MEDIA SALAA MUNAUKSET JA SE MAKSAA

Median sisällöntuottajissa eli toimittajissa tapahtui totaalinen romahdus menneinä vuosikymmeninä. Aiemmin tarjottiin tietoa selkeiden tunnusten alla ja jokainen tiesi miten nuo tunnukset vaikuttivat uutisointiin. Tänään median lonkerot julistavat riippumattomuutta ja väittävät julistavansa totuutta valtakunnan tasolta tuppukylien uutisvälineisiin. Kaikki tuo höpö höpö turvaa loputtoman valtapelin asetelmat, jossa sen kahmiminen nousee tärkeimmäksi kuin vallan käyttö. Jos yksityisessä yrityksessä alamäki jatkuisi kymmenet vuodet, se vaihtaisi johtoa tai häviäisi markkinoilta kilpailijoiden pyyhkiessä yli ja ohi. Toisin on kuntayhteisössä, jossa taksoja sekä veroja korottamalla kyetään pitämään laiva laita sen verran pinnalla, ettei se hörppää ja huku. Sopii kuitenkin kysyä, miten samat tyypit saavat valmistella ja päättää asioista, jos kaikki menee pääsääntöisesti seinään? Ilman mediaa moinen ei onnistuisi - se pitää takapakin valmistelijat ja taantumuksen takaajat korkeissa asemissa.

Avoimuus kirjattiin kaupungin toimintatapoihin jo ammoisina aikoina. Sen perään huudetaan, mutta kuka vaatii konkreettisesti avoimuutta? Kuka sanoo suoraan, että meillä ei ole varaa miljoonan euron tekonurmeen ja esitä samalla mistä se on pois, sillä rahaa ei löydy rajattomasti. Kun köyhän rahoja käytetään, syntyy jokaisessa hankkeessa vastakkainasettelutilanne: jos upotamme 150 000 euroa jonkin parkkipaikan asfaltointiin, on se muualta pois - pyörätiet ovat vähemmällä kunnostuksella ja vastaavan verran huonommassa kunnossa ja liikenneturvallisuus kärsii. Ilman vastakkain asettelua, jota media ei tee, jää kuva, että toteutetut hankkeet kuuluvat välttämättömiin investointeihin eikä niihin käytetyt varat ole mistään pois. Oikea uutisoinnin kukkaseksi nousi: ei meillä ole hätää, kun taseessa löytyy rahaa. Käytännössähän taseen miljoonan euron arvo muuttui miljoonan purkukuluksi. Jos "toimittaja" olisi asettanut taseen ja todellisen talosuistilanteen vastakkain, olisi hölmömpikin hoksannut, miltä tulevaisuutemme nyt näyttää. Iäkkäisiin ihmisiin printtimedia vaikuttaa äärettömän paljon ja siksi printtimedian toimittajien ammattitaitoon ja päämääriin tulisi kiinnittää huomiota ja kodistaa vaatimuksia.

Pidän jokseenkin koomisena meidän Suomen parhaaksi palkittua keskustaa. Onkohan palkintoraati edes käynyt kokemassa keskustaamme esim. talvi liukkaalla, jolloin keskustassa ei pyöräillä saati kävellä tai edes ajeta pienellä autolla. Seuraavassa korttelissa sijaitsee legendaarinen tupsula, jonka kiinteistön kaupunki osti ja antoi maksutta yhden valtuutetun ja hänen kavereidensa käyttöön. Eikö tuossa ole jo kaksi jymyuutista, joihin ammattitaitoinen toimittaja puuttuisi. Mutta meillä kukaan ei noteeraa moisia vaikka kuinka avoimesti otat asian esille. Sama koskee Janhuan ihmetaloja, jotka kohta ovat odottaneet asukkaita kymmenen vuotta. Jos kysyt niiden perään, todetaan. Ei kaupunki voi yksityiselle hankkeelle mitään. Tässähän se pointti on, kuinka kaupunki voi päästää tällaisia tönöjä syntymään paikalle, johon olisi joku muu rakentanut, muuttanut asumaan ja maksanut veronsa tänne. Kun näitä kohteita piisaa tässä kaupungissa, lisää se ihmetystä niin valmisteluun, päättäjiin kuin paikallismediaan!