PAIKKAJAKO MENEE AINA OIKEIN, MUTTA...

Mikäli paikat jaettaisiin vastoin lakeja, seuraisi siitä valitus ja oikaisu. Kukaan ei katsoisi tumput suorana, jos paikkoja rohmutaan reilusti ja laittomasti yli sen mitä kannatus sallii. Jokainen puolue pyrkii paikkajako neuvotteluissa käyttäytymään siinä määrin reilusti, että he saavat reilusti itselleen valtaa. Kaikki kynnelle kykenevät pyrkivät tähän, eikä siinä tapahdu mitään kauhisteltavaa tai moraalitonta, kun yritetään tehdä nautakauppoja oman poliittisen voiman ja päämäärien maksimoimiseksi. Vai mitä tapahtuu mainittujen pyhien päämäärien suhteen neuvottelujen edetessä - päämäärillä kalastettiin ääniä, niissä luvattiin kaupunkilaisille jotain ja niillä saatiin kaupunkilaiset vetämään suotuisaan paikkaan punainen viiva tai nyttemmin numero. Vaikka meillä korostetaan henkilöiden osuutta henkilövaaleissa, puolueen/ryhmän roolia ei voi väheksyä, koska se ratkaisee, mitä henkilö sanoo/lupaa, missä hän asuu, ei se keikkuuko päälaella punaiset kutrit tai tähtääkö sinua hänen kasvoistaan siniset silmät.

Neuvotteluissa, mahti paikkaa jahdattaessa, pyritään mahdollisimman tehokkaaseen omien päämäärätavoitteiden eli vaalisanoman toteuttamiseen - mitä merkittävämpi asema, sitä paremmin valtuutettu voi toteuttaa äänestäjilleen antamat lupaukset. Isossa ryhmässä valtuutetut tulevat eri kulmakunnilta kaupunkia, heidän varallisuus- ja koitaustansa poikkeavat, kuten myös työelämän kokemukset. Väistämättä mainitut seikat vaikuttavat annettuihin vaalilupauksiin ja ne voivat aiheuttaa ristiriitaa puolueiden sisällä. Sitä voi pitää varmana, että jo valtuutettujen kodin sijainti ajaa heitä pakostakin eri leireihin, sillä yleensä kaupungin rajalliset varat sysäävät päättäjät tilanteeseen, missä hankkeen tai muun investoinnin toteuttaminen toisaalle, estää investoinnin jonnekin muualle. Periaatteessa oikeiston ja vasemmiston erottaa vahvimmin toisistaan suhtautuminen kaupungin palveluiden tuottamiseen. Useimmiten taloudellisiin syihin vedoten oikeisto painottaa yksityisen puolen käyttöä ja vasemmisto pyrkii toteuttamaan kaupungin palvelut ja muun kunnallisen toiminnan organisaation omilla työntekijöillä. Kun kuvioon lisätään perusyleistys oikeiston halusta kuluja kutistamalla tasapainottaa taloutta ja vasemmiston tavoite parantaa taloutta veronkorotuksilla, alkaa jakolinja isoissa asioissa muodostumaan massiivisen tuntuvaksi.

Päättäjien joukosta löytyy joitakin, ketkä vähät välittävät periaatteista ja heitä, joiden periaatteet sitovat käytännön toimintaa. Kun nämä käytännöt kumpuavat neuvotteluissa pinnalle, nousevat kompromissin kohteiksi päämäärät ja paikat. Lähes poikkeuksetta päämäärät kevenevät ja niistä annetaan periksi, kun toisessa vaakakuppia painaa oma poliittinen asema. Suhteellisen tiheään ajaudutaan tilanteeseen, jossa neuvotteluissa toisaalta saavutetaan valtaa, mutta toisaalta saavutetun vallan käyttöä omien tavoitteiden toteuttamiseksi luvataan vähentää. Näin syntyy viimein konsensus, joka onnistuessaan yhdistää eri osapuolten hyvät asiat kaupunkilaisten eduksi ja epäonnistuessaan, päätännän sujuvuus, taataan mitään sanomattomilla plus äärettömän harmailla kompromissiesityksillä, jotka kuihduttavat kaupungin väkilukua ja ajaa kuntayhteisön taloudelliseen ahdinkoon. Kun tähän vielä lisätään, sopan suuri sattuma, puolueen sisäiset väännöt, voidaan todeta koko homman muistuttavan kissan suhtautumista pölyimuriin: siistiä pitää tulla, mutta tuota äänekästä siistimisvaihetta ei voi sietää. Mainitun neuvotteluprosessin seurauksena, sen enempää kuin kaupunkilaiset eivätkä edes neuvottelijat itse, voi tietää, ketä neuvotelluille paikoille lopulta tulee. Tämän sekamelskan ainoana varmana lopputuloksena voidaan pitää hallintoa, joka ikävän usein takaa kaupungin matalalennon jatkumisen ja lopulta mätkähtämisen taloudelliseen suohon. Katsokaapa valtuuston jäsenten osaamista tyyppi tyypiltä ja katsokaa kuinka he sijoittuvat tulevassa päätäntäorganisaatiossa. Onko kaupunkilaisten etu, jos äänimäärällä saa aseman, johon voitaisiin vaihtoehtoisesti valita alan osaaja - kumpi hoitaa paremmin leiviskänsä?