VAALIANALYYSEJA JA TULEVAISUUTTA!

Vaalit meni median ehdoilla ja makkara voitti totuuden, jonka kepitti jopa nakkisämpylä. Melkoisen mielenkiintoisia vaalianalyyseja on heitelty kehiin. Sami Laaksonen pohti koko vaalijärjestelmän kaipaavan uudistamista, jottei yhden miehen äänet ratkaise liikaa. Tietenkin yhden miehen äänten imussa valtuustoon mennyt Matti Ankelo on muutostarpeesta kokolailla toista mieltä ja vähättelee Laaksosen ongelmaksi kutsumaa kriisiä. Niinhän usein ajattelu tapaa mennä, että asiat tulkitaan siten, kuin se itselle parhaiten sopii.

Sami Laaksonen nostaa esille, minun mielestäni vaaliemme suurimman ongelman eli onnettoman äänestysinnon. Uudessakaupungissa 12 862 äänestysoikeutetusta vain 7 345 eli vain 58,4% kävi äänestämässä: 5 517 UUSIKAUPUNKILAISTA JÄTTI ÄÄNESTÄMÄTTÄ JA SE JOS MIKÄ ON OSOITUS DEMOKRATIAN KRIISISTÄ! Demokratian nimissä on lähinnä tragikoomista, jos vihreiden Jan Vuorenlaakso jää kaikesta rannalle 140 äänellä, mutta Matti Ankelo saa itselleen 58 äänellä keskeisimmän lautakunnan puheenjohtajuuden. Osittain teoriassa tämä voisi jatkossa korjata sillä, että valtuutettujen määrä lisättäisiin 43:sta 45:en. 

Jos haluamme demokratiamme toimivan, täytyy tarkastelun keskiöön nostaa onneton äänestysprosentti. Demokratia perustuu tietoon, jonka perusteella kansalaiset voivat tehdä vaalivalintansa. Jos vaalien alla tiedotusta ja tapahtumia hallitsevat valheet, makkarat ja nakkisämpylät, voi perustellusti kysyä, jäivätkö vaalipäivänä kotiin vegetaristit ja rehelliset? Meillä ei nähty minkään tasoista mediajohtoista uutisoimista niistä konkreettisista asioista, jotka hallitsevat kaupunkimme tulevaisuuden päätöksentekoa eikä mediamme avannut päättäjien lähihistorian tekoja, jotta äänestäjät olisivat todellakin tienneet, minkälaista arvomaailmaa ja käytännön valintoja eri ehdokkaat kannattavat.

Jos media olisi ottanut ennen vaaleja aktiivisen roolin eikä passiivisena katsonut vierestä ja jakanut palstatilaa muutaman ehdokkaan poskettomana toistuneelle kaupunkilaisten  sumutuksille, olisi äänestysprosentti nousut varmaankin suuremmaksi ja vaalitulos ollut aivan toinen. Havaitsiko joku median johtamaa tasapuolista ehdokaskeskustelua kaupunkiamme tulevaisuudessa odottavista keskeisistä päätöksistä? -Eipä näkynyt mitään kouluista, vapaa-ajan puitteista, kaupungin yleisestä kehittämisestä, suhtautumisesta pakolaisiin jne.. Lähes kaikki vaalitoiminta keskittyi makkaran jakamiseen ja säälittävään ja valheelliseen  sairailla ratsastamiseen; eikä siltä pohjalta voinut odottaa muuta kuin alhaista äänestysprosenttia ja osittain valheella valtuustoon jyrättyjä ehdokkaita.

Ehkäpä eniten amatöörimäinen media vaikutti passiivisuudellaan vasemmiston sisäisiin voimasuhteisiin, sillä toinen, se suurempi, ns. työväenpuolue säilytti johtavan asemansa viime valtuustokauden tempauksistaan huolimatta. Tuskinpa tavalliset duunarit, hoitajat ja teollisuuden työntekijät jne. olisivat äänestäneet tämän ns. työväenpuolueen äärioikeistolaisia ehdokkaita, jos olisivat tienneet heidät virkahenkilöiden ja kansainvälisen suurpääoman juoksuhenkilöiksi, itselleen  kuntalaisten miljoonilla etuja pelaaviksi ehdokkaiksi tai näiden nöyrääkin nöyremmiksi kumileimasimiksi. Jos media olisi valistanut tässäkin asiassa rehellisesti ja tasapuolisesti kansaa, olisi työväenpuolueiden voimasuhteet keikahtaneet selvästi, vapaan vasemmiston eduksi. Politiikkamme olisi kovin toisenlaista, jos Aitamurto, Jokinen ja Haverinen istuisivat valtuustossa ns. työväenpuolueeseen soluttautuneiden ökyjen sijaan.

Vaaleissa, kuten jokainen hoksaa, jonkun saamat äänet ovat aina toiselta ehdokkaalta pois. Äänet siirtyvät vastustajalta toiselle ja media määrää tässäkin suunnan. Meillä media passiivisuudellaan torpedoi koko vaalikauden jatkuneen ennakkoluulottoman oikeiston ja vapaan vasemmiston kaupunkilaisia hyödyttäneen yhteistyön jatkumisen. Osa tämän yhteistyön takuumiehistä putosi kokonaan valtuustosta, mutta sen sijaan perässä hiihtävien maanhiljaisten ääniin median rooli ei juurikaan laskevasti vaikuttanut. Tämä heikentää tuntuvasti kaupunkimme tulevaisuuden näkymiä vai voiko joku odottaa näiltä perässähiihtäjiltä asioihin perehtymistä, ideoita, avauksia saati kaupungin kehityksen jatkumista? - Jo käytyjen paikanjakoneuvotteluiden eteneminen kertoo po. tyyppien lahjojen surullisen totuuden. Enkä missään tapauksessa tarkoita jonkun tietyn vaan useamman puolueen neuvottelijoita.


Maija Junkola-Lehtonen nostaa mielenkiintoisia asioita esiin omassa kirjoituksessaan: 

"Lähestyn päätöksentekoa ja luottamustehtäviä asia pohjalta, mutta näyttää siltä, että yhä useammassa kunnassa mennään asema edellä. Valitut edustajat vaativat merkittävää asemaa, ellei sitä saada erotaan ryhmästä. Asioilla tai arvoilla ei ole merkitystä, vain oma asema merkitsee. Tämä on ikävä ”mulle kaikki” – kehityssuunta ja vieroittaa poliittisesta päätöksenteosta ne henkilöt, joille asioiden sisältö on tärkein. Poliittista valtapeliä on joskus vaikea ymmärtää.
 
Edellä mainittu myös tukee vahvasti mielikuvaa siitä, että politiikka on salaista kähmintää, asioita sovitaan salassa, eikä vaaleilla ole merkitystä. Viime valtuustokauden alussa tärkeinä asioina olivat talouden tasapainottaminen, hyvinvoivat asukkaat  ja nimenomaan päätöksenteon sekä valmistelun avaaminen julkisemmaksi. Mielestäni kaupunginhallitus onnistui näissä asioissa vähintäänkin kohtuullisesti. Toivotaan, että kehitys jatkuu samansuuntaisena."

Vaikka vaalitulos syntyi median vaikutuksesta, on sen kanssa elettävä tulevat neljä vuotta. Nyt erittäin keskeiseen rooliin nousevat puolueiden maanhiljaiset. Asettavatko he paikkoja jaettaessa edelle kaupunkilaisten edun ja hyväksyvät oman rajallisuutensa vai pitävätkö he sitkeästi kiinni vippasvaalituloksen mahdollistamasta asemastaan. Katse menneeseen vaalikauteen auttaa erottamaan jyvät akanoista. Itse asiassa tuolloin oli kaksikin tapausta, jolloin paluu menneeseen eli nykytilanteeseen olisi kyetty estämään - he ketkä nynnyilyllään estivät tosiasioiden julkitulon ja mahdollistivat nykyisen vaalituloksen, voisivat tykönänsä tutkiskella kykyjään ja siirtyä, kaupunkilaisten edun nimissä, syrjään.

Kaikki edellisen valtuustokauden nähneet tietävät, mitä tuhoa nyt puheenjohtajistoon nyt nousevat tyypit saivat tuolloin aikaiseksi. Kaupunginhallitus nosti veroja, ajoi alas palveluita, sai puolitoista miljoonan euroa harkinnanvaraista apua valtiolta, myi miljoonilla kaupunkilaisten omaisuutta ja silti kaupungin talous jäi kauden päättyessä lähes kymmenen miljoonaa euroa miinukselle. Koulutuslautakunta eteni kaoottisesti kokouksesta toiseen: useat lautakunnan jäsenet erosivat, lautakunnan enemmistö marssi ulos kokouksesta, opetuksen taso romahti, kouluolot huononivat, lapsilta vietiin koulut, henkilökuntaa kohdeltiin käsittämättömän epäinhimillisesti. Tämä kaikki aiheutti lapsiperheiden massapaon kaupungistamme. Jos ja kun palaamme tälle tielle, tarvitaan 22, jottei se tie ole pitkä.

Kaupunki on sukeltamassa syvälle sellaiseen murheiden ja kähminnän mereen, ettei sitä nynnyjen voimin voida torjua. Keskeisillä paikoilla tarvitaan itsensä peliin pistämistä sekä kovuutta eikä maanhiljaisista ole siihen. Myös uudet luottamushenkilöt tarvitsevat rinnalleen päättäjiksi vahvoja, kokeneita tukijoita, jottei heistä kasva nynnyjen opastuksella surkeita ja nöyriä virkahenkilöiden esitysten kumileimasimia. Kannattaa viimeinkin varoa heitä, ketkä ovat vuosia hokeneet jäitä hattuun, sillä todennäköisesti ajansaatossa heidän aivonsa ovat jäätyneet! Nyt tehtävän paikkajaon kanssa eletään seuraavat neljä vuotta ja linjataan kaupunkimme tulevaisuus1

Jos joku epäilee kähminnän ja kaverille kanssa -meiningin tulemista, siitä on saatu jo esimakua: MAKKARAMAAKARIN PUHEENJOHTAJAPALKKIOTA ESITETTÄNEE KOLMINKERTAISTETTAVAN! Ja valmistelijana häärii kuulemma  aiesopimusmies. Viimeistään tämä tulee ottaa vastaan hälytyskellon soittona ja asettaa luottamuspaikkatarjokkaiden kyvyt vippaskonstivaalien menestyksen edelle.


Linkki Maija Junkola-Lehtosen kirjoitukseen


Linkki Sami Laaksosen kirjoitukseen