Ihminen tykkää tuulla tykätyksi ja jättää itsestään muiston elävöittämään jälkipolvien syysillanistujaisten rattoisia juttutuokioita. Urheilijat, tieteilijät ja taiteilija sujahtavat saavutuksillaan ulos tarinaniskijöiden huulilta. He tekivät jotain niin suurta ja hienoa, että heidän saavutuksensa jäivät elämään tulevien ikäluokkien mieliin. Suuret ihmiset saavutuksineen elävät sydämissämme ja kohottavat itsetuntoamme saaden meidät pienetkin kulkevaiset tuntemaan itsemme suuriksi.
Ongelma syntyy silloin, kun lahjoiltaan pieni ihminen, jolta puuttuvat kyvyt suuriin saavutuksiin haluaa sinnikkäästi päästä legendaksi historiankirjoihin. Tämä onnistuu useimmiten politiikassa, kun valta sumentaa lahjattoman vallankäyttäjän realismin ja päästää hänen itsekkyytensä sekä itsekritiikittömän pätemisentarpeensa valloilleen. Tuolloin käy monesti niin, että ensin kansa maksaa ja lopulta kansa itkee katkerasti köyhyyttä ja kurjuuttaan.
Otetaan esimerkki historia lehdiltä ja kaivetaan sieltä esiin Karpaattien neroksi itsensä tituleerannut Nicolae Ceaușescu. Hän, jos kuka tiesi omasta mielestään kaiken. Ceaușesculta oli turha kysyä epäillen mitään tai kyseenalaistaa hänen ideoitaan. Ne toteutettiin yksimielistä ja Nicolaelle vain suuri oli kaunista. Kun hän halusi demokratian ja hallinnon toimivan, se toimi hänen mielestään parhaiten mahdollisimman suuressa hallintorakennuksessa. Niinpä mies rakennutti maailman suurimman hallinto/parlamenttipalatsin.
He, ketkä Ceaușescun tarinan tuntevat, muistavat ettei sen enempää demokratia kuin hallintokaan toimineet jättipalalsin seurauksena. Kansalle jäi maksajan rooli kera köyhyyden ja kurjuuden. Lopulta myös Nicolae Ceaușescu ja hänen vaimonsa saivat kokea kovan lopun. Pariskunta kylläkin jäi legendana elämään syysiltojen juttutuokioihin, mutta aivan eri tavoin kuin he kaavailivat. Lopulta suuri ei ollutkaan kansan mielestä kaunista vaan aivan liian kallista.
Kuten Ceaușescun suuret kaavailut saivat yksimielisen tuen, ilman päättäjien vähäisintäkään kritiikkiä, eteneekö meilläkin jokin hullun suuri hanke, jokin sellainen, mihin meiltä loppuvat varat. En ota kantaa valtuuston monta kertaa 43-0 päättämään hankkeeseen, mutta rakentamisesta tietämättömänä kysyn: Miksette hiljennä skeptikkoja asiallisilla ja tarkoilla vastauksillanne? Sen seurauksena väkisinkin yksi sun toinen kaupunkilainen alkaa aprikoimaan päättäjien/valmistelijoiden kykyjä, arvomaailmaa ja päättäjien jälkipuheita kysymällä heiltä: Onko teillä Ceaușescu syndrooma?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuhraappa tähän aikasi kuluksi jotain! Kiitos!