SELÄTETÄÄN SIHYONGELMAT

Sihyn eteneminen sujui luottamuselimissä leppoisesti kuin kevyessä tuulessa purjehtimine. Viimeinenkin äänestys päättyi valtuustossa äänin 43-0. Tämän jälkeen tavallisten kaupunkilaisten kysymysten myrsky tarttui päättäjiin. Nyt harva uskoo syntyneessä myrskyssä Ukin pystyvän seilaamaan karahtamatta koronan ja kaupungin väkikadon nostattamiin taloudellisiin karikkoihin.

Ulkopuolisen silmin päätöksentekomme on ajautunut pattitilanteeseen. Kun päättäjät eivät kykene pattoon(rauhansopimukseen) tai edes halua neuvotella vastapuolen kanssa, lienee parasta unohtaa koko sihy. Pahimmillaan sihy etenee kuin vene karikossa pohja kiviin kolisten toisten yrittäessä pitää paattia pinnalla ja saada se rantaa ja toisten tehdessä kaikkensa, jotta vene uppoaisi eikä ainakaan pääsisi perille. Nykyiseen tilanteeseen sihyn ajaneet päättäjät ovat polttaneet viimeisetkin sillat keskustelulle ja kompromissin löytymiselle. Sihy on jämähtänyt paikoilleen.

Poliittisiin äänestyksiin osallistuvien täytyy varautua olemaan häviäjän puolella ja sen jälkeen siirtymään yhdessä tehdyn enemmistöpäätöksen taakse. Meillä päätös syntyi äänin 43-0 ja tämän jälkeen alkoi kerääntyä mustia pilviä varjostamaan yksimielistä päätöstä. Vaikka päätöksenteon ulkopuoliset po. alan asiantuntijat varoittivat mahdollisista valituksista, heitä ei kutsuttu neuvotteluihin tai noteerattu muuten kuin ylimielisellä syyllistämisellä ja jopa ikärasisteiksi tuomitsemisella. Tulevaisuudessa historian- ja politiikantutkijat ihmettelevät meidän sihymme etenemistä ja tulevat mitä todennäköisemmin lopputulokseen: HULLUJA NUO UUSIKAUPUNKILAISET!

Kaupunkimme viimeiset kunnalliset vapaa-ajan rakennusinvestoinnit tapahtuivat miltei 50 vuotta sitten. Ikävällä tavalla kaupunkimme väkikato osoittaa, ettei 1980-luvulle jämähtäneeseen kaupunkiin haluta muuttaa edes työn perässä. On täysin kiistaton ja selvä asia, että Uudenkaupungin täytyy kyetä investoimaan niin, että asukkaiden viihtyminen kaupungissa paranee. Vapaa-ajan tilojen päivittämisen tekee haasteelliseksi se, että kaupungin lakisääteisten palveluiden puitteet on jätetty hoitamatta eli meillä on vuosien saatossa syntynyt kymmenien miljoonien eurojen korjausvelka tiestöön, kunnallistekniikkaan ja rakennuksiin.

Kornilta tuntuu lähinnä se, että samalla kun meillä ei ole ollut varaa vapaa-ajan puitteiden päivittämiseen tai lakisääteisten palveluita tarjoavien kiinteistöjen kunnossapitoon, rahaa on hassattu mitä mystisimpiin haihatteluihin ja utopioihin, jotka eivät ole tuottaneet toivottua tulosta. Pelkästään rannan lautalaituriin on isketty monitoimitalon hinta. Lautaranta on valaistuna hieno, mutta ei tarjoa mitään aktiviteetteja kaupunkilaisille. Kun tähän summaan lisätään Pakkahuoneen tienoilla tapahtunut vuosia jatkunut kivien siirtely ja ns. keskustan kehittäminen demokatuineen, riippusänkyineen, Esko-Holvin kiinteistön ostoineen jne., saamme helposti kokoon toisen monitoimitalon hinnan. Lisää monitoimitalon hintoja saamme kasaan, kun muistelemme Tontonmäen, Betorantien, pankkileikin, etanolitehtaan jne. miljoonien eurojen menot.

Tarkastelu menneeseen osoittaa, että toisin toimien olisimme voineet pistää kaupungin peruspalveluiden puitteet kuntoon, päästä irti korjausvelasta ja vieläpä modernisoida kaupunkilaisten vapaa-ajanmahdollisuudet. Me toimimme väärin, koska kukaan ei tarkastellut asioita riittävän laajasti eikä ymmärtänyt asioiden ristikkäisiä vaikutuksia eikä edes sitä, että viime kädessä kaikki huuhaapahan ja turhuuteen upotettu raha on pois yhteisestä kassasta, jolla rahoitetaan niin lakisääteiset peruspalvelut kuin kaupungin pitäminen asumisviihtyisyyden osalta kilpailukykyisenä. Kaupunkilaisia ei voi syyttää mistään, sillä heille ei koskaan kerrottu suurten menestyshankkeiden olleen tyhjiä kuplia, kuten esim. etanolitehdas.

Edellä esitetty osoittaa mihin käytimme rahat ja miksi ajauduimme nykyiseen tilaan. Edellä esitetty todistaa senkin, miksi tuolloin vallassa olleet päättäjät eivät avaa kaupunkimme menneisyyttä: JOS HE SEN TEKISIVÄT, HE OSOITTAISIVAT OLEVAN HELPOSTI HÖYNÄYTETTÄVIÄ JA HAIHATTELUIHIN TAIPUNEITA KAUPUNGIN TALOUDEN AIKAANSAAJIA! Edellä esitetty todistaa myös sen, että meillä on varaa pistää peruspalvelut puitteineen kuntoon ja meillä on jopa varaa sihyn välttämättömien osien toteuttamiseen. Jotta saisimme Uudenkaupungin kasvu-uralle, meidän tulee tehdä selkeä sekä avoin tarvekartoitus kiinteistöjen ja vastaavien kunnosta sekä tehdä avoimet suunnitelmat vapaa-ajanmahdollisuuksien päivittämisen suhteen. Kaikki mainitut tarpeet tulee nivota saman kehityssuunnitelman sisään realistiselle aikajanalle, muuten taloudellisesti realistinen toteutus tuskin toteutuu. Eikä mainittu kuviokaan onnistu ilman päättäjien/valmistelijoiden/kaupunkilaisten välistä aktiivista ja avointa yhteistyötä!