Meidän täytyy lennättää Gazan lapset tänne, ottaa vastaan pakolaisia, jeesata maailman köyhiä ja siinä sivussa upottaa satojamiljoonia pienen eliitin museoihin ja muuhun perustarpeiden ulkopuoliseen turhuuteen, jota suurin osa kansasta ei tule näkemään eikä kokemaan livenä. Auttamisesta saa hyvän mielen eikä sitä kukaan tuomitse, mutta jossain kulkee auttamisen raja. Tietenkin velaksi voi auttaa vaikka maailman tappiin, jos joku vaan lainaa, mutta viime kädessä se on petos tulevia sukupolvia kohtaan. Jos haluaa, niin se täytyy tehdä kestävästi. Tässä yhteiskuntajärjestelmässä ja kapitalismissa pätee yksi selkeä sääntö: jos varallisuutesi rajoittuu 100 euroon, ei se riitä mitenkään 200 euron ostoihin/hankkeisiin tms. Myöskään ylevät ajatukset tahikka tavoitteet eivät muuta sitä markkinatalouden ikävää sääntöä, että satasella ei saa sen enempää kuin satasella saa.
Oma maa ensin ajatus ja sen mukaan toimiminen turvaa kestävän auttamisen ja tekee tulevaisuudessakin auttamisen mahdolliseksi toisin kuin velka-auttaminen. Ikävä kyllä, jos suomalaiset haluavat auttaa jatkossakin, meidän täytyy saada ensin oman pesän talous kuntoon. On pidettävä huolta heistä ketkä tuottavat tähän maahan sitä lisäarvoa, joka luo hyvinvointivaltion taloudellisen perustan. Turhuuteen vuotavat rahahanat kiinni niin ulkomaille kuin joutavan ei välttämättömän rakentamisen suutaan. Hallinto on hyvä renki, mutta huono isäntä, sen osoitti Lappeenrannan ja Japanin välistä hävinnyt valtio. Ei kannata lähteä samalle tielle ja auttaa muita niin, että ajaudumme itse pohjattomaan ahdinkoon. Kuka auttaa auttajia, kun auttajat köyhtyvät eivätkä kykene auttamaan?
Ikävä iyllä blokin pitäjä on oikeassa, mutta vassarit ei sitä ymmärrä.
VastaaPoistaNäihän siinä käy, jos yrität auttaa kaikkia, pian et pysty auttamaan ketään.
Poista