Putin ei lukeudu nuorukaisiin, joten lienee kohtuullista pohtia hänen jälkeen jättämäänsä Venäjää ja se vaikutuksia maan naapurimaihin. Jo Stalin totesi, että maantieteelle emme voi mitään, siksi lienee herättää keskustelua siitä, miten itänaapurin mahdolliset muutosvaihtoehdot vaikuttavat meihin ja miten me voimme vaikuttaa siihen, että tulevaisuudessa Venäjä voidaan kokea naapurina, kauppakumppanina eikä vihollisena. Putin nousi valtaan ja pisti sekasortoisen konkurssipesän nimeltä Venäjä jonkin sorttiseen kuntoon. Eihän maasta mitään demokratiaa tullut, mutta muutos ja olojen parantumista tapahtui paljon ja laajalti - Suomestakin hävisivät naapurin rekisterikilvin ajelevat Ladat ja tilalle tulivat varsin vauraat venäläiset turistit. Venäjän demokratia on, mitä on, mutta kaivataanko demokratiaa, jos elintaso nousee kohisten. Putinin aikana Venäjästä, joka aiemmin eli tuonti ruuan varassa, kasvoi nopeasti maailman suurin vehnän viejä, joten kaikki kehitys ei perustunut raaka-aineiden vientiin.
Putinin aikana maailma muuttui ja sen sisällä Venäjä. Putinin omaisuus ja hänen lähipiirinsä omaisuus kuten vaikutusvaltansakin kasvoi. Kun näin tapahtuu valtiossa, jossa valtiovalta ja yksityinen vauraus sitoutuvat vahvasti toisiinsa, ei voi puhua muusta kuin demokratiaa alas ajavasta järjestelmällisestä korruptiosta, jota tässä tapauksessa lienee parasta kutsua paha veli -kuvioksi. Itänaapuriimme syntyi, vallitsevan näkemyksen mukaan, diktatuuri, jonka ydinaseiden ja yliääniohjusten voimaa ja laatua ei voi kukaan kiistää. Kun tuohon lisätään mittaamattomat luonnonvara, laaja kansainvälinen tuki, arvaamaton valtion johto ja maan vielä arvaamattomampi tuleva johtajisto, ei liene kenellekään epäselvää, että Suomen tulevaisuuden hoito tarjoaa suuria, pahimmillaan ikävyydessään yllättäviä haasteita.
Venäjä saattaa muuttua paljon jo muutamassa kuukaudessa ja on todennäköistä, että se muuttuu paljon muutaman vuodenkuluttua ja varmaa, että muutaman kymmenen vuoden kuluttua jotain suurta on tapahtunut Venäjällä. Onko tuo tapahtunut hyvää vai pahaa, sitä emme tiedä, mutta pahimmillaan tänään pilaamme tulevaisuuden suhteet ja riskeeraamme oman tulevaisuutemme. Voisiko perusajatuksena pitää sitä, että varauduimmepa asein tai diplomatian konstein teemme sen harkiten omaa itsenäisyyttä plus uskottavuutta korostaen ja vieläpä vähin äänin. Periaatteessa varautumistapoja on vain kaksi, joko sotilaallinen varustautuminen tai diplomatia. Jos pystymme itsenäisesti päättämään mitä teemme ja teemme sen vielä oikeassa porukassa, lienemme paremmin vahvoilla kuin esim. liiaksi sitoutumalla jonkun suurvallan kumppaniksi, tuolloin lienemme vain pelinappula. Jos jäämme yksin, olemmeko tuolloin muiden armoilla kelluva ja vettyvä ajopuu vai pieni, mutta vaha tekijä?
