottaa, sehän oikein uholla totesi pudottavansa seuraavan Venäläisen hävittäjän, joka eksyy tai muuten lentelee sen ilmatilassa. Sen Viro ja Viron uhosta kertonut YLE jätti uutisoimatta, ettei Viron ilmavoimissa löydy yhtään hävittäjää, joka edes teoriassa voisi pudottaa vanhimmankaan MIG-hävittäjän eli vaihtoehtoja, jolla Suomi voi ajautua selkkaukseen itänaapurin kanssa löytyy vaikka ja kuinka paljon!
Taitaapa käydä niin, että joudumme ottamaan esiin vaihtoehdon, jossa esiin nousee ystävälliset välit itänaapurin kanssa. Lienee selvää, että Suomi pärjää Venäjän kanssa parhaiten silloin, kun Venäjä hyötyy Suomesta merkittävästi. Onko siis viisasta rakentaa ystävälliset välit ja toimivat kauppasuhteet Venäjän kanssa? Mitä nopeammin välit normalisoituvat niin, sitä nopeammin se vaikuttaa suomalaisten elintasoon lisääntyvien työpaikkojen kautta. Onko yhteistyö Venäjän kanssa kansainvälistä luopiomaisuutta ja Ukrainan pettämistä, siinä yksi arvio, joka nousee esiin. Entä mitä pohditaan Ruotsissa, mitkä ovat heidän tulevaisuuden visionsa ja voiko Suomi vahvistaa ja saada tukea yhteistyöstä Ruotsin kanssa ja sopisiko Tanska, Norja ja Islanti samaan yhteistä turvallista tulevaisuutta pohtivaan ryhmään?
Kun kerran hallitus nostaa esiin mahdollisuuden, jossa NATO:n hajoaa, kannattaako meidän pohtia asehankintojamme uudelleen ja eurooppalaistaa niitä vai onko asia kuitenkin niin, että ilman USA:ta ja Israelia emme pysty turvaamaan kalustollisesti laadukasta maanpuolustusta. Onneksi maamme puolustustahto ja kalusto riittää siihen, että Suomea ei miehitetä ilman kohtuuttomia menetyksiä. Jos Ukrainan sodasta löytyy jotain hyötyseikkoja, yksi niistä on opetus, jonka Venäjä sai eli se ei pystynyt miehittämään Ukrainaan. Samassa on epäonnistunut USA IRAK:ssa, joten miehityksen pelkoa täällä ei liene. Yksi venäläisiä ärsyttävä piirre virossa löytyy maan suuren venäläisvähemmistön kohtelusta. Ehkäpä meidän kannattaa pitää erilaiset vähemmistöt sen verran marginaalisina, jottei Suomi joudu boikotin tai väkivallan uhriksi jonkin tänne sopeutumattoman pääluvultaan merkittävän vähemmistön vuoksi. Siinä pohdintoja ei ehdotuksia, mitäpä itse tuumit Suomen tilanteesta ja toimintavaihtoehdoista: Kannattako etsiä vihanpidon sijaan diplomatian tietä, jotta turvallinen tulevaisuus ja kansallinen vauraus palaisivat hyvinvointi-Suomen visioksi?
YLE:llä on vähintäänkin mielenkiintoinen tyyli valita asiantuntijat. Talouden suhteen YLE epäonnistuu asiantuntija valinnoissaan vai onko sitten Korkmanin ruutuun tai ääneen päässyt yhtään uskottavaa taloustietäjää, kuka kertoisi selkeästi, miten lama torjutaan tai taantuma taitetaan taloudelliseksi nousuksi. Jos Suomeen on muutamina vuosina investoitu, niin jokaiselle lienee selvää, että muutama vuosi menee, kun investointien seurauksena syntyy työpaikkoja ja vientiteollisuuden tuotto näkyy ja tuntuu tavallisen suomalaisen ostovoiman kasvuna. Se miksi talouden nousua synkistellään ja tulevaisuudesta annetaan valtamediassa nurja kuva, johtuu vain ja ainoastaan siitä, että vaalit lähestyvät vauhdilla. Näyttääkin opposition ja sitä tukevan valtamedian kannalta kerrassaan kauhealta, jos nousukausi alkaa voimalla kohottamaan suomalaisten elintasoa juuri vaaleja edeltävänä vuotena.
Ihmeellisin asiantuntijavalinta tapahtui kotva sitten, kun YLE antoi vakuutuslääkärille ruutuaikaa tuomita suomalaiset itsekkäiksi surkeiksi raukoiksi, ketkä eivät osaa muuta kuin ruikuttaa. Normaalisti elävät suomalaiset kuulevat lähes päivittäin vakuutuslääkäreiden uskomatottomista ratkaisuista,kun he potilasta näkemättä tekevät näistä lausunnoillaan todellisuutta terveempiä yhteiskunnan jäseniä. Kaiken takaa löytyy tietenkin raha vai luuleeko joku, että vakuutuslääkärit veemäisyttään tekevät useiden suomalaisten elämästä helvetin, jota hallitsee taistelu köyhyyttä ja kipua vastaan. Mitä moinen lääkäri tietää köyhyydestä tai edes normaalista työelämästä tai julkisesta sairaanhoidosta, kun hän itse kuuluu suomalaisen yhteiskunnan menestyvään nykyaateliin? EI YHTÄÄN MITÄÄN! Lähinnä ihmetyttää kuinka täysin tavallisen suomalaisen arjesta saa laukoa jotain tuollaista, sanopa sama ja pistä suomalaisen tilalle joku etninen ei kotimainen ryhmä: "On minä, mun tunteet, oikeudet. Velvollisuudet ja pärjäämisen vaatimus tai eetos jää ehkä vähän vähemmälle."
Kyseinen lääkäri, jonka koulutuksen sinä ja minä olemme mahdollistaneet kuten myös pitkälle rahoittaneet laukoo näkemyksiään tavallisten kulkevaisten itsekkyydestä, mutta käykääpä katsomassa oheisesta linkistä ko. tyypin esiintymistä ja pohtikaapa voiko häntä itsekkäämmin plus omahyväisemmin toimia ja nostaa egoaan muita paremmaksi muiden tuomariksi - kuvat puhuvat puolestaan. Mikä motiivi voi synnyttää moisen, parhaaseen katseluaikaan lähetettävän "pätkän", jossa tuomitaan työtätekevät suomalaiset reppanoiksi ja jonkin sortin itsekkäiksi onnenonkijoiksi. Ketä tuon jutun sanoma palvelee? Ei juttu ainakaan anna voimaa heille ketkä kärvistelevät tuskissaan köyhyydessä vain siksi, että joku mielivaltainen ja ahne vakuutuslääkäri on tuominnut heidät loppuelämäksi köyhyyden, toivottomuude, sairauden ja kurjuuden olotilaan. Taitaapa ainoa, tämän tapauksen voittaja, löytyä jutun lääkäristä, kuka voi juttuun vedoten todeta työkavereilleen kahvipöydässä nokkaa nostaen ja hopealusikkaa imeskelle: Minä näytin kaikille, olen Jumalasta seuraava ylöspäin!
Aika lailla tyytymättömiä näkemyksiä kajahtelee kankaille suomalaisen demokratian nykytilasta. Eikä viimeaikainen äänestysprosenttikaan puolusta kansalaisten luottamusta vaaleilla vaikuttamiseen. Kuinka moni kansanedustaja teki jotain näkyvää tai kuuluvaa menneen vuoden aikana vai onko hän yksi niistä hiljaisista, jotka muistuttavat humanoideja, ketkä laskeutuvat vain vaalien alla kansan keskuuteen? Mihin tarvitsemme 200 kansanedustajaa, jos heistä ainoastaan parikymmentä näyttää tekevän jotain? Näin tuumii moni ja mielellään pudottaa eduskunnan päälukua vaikkapa puoleen. Mikä olisi toimenpiteen seuraus, jos kansanedustajien lukua vähennettäisiin vaikka sataan? Ainakin koko poliittisen eliitin kustannukset putoisivat melkoisesti ja rahaa säästyisi ihmisiä konkreettisesti koskettavien asioiden hoitoon.
Maakunnista tulee noin 140 kansanedustajaa, joista muutama saa suunsa auki ja tekee esityksiä äänestäjiensä parhaaksi. Jos kaikkien kansanedustajien määrää vähennetään vaikkapa sataan, suhteellisesti vähennys koskee enemmän maakuntia kuin pääkaupunkiseutua ja yleensäkin yhä useampi kansanedustaja valitaan suurten kaupunkien äänillä. Käytännössä valta keskittyy entistä voimakkaammin pienemmälle alueelle maata ja näin suomalaisten alueellinen eriarvoisuus kasvaa. Samoin huomioiden kärkipäähän voi nostaa vähentyneiden päättäjien vaikutus itse päätöksentekoon. Lienee selvää, että päättäjien määrän kasvaessa kasvaa myös käytettävissä oleva aivokapasiteetti, kokemuspohja ja koulutuksen vaikutukset lisääntyvät ja päättäjien määrän vähentyessä vaikutus muuttuu päinvastaiseksi vai voiko joku väittää, että yksi ihminen tietää,osaa enemmän kuin kaksi tai viisi? Varsinkin puhuttaessa yhteisten asioiden hoidosta, laaja joukko erilaisia ihmisiä takaa sen parhaiten. Uudenkaupungin voi tarjota mainioksi esimerkiksi päättäjien vaikutuksesta paikkakunnan hyvinvointiin ja menestykseen. Aikoinaan yli 18 000 asukkaan väkiluku on romahtanut alle 15 000. Näin kävi vaikka esim. viime laman muualla jatkuessa autotehdas lisäsi työpaikkoja tuhansilla, ei kaupungin päättäjät kyenneet hyötymään uusista työpaikoista. Tämä seuraa, kun päättäjien määrää vähennetään kaikin tavoin esim. lautakuntia lopettamalla plus yhdistelemällä sekä niiden jäsenmäärää pienentämällä ja valtuuston sekä hallituksen kokoa supistamalla. Viimein syntyy kuvio, jossa lautakunnat eivät enää täytä asiantuntijalautakunnan kriteeriä ja herkkähipiäinen hallitus aiheuttaa lisäkuluja typerillä otto-oikeus tempauksillaan.
Ehkäpä keskustelu kansanedustajien määrästä tulisi kääntää kansaedustajien laatuun ja kenties määrän nostoon. Alkuun voisi pohtia kuinka eduskunnassa toteutuu määritelmä kansanedustaja eli edustavatko he ihan tosissaan kansaa ja äänestäjiä. Välillä tuntuu, että eduskunnassa istuu joko Gazan tai Israelin kansanedustajia, ketkä vähät välittävät suomalaisten ongelmista. Omia asioitaan kansanedustajat hoitavat yksimielisesti ilman pienintäkään soraääntä. Tämän väittämän voi todistaa hetkessä, kun tarkastelee pudonneille kansanedustajille lankeavia hillotolppia ja sopeutusrahoja. Pitäisikin estää toinen toisiaan suosivien ammattipoliitikkojen rälssipoppootyylin jatkuminen. Voisimmeko rajoittaa kansanedustaja kausia vaikkapa kahteen tai niin, että eduskunnassa saa istua vain yhden kauden kerrallaan. Meillä löytyy laista sukupuolikiintiö, pitäisikö asettaa rajat myös joillekin ammattikunnille, etteivät niiden edustajat pääse liian vahvasti päättämään esim. omasta työstään tai palkastaan muiden kustannuksella? Voisiko samalla nostaa keskusteluun ministeriöiden valmisteluvallan ja jopa hajauttamisen niin, että ainakin niissä asioissa, joissa ministeriöiden toiminta keskittyy selkeästi pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, myös ministeriöiden toiminta siirrettäisiin sinne.
YLE siis YLE uutisoi kuin hyvin tuottivat pääkaupunkiseudun asunnot verrattuna muuhun Suomeen. Sen YLE jättää tarkoituksellisesti uutisoimatta, miksi ja mistä tuotto kerättiin! Helsinki on Suomessa kuin Moskova Neuvostoliitossa, siellä hallinnon ja poliittisten päättäjien vallasväen lisäksi isotuloiset oligarkit kanavoivat etuja omalle kulmakunnalleen. Ensinnäkin pakko siirretään ihmisiä, jotta kulmakunnan asuntokupla ei puhkeaisi. Seuraavaksi, kun nämä muualta muuttaneet toisilleen ja em. kermalle palveluita tuottavat vähätuloiset eivät, ahneuden seurauksena saa työstään kunnon palkkaa, heidän asumistaan tuetaan satojenmiljoonien eurojen vuotuisella vuokra-asuntotuella. Pääkaupungin joukkoliikennettä tuetaan muualta maasta kerätyllä polttoaineverolla ja kaiken kukkuraksi valtion varoista kustannetaan vapaa-ajan viihdykettä mainitulle passiiviväestölle.
Viimeksi saimme lukea sadan miljoonan euron designmuseosta ja kansallismuseon sadanmiljoonan euron uudisrakennuksesta, johon syntyy hieno ravintola. Miljoonat suomalaiset, jotka eivät koskaan elämänsä aikana tule käymään em. ravintolassa saati ajelemaan sadoillamiljoonilla euroilla rahoittamaansa pikaraitiotietä pääkaupunkiseudun museoihin, oopperoihin tms. palatseihin, saavat maksaa moisten huuhaasuunnitelmien toteutuksen ja niistä koituvat käyttömenot. Jos ajattelemme asiaa kestävän kehityksen kannalta, valtavaa, perustoimintojen kannalta turhan ja marginaalista väestönosaa palvelevan, betonihirviötä voidaan pitää täysin, jo hiilijalanjäljen vuoksi, tuomittavana turhakkeena. Jospa tuokin satamiljoonaa euroa olisi käytetty niin, että ihmiset saavat asua kuten haluavat ja siellä minne halajavat eli väestönsiirtoon takaisin maakuntiin, jossa he voivat toistensa hyysäämisen sijaan tekemään työtä, jonka tuotto mahdollistaa Suomen palauttamisen hyvinvointivaltioiden joukkoon.
Kuvitelkaapa mikä vaikutus Suomen taloudelle tarjoutuisi, jos laajentaisimme vaikkapa Rovaniemen lentokenttää niin, että kaikki Lappiin halukkaat pääsisivät suoralla lennolla sinne. Nyt monet maahan saapuvat joutuvat nukkumaan mennen tullen yön Vantaalla ja siksi jättävät matkustamisen Suomen Lappiin. Melkoinen turistimagneetti tarjoutuisi myös rautatieyhteydestä Rovaniemeltä Jäämerelle. Se tarjoisi hiukan erilaista eksotiikkaa muun maailman turisteille kuin yö jossain hikisessä ja neuvostotyylisessä lentokenttähotellissa, jossa jo hinnoittelu synnyttää negatiivisen kuvan Suomesta. Tietenkin em. hankkeiden toteutukset palvelisivat teollisuutta ja liike-elämää eli niistäkin hyötyisi välikäsien kautta koko Suomi ja siten myös pääkaupunkiseudun hallinto saisi osansa mainituista sijoituksista. Sopiikin lopuksi pohtia, miksi eduskuntamme selkeä maakunnista tulevien kansanedustajien enemmistä tuo esiin ja kannata hankkeita, jotka hyödyttävät heidän kotiseutujaan ja koko Suomea vai onko mainittu joukko vain ministeriöiden valmistelevien virkahenkilöiden hyväksikäyttämä kumileimasin?
Suomen mummoilla, vaareilla tai lapsilla saati asemien hiljaisilla miehillä ei ole väliä, kun Gaza on asiamme. Ja vain rasistit puhuvat Suomen työttömyydestä tai sote-palveluiden surkeudesta!
Valtava työttömyys ja sote-uudistuksen seurauksena huonontuneet peruspalvelut eivät hetkauta meidän oppositiota, mutta Gazan puolesta taistellaan ja uhrataan vaikka koko Suomen turvallisuus. On kaksi selkeää faktaa. Ensinnäkin Israelin Gazan moukarointia ei voi pitää inhimillisenä, vaikka huomioimme sitä edeltäneet kammottavat tapahtumat. Toiseksi Suomen sanomiset ja tekemiset eivät vaikuta vähääkään Israelin tai sitä tukevan USA:n asenteeseen tahikka operointiin Gazassa. Ainoa konkreettinen suomalainen ehdotus, joka vaikuttaisi Gazan tilanteeseen tuli vasemmistonuorilta. Sieltä esitettiin, että Suomi antaisi Israelista ostamansa Davidin linko -ilmapuolustusjärjestelmän lahjaksi Gazan asukkaiden turvaksi. -Lienee selvää, että, jos kyseinen puolustussysteemi kiikutettaisiin Lähi-itään, sen elinaika jäisi viiteen minuuttiin ellei juutalaisvaltio tuhoaisi laitteisto jo kesken kuljetuksen. Moisen asian esiin nosto ja siitä puhuminen, sen sijaan vaarantaa Suomen puolustusta, koska tuskinpa Israel, yksi Suomen armeijan merkittävimmistä varustajista, kuuntelee moisia esityksiä tumput suorina! Vihervasemmiston möläytysten vuoksi saattaa puolustuksemme huolto ja varaosatoimitukset vaarantua Israelin lisäksi USA:n suunnalta.
Useissa kahvipöytäkeskusteluissa aprikoidaan poliittisten oppositiossa istuvien päättäjien kohtuutonta intoa ratsastaa gazalaisilla, kuten Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin! Syy Gaza vouhotukseen löytyy valtamediasta, jonka muutamaa, toimittajalaumoja kaitsevaa, päätoimittajaa eivät Suomi ja suomalaisten arkiset ongelmat kiinnosta kuin kanasalisoopperan remontin ja designmuseon rahoituksen verran. Linjavalinnoillaan muutamat päätoimittajamme ohjaavat julkisuudenkipeitä oppositiopoliitikkoja jatkamaan loputonta Gaza-hölinää. Jos joku oppositiossa erehtyy yritykseen nostaa Suomen kammottavan työttömyystilanteen tai sote-ongelmat esiin, hän ei yksinkertaisesti saa palstatilaa, ääntään kuuluville tai kuvaa asialleen. Median tulisi ottaa rooli vallan vahtikoirana, nyt se otti roolin diktaattorina, joka hintaan mihin tahansa haluaa nykyisen, demokraattisesti valitun, hallituksen sijaan valtaan mieleisensä opposition.
Jokaista ihmistä voi pitää arvokkaana, hänen arvonsa etumerkki kylläkin voi vaihdelle - toiset meistä tuottavat ja yhdet vähentävät arvoa. Yhteiskunnan kannalta sen jäsenen arvo mitataan rahassa, koska rahaa käytetään maksuvälineen lisäksi mittarina monessa asiassa. Jos maahan saapuu bussikuski, hän alkaa yleensä tuottamaan lisäarvoa yhteiskunnalle, kun hän oppii suomen kielen ja ajelemaan talvikeleissä. Sen sijaan tasa-arvoisen kohtelun saavaa kamelikuskia emme saa yhteiskunnan tuottavaksi jäseneksi järjestämällä hänelle suomen kielen opetusta ja kameleille suunnattua talviajoharjoittelua. Niin ikään henkilö, kuka saapuu syvältä vieraasta yhteiskunnasta ja sen kulttuurista, kuten kivityksistä vastaavaa viranhaltijaa ei voi mitenkään tasa-arvoisella kohtelulla saada suomalaisen yhteiskunnan jäseneksi ilman, että puututaan hänen kulttuuritaustaansa.
Jo se, että väittää pitävänsä kaikkia ihmisiä tasa-arvoisina inhimillisinä olentoina, tuntuu lähinnä naurettavalta haihattelulta. Jos toiseen vaakakuppiin pistetään kivitetty nainen ja ensimmäiseen vaakakuppiin sadat kivitykset onnistuneesti järjestänyt alan menestyvä viranhaltija, kuinka vaakakupit kallistuvat sinun mielessäsi, entäpä jos toisessa vaakakupissa istuu A. Hitler ja ensimmäisessä äiti- Teresa, vieläkö pidät heidän inhimillistä ihmisarvoaan tasavertaisina? Meidän kulttuuritaustamme määrittelen sen, miten suhtaudumme vieraisiin kulttuureihin, emmekä voi hyväksyä kaikkia kaikkien kulttuurien käytäntöjä saati ajatuksia. Samoin suhtautuvat muiden kulttuurien edustaja meidän länsimaisiin arvoihimme. Yleensä suhtaudumme torjuvan nurjasti ahneuteen plus väkivaltaan ja jopas niistä hyväksyvästi puhumiseen. Joskin poikkeuksia löytyy ja käytännön esimerkki seuraavassa.
Muistakaapa Hussein al-Taee ja hänen tarjoamansa julma kohtalo juutalaisille, homoille jne., silti hän sai asettua inhimillisyyttä ja ihmisten tasa-arvoa markkinoivan puolueen listoille ja marssi jopa eduskuntaan. Onko inhimillistä antaa arvoa sellaisille ihmisille, ketkä eivät itse kohtele kaikkia lähimmäisiä inhimillisen tasa-arvon hengessä? Löytyykö seuraava vastaava tapaus Nasima Razmyarista, kenen kotitaustassa yhdistyy kommunismin ja islam afgaanityyliin? Sopivassa tilanteessa jokainen saattaa vaieta ikävästä salaisuudesta ja toivoa ettei kukaan muista tai huomaa sitä ja mikäli joku ilkimys kuitenkin muistaa tai huomaa pahan asian, niin aina voi nöyränä ja katuvaisesti painaa pään alas sekä pyytää anteeksi. Tuolloin jotkut saavat medialta synninpäästön pahoista sanoista ja inhottavasta uhosta. Meidän tapauksessa mediaamme muisti muuttuu valikoivaksi ja toiset vaan osoittautuvat tasa-arvoisemmaksi kuin ensimmäiset!
Marin sai tehdä, mitä lystäsi ja hänhän lystäsi ravistella pääministeri-instituuttia niin, että siitä ei jäänyt juuri mitään uskottavaa jäljelle. Sinänsä kyseistä saavutusta ei voida pitää mitenkään Marinin vikana tai ansiona, sillä teki hän mitä tahansa, valtamedia kritiikittä puolusti pääministeriä. Se, että bilettäminen ja festareilla hillumiset kiinnostivat Marinia enemmän kuin pääministerin tehtävät tuotiin valtamediassa esiin jonain uutena ja hienona poliittisen kulttuurin ilmentymänä ja tällä tyylillä tapahtuu uutisointi edelleen edelleenkin. Verrataan mainittua aikajanan tuoreimpiin tapahtumiin ja väärinymmärtämiseen, joka kuplii esiin: vaikka Teemu Keskisarja kuinka vääntää ei rautalangasta vaan ratakiskosta ettei ole rasisti, niin silti YLE:n johdolla hänen sanojensa tarkoituksellinen väärinymmärtäminen kuplii jatkuvasti esiin ja tärkeät asiat jäävät sen varjoon. YLE tai muut valtamedian lonkerot eivät puuttuneet mitenkään siihen, kun Mariin syyllistyi aivan avoimesti ikärasismiin haukkumalla keski-ikäisten boomerien ajatusmaailmaa ja maailman kuvaa. Kuvitelkaapa, jos Orpo tai Purra bilettäisivät naama pölyssä pitkin jetsetpiirien yöelämää, haukkuisivat eläkeläisiä ja viittaisivat kintaalla talous- ja työttömyysongelmille, vaatisiko valtamedia heille ymmärrystä ja puhuisi ministeri-instituution ravistelusta?
Valtamediassa tapahtui melkoinen muutos Antti Rinteen puolueenjajuuden ja pääministeriyden jälkeen. Urpilaisen ja Rinteen valtataistelu uutisoitiin normaalista ja hallituksen ministeri Sirpa Paatero sai lähteä julkisen sanan paineen vuoksi, seuraavaksi lensi pihalle itse pääministeri Antti Rinne. Kaiken kukkuraksi Rinteen lähtöä avittaneen keskustan ministeri Katri Kulmuni sai lähteä varsin pienestä ja oudosta syystä. Niinpä kävi, että kun Marinista tuli pääministeri nousi Sirpa Paatero takaisin ministeriksi. Melkoista oli median moukarointi hallitusta kohtaan ennen Marinin pääministeriyttä, mutta sitten kaikki hiljeni. Joku väitti median rooliin vedoten, että häntä heilutti koiraa, mutta itse kysyn: kumpi oli häntä media vai poliitikot? Jos pääministerinä Rinne sai median vuoksi istua kuin tulisilla hiilillä, Sanna Marinin ministeri rooli muuttui ilnon ja valon juhlaksi, kiitos median: hän oli onnellinen kuin kuttu kaalimaalla. Marin sai tehdä aivan mitä vaan ja valtamedia antoi tukensa, Antti Rinne sen sijaan jäi jopa eduskuntavaaleissa rannalle! Enää kukaan ei epäillyt kuka oli koira ja kuka häntä: Marin vei ja media vikisi!
Demareissa tapahtui tuolloin melkoisia muutoksia, joka vaikuttaa yhä. Ensinnäkin ay-väki pistettiin tylysti syrjään kärkipaikoilta - SDP muuttui kertaheitolla työväenpuolueesta vasemmistolaisten pintaliitohaihattelijoiden johtamaksi puolueeksi. Toiseksi puolueen sisällä kriittinen keskustelu ja vaihtoehtojen esittäminen omalle toiminnalle tyrehtyi. Kolmanneksi valtamedia osoitti tylysti, kuinka heidät, ketkä erehtyvät sanomaan poikkipuolisen sanan Marinista tai hänen puolueestaan tai hengenheimolaisista, poljetaan unohduksen suohon. Kun katsotte vihervasemmiston päättäjien ratkaisuja, ei voida puhua juurikaan köyhän kansan tai suomalaisten työläisten asioiden ajamisesta. Esimerkiksi Sanna Marin keräsi eduskuntavaaleissa median tuella melkoisen äänipotin ja lähti välittömästi tuon jälkeen sotarikolliseksikin mainitun Tony Blairin porukoihin ja pörrää nykyisin Euroopan kerman kokkareissa eli hän ei paljoa ajatusta tai arvoa anna eikä häntä liikuta köyhän kansan asema tai oman hiilijalanjäljen suuruus. On vain ajan kysymys, koska mainittu Marin kupla puhkeaa ja SDP menettää kannatuksensa. Valtamedia ei pysty loputtomiin suojelemaan, vaikenemalla ja uutisaiheiden valitsemisella sekä muokkaamisella, vihervasemmistolaista valtaeliittiä. Jos SDP haluaa säilyä vallan huipulla, tarvitaan sen sisällä vallankumousta tavallisten suomalaisten eduksi, jos näin ei käy, kumoaa kansa demarit vallasta!
