PAIKKAJAKO MENEE AINA OIKEIN, MUTTA...

Mikäli paikat jaettaisiin vastoin lakeja, seuraisi siitä valitus ja oikaisu. Kukaan ei katsoisi tumput suorana, jos paikkoja rohmutaan reilusti ja laittomasti yli sen mitä kannatus sallii. Jokainen puolue pyrkii paikkajako neuvotteluissa käyttäytymään siinä määrin reilusti, että he saavat reilusti itselleen valtaa. Kaikki kynnelle kykenevät pyrkivät tähän, eikä siinä tapahdu mitään kauhisteltavaa tai moraalitonta, kun yritetään tehdä nautakauppoja oman poliittisen voiman ja päämäärien maksimoimiseksi. Vai mitä tapahtuu mainittujen pyhien päämäärien suhteen neuvottelujen edetessä - päämäärillä kalastettiin ääniä, niissä luvattiin kaupunkilaisille jotain ja niillä saatiin kaupunkilaiset vetämään suotuisaan paikkaan punainen viiva tai nyttemmin numero. Vaikka meillä korostetaan henkilöiden osuutta henkilövaaleissa, puolueen/ryhmän roolia ei voi väheksyä, koska se ratkaisee, mitä henkilö sanoo/lupaa, missä hän asuu, ei se keikkuuko päälaella punaiset kutrit tai tähtääkö sinua hänen kasvoistaan siniset silmät.

Neuvotteluissa, mahti paikkaa jahdattaessa, pyritään mahdollisimman tehokkaaseen omien päämäärätavoitteiden eli vaalisanoman toteuttamiseen - mitä merkittävämpi asema, sitä paremmin valtuutettu voi toteuttaa äänestäjilleen antamat lupaukset. Isossa ryhmässä valtuutetut tulevat eri kulmakunnilta kaupunkia, heidän varallisuus- ja koitaustansa poikkeavat, kuten myös työelämän kokemukset. Väistämättä mainitut seikat vaikuttavat annettuihin vaalilupauksiin ja ne voivat aiheuttaa ristiriitaa puolueiden sisällä. Sitä voi pitää varmana, että jo valtuutettujen kodin sijainti ajaa heitä pakostakin eri leireihin, sillä yleensä kaupungin rajalliset varat sysäävät päättäjät tilanteeseen, missä hankkeen tai muun investoinnin toteuttaminen toisaalle, estää investoinnin jonnekin muualle. Periaatteessa oikeiston ja vasemmiston erottaa vahvimmin toisistaan suhtautuminen kaupungin palveluiden tuottamiseen. Useimmiten taloudellisiin syihin vedoten oikeisto painottaa yksityisen puolen käyttöä ja vasemmisto pyrkii toteuttamaan kaupungin palvelut ja muun kunnallisen toiminnan organisaation omilla työntekijöillä. Kun kuvioon lisätään perusyleistys oikeiston halusta kuluja kutistamalla tasapainottaa taloutta ja vasemmiston tavoite parantaa taloutta veronkorotuksilla, alkaa jakolinja isoissa asioissa muodostumaan massiivisen tuntuvaksi.

Päättäjien joukosta löytyy joitakin, ketkä vähät välittävät periaatteista ja heitä, joiden periaatteet sitovat käytännön toimintaa. Kun nämä käytännöt kumpuavat neuvotteluissa pinnalle, nousevat kompromissin kohteiksi päämäärät ja paikat. Lähes poikkeuksetta päämäärät kevenevät ja niistä annetaan periksi, kun toisessa vaakakuppia painaa oma poliittinen asema. Suhteellisen tiheään ajaudutaan tilanteeseen, jossa neuvotteluissa toisaalta saavutetaan valtaa, mutta toisaalta saavutetun vallan käyttöä omien tavoitteiden toteuttamiseksi luvataan vähentää. Näin syntyy viimein konsensus, joka onnistuessaan yhdistää eri osapuolten hyvät asiat kaupunkilaisten eduksi ja epäonnistuessaan, päätännän sujuvuus, taataan mitään sanomattomilla plus äärettömän harmailla kompromissiesityksillä, jotka kuihduttavat kaupungin väkilukua ja ajaa kuntayhteisön taloudelliseen ahdinkoon. Kun tähän vielä lisätään, sopan suuri sattuma, puolueen sisäiset väännöt, voidaan todeta koko homman muistuttavan kissan suhtautumista pölyimuriin: siistiä pitää tulla, mutta tuota äänekästä siistimisvaihetta ei voi sietää. Mainitun neuvotteluprosessin seurauksena, sen enempää kuin kaupunkilaiset eivätkä edes neuvottelijat itse, voi tietää, ketä neuvotelluille paikoille lopulta tulee. Tämän sekamelskan ainoana varmana lopputuloksena voidaan pitää hallintoa, joka ikävän usein takaa kaupungin matalalennon jatkumisen ja lopulta mätkähtämisen taloudelliseen suohon. Katsokaapa valtuuston jäsenten osaamista tyyppi tyypiltä ja katsokaa kuinka he sijoittuvat tulevassa päätäntäorganisaatiossa. Onko kaupunkilaisten etu, jos äänimäärällä saa aseman, johon voitaisiin vaihtoehtoisesti valita alan osaaja - kumpi hoitaa paremmin leiviskänsä?

PAIKANJAKO MENEE AINA OIKEIN

Kunnissa laki tähtää siihen, ettei synny hallitus-oppostio asetelmaa. Puoluetta, joka saa riittävästi ääniä, ei voi pelata ulos hallituksesta, joskin alle hallituspaikan edellyttävän kannatuksen saanut, saattaa päästä hallitukseen, jos löytyy neuvottelukykyä ja yhteistyökykyä. Esimerkiksi sopii ottaa edelliset vaalit, joissa persut saivat kuudella valtuutetulla kaksi hallituspaikkaa, vaikka tuohon olisi vaalimatematiikan mukaan tarvittu kahdeksan valtuustopaikkaa. Samoin vasemmistoliitto sai kahdella valtuutetulla hallituspaikan kahdeksi vuodeksi eli onnistuivat maksimoimaan äänestäjiltään saamansa mandaatin. Kyse on pitkälti yhteistyö- ja neuvottelukyvystä. Jos olet hauskana Veikkona somessa potkinut muita nokkelasti sanan monolla vyön alle ja saanut mielestäsi viimeisen sanan, nyt saatat maksaa hinnan nokkelista sanoista ja jäädä paikanhakujaossa viimeiseksi.

Jokseenkin koomiselta tuntuu ruikutus siltä suunnalta, jossa passiivisesti katsotaan sivusta, kuinka aktiivisemmat tekijät jakavat paikkoja. Paljon ääniä saaneiden tulisi siis jakaa kansan heille antamaa valtaa sinne, minne ääniä ja valtaa ei kansalta herunut - tämä olisi demokratian sääntöjen vastaista mihinkään johtamatonta ja hävettävää nynnyilyä. Jospa vielä tutkailemme mainittujen ruikuttajien osaamista siten, että kartoitamme ne sektorit, jonne he toisivat lisäarvoa ja kykenevät toimimaan vastuullisesti kaupunkilaisten parhaaksi, joudumme aprikoimaan, löytyykö tällaista sektoria eli lautakuntaa jaostoa jne.? Tuskin löytyy, sillä eiväthän passiiviset ruikuttajatkaan esitä mitään, kaupunkia parantavia, rakentavia vaatimuksia - kunhan kököttävät nolona nurkassa ja haukkuvat heitä, ketkä saivat päätösvallan voiman kaupunkilaisilta. Politiikassa ei anneta mitään, kaikki täytyy pyytää tai ottaa!

Paikanjakoneuvotteluissa ratkaistaan vähän paikkoja saaneen porukan painoarvo eli se, onko koko porukalla mitään virkaan tulevana valtuustokaudella. Tarjoamalla oikeita tyyppejä oikeille paikoille, pääsee pienikin poppoo näkyviin ja vaikuttamaan. Jos pienryhmä ei edes yritä tuoda osaamista ja tarjokkaita esiin paikkoja täytettäessä, voi todeta äänestäjien äänten menneen väärän osoitteeseen. Meillä vaikuttaa kuvioihin sekin ongelma, että luottamuspaikkojen karsinnan seurauksena ei juurikaan voida puhua lautakuntia voitavan kutsua asiantuntijalautakunniksi. Ensinnäkin jos yksi lautakunta valmistelee asioita kovin laajalla sektorilla, salibandy, pianon soitto, judo, teatteri, nyrkkeily, nuorisotoimi, jääkiekko, kirjasto, uinti, maalaustaide, koripallo jne., lienee mahdotonta löytää valmistelijaa, joka pystyy vetämään laadukkaasti po. lautakuntaa samoin kuin kaiken tarpeellisen taitavia luottamushenkilöitä linjaamaan valmistelua. Tällaisessa systeemissä jää pienryhmä auttamatta ilman edustusta, kun paikkoja ei riitä edes suuremmille ryhmille ja varsinkin silloin, kun ei edes esitä haluavansa itselleen mitään, vaan jää säälittävän nolona ruikuttamaan kohtaloaan, jonka vaalituloksen mukaan ansaitsee - Uudenkaupungin politiikassa ei saa pyytämättä mitään!

70 TÄYTEEN JUHLAT JUHLITTIIN - ON KIITOSTEN AIKA!

Ikää alkaa olla niin, että luulee tulleensa kokeneeksi ja viisaaksi. Mutta vasta nyt hoksaan, että elämäni oikeastaan alkoi, kun Marjan kanssa sovitimme kulkumme yhteiseksi. Kiitos Marjan ja hänen lapsiensa itsekkääseen elämäni tuli todellista sisältöä. Sisältö kasvoi lastenlasten syntyessä sekä varttuessa. Elämäni täyttyi ikimuistoisista hetkistä ja nyt hoksaan arkeni olleen yhtä mahtavaa juhlaa - olen juhklinut kymmenet vuodet. Marjan kanssa sain elää miltei puolet elämästäni - koimme Gotlannin kesät, Costa risteilyn ylellisyyden, Sisilian Mafia-tunnelman, Madeiran lumituiskun sekä maukkaat paikalliset banaanit, kävimme kymmenissä Feran pesäpallo-otteluissa, nautimme kymmenistä teatteriesityksistä Uudessakaupungissa, Turussa, Raumalla, Tampereella, Jyväskylässä ja Seinäjoella, nautimme kymmenistä konserteista, kesäretkistä, kirppiskierroksista ja jännitimme VIP-katomossa Korihaita kannustaen jne.. Olimme aina yhdessä, paitsi silloin, kun aikani hukkui taisteluun tullimyllyjä vastan, kunpa voisin päättää tuosta ajasta uudelleen ja käyttää sen yhdessä Marjan kanssa Myllymäellä käsikädessä istuen ja kaunista kaupunkiamme katsellen. Koimme myös koronan tuoman taloudellisen romahduksen yhdessä, mutta yhdessä selvisimme siitä - emme helposti, mutta selvisimme kuitenkin.


Nyt en voi muuta, kun kiittää Marjaa menneistä vuosikymmenistä, sillä hän jätti meidät kaikki. Reilut kaksi viikkoa sitten Marja käveli TYKS:in ja viikko sitten hän nukkui pois. Tehtyä ei saa tekemättömäksi ei sanottua sanomattomaksi, joten ajatelkaa sydämellänne ja harkitkaa, mitä sanotte ja teette - ottakaa jokaisesta hetkestä kiinni, sillä jokainen elämän hetki on ainutlaatuinen mahdollisuus ja kun se on mennyt, sitä ei enää koskaan saa takaisin. Kiitos näistä vuosikymmenistä sinulle oma rakas Marjani. Enkä tähän murheellisen kirjoituksen loppuun voi muuta kuin siteerata Marjan lapsenlasta Mioa. Hänen kanssaan muistelimme menneenä vuonna Sairisissa vietettyjä yhteisiä, hänen lapsuus hetkiä. Niistä, aina iloinen ja nauravainen Mio vakavoitui ja totesi jälleen hymyillen: 

OLI NE HYVIÄ AIKOJA!