Viikon aikana Suomessa sidotaan päätöksillä miljardeja euroja jokseenkin Jonnin joutaviin ratahankkeisiin. Vain viikkoa aiemmin junahulluhallitus selitteli, että meillä varojen puutteen vuoksi joudutaan irtisanomaan terveydenhoitohenkilöstöä, jota pikemminkin pitäisi lisätä - jo muuttui ääni mollista duuriin pian ministerien laulussa. Samaan aikaan valtamedia uutisoi näkyvästi: ulkomaalaiset kaivosyhtiöt ovat kiinnostuneita toimimaan Suomessa. Ne ovat valmiita investoimaan Suomeen miljardeja euroja, mutta miksi Suomi ei investoi omaan maaperäänsä?
Tuntuu kerrassaan käsittämättömältä ja idioottimaiselta, että meillä riittää miljardeja euroja ratahankkeisiin, jotka kuljettavat joutavia "toistensa paitojen pesijöitä" paikasta A paikkaan B, mutta tuottavan työn luomiseen vastaavaa varallisuutta ei löydy. Jos nyt ulkomaalaisten sijaan investoisimme kaivokseen rata miljardit, ne tuottaisivat muutamanvuoden kuluttua korkoina sijoituksen moninkertaisesti takaisin. Tuotosta kertyvillä veroilla voisimme pitää Suomen hyvinvointivaltiona ja myös, velkaa ottamatta rahoittaa jo päätettyjä ratahankkeita.
Kaivostoimintaan liittyy vastuu työpaikoista, luonnosta, jatkojalostuksesta, syntyneen yhteisön perustarpeista. Hyvin suunniteltuna ja toteutettuna tuottoisa kaivos ja jatkojalostus lisäävät maakuntien elinvoimaa eli ihmiset saavat tehdä kaikille hyvää tuottavaa työtä, joka synnyttää yleistä vaurautta. Tietenkin tämän seurauksena tarve muuttaa pääkaupunkiseudulle vähenee. Tässäkin voittajana on koko Suomi: heille, ketkä saivat töitä kaivoksista/jatkojalostuksesta, ei rakentaa julkista liikennettä eikä maksaa ökyille valuvaa valtavaa vuokra-asuntotukea!
Jos nykyisen sopan keitti edellinen hallitus edeltäjineen, niin eipä nykyinenkään hallitus tee muuta kuin hämmentää samaan suuntaan samaa soppaa. Päätännän keskiössä istuvat turkulaiset ja sen seutulaiset kansanedustajat, ketkä lukeutuvat ns. tunninjunan vakiokäyttäjiin. Pitkälti kyseessä on sama porukka, joka päätti investoida Kakolanrinteen onnettomaan funikulaariin, joka harvemmin liikkuu. Ehkä olisi kansantalouden kannalta parempi, jos ko. päättäjät suuntaisivat Arkadianmäen sijaa funikulaariin istumaan - Suomi säästyisi paljolta.
Suomi elää työstä, joka synnyttää varallisuutta tai syötävää tai energiaa. Nämä sektorit meidän tulee jättää kohtuuttoman verotuksen ulkopuolelle, koska silloin verotus estää yhteisen hyvän kertymisen ja lopulta halvaannuttaa koko yhteiskunnan. Kaikkia meitä tarvitaan, mutta se vain on ikävä fakta, että jonkun työ synnyttää lisää työtä esim. vientiteollisuus ja maatalous - jonkun työ ylläpitää edellisten työkykyä esim. teiden kunnossa pitäjät, opettajat, lääkärit ja sairaan hoitajat - jonkun työtä ei ole ilman edellisiä teatterit, urheilijat ja elokuvat!
Jos yksityisessä yrityksessä kävisi niin, että kymmenet tuhannet laskut jäävät lähettämättä ja niitä yritetään paikata kymmenillä tuhansien karhukirjeiden postittamisella alkaisi vahva koulutus, jottei sama toistuisi ja etenkin, jotta syntynyt ongelma saataisiin pois päiväjärjestyksessä. Yhteiskunnan toimesta pidetään kuluttaja-asiahenkilöiden ja heidän alaistensa voimin huolta autoista ja muista tavaroista, jotta niiden toimittaminen ja laatu taataan. Mutta entäpä, kun kyseessä on ihmisen terveys, silloin alkaa loputon selittely ja vaaditaan sairaiden omatoimisuutta!
Tämän päivän Suomessa, entisessä hyvinvointivaltiossa, paras busines tehdään ihmisten terveydellä eikä edes eduskunnassa nosteta aidosti yksittäisten hätää esiin. Yksi puhuu ja vaatii hallitukselta omalääkärimallia, mutta miksi hän ei toteuttanut sitä silloin, kun istui hallituksessa ministerinä valmistelemassa sote-uudistusta? Ja entäpä hallituksen puuhastelu asian tiimoilta? Saamme kuulla mitä mystisempiä selityksiä vailla käytännön toimivia ratkaisuja ja jos jotain konkreettista tapahtuu, rajoittuu se joutavan tasoinen tunnin junaan Turusta Helsinkiin.
Mitä maksaa 40 000 kirjeen lähettäminen, mitä maksaa se, ettei niitä lähetetty ajallaan ja kuinka monta lasta/vanhusta/sairasta olisi hoidettu laskuskandaalin aiheuttamilla kuluilla. Mitä teki ja mitä tekee asian estämiseksi/selvittämiseksi aluevaltuutettujen legioona saati kohtuuttoman hyväpalkkaisten johtajien joukkio? -Kukaan ei tehnyt eikä tee mitään ja entäpä karhulaskun saajat, mitä he tekevät? He yrittävät peloissaan soittaa Varhan suuntaan, jotta asia selviäisi, mutta eihän puheluihin vastata - soittajia on yksinkertaisesti moninkertaisesti liikaa!
Kuinka luulette tämän fiaskospektaakkelin jatkuvan, saavatko laskun saaneet Varhan asiakkaat jatkossa olla rauhassa, kun heille ilmoitetaan anteeksi pyydellen, että laskuja ei tarvitse maksaa? Näin tuskin tulee käymään, sillä rohkenen Varhan lähettävän uudet karhukirjeet ja vähät välittäneen siitä, että asiakkaiden puhelinkyselyihin ei kyetty vastaamaan. Raha on pyhää ihmisen kipu ja terveys ovat vain väline pyörittää systeemiä, joka takaa kivat olot joillekin lyhyttä päivää tekeville johtajille/ammattilaisille sekä kovan korvauksen saaville luottamushenkilöille.
Meiltä uupuvat varat omien kansalaisten peruspalveluihin, sairaita, vanhuksia ja vammaisia emme kykene hoitamaan, mutta aseisiin, joilla tapetaan tuhansia ihmisiä meillä riittää rahaa ja jos ei riitä, niin tappamisen jatkumisen turvaamiseksi otetaan vaikka velkaa. Tämä siitä huolimatta, vaikka työttömyytemme lukeutuu maanosamme suurimpiin. Eikös silloin ole kyse varsin kummallisesta hyvinvointivaltiosta, jos rahaa riittää tai sitä järjestetään vierasmaalaisten tappamiseen, mutta ei vahingossakaan omien kansalaisten terveyspalveluihin?
Tokihan meillä löytyy rahaa tai sen vuoksi otetaan lainaa, kun turvataan hallitsevan eliitin olot ja ilot. Yhteen museon lisärakennukseen ja ravintolaan upotetaan 100 miljoonaa euroa tai Vantaan pikaraitiotiehen 200 miljoonaa euroa valtion varallisuutta. Eikös tämä muistuta feodaaliajan meininkiä, jolloin kaiken tekevä ja kustantava rahvas sai rypeä nälässä, liassa, loassa, taudeissa ja muissa ongelmissaan, kun samaan aikaan heidän työnsä tuloksista nautti, oikeaa työtä tekemätön, laiska ylähäisen aateliston eliitti lakeejoineen.
Suomen yhteisten asioidenhoitoa seuratessa ei voi välttyä ajatukselta, että nyt Arkadianmäellä vedetään sellaista teatteria, jonka tarkoitukseen ei kuulu kansan ongelmia korjaaminen. Ollaan olevinaan niin eri mieltä ja ensimmäiset syyttävät kaikesta nykyhallista ja jälkimmäiset syyttävät kaikesta edellistä hallitusta. Yksimielisyys löytyy, kun turvataan poliittistenpäättäjien omia yhteisiä palkkioita ja hillotolppia. Olisi jännä päästä näkemään eduskunnan pikkujouluja ja sitä kuinka syvälle loppuillan tanssiaisissa persun kieli uppoaa vihreän korvaan!
Trump tunnustaa kolme tosiasiaa, jotka eivät valtaa eurooppalaisten päättäjien ajatuksissa tilaa. Ensinnäkin sodankäynti on sotateknologista nokittamista, jossa vastataan koko ajan koventuvalla arsenaalilla ja kun mennään tämän ketjun huipulle ydinaseisiin, sieltä löytyvät Venäjä ja USA. Toinen seikka löytyy Venäjän kokemasta lännen uhkasta, jonka USA tunnustaa. Kolmas syy löytyy EU:n taloudesta ja uskottavuudesta auttaa Ukrainaa. EU:lta ei löydy omaa aseteollisuutta haastamaan Venäjää eikä varoja ostaa USA:lta aseita, joita se rajoittaa jo nyt.
Vaikka olemme yhtä mieltä siitä, että Venäjä toimiin väärin hyökätessään Ukrainaan ja oikeudenmukaisuudella perustelemme Venäjän toiminnan olevan väärin, näkemyksemme ei vaikuta mihinkään. Voimaluokassaan USA ja Venäjä kuuluvat eri sarjaan kuin eurooppalaiset pikkuvaltiot, jotka muistuttavat tiikerille ja karhulle räksyttävää suuruudenhullua puudelia. Tämän osoittaa jo se, että EU:ta ei edes noteerata varteenotettavana ´ neuvottelukumppanina, ei USA:n eikä Venäjän suunnalta, neuvoteltaessa rauhasta tai aselevosta Ukrainaan.
EU:n tuesta Ukrainalle kolmannes tulee pohjoismaista, joten tämä kuvaa unionin todellista auttamishalua. Eikä tuo halu kasva, jos ukrainalaisten epäillään vetävän eurooppalaisten avustusrahoja omiin liiveihinsä ja ministerien eroavan tämän vuoksi. Kun vielä huomioimme jonkun Kaja Kallaksen ulostulot, niin on lähinnä hölmöä ihmetellä, miksi EU jätettiin USA:n ja Venäjän välisten rauhanneuvottelujen ulkopuolelle ja eikö meidän johtotyyppimmekin, Niinistö lukuun ottamatta ollut vielä viime viikolla sitä mieltä, että Putinin kanssa ei saa eikä kannata neuvotella.
Nyt vallitsevassa epävarmassa kansainvälisessä tilanteessa sopii tarkastella menneitä historian käänteistä sekä vertailla rehellisesti EU:n resursseja talouden, teknologian, energian, luonnonvarojen ja jopa elintarvikeomavaraisuuden suhteen. Pahimmillaan niin EU ja Suomi ajavat maamme onnettomaan tilanteeseen. Jo nyt Suomelta puuttuvat taloudellisesti omat eväät hoitaa omia heikoimpiaan laadukkaasti, joten kuinka voimme rahoittaa Ukrainan sotaa ostamalla aseita USA:sta niin, että se on pois omilta sairailta, vammaisilta ja vanhuksilta.
Voisiko Suomi ottaa NATO:ssa sillanrakentajan roolin, joka näkee muita pidemmälle ja alkaa turvata sodan jälkeisen rauhan pysyvyyttä ja taloudellista yhteistyötä vai käykö tuossakin niin, että muiden aloittaessa kaupankäynnin Venäjän kanssa, me jäämme jälkijunaan tai tulemme resiinalla perästä? Meidän velkaantunut taloutemme ja maassa vallitseva, maanosan toiseksi pahin työttömyys, tarvitsevat idän kauppaa. Kun taloutemme saadaan palautettua pysyvästi kuntoon, kykymme auttaa esim. Ukrainaa on apumme kestävällä perustalla. Ja ketä lämmittää se skenaario, jossa olemme olleet oikeassa ja oikeudenmukaisempia kuin kaikki muut, mutta sen seurauksena Suomi makaa samassa kasassa Ukrainan kanssa ja vieläpä alimmaisena?
Jokainen tietää, että tämä maa elää työstä ja ruuasta eikä tuo totuus muutu miksikään vaikka sitä ei kansalle kerrota. Vaikka rakentaisimme pääkaupunkiseudun hallintokoneistolle kuinka paljon pikarautateitä, vaikka tukisimme miljardeilla euroilla ko. kulmakunnan vuokra-asumistukea ja vaikka tekisimme kuinka miljardeilla tunninjunia pääkaupunkiseudun ja muiden satakaupunkiseutujen välille, pääkaupunkiseutu ei muutu koko maalle hyvää tuottaviksi seuduksi. Mieltä muokataan ylellisesti sillä, kun vaieten jätetään olennainen oikea totuus kertomatta.
Miksi kansa kuitenkin uskoo YLE:n uutisointiin ja vanavedessä pitää muutakin valtamediaa kelvollisena tietolähteenä? Ensinnäkin YLE tarjoaa podcasteillaan niin paljon asiaa ja totuutta, aina lähteet ilmoittaen, että se pönkittää YLE:n kokonaisuskottavuutta. Kun YLE:n ja muun valtamedian uutisointi välttää ristiriitaisuutta, ajaudutaan uutisoinnissa yhden totuuden malliin, meillä on valtamedian kyseenalaistavaa oppositiopolitiikkaa harjoittavia puolueita, mutta meiltä puuttuu media, joka vakavasti haastaisi mainitun yhden mallin totuuden.
Ilja Janitskin MV-lehti haastoi aikoinaan valtamedian, joskus tyylissä ja jo nimen valinnassa paistoi enemmän into kuin äly, mutta selkeästi MV-lehti toi julki oman totuutensa omine lähteineen. Vastenmielisen kohtelun ja vainon kohteeksi joutunut Janitski koki valtamedia silmittömän epäinhimillisen vihan ja niin valtamedian uutisointi ja kyseenalaistaminen jäi muutamien blogien varaan. Se, että blogit uutisoivat asioista valtamediasta poiketen, tuomitaan usein alatyyliseksi riitelyksi ja jopa rasismiksi. Valtamedia pyrkii tuhoamaan blogien uskottavuuden.
Lienee jokaiseen terveeseen päähän uppoava totuus, että esim. pakolaisuus ja keskimäärin tänne suuntautuva maahanmuutto aiheuttaa merkittäviä kärsimyksiä kantaväestölle ja kaiken kukkuraksi koko mamuilu tulee Suomelle julmetun hinnakkaaksi. Tätä ei voi mitenkään pistää tänne muualta lennätettyjen ihmisten syyksi tai ongelman esiin nostavien blogien syyksi eikä ongelma poistu vaikenemalla ja samalla maahanmuuttajien asema parane, jos keskustelua herättävät ja vaihtoehtoja tarjoavat blogit haukutaan, tuomitaan rasistisiksi ja jopa suljetaan.
Niin YLE:n kuin koko valtamedia uskottavuus perustuu saman uutisen jatkuviin toistoihin ja vasta-argumenttien tuomitsemiseen ja mikä mielenkiintoisinta, yleensä tämä tapahtuu ilman lähteitä. YLE:n toimittaja saattaa kysyä esim. USA:ssa muutaman kadunmiehen näkemyksen vaikkapa Trumpista tms. ja tämä tuodaan julki tyyliin: YLE kysyi ja kertoo, mitä mieltä amerikkalaiset ovat Trumpista tms.. Sopii muistaa, että USA:ssa asustaa reilut 303 miljoonaa asukasta, joten aika heiveröiseltä vaikuttaa muutaman hepun otos maan yleisenä mielipiteenä.
YLE:stä tulee mieleen väkisinkin ne ajat, kun siellä hääri ökyelämää viettänyt Neuvostoliiton ystävä ja vakoojaksikin epäilty Hella Vuolijoki. Hänet pistettiin poliittisin voimin pihalle YLE:stä. Tuolloin elettiin vuotta 1949, jolloin poliittista voimaa löytyi enemmän kuin pelkoa YLE:n muutoksien aikaansaamiseksi. Ainoat valtamedian haastajat, jotka nojaavat teksteissään faktoihin ponnahtavat esiin blogimaailmasta: Professorin ajatuksia, Yrjöperskeles ja Ihmisiä telineillä ovat tässä maassa vapaan sanan airuita. Ilman niitä neuvostotyylinen yhden totuuden malli olisi ainoa, mikä välittyisi Suomesta ja muustakin suomalaisille. Tuntuu vastenmieliseltä Yrjöperskeleksen ja Ihmisiä telineillä -blogien saama kohtelu pannaan julistamisineen. Lukekaa näitä blogeja, ne eivät synny ilman aikaa ja vaivaa eikä blogistin saama palaute sisällä useinkaan sydämellisen ystävällisiä tai harkittuja sanakäänteitä!
No mikäpä voi olla valtamedian linjan ja käytöksen takana? Eipä juuri muukaan, kun toimittajan roolin totaalinen hämärtyminen: tietoa välittävän toimittajan tehtävän hoitamisen sijaan ollaan kaikki voipa ja erehtymätön Jumala. Kun katsomme Ilja Janitskin saamaa palautetta ja kohtelua vielä kuolinvuoteellaan, ei valtamedian toimintamotiiviksi voi nimittää muuta kuin epäinhimillisen mustaakin mustemman helvetillisen pahuuden. Vaikka esim. Jessikka Aro sai ikävästi tuta Janitskilta, ei valtamedia voi nokittaa takaisin entistä rajummin ja vaipua pohjattomiin pahuuden syövereihin - tyylin säilyköön tai nouskoon.
YLEn kaksinaamaisuus ja jumalasyndroomassa eläminen tuntuu lähinnä vastenmieliseltä. Jo vuosia, jokainen, kenellä riitti vajaa kymppi Netflixin kuukausimaksuun, on voinut seurata useiden tuntien dokumenttisarjoja tapauksesta Epstein. Noissa syvällisissä dokumenteissa, joita sarja tarjoaa neljä kappaletta, avataan koko Epstein kuvio juuriaan myöden. Samoin Ghislaine Maxwellin osuudesta taustoineen on tehty oma dokumentti. Jos haluaa muodostaa oikean mielikuvan tapahtuneesta, lienee YLE:n sijaan parempi ammentaa tietoa Netflixin tarjonnasta.
Netflixin, tuoreeltaan tehdyissä, Epstein dokumenteissa nousee ikävällä tavalla esiin useampi julkisuuden henkilö ja vahvemmin, kun presidentti Trump. Esimerkkinä Bill Clinton. Sama USA:n presidentti, joka harrasti suuseksiä nuoren Valkoisen talon työntekijän kanssa ja työntelihän Clinton välillä sikariputkiloakin naisen sisään, mutta kielisi harrastaneensa seksiä ko. nuoren naisen kanssa vedon siihen, ettei pannut sitä sinne. Jotenkin tässäkin tulee mieleen YLE:n tuloshakuisuus, jossa se ennalta teki valinnan: kaikki mikä liittyy Trumpin tekemisiin, on läpi mätää ja sysi pahaa.
Eikä YLE mitenkään innokkaasti muistellut Tony Blairin mustia hetkiä, jotka paisuivat sotarikosepäilyihin IRAK:iin kohdistuneessa hyökkäyssodassa. Sanna Marin sai liittyä kyseisen herran puuhapiiriin, ilman isompaa Blairin historian esiin kaivamista tai syyttelyä. YLE plus lähes koko muukin valtamediamme on näköjään valinnut inhokkinsa ja suosikkinsa: inhokit tulevat oikealta, eivätkä he saa tehdä mitään, heidät tuomitaan aina - suosikit taas tulevat aina vasemmalta ja he saavat tehdä ihan mitä vaan, heitä valtamediamme ei tuomitse vaan suojelee vaikenemiseen asti!
En missään tapauksessa halua rajata YLE:n uutisointia Trumpin suhteen, vaan toivon muidenkin tekemisten joutuvan saman suurennuslasin alle tai oikeammin toivon YLE:n jättävän kokonaan tutkimatta ko. likapesän, kun parempaa, tuoreelta selvitettyä, roppakaupalla parempaa tietoa saa ostamalla. En muutenkaan ymmärrä joidenkin YLE:n toimittajien lähettämistä ympäri maailmaa, kun laadukkaampia ja edullisempiakin vaihtoehtoja on tarjolla. Miksi lähettää joku toimittaja, joka ei tunne edes Suomea kehäkolmosen ulkopuolelta, jonnekin Afrikkaan penkomaan sikäläisten ongelmia mututiedoillaan?
YLE:ssä eletään kuin lehmät pellossa: etsitään johtavien X-sukupolven toimittajien näkemystä tukevaa tietoa ja mikäli sitä ei löydy, vaietaan koko asiata. Valtamedia toimii nazi-Saksan tiedotusperiaatteilla: oma totuus on pyhä vaihtoehdot moukaroidaan toistojen alle. YLEN toimittajien häikäilemätön itsekkyys jyrää heidän ammattiylpeyden, vilpittömyyden ja osaamisen sirpaleiksi. Kun mediatalossa pääsee käymään näin, kyseistä ongelmaa pitää kutsua johtajaongelmaksi ja talousongelmaksi, johin ratkaisuksi kysymys: voiko joku johtaa YLE:ä 26 000 euron kuukausipalkan sijasta 13 000 euron kuukausipalkalla. Jos pääministerimme tienaa noin 15 000 euroa kuukaudessa, onko YLE:n johtajan palkka, 26 000 euroa kuukaudessa, suuruuteensa nähden mitenkään suhteessa varsinkin, jos otetaan huomioon, mitä YLE:ssä tapahtuu ja miten siellä asioista uutisoidaan?
Eduskunnankyselytunnilla vihreä kansanedustaja haukkui kiinalaisen verkkokaupan pystyn. Huonolaatuista ja kyseenalaista tavaraa, hän antoi ymmärtää, lennätetään Kiinasta Suomeen. Jos tuo tavara on kaikin puolin täyttä paskaa, niin sopii kysyä: miksi ihmiset ostavat kiinalaisen verkkokaupan tuotteita? Murheellinen totuus ko. verkkokaupan haukkujasta paljastuu, kun hän ei tiedä ko. kaupasta ja sen tuotteista muuta kuin niiden olemassaolon. Jos ko. verkkokauppojen tuotteet lukeutuisivat surkeiksi, ei niitä käyttäisi yksikään saati sadat miljoonat asiakkaat.
Jos joku ei pidä kiinalaisesta verkkokaupasta, niin ei sieltä tarvitse mitään tilata ja mitä tulee tavaran laatuun, niin markkinat pitävät siitä huolen - jos tavaran laatu laskee, loppuu kiinalaisten busines kerralla. Tavalliselle kansalaiselle ko. kaupat eivät muodostu miksikään ongelmaksi, ne työllistävät ainoastaan tullia ja muuta sellaista byrokratiaa, joka ei edes liity vapaakaupan tavaroiden liikkumiseen. Käytännössä EU, Suomi ja sen poliitikot suojelevat eurooppalaisia suuryrityksiä, jotka välittävät kiinalaista tavaraa, mutta korkeampaan hintaan kuin kiinalaiset itse.
Jos tavallinen suomalainen kulkevainen saa Kiinasta vajaan satasen talvikengät parilla kympillä, niin eikö tämä käytännössä tarkoita sitä, että kiinalaisen verkkokaupan ansiosta sen asiakkaalta säästyy parhaimmillaan lähes kahdeksan kymppiä ostovoimaa muuhun ostamiseen? Tuon säästön voi käyttää halutessaan vaikkapa paikallisten yrittäjien palveluihin eli ravintoloihin, lähiruokaan, parturiin, teatteriin, konserttiin, elokuviin, urheilutapahtumiin tms., jotka säilyessään turvaavat asuinseudun viihtyisyyden..
Vanhana seitsemänkymppisenä työelämässä roikkuvana, pakkasin parhaillaan 5 000 kg lohta päivässä kontteihin, tulivat tutuiksi kipuvoiteet ja -laastarit, jotka helpottavat melkoisesti työtä ja elämää. Kun vertaa vaikkapa EU:ssa myytäviä kipulaastareita, joita saa kymmenen kympillä ja kiinalaisesta verkkokaupasta kymmeniä samaan hintaan, niin on henkilökohtaisesti ja kansantaloudellisesti typerää suosia eurooppalaista välittäjää. Tuotteiden laadussa kiinalaiset eivät häviä yhtään ja tuoteselosteissa jopa kuvin kerrotaan, mitä kasveja salva/laastari sisältää.
Loppujen lopuksi kiinalainen verkkokauppa ei uhkaa tavallista kuluttajaa vaan keskusliikkeitä ja EU:n omaa sekä valtioiden byrokratiaa. Mielenkiintoista lienee sekin, että samaa kiinalaista tavaraa, jota ensinäkin löytyy kauppojemme hyllyiltä, myyvät myös amerikkalaiset verkkokaupat - miksi niihin ja niiden vaikutuksiin ei kukaan päättäjämme ole tarttunut? Mitä länsimaiseen eettisyyteen tulee, muistakaa palkkaskandaali ja M. Jordan koripallokengät - yritys maksoi tossumannekiinille enemmän kuin niitä valmistaneille tuhansille aasialaisille työntekijöilleen.
Alistumalla EU:n sääntöihin Suomi sitoutuu varsin riskialttiiseen ympäristöön, jossa kuka tahansa saattaa lohkaista mitä tahansa. Määrätynlaisen ulostulon seurauksena Suomen eturintama-asema voi joutua todelliseen testiin. Myös Viron ilmapuolustus muodostaa riskin. Jos suomalainen hävittäjä pudottaa viholliskoneen, tuskin naapuriin uppoaa selitys: Se oli Viron ilmatila ja itse tulitte sinne, tällä ei ole mitään tekemistä Suomen ilmatilan kanssa. Väkisinkin ponnahtaa pintaan eräs erillissotaselitysepisodi, joka ei silloinkaan uponnut naapuriin tai juuri muuallekaan!
EU ei pysty haastamaan Venäjää ilman USA:n aseapua, jota se on haluton antamaan sellaisten aseiden suhteen, jolla naapuri saataisiin polvilleen tai painostettua neuvottelupöytään. Kuinka käy, jos venäläiset dronet alkavat pörräämään ilmatilassamme, jonkun lohkaisun tai selkkauksen seurauksena, kerääkö EU rahaa tai ottaa velkaa, jotta Suomi kykenee puolustautumaan amerikkalaisin asein? Käytäntö osoittaa senkin, jos idästä uhataan EU:ta ja unioni saa kerättyä rahaa sen tiimoilta, vaatii aina joku Espanja tai Portugali siitä itselleen merkittävän osuuden.
Suomi on ollut maksamassa Kreikan eläkepommia ja korjaamassa Espanjan talouskriisiä ja niihin sotkeutuneita Saksan pankkeja ja auteollisuutta. Kuriositeettina mainittakoon, että Suomen taatessa Espanjan ongelmataloutta 3,6 miljardilla eurolla, maksoivat espanjalaiset yhdelle argentiinalaiselle ja toiselle portugalilaiselle 900 000 euroa per lärvi viikossa. Nimeltään mainittu argentiinalainen on Messi ja portugalilainen herra on Ronaldo. Tuo osoittaa sen, että muutamassa viikossa suomalaisen takaaman hätäapusumman verran pistivät espanjalaiset muutamaan tuntijalkapalloilijaan - sellaista priorisointia.
Suomi kuuluu siihen porukkaan, joka uskoo ja rahoittaa pyydettäessä Saksaa ja etelän maita eikä opi tai tunnusta olevansa EU:n ikimaksaja. Ja missä EU on onnistunut, onko pakolaispolitiikka mennyt putkeen, entä pistettiinkö venäjä pakotteilla polvilleen, toimiiko vapaan kaupan sääntö EU:ssa? Ei, ei ja ei, kaikki on mennyt ahterilleen. Ainoa vuosikaudet toiminut EU-vetoinen juttu lienee Afrikan sarven ryöstökalastus ja pelastettiinhan me Saksan ja Ranskan autoteollisuus tullisuojalla ja nyt Temu saa saman kohtelun eli vapaankaupan unioni rajoittaa vapaatakauppaa!
EU on omaa elämäänsä elävä, tavallisten ihmisten arjesta vieraantuneiden poliitikkojen ja heidän hyysäämänsä virkakunnan ynnä kavereiden luomus, joka elää omaa elämäänsä. Ainoa EU:n suhteen varma asia on suomalaisille se, että saamme maksaa unioniin aina enemmän kuin sieltä saamme rahaa takaisin. Ja muistakaapa vielä sekin, kun luotimme ja odotimme 1930-luvun lopulla Amerikan apuja, niin siinä vaiheessa, kun rintamallamme lensi made in USA koneita, niiden siivissä loisti punainen tähti. Suurvallat löytävät aina toisensa ja Saksa häviää aina - niin historiaa tavataan kirjoittaa!
Maantieteelle emme voi mitään, totesi toveri Stalin Paasikivelle. Se pitää kutinsa kuten varmasti sekin, että ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi. Ikävää, että ryssää vaan ei tahdo saada millään pannulle paistumaan, koittajia on ollut monia. Jos tästä jaarittelusta jonkinmoisen yhteenvedon tekee, niin kaipa meidän, jo historian valossa, täytyy tunnustaa realiteetit: vaikka kuinka loistat älylläsi, mutta mittasi 120 cm ja paino 40 kg, niin ei kannata keskustelun sijaan ärsyttää kaksimetristä 120 kiloista äkkipikaista ja arvaamatonta atleettia - tätä sopii kutsua diplomatiaksi ei nuoleskeluksi!
Trump ja Niinistö oivaltavat jotain, mitä EU:n kellokkaat eivät vahingossakaan hoksaa. Ensinnäkin rauhaa tai aselepo ei tipahda taivaasta, jos EU vaan mököttää yksin nurkassa eikä edes yritä neuvottelemalla etsiä tietä sodan lopettamiseen. Käytännössä EU pitkittää sotaa ostamalla aseita USA:lta ja lahjoittamalla ne Ukrainalle. Syy tähän toimintamalliin löytyy siitä yksinkertaisesta syystä, että EU:n oma asetuotanto ei yksinkertaisesti pysty tuotannollisesti ja laadullisesti kilpailevan Venäjän ja sen kumppaneiden varustelun kanssa.
USA:n rajoittaessa Ukrainalle toimitettavien aseiden tuhovoimaa ja toimintasädettä, sota tuntuu loppumattomalta ja Trump ainoalta merkittävältä ja todelliselta rauhaan pyrkijältä. No entäpä, jos USA antaisi Ukrainalle aseita, joilla se pystyy tekemään merkittävää tuhoa iskiessään syvälle Venäjälle? Trump oivaltaa, ettei Putin jää tumput suorana katsomaa, jos Ukraina iskee EU:n maksamilla amerikkalaisilla aseilla vaikkapa Moskovaan. EU:n tulisi viimeinkin hoksata, että Putin ei bluffaa ja kuinka vaaralliseksi sota muuttuu, jos käyttöön otetaan astetta kovempia aseita.
Mitä korkeampaa ja tuhovoimaisempaa asevoimaa käytetään, sitä vahvemmaksi muuttuu Venäjän asema ja ydinaseista ja niiden kanto-ohjuksiin siirryttäessä jopa USA jää Venäjän rinnalla toiseksi. Tähän tilanteeseen ajautumista Trump pyrkii välttämään ja neuvotteluilla etsimään tietä rauhaan. Samaan aikaan EU:n päättäjät pohtivat neuvotellako vai ei ja jos neuvotella, kuka neuvottele ja miten pitkälle neuvottelija voi mennä. Kun vielä katsomme rehellisesti EU:n lihaksia tässä mittelössä, niillä ei pitäisi ihmeemmin uhota mihinkään suuntaan.
Vielä puolivuotta ja vuosi sitten EU:ssa puhuttiin suureen ääneen Kiina riippuvuuden katkaisemisesta ja Kiinan painostamisesta painostamaan Venäjää rauhaan. Tänään ääni kellossa on koko lailla toinen, kun EU hoksaa oman erinomaisuutensa olevan puhkeamista vailla valmis kupla. Nyt Kiina noteerataan välttämättömänä kauppakumppanina eikä Kaja Kallakset ja Henna Virkkuset esitä vajailla tiedoilla mahdottomia Kiinan vastaisia toimenpiteitä. EU:n tulee tunnustaa tosiasia ja oma pienuutensa eikä luulla olevansa rahkeiltaan maailmanmahti!
Pitäisikö siis kuunnella ja neuvotella Putinin kanssa sodan lopettamisesta ja kartoittaa Venäjän motiivit, pelot, harhaluulot ja väittämät. Jos niissä on järkeä, kannattaa neuvottelut aloittaa ja jos ne osoittavat ko. kulmakunnan vetäjän vaatimuksineen täysin hulluksi, silloin asioihin tulee puuttua välittömästi, jottei hullu pääse yllättämään koko maanosaamme ja herätä meitä realismiin kasakan naurulla. Ehkäpä Trumpin ja Niinistön viitoittama neuvottelutie on pitkä ja turhauttava, mutta mitä myöhemmin sille lähdetään, sitä myöhemmin syntyy rauha!
Tietämyksen ja osaamisen ero kasvoi juovaksi, jos vertasi YLE:n ja Ruudun jalkapallolähetyksiä HJK-KuPS ottelusta. Pommien räjähdellessä YLE:n toimittajat kevyesti hymyhuulilla suhtautuivat tapaukseen tyylillä: tämä on kansainvälinen laji ja kansainvälisyys tulee näinkin ikävällä tavalla jalkapalloon. Ruudun toimittajat suhtautuivat maskinaamaisten HJK-fanien pommeihin asian vaativalla vakavuudella ja kertoivat, miten moinen häiriköinti on estetty esim. Ruotsissa, jossa maskit tai kommandopipot päässä ei ketään päästetä lähellekään katsomoa!
Jalkapallo osoittaa karulla tavalla YLE:n rekrytoinein periaatteen, jolla syntyy kuvio nimeltä yksitoista ystävää eli kaveruus ajaa valinnoissa aina ohi pätevyyden. Huomioikaapa vielä eilinen Urheiluruutu, jossa suomalaisen jalkapallohistorian suurin katsomofiasko unohdettiin kokonaan ja peitettiin jonninjoutavuuksiin. Juuri, kun suomalainen jalkapallo tekee nousuaan, naiset pelaavat voitosta, eivätkä enää yritä hävitä mahdollisimman vähän ja poikien joukkue pelaa voitosta Espanjan kanssa, YLE antaa yhdentoista ystävänsä jatkaa askeetista räpellystään.
Yli puolen miljardin euron budjetilla toimivalta YLE:ltä luulisi löytyvän eväitä laadukkaaseen urheilujournalismiin. Ensin se voisi paneutua vaikkapa Platterin aikaiseen jalkapallokorruptioon ja Suomen mahdolliseen rooliin siinä - Suomihan tuki aina Platteria vai tutkiko? Ei riitä, että ollaan YLE:n kovia jalkapallo tätiä/setiä, ko. tyypeiltä tulisi vaatia tietoa ja neutraalia suhtautumista jalkapalloon ja jalkapalloseuroihin. Hymistelyn ajan soisi YLE:ssä olevan ohi. Tästä ja vielä tärkeämmästä vinoutumasta kirjoittavat blogeissaan Nils-Aslak ja Professori linkit alla, olkaa hyvä!
Marinin ulostulon itsekkyys paistaa niin läpi, että se saa ajattelevat demarit kauhistelemaan: Tässäkö oli tämän puolueen loppu? Sanansa itsekkäästi valitseva Marin saa selkeän tuen valtamedialta. Siinä selkeä syy siihen, ettei kukaan omista haasta saati kritisoi häntä. Marin ei tuo mitään uutta politiikkaan, hän liittyy ruikuttajien jonoon Lindtmanin, Tuppuraisen ja kuukasvoisen kansan edustajan jälkeen hokemaan hallitukselle: Te lupasitte 100 000 uutta työpaikkaa ja vähentävän valtion velkaa, mutta mitä te olette tehneet, velka kasvaa ja työttömyys lisääntyy!
Tavallinen duunari hoksaa, että nyt Suomeen täytyy saada tuottavaa työtä. Mitkään telastoja kaunistavat tempputempaukset eivät käännä Suomen taloutta nousuun. Töitä täytyy ja tuttavaa sellaista täytyy saada heille, ketkä ovat jääneet työttömiksi. Tuolloin niin ostovoima kasvaa, verotulot kasvavat ja työllisyyskulut laskevat. Näin ei tapahdu jos maahan tuotetaan ulkomaalaisia korvaamaan työttömäksi jääneiden suomalaisten työpanos. Eikä maan taloutta paranna sekään, että pääkaupungissa upotetaan miljardeja liikenteeseen, museoihin ja muuhun joutavaan.
Demarihierarkian ja Marinin valtamediassa saaman suosikkiaseman vuoksi, ex-pääministeri ei saa omasta porukastaan edes ay-liikkeessä haastajaa. Tämä antaa muille oivan mahdollisuuden takoa rakoa demarien tavallisten duunarien ja johtoeliitin väliin. Hoksaako esim. vasemmistoliitto, keskusta ja persut tämän ja hyökkäävätkö Marinin hajottaman puolueen apajille? Vasemmistoliitto ei taida taipua suomalaisen duunarin asialle, keskusta haluaa menettämänsä kannattajat takaisin, joten nyt Marin tarjoaa tosi jytkyä persuille ja Purralle!
YLE:n toimitusjohtaja voi tienata ja tienaakin reilut 350 000 euroa vuosittain. Tuon summan ja hiukan enemmänkin hän saa työstä, jossa hän vastaa YLE:n toiminnan kehittämisestä eli hän ei oikeastaan tee mitään, vaan vastaa kaakattajana tunkion huipulla muiden tekemisestä. Tarkasteltaessa mitä YLE:ssä tapahtui ja tapahtuu eli mihin suuntaan YLE kehittyy, voi ihmetellä palkkion suuruutta, sillä se maksetaan epäonnistumisesta. Totuushan on se, että YLE käänsi ärsyttävän törkeäsi selkänsä lähes neljälle miljoonalle rahoittajalleen eli maakuntiemme asukkaille.
Julkisen palvelun yhtiönä YLE:n tulisi huomioida suomalaiset tasapuolisesti ja tarjota kansalle monipuolista ja moniarvoista tietoa, viihdettä jne. Jos katsomme YLE:n maakuntatoiminnan äärettömän voimakasta alasajoa, voi perustellusta todeta, että YLE ei hoida tehtäviään, kuten se ylevästä määritellään. YLE muistuttaa valtiota valtiossa eikä väittämä mene pieleen, jos toteaa tuon valtion joka lähinnä muistuttaa vahvimmin YLE:ä, olevan Neuvostoliitto. Tuossa maassahan kaikki tiedotus perustui lopulta valheeseen ja tähtäsi valtion olemassaolon pönkittämiseen.
YLE:n väki koostuu toisiaan tukevista ja toisilleen mukavista tyypeistä, ketkä toisiaan tukien turvaavat toisilleen hyvätuloisen suojatyöpaikan, jossa ei väittämättä tarvitse tehdä juuri mitään, mutta jossa saa tehdä suurin piirtein mitä lystää, kunhan se sopii X-ikäluokan äärettömän itsekeskeiseen haihattelevaan maailmankuvaan. Pätevyydellä saati tiedolla ei ole mitään tekemistä esim. päivää polttavien ohjelmien toteuttajia valittaessa: viikosta toiseen samat tyypit pyörittävät jotain lähes vitsien tasolle uskottavuudessa vajonneita A-talkkeja plus A-studiota.
Muistakaa keskusteluohjelma dronemuurista, toimittaja ei tiennyt edes sitä, mitä dronemuuri tarkoittaa. Viikon päästä sama toimittaja jututtaa pinnallisin tiedoin kotimaan ongelmia käsittelevää juttua ja kotva tästä, hän saapastelee kavereineen hekotellen ja kauhistellen jonkun afrikkalaisen rannan saasteisuutta. Samoin kuunnelkaa Maailman politiikan arkipäivää ohjelmaa, jonka sisältö pääsääntöisesti mollaa Trumpia. Missä piilee moisten rekrytointien tarkoitus syy, ei ainakaan työn laadussa ja missä nämä toimittajat piilevät koko viikon?
Teksti-tv:n sivu 378 kertoo, mitä kansa katsoo ja kärjestä löytyvät uutiset, viihde ja urheilu. Myös, muutaman minuutin mittaiset, maakuntauutiset saavuttavat satojatuhansia katsojia eli ovat top-kympissä. Miksi maakunta ohjelmia silti ajetaan alas, vaikka omien lähiseutujen asiat kiinnostavat lähes neljäämiljoonaa suomalaista? Samalla YLE satsaa johonkin somalin kieliseen uutislähetykseen, jonka kuulijakunta rajoittuu muutamiin kymmeniin. Millään mittarilla moisia uutisia ei voi pitää nykylaadulla tai markkinoinnilla paikkaansa puolustavina!
Koko YLE:ä voi pitää pääkaupunkiseudulle keskittyneenä omahyväisten ihmisten sisäänpäin lämpiävänä kuppikuntana, jossa tehdään kaikkea kivaa kovalla palkalla. Otetaan esimerkiksi nyt eläköityvä R.S. Voiko kenelläkään toimittajalla, ehkäpä NATO-tolimittajaa lukuun ottamatta, olla huonompi ulosanti. Kun R.S vielä törkeästi puhuu muiden päälle, niin mihin hänen valintansa on voinut perustua. Ja muutenkin nämä radion ääntelijät, kertovat mitä he tekevät ja mistä he tykkäävät - ketä kiinnostaa moinen itsekeskeinen jaarittelu?
Huomioitaessa YLE:n toiminnan tason lasku koko kansan näkökannasta ja sinne pesineiden lieveilmiöiden pysyvyys, ei pääjohtajan, kuka vai vastaa yhtiön toiminnasta, 27 000 euron kuukausi palkkaa ei voi pitää perusteltuna. Kun tähän lisätään kymppitonnien bonukset, voi vain pohtia esim. montako lasta tuolla summalla leikattaisiin ja kuinka hyvin hyvä palkkaa vieroittaa ihmisen tavallisesta kansasta ellei hän ole siitä jo valmiiksi vieraantunut. Eduskunnan tulisi puuttua YLE:n toimintaan vai onko häntä niin vahva, että se heiluttaa koiraa?
Työttömyys nakertaa usean suomalaisen lapsiperheen taloutta ja koko perhe voi pahoin. Eikä sairaan osakaan tunnu kummoiselta Suomessa. Vanhukset, ikäluokat, ketkä rakensivat tämän maan ja maksoivat vanhuudenturvansa ennakkoon, eivät saa osakseen inhimillistä kohtelua vaan heitä halveerataan, heitä syyllistetään ja syytetään kaikesta. Murheellisinta lienee se, että kärsimys-Suomeksi muuttuneessa hyvinvointi valtiossa lapsetkin huomioidaan ainoastaan silloin, kun puhutaan säästöistä. Mihin kaikki rahamme kasaantuvat?
Sote-alueilta puuttuu rahaa, siellä asiakkaat todellakin kärsivät nyt ja huomenna he kärsivät vielä enemmän, kun hoitoväkeä pistetään yli laidan. Kunnissa sama varojen vaje ajaa ihan oikeasti alas opetusta ja muita paikallisia palveluja. Rahaa ei riitä urheiluseuroille eikä kulttuurijärjestöille, näin niidenkin, tavallisen ihmisen ankea harmaata arkea värittävät, tarjonnan valopilkut uhkaavat kadota. Herää kysymys, minne kaikki työntulos ja niistä kerätyt verovarat katoavat, kun mihinkään ei ole riitä rahaa - ei edes itsestään selviin kaikille kuuluviin peruspalveluihin?
Samaan aikaa, kun yritykset pitävät merkittävänä kehityksen ja uusien työpaikkojen jarruna lainansaantia ja korkeita lakisääteisiä maksuja, takoo joku Sampo-konserni käsittämätöntä tulosta, joka ennen veroja tuplaantui 2025 heinä syyskuussa 866 miljoonaan euroon, kun se vuosi sitten oli 432 miljoonaa. Kyseinen yhtiö ei tuota kynää ei kumia, ei auraa teitä, ei hoida sairaita, ei opeta lapsia, ei osallistu tämän maan puolustukseen tms., vaan ulosmittaa pakkorahastuksella suomalaisten ostovoimasta ja Suomen työpaikoista ja kehityksestä vuosittain miljardeja euroja.
Jokaisen sopii ajatella, vaikkapa pakollista autovakuutuslaskua katsellessaan, kuinka monta tuollaista yhtiötä käy suomalaisten kukkarolla ja kuinka monet miljardit eurot valuvat tavallisen kansalaisen ostovoimasta ja kenties minne. Viimeistään nyt tulee nostaa keskiöön kyseisten yhtiöiden rooli esim. terveyspalveluiden kehittämisessä: jokainen hyväpalkkainen, käsittämättömiä diagnooseja suoltava, vakuutuslääkäri on pois tuottamasta käytännön terveyspalveluita eli itse asiassa ko. pakkorahastusoikeudella vakuutusyhtiöt haittaavat suomalaisten hyvinvointia!
Peruskysymykseksi voi nostaa: hyvinvointiyhteiskunnan toimiessa, mihin me enää tarvitsemme vakuutusyhtiöitä? Nurinkurisen osamaksukaupan esim. autovakuutuksissa ja niiden bonuksissa voisi hoitaa ilman massiivisia ja valtaa omivia yhtiöitiöitä. Kuinka paljon koulutettua ja nyt tuottamatonta väkeä vapautuisi vakuutusyhtiöistä vientiteollisuuden ja hoivapalveluiden pariin? Lopuksi voimme muistuttaa vaikkapa Sammon rahojen kulkua maailmalle ja yhtiön nokkamiehen tempausta siirtää kirjansa kevyemmän verotuksen vuoksi Ruotsiin!
Historiamme häikäilemättömin ja vähiten sosialidemokraatti pääministeri aloitti valtamedian kirkkaasti loistavalla tuella presidentinvaalikampanjansa. Jos joskus Forssassa demarit linjasivat inhimilliset ja tasa-arvoiset tavoitteensa Suomen muuttamiseksi hyvinvointivaltioksi, niin Marinini pääministerikaudella sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta hyvinvointivaltio muutettiin amerikkalaistyyliseksi lähimmäisen hädästä hyötyvien pörssiyhtiöiden rahasammoksi. Ja kuten arvata saattoi, taas valtamediamme tukee boomer-ikää lähestyvän prinsessansa come backiä lähes kritiikittömästi!
Jokainen saattaa tykönään kuvitella, mikä on moisen julkisuustempun syy? Alkaako bilettäjän maksa viheltämään viimeisiä vai eikö maailman jauhojengeissä saa medialta samaa prinsessan asemaa kuin Suomessa - siinä ensimmäiset kysymykset, mitä ko. linssiluteen mediatempaus herättää tavallisen kulkevaisen kuupassa? Normaalistihan äidin rakkaus vetää äidin kotiin lapsensa luokse, mutta tässä tapauksessa tuskin lienee siitä kyse ja tuskinpa valtamedia lähipäivinä nostaa julkisuuteen entisen pääministerin tapavan ravistella äitikäsitettä ja missähän unohdettu lapsi muutenkin luuraa?
Soinia syytettiin vuosituhannen takinkääntäjäksi ja hänen itsekkään tempauksensa kykenee ylittämään härskiydessä vain Marin. Marin ratsasti inhimillisyyttä, ilmastotuholta pelastajana jne. arvoja käyttäen valtamedian tuella mahtavaan vaalivoittoon ja sen saavutettuaan hän nelisti välittömästi pörräämään EU:n ökypiireihin, joissa elostelua ja lentelyä eivät ilmastomurheet tai köyhien tarpeet estä saati hillitse. Tony Blairin, sotarikolliseksikin tituleeratun, remmiin pyyhkäissyt mimmimme halusi porukoineen muuttaa mm. Gazan alueen jetsetpiirien biletysmestaksi - siis väestön vaihtoa sikäläiseen tyyliin?
Marinin ryntäys takaisin kotimaan julkisuuteen herättää mielikuvan kärsällisen kokaa vetäneestä hullusta elefantista, joka riehuu riemuissaan posliinikaupassa. Paluuseen sisältyvillä aihevalinnoilla ja sanakäänteillä Marin pyrkii nostamaan itsensä muiden yläpuolelle niin demareissa kuin muissakin poliitikoissa vain istuvaa presidenttiä hän ei haastaa. Käytännössä esim. keskustan nostaminen ongelmaksi aiheuttaa käytännössä sen, että Marin särkee nykyisen oppositiorintaman ja varmistaa tulevien eduskuntavaalien jälkeisen porvarihallituksen - se on menoa Lindtmanille!
Mikään ei paranna paremmin Marinin asemaa kuin demarien sisäinen sekaannus ja oppositioon jääminen eduskuntavaaleissa. Nyt hierarkkisessa demarileirissä eletään epätoivon aikoja: ryhmittyäkö Lindtmannin joukkoihin tai onko niitä joukkoja enää, jos Marin palaa entä mitä tekevät maakuntien tavalliset duunarit - alkaako pako puolueesta vai seuraavatko he demarien aatemaailman hävittänyttä, valtamedian kaikessa tukemaa johtajaa, jotta oma asema säilyy teoriassa pienenevässä toverihississä ja jääkö hissi kerrosten väliin bilettämään? Oko S.M. naisen tavoite nousta Suomen peresidenttiyden kautta YK:n huipulle - onhan tuota ennenkin demareissa yritetty?
Tiiratkaapa YLE:n tekstiteeveen sivua 378, sieltä selviää, mitä kansa katselee. Uutiset ja urheilu nousevat katsojalukujen kärkeen. Näissä etenkin YLE ja MTV keikkuvat kärjessä ja parhaimmillaan noiden kanavien suosituimpia uutisia katsoo miltei enemmän suomalaisia kuin Hesarin tv-kanavan Ruudun koko viikko tarjontaa. Ruutu on nimensä mukaisesti ja myös kouluarvosanojen perusteella nelonen, eikä sieltä edes löydy uutislähetyksiä. Tuntuu oudolta, koska yhtiöllä on jonkin tasoista perinteistä uutistuotantotoimintaa kahdessa valmiissa viestimessä.
Joku voi todeta tuon edellisen, kun kahdessa viestimessäkään ei Sanomat onnistu laadukkaaseen uutistoimintaan, niin miksi synnyttää kolmatta kallista uutissutta kaatuvan mediatalon romahtamisen nopeuttamiseksi. Jos epäilette väittämää, niin katsokaa ko. mediatalon omaisuuden kuihtumista: elokuvateatterit, kioskit jne. ovat kadonneet ja jopa oma toimitalo on myyty sakemannille. Sanomat harjoittaa epätoimitoivoista ja etenkin ylimielistä räpiköintiä vailla uutisosaamista tai viihdetietämystä, syyttäen kurjasta olotilastaan lähinnä YLE:n veroilla rahoitettua toimintaa.
MTV:llä ja YLE:llä onnistutaan muussakin kuin uutisoinnissa ja urheilussa, molempien viihdekattaus nousee yksittäisen ohjelman osalta jopa kanavan katsotuimmaksi saavuttaen yhdessä lähetyksessä yli miljoona katselijaa. YLE:n Elämäni biisi teki tämän menneellä viikolla ja hyvä niin, kun kansalle tarjotaan heidän verorahoillaan, jotain sellaista, mitä he haluavat katsella. Toisaalta tätä ei voi pitää säkenöivän järkevänä, koska vastaavalla ohjelmalla MTV takoisi isot rahat ja pystyisi niillä edelleen kehittämään ja turvaamaan toimintansa.
Nyt joku puhuu viihteen täydentävän ns. ohjelmavirtaa, joka pitää katsomon kanavalla, mutta tämä on, maksukanavien tarjonnan suosion myötä vanhahtavaa ajattelua, joka jarruttaa kehitystä. Kävisikö kansan pirtaan, että YLE myisi Elämäni biisin MTV:lle ja tämä tekisi sillä rahaa? Sanomalle tai Ruudulle myyntiä emme voi edes harkita, koska jotenkin se osattaisiin sössiä kenolleen ja kumoon tai siitä tulisi eteläisen sporaverkon, jonka maakunnat maksoivat, sisäisen manipulointituotannon uusi laskeva tähti itsekkäine stadihemmoineen.
Kyseinen toimi laajennettuna vahvistaisi kokonaisvaltaisesti mediakenttämme monipuolisuutta ja toimintavarmuutta. YLE voisi käyttää ko. myynnin tuottoa pätevän johtajiston rekrytointiin eikä esim. Peltsin uuteen polkupyörään tahikka Kettumäen uuteen Afrikan lomamatkaan vaan osaamiseen, jota kumpuaa runsaasti maakunnista: Maskulat ja Kalle Taloset suunnittelemaan ja polkaisemaan maakuntalähetyksiä uudelleen käyntiin. Ja kuten YLE:n uudistuksista huomaatte, maakunnissa on järkeä jaettavaksi pääpaikalle asti.
Tuhannet, ehkä kymmenet tuhannet sairaat ja iäkkäät eivät saa yhteiskunnalta välttämätöntä hoitoa tai lievitystä kipuihinsa, mutta yhteiskunta ei ole unohtanut heitä, sillä he saavat peräänsä perintätoimiston. Viimeistään nyt voimme todeta, että hyvinvointivaltio Suomi, jossa ketään ei jätetä sairauden, vamman tai muun henkilökohtaisen ongelman vuoksi heitteille, on totaalisesti kuollut. Elämme maassa, jossa suomalaisuus tarkoittaa etuoikeutta verojen ja taksojen maksuun, mutta se ei oikeuta tai takaa maksajalle minkään tasoista inhimilliseen kohtelua.
Mainittu porukka rakensi työllään tämän maan tiestön, koulut, sairaalat ja taksi niiden toiminnan. Siinä sivuissa 70-, 80-, ja 90-luvulla he maksoivat sosiaaliturvamaksut, eläketurvansa ja veroja joka helvetin bensiini ja maito litrasta sekä ruuasta, lisäksi he elättivät pankit ja vakuutusyhtiöt. Nyt he saavat vastineeksi huonoa hoitoa ja selityksiä lääkäreiltä silloin harvoin, kun nämä vaivautuvat töihin ja vielä tämän jälkeen heille, useille sairaille ja epätoivoisille Suomen rakentajille todellisille elämänsankareille lähetetään kiitokseksi epämääräinen perintälasku.
Kuvitelkaa, aina vastuunsa hoitanutta, mummoa tai vaaria, ketä, hänen ansaitsemansa avun sijaan vainotaan laskuilla henkiseen umpikujaan. Ahdistettu ihminen pelkää, jokaista ovikellon soittoa, postin kolahdusta ja puhelimen hälytystä. Näiden ihmisten elämisen ehtoosta tehtiin helvetillinen kärsimys. Ja kaikki sen vuoksi, että valtaan nousi itsekäs X-sukupolvi pentuineen - heidän ansiosta tämä maa on tehnyt persenettoa joka helvetin vuosi vuodesta 2008 alkaen. Nyt bilesukupolvi syöttää keittämäänsä karvasta ja katkeraa soppaa sairaille!
Meillä piisaa rahaa kaikkeen muuhun paitsi hätää kärsivien suomalaisten auttamiseen. Kansallismuseon uudistamiseen käytetään 98 miljoonaa euroa, Yliopiston kynsitieteeseen 750 000 euroa jne. ja jne. Entä valtamediamme, se ei lotkauta korvaansa maan rakentaneiden suomalaisten ongelmiin. Päin vastoin kallo kenossa täristen Oskari Onninen helsinkiläisine kavereineen saa ruutuaikaa, kehua ihanaa tuoksua, joka lähtee näyttelytilaan ripustetusta irtokarkkitaideteoksesta. Toiset saa karhukirjeitä kuolinvuoteille, mutta eliitti porskuttaa!
Kukaan ei räväytä eväänsä tavallisten suomalaisten ongelmien eteen. Oppositiossa yhdet huutaa rahaa kulttuuriin, toiset kehitysapuun, kolmannet ilmastonmuutoksen torjuntaan, mutta kukaan ei ole valmis niistämään rahaa turhuudesta välttämättömyyteen. Hallitusta kiinnostaa miljardien tunnin juna, mutta tavallinen kansa ja sen ongelmat eivät saa huomiota osakseen - elämme kuin Rooman vallan aikana, jolloin pieni valtaan päässyt eliitti elosteli köyhän kansan työntuloksilla - ero vaan lienee siinä, että nyt kansalta loppuu sekä leipä että sirkushuvit!
Olen, varmaankin kymmenet kerrat, törmännyt itsemurhaa käsittelevän YLE:n tuotoksen mainokseen, joka moukkamaisuudellaan ärsyttää! Itsemurha vetää aina vakavaksi ja nostattaa aina voimakkaita tunteita ainakin heissä, keiden lähipiirissä lähimmäinen poistui oman käden kautta. Asian vaativuuden vuoksi, sen käsittelyä ei voi koskaan tarjota liikaa, mutta tuolloin tulee ensisijaisesti keskittyä toteutuksen laatuun ja hienovaraisuuteen. Kun saman huomaan saman huomion tehneitä elelevän lähipiirissä, lienee paikallaan pohtia nykyepäinhimillisyyttä.
Kun jo arka-aiheisen ohjelman mainos ei tyyliltään olisi takavuosina koskaan ylittänyt julkaisukynnystä, sopii pohtia, mistä moinen ylilyönti johtuu ja mistä se kertoo! Ensin kerrotaan itsemurhasta ja sen taustoistasta ja lopussa töksäytetään: SEN KERRON MÄ! Jo trailerissa käytetty kieli poikkeaa rajusti ns. kirjaskielestä nykyisillä sun, mun-sanoilla. Tällä tyylillä itsemurha arkipäiväistetään - lopulta käy nimeä myöden ilmi toimittaja, joka pyrkii lisäämään tunnettavuuttaan trailerilla, joka rennosti kauhistelee nuoren näyttelijän elämää ja itsemurhaa.
Ennen kuin X-sukupolvi alkaa syyttämään rustausta vanhojen ihmisten asenteista ja puhumaan boomereista, lienee kohtuullista muistuttaa, että boomerit rakensivat tämän maan, maksavat suurimman osan YLE:n saamista tuloista ja vieläpä aikoinaan lisääntyivät koko maata käsittävän hyvinvointi-Suomen rakentamisen ohessa. Mainittu traileri kuvaa selkeästi sitä räikeää itsekkyyttä, josta ns. X-sukupolvi repii elämän voimansa ja tyylinsä. Jopa toisen kuolemalla ollaan valmiita ratsastamaan - aiemmin aihe riitti, toimittajia ei nostettu esiin trailereissa.
Aikoinaan toimittajat tekivät työllään itsensä tunnetuksi ja arvostus kasvoi työn tulosten mukaisesti. Eipä vähään aikaan YLE:n toimittajapiireistä ole noussut Katri Makkosia, Mirja Pyykköjä, Ari Korvoloita, Tapani Maskuloita, Päivärintoja taikka Karpoja. Nyt toitotetaan jotain nobodya aivan kuin hän voisi olla joku maaginen ko. asian toimittaja-auktoriteetti. Samalla laadukkaita toimittajia, todellisia maakuntien käsitteitä kuten Turun Kalle Talonen pistetään pihalle. Millä eväillä ja osaamisella päätetään YLE:ssä tekijöiden valinnasta, jyrääkö kaverus yli pätevyyden?
Itse podcastiin en ota mitään kantaa, trailerin vuoksi en sitä aiokuunnella, mutta suosittelen kylläkin muille - linkkin alla. En myöskään kritisoi ko. ohjelman tekijää ja toivon hänelle kaikkea hyvää, koska epäilen ettei hän edes ole kyseisen trailerin ideoija. Sen verran saman kaltainen on Ida Tikan Amerikka traileri, että uskon YLE:ssä kökkivän hyväpalkkaisen tyypin, joka pätevyyden sijaan saavutti kaveruudella aseman, jossa kehittelee ihan omalla tavallaan tavattomia ohjelma trailereita, jotka herättävät huomiota - mutta syövätkö ne itse ohjelmien suosiota?
Erehdyin aikoinaan esittämään voimakasta satsausta kaupunkiin valmistuvaan 100 milj. euron koulu/vapa-ajan kombinaatin opetusosioon. Mielestäni opetuksessamme ja sen puitteissa tarjoutui runsaasti parantamisen varaa - tästä kielivät niin THL:n tutkimukset, kuten lukiomme menestys rankingissa: sijaluku reilusti 300 huonommalla puolella maamme noin 350 lukion joukossa. Tein asiasta jopa valtuustoaloitteen, jossa varoitin vaarasta, jotta pahimmillaan Uudestakaupungista löytyy Suomen hienoin koulu, jossa tarjotaan Suomen huonointa opetusta!
Aloite herätti melkoisesti pärinää ja puhetta: minut haukuttiin pystyyn kaupungin maineen mollaamisesta - SINÄ SANOIT, ETTÄ MEILLÄ ON HIENOIN KOULU JA PASKIN OPETUS. Luetun ymmärtäminen ei ollut kritisoijien vahvin puoli. Kuten Uudenkaupungin tyyliin kuuluu, mitään ei tehty ja opetukseen ei satsattu - EI SAA TAKERTUA MENNEESEEN, TÄYTYY MENNÄ RINTAROTTINGILLA TULEVAAN. Näin meillä pohdittiin ja pohditaan median vahvalla kannustuksella, joskin lisäksi nostettiin uho, meillä on tulevaisuudessa SUOMEN PARAS KOULURUOKA!
Mennäänpä vielä tuohon aloitteeseen, jossa esitettiin satsausta opetukseen ja esitettiin mahdollinen seuraus, mikäli niin ei tehdä ja otetaan vertaus tieliikenteestä. Edessä on liukas jäinen mutka, jos kehotat kuskia varautumaan siihen, jotta hän ei aja ojaan, onko kyse haukkumisesta vaan rakentavasta esityksestä varoittamalla mahdollisista ikävistä seurauksista. Niin meidän opetustoimemme pullistui hallinnosta, mutta lienemme ainoa paikkakunta, jossa opetuksen laatuun satsattiin yllättävästi mm. OPETUSRYHMIEN KOKOA KASVATTAMALLA !
Eilistä voi pitää tämän päivän isänä ja tätä päivää huomista äitinä, he yhdessä valmistelevat sen, minkälainen lapsi huomisesta kasvaa. Opetuksen tasosta en osaa sanoa mitään, koska siitä vaietaan, mutta kouluruoka nousi esiin somessa ja jopa, valtaeliittiä suojelevan media, lukijapalautteessa; eikä nyt kiitellä kouluruokaa Suomen parhaaksi. Kuten meillä yleensäkin, niin tähänkin suhtaudutaan tutuin tavoin: vika ei piile päätöksissä eikä valmistelussa vaan vanhemmissa, ketkä hemmottelivat lapsensa niin pilalle, ettei heille kouluruoka kelpaa!
Pitäisiköhän meidän ihan tosissaan katsella menneiden aikojen päätöksiä ja niiden primus motoreita. Jokainen rehellinen ihminen hoksannee, että kaupunkilaisten etuun kuuluu laadukas valmistelu jonka tieltä täytyy raivata osaamattomuus ja virheistä oppimattomuus. Ensin sopisi tarkastella päättäjiä taustoineen: mikä onkaan heidän pätevyys tehtäviensä suorittamiseen? Löytyykö sieltä mitään muuta kuin pitkä ura päätännässä ja syvä kaveruus valmisteluportaan kanssa vai onko esim. kylän suvereeni opetuksen korkein osaaja sektorin luottamushenkilövetäjänä?
Kun säästät opetuksesta, kasvatat kuspäitä mukulia. Kukaan ei tuo lapsiaan kuntiin, joissa opetukseen ei satsata ja useat vievät lapsensa pois kunnista, joissa säästökohteiksi valittiin lapset. Jälkimmäinen edellyttää tietenkin sen, että pääsee esim. asunnosta eroon. Luonnollisesti jokainen vaatii asuinpaikkakunnaltaan muutakin, kun laadukkaan opetuksen. Tiestön ja palveluiden täytyy toimia mieluimmin keskimääräistä paremmin ja vapaa-ajan puitteiden täytyy toimia kilpailukykyisesti ja yrityspalveluiden sopii kukoistaa - siispä harkintaa säästöpäätöksiin.
Kehittäminen vaatii pelimerkkejä ja osaamista. Katse menneeseen selvittää osaamisen päättäjien, valmistelun ja toteutuksen osalta. Mikäli pelimerkkejä on aiemmin käytetty niin, että korjausvelka kasvoi, kunnallistekniikka romuttui, turhista kiinteistöistä ei päästy eroon ja investointejakin voidaan pitää niiden hyödyntämiseen nähden harhalaukauksina, on paras kääntää katse ko. organisaation operatiiviseen johtoon, joka teoillaan osoitti kyvyttömyytensä kehittämiseen ynnä kuntalaisten omaisuudesta huolehtimiseen ja palvelujen tuottamiseen.
Osaamattomuuden seurauksena katoavat varsin usein myös pelimerkit ja pahimmillaan tulevienkin pelimerkkien käyttökohde valittiin joko laiminlyömällä kuntalaisten omaisuuden kunnossapito tai investoimalla hankkeisiin, jotka lisäsivät käyttömenoja eli pahimmillaan eilen investoitiin niin kalliiseen urheilukenttään, että kentänhoitajaan ei enää löydy varoja tai tehtiin Suomen hienoin koulu, jonka kalleuden vuoksi joudutaan säästämään opetuksesta. Tässä tilanteessa tarvitaan koulutusta ja jos aika ei löydy, täytyy laatua saada valmisteluun ja päätöksiin muuten.
Käsittääkseni meidän aikavaramme talouden oikealle tolalle reivaamiseen ja asukaskadon kääntö kasvuun vaikuttavat rajallisilta. Nyt eilispäivän päätökset täytyy avata kohta kohdalta ja rehellisesti tarkastella tekijöitä sillä perusteella: kuka valmisteli ja mitä; kuka esitti ja mitä; kuka istui pöydän päässä puhuttama ja pukahtamatta tyytyen kuittaamaan kokouspalkkion. Kun varoitettiin nykytyylin vievän opetuksen laadun heikkenemiseen ja se kuitattiin tokaisulla: tehdään maan paras kouluruoka, joka sekään ei toteutunut, on arvioitava tekijöitä ja päättäjiä.
Suuntaisin em. pohjalta ensimmäiseksi tarkastelun johtoryhmään ja kaupunginhallituksen pöydän ympärillä istuviin henkilöihin. Tarkalla seulalla tutkisin heidän aikaansaannoksensa ajan, tekojen ja esityksen suhteen: kuka oli kehittämässä, säästämässä, innovoimassa jne.. Kohta kohdalta kävisin kaiken läpi - en siksi, että etsisin syyllistä virheisiin, vaan siksi, että välttäisin eilispäivän virheiden toistamisen ja siirtymisen kasvun ja kehityksen tielle. Kyseessä on hyvin helppo ja yksinkertainen analyysi toteutuneesta valmistelusta ja päätöksenteosta.
Kaupungissamme asusteli parhaillaan miltei 19 000 uusikaupunkilaista ja nyt meitä asustelee täällä vajaat 15 000. Tuohon väliin mahtuu muutama vuosikymmen valmistelua ja päätöksiä, jotka käänsivät kehityskäyrämme kiihtyvällä vauhdilla uhkaavasti alaspäin. Osa nykyisistä vaikuttajista nautti merkittävää asemaa jo kaupunkimme kultavuosina. Mitä nämä valmistelijat/päättäjät saivat aikaan ja mihin katosi se iloinen kasvun ja positiivisuuden ilme, jota naapurikunnat ja -kaupunki katselivat kateellisina 1980-luvun lopulta aina 2000-luvun alkupuolelle.
Uudessakaupungissa suunniteltiin korttelikoulujärjestelmää, joka keräsi huomiota kautta maan. Urheilumme eli huippukautta. Koripallossa kultaa, jalkapallossa kaksi joukkuetta liiton sarjoissa, laaja juniorityö ja Vakkaliigassa toistakymmentä harrastelijajoukkuetta, jääkiekossa Jääkotkat pelasivat mestistä ja halli pursusi täynnä väkeä, ringetessä menestyttiin, pesäpalloa pelattiin maakuntasarjassa ja junioritoiminta toimi loistavasti, Merefestit olivat yksi maakunnan mahtavimmista tapahtumista, Crushell-viikot vetivät väkeä ympäri Suomen, kirkkokin kahdesti samana päivänä loppuunmyyty, teatterimme keräsi Heli Laaksosen ensi-illoilla ja muilla näytelmillä bussilasteittain tuhansia katsojia Uuteenkaupunkiin. Kaupunkimme positiivisen ilmeen voi tuolloin astia asukkaiden iloisena vilinänä ja valtakunnallisena huomiona!
Kun vielä todetaan, että EU:n nuorisopajatoiminta alkoi Uudestakaupungista ja tarjosi tervettä tekemistä nuorille, niin voi vain ihmetellä, että miten kaikki tuo onnistuttiin sössimään ja kuinka innovatiiviset kehitysideat vaihtuivat haihatteluun ja kaiken näivettämiseen nykytasolle? Tarkoitukseni ei siis tähtää kenenkään mollaamiseen tahikka syyllisen etsimiseen vaan siihen, etteivät samat voimat valmistele samaa ankeutta samoille päättäjille, ketkä siunasivat kaupungin alamäen, jatka edelleen ja viedä kaupunkimme lopulliseen tuhoon!
Väärässä asemassa istuvaa tai työskentelevää itseään ei pidä syyttää kyvyttömyydestä hoitaa laadukkaasti tehtäviään. Syyllinen löytyy hänet ko. tehtävään valinneista. Mikäli tämä toistuu, voidaan jo puhua kaupunkilaisten edun vastaisesta toiminnasta. Sama pätee vaaleihin, joissa kansa sanoa näkemyksensä uurnilla. Tietenkin tässä tapauksessa myös sillä tiedolla, mihin kansa perustaa äänestämisensä, on vaikutusta. Kun media esim. toitotti, että taseen ollessa kunnossa ei ole hätää talouden suhteen, niin monenko äänestämiseen tämä vaikutti?
Vastuumme lähimmäisistä kasvaa käsitellessämme yhteisiä asioita. Katteettoman lähimmäisen kehumisen ja epäonnistumisista vaikenemisen tai selittelyn sijaan, epäonnistuja tulee ohjata vahvuusalueelleen. Jokainen meistä on jossain asiassa hyvä ja kykenee sillä alalla palvelemaan muitakin kuin itseään. Positiivisuutta, opastusta, todellisuudentajua sekä tukea lähimmäiselle, joka haluaa toimia yhteisön parhaaksi. Näin kykenemme säästämisen lisäksi luomaan jotain uutta ja kehittämään omaa kaupunkiamme tuhon tieltä menestykseen!
Median siunauksella voi eliitti harjoittaa yletöntä elostelua veronmaksajien kustannuksella. Mikäli media ei puutu asiaan jatkuu kaiken kivan puuhastelu ja näpertely ilman, että se hyödyttää mitenkään koko touhun kustantajaa eli veronmaksajaa. Kun vallassa olijat saavat valita vallassa jatkajat, niin mikään ei muutu - kunnassa tämä tarkoittaa alamäen jatkumista ja vapaanpudotusvauhdin kiihtymistä. Tämä on kiistatta todistettu silloin, kun faktat puhuvat toteumien puolesta. Ainoat faktat löytyvät tässä tapauksessa talouden kehittymisestä ja asukasluvun muutoksesta.
Epäonnistuva organisaatio saa voimansa onnettomista päättäjistä, joiden johtolause on: Unohdetaan menneet, nyt katsotaan eteenpäin. Syy tuohon lauselmaan löytyy keskeisistä fakta-argumenteista asukasluvun kehityksestä ja taloudesta. Niiden tarkastelu paljastasi valtaisan epäonnistumisten ketjun ja ne päätöksillään siunanneet taustavaikuttajat. Tänään vallassa olijat haluavat jatkaa vallassa, joten heidän eilisistä virheistä ei saa mainita ja median tuella he voivat hiljentää itseään pätevämpien päättäjien suut, jottei valta karkaa uusille tekijöille.
Vallassa roikkuvia epäonnistujia yhdistää yleensä luomiskyvyttömyys ja näköalattomuus, jota seuraa neuvostotyylinen vallassa roikkuminen. Juhlitaan päätöksiä ja tulevaisuutta, mutta kun ne kääntyvät perinteisiksi arjen pettymyksiksi, vaietaan niistä ja juhlitaan median siunauksella uusista päätöksistä ja uudesta tulevaisuudesta. Näin pitkälti samat ihmiset valmistelevat ja päättävät vuosikymmeniä, eivätkä he mitenkään voi hyväksyä sitä tosi asiaa, että yhteisön väkimäärä romahti 18 500 alle 15 000 ja talous ajautui selvitystilaan.
Jos joku esittää tai jopa saa aikaiseksi jotain edistyksellistä ja vaikkapa se hyväksyttäisiin yksimielisesti, se sössitään, koska lopullista valtaa käyttävät yhä väärät ihmiset. Katsokaa THL:n koululaistutkimuksia, opiskelijoiden rankingvertailuja jne., ne kertovat siitä, että minkäänlaista kehitystä tai uudistumista ei tapahdu. Kun kadut jäävät rempalleen, kiinteistöt rapistuvat ja palvelut huononevat, kukaan ei halua tuoda esim. lapsiaan tällaiseen ympäristöön, olipa yhden koulun puitteet sitten kuinka prameat, uudet tai kalliit. Osamaattomuus näkyy aina miinuksena!
Kuoliaaksi säästämisen sijaan tulisi keskittyä paikkakunnan mahdollisuuksiin. Jos esim. 100 miljoonan euron investointia ei hyödynnetä, tulee siitä kallis kulu, kun totuttua kuihtumista jatketaan vanhaan tyyliin uudemmissa ja paljon hinnakkaimmissa puitteissa. Tärkeintä onkin vallassa ja töissä pysyminen, jonka vuoksi luomiskyky ja realismia sisältävät positiiviset tulevaisuuden visiot muodostuvat uhkaksi niin kestopäättäjille kuin valmistelijoille, ketkä eivät pääse, toistuvista yrityksistään huolimatta, muualle töihin. Näin he viimein alkavat turvaamaan toisilleen eläkepäiviä.
Valmistelijoiden ainaista syyttelyä ei voida pitää mitenkään perusteltuna, jos hankkeet menevät poskelleen, koska valmistelijoilla ei ole päätöksiä tehtäessä yhtään ääntä. Syy epäonnistumisiin löytyy aina päättäjistä, koska he voivat aina vaatia parempaa valmistelua tai jopa vaihtaa valmistelijoita/toteuttajia. Mikäli media juhlii em. epäonnistumisia vielä valmisteluvaihteessa menestyksenä, alkaa sen uskottavuus joutua koetukselle, sillä moni alkaa pohtia, miksi esim. ylistää jotain keskustan ratkaisua, joka on käytännössä säännöllisesti käyttökelvoton osan vuotta!
Otetaanpa esiin muutama esimerkki luomisvoimattoman valmistelun ja päätöksenteon symbioosista. Kaupungin parhaalla paikalla sijaitsevassa kaupungin omistamassa kiinteistössä entinen valtuutettu kavereineen saa maksutta pyörittää harrastustoimintaa. Vaikka asia on nostettu esiin lukuisat kerrat, kukaan ei päättäjistä ei puutu siihen ja vaikka joku päättäjistä vaati kiinteistön myyntiä, mitään ei tapahdu. Entinen valtuutettu kavereineen saa jatkaa ilman vuokraa, ilman kilpailutusta harrastustoimintaansa ja kaiken kukkuraksi kiinteistö jää hoidon puutteessa purkukuntoiseksi.
Toisaalla kaupungissa sijaitsi rappiolle jäänyt ja häpeäpilkuksi muodostunut leirintäalue, joka kuitenkin valtuustoaloitteen vuoksi saa, turkulaisessa julkaisussa, julkisuutta ja siksi sen toiminta alistetaan tarjouskilpailuun. Leirintäalue saa hallintaansa yrittäjän, joka pesee ja pistää paikan täysin uusiksi. Hänen työllään leirintäalue muuttuu keitaaksi, jossa turistit kuten paikalliset viihtyvät. Vanhasta nuhruisesta leirintäalueesta uudistuu kaupungin ylpeyden aihe, vetonaula ja kiitosten kohde. Mitä kaupungin omaisuuden arvoa kasvattanut yrittäjä saa palkkioksi? Muutaman vuoden toimittuaan ja uudistettuaan sekä investoituaan leirintäalueeseen, kaupunki ilmoittaa hänelle, että meidän on pakko kilpailuttaa leirintäalue, joten varaudupa semmoiseen tulevaisuuteen. Se vaan ihmetyttää, miksi kaupungin paraatipaikalla ollutta kiinteistöä ei koskaan kilpailutettu, kun se vuokrattiin, anteeksi: siis annettiin ilmaiseksi, nykyiselle haltijalle, kuka on toiminut mainituissa tiloissa pian kymmenen vuotta?
UskoisitkoTuppuraisen, Mäkysenjne. olevanvalmiitaluovuttamaanjotainhenkilökohtaisestaedustaköyhempienvuoksitaiolisivatkohevalmiitavapaaehtoisestiantamaanpaikkansaheilleketkäosaavatajaaköyhiensuomalaistenasiaaitseäänparemmin? Tokiesimerkkejämoisestapyyteettömyydestälöytyy, muttaeipolitiikasta. MikkoKodisojaja Ilkka Paananen eivät vero kikkailen piilottelevarojaan, vaanmaksavatvapaaehtoisestijareilustimiljooniaeurojaverojaSuomelle - heköovatSuomenainoattodellisetmenestyvätsosiaalidemokraatit?
