NEUVOSTOMEDIAMME UTOPIASSA EI VOI ELÄÄ

Väestä tyhjentynyt kaupunkikeskusta, jossa ei katupäälysteratkaisun vuoksi voi tehdä talvikunnossapitoa, valitaan Suomen parhaaksi kaupunkikeskukseksi - palkittu, mutta kaikkea muuta kuin toimiva.

Normaali vapaa media kertoo seuraajilleen luotettavasti sen, mitä tapahtuu ja luonollisesti niin sanotut human interest ja vastaavat -jutut/aiheet saavat muita enemmän näkyvyyttä. Meillä Vakka-Suomessa mainittu tiedotus malli ei toteudu, vaan se suhtautuu lukijoihin kuin koulu ensimmäisen luokan oppilaisiin, meillä media ei jaa tietoa, vaan se valistaa, opettaa, manipuloi sekä manipuloi ja tietenkin manipuloi. Otetaan esimerkiksi miljoona investointien seurauksena tyhjentyneen Alicenkadun vaiheet. Ensin kerrotaan kuinka upea katu tulee - kehutaan demoversio maasta taivaaseen - annetaan ylistäviä tietoja valmistumisprosessin aikana - ylistetään valmistunutta viritystä - syytetään ihmisiä, jotka eivät saavu orvolle kadunpätkälle nauttimaan sen mahdollisuuksista - lopuksi kerrotaan sen valitun Suomen parhaaksi keskustaksi. Näin se meni ja menisi tyyli noudattaa Neuvosto-Karjala lehteä 1980-luvulla: kaikki tuodaan julki upeana, mahtavana ja valtavana, etenkin luomuksen takana hääräävät valmistelijat ja tekijät!

Meillä mediassa kaikki etenee yhden mallin valmistelun ja valmistelijoiden sokean tukemisen mukaan. Media ei edes kerro, asioista väitteitä heittelevien, tyyppien asiantuntemusta käsiteltävän asian suhteen, mikä esim. on kaupunginjohtajan koulutus ja tietämys joukkoliikenteen vaihtoehdoista, joita hän tuskin edes itse käyttää, entä miksei hänen väittämiensä taustoja, kuten Tukholman paikallisjunaliikennettä ja sen väestöpohjia avata? Meillä lehti valitsi puolensa ja toimii kuin totalitaarisessa valtiossa, tukien vallan käyttäjiä, estämällä yleisen keskustelun ja vaihtoehtojen esiinnousun. Ilman tietoa ei voi syntyä toimivaa demokratiaa ja yhteisö alkaa toimimaan mutu-pohjalta nojaten todellisuuden sijaan mielikuviin. Tästä syntyy väkisinkin vastakkainasettelu totuuden ja valheidenkuplan välillä. Lopulta valheiden kupla puhkeaa, mutta nykyisessä media murroksessa se kestää, koska kovin monet iäkkäät ihmiset, keitä meillä asustaa paljon, lukevat vain printtilehteä. Päättäjät voivat nojata suosionsa median mielikuviin ja jopa juhlia Suomen parhaasta kaupunkikeskuksesta, joka käytännössä on osan vuodesta kulkukelvoton, kaikkea muuta kuin viihtyisä ja vilinän osalta aiemmasta katuratkaisusta huomattavasti hiljentynyt. Jopa kunnassa, joka media yhteistyöllä voi peitellä todellista taloudellista tilaansa, tullaan viimein totuuden eteen: kun ihka oikea rahaa ei enää ole, eikä sitä voi lainata eikä totuutta piilottaa taseissa elämisen kuplaan, ollaan niin syvällä, että kaikki valheet ja valehtelijat paljastuvat.


Nykypäivänä työskentelevän toimittajan tiedonsaantia on hiukan helpompaa kuin muutama vuosikymmen sitten, jolloin tiedon joutui konkreettisesti hakemaan. Jos esim. haluat tietoa paikallisjunien toiminnasta, kuluista, väestövaatimuksista tai esitetyistä väittämistä, ei tarvitse kuin käyttää mielikuvitusta, älyä sekä Googlea ja saat muutamassa tunnissa rakennettua faktapohjaisen jutun. Mutta meillä ei toimittajilta löydy viitsimistä, ei ammatillista kunnianhimoa tai ammattitaitoa, vaan maalataan sopivia kohtia asioista sopivaa mieltä olevien teksteistä ja julkaistaan ne kaupunkilaisille totuutena. Fiksuus ei maksa mitään, joten sille ei löydy mitään arvoa yhteisössä, jossa menestys perustuu väärän tiedon jakamiseen, vaikenemiseen, hyvä veli kuvioon sekä härskiin omaneduntavoittelun hyväksymiseen. Näin sitä avitetaan, kun laiva ei näkojään riitä, junalla jäävuoreen törmäämistä!