Suomen eduskunnassa istuu 140 maakuntien kansanedustajaa, jotka eivät juurikaan aja äänestäjiensä etua, vaan kokoustavat jonon jatkona muutamia kollegoja peesaten ja palkkioita keräten. Jos näin ei voisi todeta, saisivat vanhuuden/terveysturvansa maksaneet ikäihmiset ansaitsemaansa palvelupalautetta yhteiskunnalta, josta he aikoinaan vyötä kiristäen, ankeasti asuen tekivät hyvinvointivaltion. Jos nyt joku maakuntien kansanedustajista ryhtyy toimimaan kotiseutunsa eli äänestäjiensä eteen eli ryhtyy käytännössä edustamaan sitä kansanosaa, joka häntä äänesti, haukutaan hänet valtamediassa naurettavaksi siltarumpupoliitikoksi. Kuitenkin samaan aikaan tehdään valtion suoralla rahoituksella tai tuella valtavia, huuhaaksi luokiteltavia peruspalvelujen ulkopuolisia, tempauksia/investointeja toisaalle eikä yksikään kansanedustaja, valtamedian pelossa, uskalla puuttua epäinhimilliseksi muuttuneeseen ja hyvinvointivaltion tuhoavaan investointivinoutumaan!
Onhan aivan selvää, mikäli media toisi esiin terveydenhuollon tilanteen lukujen sijaan konkreettisina kokemuksina, siis tuskana ja kuolemana, muuttuisi asennemaailma maakuntien peruspalveluille myönteisiksi. Näin ei tehdä, koska se ei palvele maan omistavaa luokkaa eikä poliittista eliittiä, joka vaatii pääkaupunkiseudulle jatkuvaa kasvua. Tosuiasia on kuitenkin se, että po. asuntokupla menettää uskottavuuttaan jon nyt po. seudun asuntojen hinnat laskevat. Mainio näyte valtamedian todellisesta uskosta Helsingin asuntokuplan puhkeamiseen löytyy Helsingin Sanomien taustayhtiöstä. Se myi rakentamansa Sanomatalon ja jäi siihen vuokralle. Maakuntien vinoutuneesta mediatoiminnasta löytyy näyte Uudestakaupungista. Vaikka yli 20 prosenttia kaupunkilaisista on muuttanut muualle, asuntojen hinnat romahtaneet ja kaupungin talous näyttää kerrassaan kurjalta, paikallismedia maalaa kuvaa paratiisista ja huomenna odottavasta mannasateesta. Jopa viisi vuotta kestänyttä kirjastoremonttia pidetään mediassa suurena voittona. Näin läpinäkyvään epäonnistuneiden päättäjien/valmistelijoiden hehkutukseen eivät uskaltautuneet edes neuvostolehdet valta-aikanaan.
Tragikoomisin rakennelma Uudenkaupungin historian aikana otettiin käyttöön keväällä ja oikein markkinoituna se olisi selvä vetovoimatekijä monipuolisuudellaan. Kiinteistö vetäisi tänne turisteja, lapsiperheitä ja aktiivista vapaa-aikaa arvostavia uusia uusikaupunkilaisia, mutta mitään ei tehty ja rakennuksen pihalle suunnistaneet turistit toteavat: Kas Wintteri suljettiin meiltä! Kyseessä on kaiken tasoisen amatöörimäisyyden aiheuttaman tuhon maksimointi. Väestöltään vähenevän Uudenkaupungin talous ei kestä mitenkään rakennuskombinaatin aiheuttamia kuluja. Nykyiset valmistelijat ja päättäjät eivät kykene hyödyntämään rakennuksen tarjoamia lähes rajattomia mahdollisuuksia. Upeeta, valtavaa hokivat päättäjät, kun yksi hyväkäs esitteli kiinteistön valmistumista. Kaikki tapahtui niin ylimalkaisesti, että fiasko toisensa jälkeen paljastui rakennuksen käyttöönoton jälkeen. Jos Wintterin valmistumisen esittely olisi tapahtunut laadukkaammin myös median kautta, ehkäpä joku esittelystä kiinnostunut kaupunkilainen olisi vihjannut: eikös sähkö olisi ihan kiva valtuustosalissa ja toinen: entäs tuo lattia, tuleeko tästä Suomen suurin sukkasillaan koulu. Mitään ei tehty, ei kortta pistetty ristiin kiinteistön mahdollisuuksien maksimoimisen kartoittamiseksi, luotettiin seinien vetovoimaan. Jos joku erehtyi jotain esittämään, hänet haukuttiin pystyyn tyylillä: voitko olla haukkumatta valmistelijoita, he tekevät parhaansa. Kyseessä oli mahtava mahdollisuus, jonka edelliset päättäjät antoivat perinnöksi nykyisille. Eiväthän he tiennet tulevien päättäjien tasoa, siksi he toimivat kuin isä, joka ostaa uuden ison Scanian tsupparipojalleen, joka ei saa edes ajettua mopokorttia!