A-STUDIO AAMUTOIMITTAJIEN ROSKAKORI

Eilisen A-studion aikapaikalla nähtiin ihmeellinen erikoisuutislähetys, jossa spekuloitiin Venäjän droonihyökkäyksellä Puolaan. Yleensä erikoisuutislähetyksiin haalitaan alan tietäjiä ja nyt jos koska studioon odotti sotilaskoulutuksen saanutta alan asiantuntijaa tai kansainvälisen politiikan tietäjää, mutta mitä vielä keskustelijakattaus hämmästytti, apinan ahterikarvan, keveydellään. Ensinnäkin joku nuorisosäätiöstä tuttu, paremmin tanssiasiantuntijaksikin sopiva, kanki-Kaikkonen, kuka poliittisessa työssään käyttää asiantuntijakomppanioiden apua, veikkailee Venäjän seuraavia reaktiota po. tapaukseen. Toisen paikalle kutsutun tietäjän taustalta löytyy aamujuontajakokemus ja nyt hän ihme virne kasvoillaan onnettomalla ulosannillaan ei pystynyt mitenkään avaaman NATO:n reaktioita. Kolmannen paikalle vääntyneen ns. asiantuntijan henkilöhistoriaan perehtyminen avaa miehen vihreän maailman katsomuksen ja hänen harrastusmielellä pyörittämänsä sotablogin tai vastaavan. Toimittajalle kaikki pisteet yrityksestä avata Venjänä droonihyökkäyksen taustoja sekä sen synnyttämiä tulevaisuuden laineita, mutta eipä jäänyt tuosta lähetyksestä isommin kerrottavaa - tyhjästä on paha nyhjästä.

A-studion toimittajien taustalta luulisi löytyvän vahvaa journalistista osaamista ja älykkyyttä, joilla voi suitsia keskustelua niin, että käsiteltyjen asioiden oikeellisuus käy katselijalle ilmi. Mutta mennäänpä menneeseen viikkoon, jolloin A-studion ns. toimittaja kauhisteli talouskeskustelun ajautumista rasismin poluille. Hän syytti tästä perussuomalaisia, mutta alkoi itse keskustella ja piti pitkät ajat keskustelun rasismissa. Mainittu teko ei osoita ihmeempää hoksottimien hallintaa saati kykyä/halua johdatella keskustelua tärkeisiin päivän polttaviin aiheisiin. Jotenkin minua ja ehkä joitain muitakin pohdituttaa entisten aamutoimittajien saama rooli ns. vakavassa toimitustyössä, kuten A-studion vetäjänä tai osallistujana. Jaetaanko YLE:ssä töitä kaveriperiaatteella, kun pätevyydelle ja tehtävään sopivuudelle ei näköjään löydy painoarvoa rekrytoinneissa. Voiko syy meininkiin paljastua, jos katsomme ruudun taakse tuottajiin ja vielä isompiin taustavaikuttajiin?

Toimituskunnan muuttuminen itsekeskeisemmäksi ravistelee julkista mediaa ja sen tuottaman työn laatua. Olihan meillä aikaisemminkin itseriittoiset Hytöset ja Mikkoset, mutta toisesta vaakakupista löytyivät Mirja Pyyköt ja Jari Tervot. Muutoksen taustalta taitaa löytyä se, että pieni piiri petaa hyväpalkkaisia paikkoja sopiville kavereille, näin valta keskittyy vaikka vastaavasti uutistyön ja toimittamisen päätavoitteet hämärtyvät ja siispä siirrytään tiedon jakamisesta ja sen oikeaksi todistamisesta sopivan oman maailmankuvan markkinointiin ja kansan väkisin käännyttämiseen omien näkemysten kannattajaksi. Uutisoinnin uudet painopisteet tukevat ikävästi mainittua kaverille kanssa ja hyvä veli - kuvion ylläpitoa ja vahvistumista. Kun tuohon läjään lisätään presidentin pojan työpaikkaan pääseminen ja sen saama vaisu palaute mediassa ei voi juuri muuta todeta, ettei tämän maan journalismin taso nouse ainakaan entisten aamujuontajien teoilla!