? JULKINEN - YKSITYINEN - KANSAINVÄLINEN ?

Kunnan ei ole pakko järjestää palveluita itse tuottaen, mutta varsin usein se on ollut turvallisinta, toimivinta ja kohtuullisen edullista. Pitkälti näistä seikoista johtuen Uudenkaupungin valtuusto teki menneen valtuustokauden lopulla päätöksen siitä,että  kaupunki hoitaa ikäihmiset itse tuottamana palveluna apuna käyttäen paikallisia toimijoita. Erityisen voimakkaasti, päätöstä edeltävässä keskustelussa, valtuusto sulki toimijoista ulos suuret kansainväliset yritykset.

Tuntuu, valtuuston yksimielisen päätökseen yhä voimassa ollessa, perin oudolta ja miltei mahdottomalta, että kaupunkiimme nousi ja nousee yhä kansainvälisten toimijoiden po. sektorin kaupungille myyviä laitoksia. Mikä selittää sen, ettei Uudenkaupungin valtuusto noudata tekemäänsä yksimielistä päätöstä? -Syy on yksinkertainen, valtuusto teki mainitun päätöksen juuri sopivasti ennen viime vaaleja ja päättäjät halusivat julkisesti miellyttää äänestäjiä. Osittain samat tyypit miellyttävät nyt lähes samoilla puheilla tai vaikenemalla omasta työpaikasta ja työstään.

KAUPUNGIN TUOTTAMA PALVELU

Kaupungille on selkeintä, että että se itse tuottaa palvelunsa silloin, kun kysymys on jatkuvasta toiminnasta esim. ikäihmisistä tai lapsista huolehtiminen. Kaupungin omiin toimiin päättäjien on helppo reagoida kaupunkilaisilta saadun palautteen perusteella. Ongelmia syntyy siitä, jos esim. lautakunnat ovat niin laajoja toimialoiltaan, ettei niitä voi enää kutsua asiantuntijaelimiksi. vaan ne ovat vain kakkospalkintoja vaalituloksesta. Jos näin ei ole ja luottamushenkilöt pistävät kaupunkilaisten edun oman ja puolueen edun edelle, toimii lautakunta jouhevasti ja tehokkaasti taaten hyvien palvelujen tuottamisen.

Ongelmia syntyy myös siitä, jos kaupungin työntekijät istuvat lautakunnissa tai valtuustossa. Työntekijät nousevat kokouksissa valmistelijoina toimivien esimiestensä yläpuolelle, mutta seuraavana arkena he ovat jälleen valmistelijoiden alaisia. Tästä johtuen työntekijät eivät juurikaan voi tuoda julki työpaikkojen ongelmia tai käyttää erityisosaamistaan kaupungin ja sen asukkaiden eduksi. Luonnollisesti vielä suurempi ongelma syntyy silloin, jos päättäjänä istuu kaupungille palveluita myyvän yrityksen johtaja tms.. Mitä korkeammassa asemassa tällainen johtaja on, sitä suurempia verovaravirtoja hän voi kanavoida itselleen ja tästä kärsivät niin kaupunkilaiset kuin heille palveluja tuottavat kaupungin työntekijät.


Edellä mainituista seikoista johtuu, että määrätyiltä osin kaupungin itse tuottamia palveluja tuetaan yksityisellä tarjonnalla. Yksityisten palveluiden käyttö ei saa olla kaupungissa tempoilevaa vaan pitkäjänteistä, sillä silloin yrityksillä on mahdollista hioa tarjontansa tehokkaaksi ja parhaiten kaupunkilaisia palveleviksi. Myös kaupungin työtekijät ovat kaupunkilaisia ja siksi heitä ei saa lomauttamalla tai osa-aikaistamalla käyttää päättäjien joustovarana tai pelinnappuloina. Yksityisten palveluiden käytöllä ei pidä myöskään ajaa alas kaupungin työntekijöiden tulevaisuuden uskoa ja työmotivaatiota, sillä siitä ei hyödy kukaan ja suurin kärsijä on palvelua tarvitseva ja niistä maksava kaupunkilainen.

YKSITYINEN PALVELU

Käytännön työn suorittaa aina yksityinen ihminen olipa hän minkä työnantajan palvelussa tahansa, joten asiallisesti hoidettujen tuottajien työn laaduista ei löydy kuin tekijöiden henkilökohtaisista piirteistä johtuvia eroja: Ensimmäinen on mukava, toinen seurallinen, kolmas ahkera jne.. On vain ja ainoastaan työnjohdosta ja työtä tarjoavan  yhteisön toimintatavoista kiinni, kuinka hyväksi tai huonoksi työn tulos voi muodostua. Pinnallisen keskustelun yksityisen ja julkisen palvelun käytöstä tulisi kääntyä keskusteluksi palvelun laatuun ja hintaan.

Julkista palvelua ei pidä koskaan ulkoistaa, jos toimialalla ei ole riittävää kilpailua. Jos näin tehdään, kaupunki ajaa lopullisesti alas oman palvelunsa ja jää monopolin tai kartellin ryöstettäväksi, näkyy se niin ostopalvelun laadussa kuin hinnassa. Pahimmillaan kunta voi ajaa itsensä häikäilemättömän rahastusautomaatin asemaan.  Tällöin kunta joutuu maksamaan mahdollisimman kovan hinnan mahdollisimman huonosta palvelusta eikä sillä, mitä todennäköisemmin, ole enää sote-uudistuksen jälkeen edes valvojan tai valitsijan roolia palvelujen toteuttajan tai laadun suhteen.

KANSAIVÄLISET JA SUURET TOIMIJAT

Yksityisen tuottamaa palvelua on monenlaista. Pienet paikalliset yritykset eivät voi polkea palvelujen laatua ja harrastaa ryöstöhinnoittelua. Pieninä toimijoina ne eivät voi päästä monopoliasemaan ja lisäksi kaupungin valvonnan ohella niihin kohdistuu yhteisön paine. Yrittäjä, joka kovilla hinnoilla tarjoaa huonoa palvelua, ei voi kulkea kaduilla ja elää normaalia arkea kotikaupungissaan. Käytännössä on mahdotonta, että pienyritys kohtelisi työllistettyjä hyväksikäyttäen, onnetonta ruokaa tarjoten vanhuksia huonosti. Eräs merkittävä kontrolliväline pienellä paikkakunnalla on peri suomalainen kateus, joka ei hyväksy naapurin rikastumista yhteisiä rahoilla.

Pienen paikallisen yrityksen pienet voitot jäävät pyörittämään sen paikkakunnan toimintoja, jonne yrittäjä maksaa omat veronsa. Suuret toimijat, joiden kasvottomia omistajia eivät paikalliset veronmaksat tunne eivätkä näe, jättävät paikkakunnalle mahdollisimman vähän rahaa. Palvelut toteutetaan mahdollisimman pienellä henkilökunnalla ja mahdollisimman pienillä palkoilla ja muilla kuluilla. Pahimmillaan suuryritysten voitot kanavoidaan veroparatiisien kautta sellaisille ökyille, jotka eivät käytä senttiäkään Suomen pienillä paikkakunnilla, joilta suuren osan rahoistaan tempovat.

Aivan oma lukunsa on suurien yritysten häikäilemättömyys omien etujensa valvonnassa ja jopa sotkeutumisessa paikkakuntien politiikkaan. Yritys saattaa tarjota jopa työpaikkaa ja muhkeaa palkkaa paikkakunnan politiikan näkyvälle vaikuttajalle, jonka politiikan perustan kulmakivi on ollut yksityistämisen vastustaminen. Kun heikkoselkärankainen ja ahne päättäjä tarttuu suuryrityksen täkyyn, saa yritys kaksi kärpästä tai pikemminkin verta imevää lepakkoa samalla iskulla: Suurin kritisoija hiljenee rahan voimalla ja rahan voimalla se saa oivan ja härskin sarvipään ei ainoastaan puhumaan etujensa puolesta vaan suuntaamaan yhteisiä verovaroja veroparatiisien kautta mammonan haalijoille.

Häikäilemättömimmillään sielunsa, veroparatiisien takana lymyävälle suurpääomalle, myynyt päättäjä kanavoi kaikin mahdollisin konstein paikkakuntansa verovaroja työnantajalleen.  Hän vastustaa suuria uudistuksia mitä mystisimmin perustein ja hänestä tulee kaiken kehityksen jarru sekä lasten, nuorten ja kaupungin työntekijöiden verta imevä vampyyri. Hän on sielunsa myynyt ja sarvensa kasvattanut eli lähtenyt marssimaan joukkoihin, joissa viimeinenkin inhimillisyyden pisara on uhrattu pääomapiirien tavoitteiden toteuttamiselle.


Vaalimainoksissa voidaan luvata ja väittää mitä tahansa, mutta teot puhuvat puolestaan. Samoin jotain voi päätellä myös siitä, mistä ehdokas vaikenee. Jos kansainvälistä veisaava ehdokas ylistää itseään ja julistaa jotain muuta, mutta unohtaa kertoa työnantajansa, kannattaa äänestäjän pohtia syitä unohdukseen. Onko asiat ja elämäntilanteet muuttuneen niin, ettei kansainvälistä enää lauleta työväelle ja heidän taistelulleen, vaan nyt laulua veisataan kansainvälisten veroparatiisiyritysten sekä suurpääoman saavutusten maksimoimiseksi. Demokratia perustuu tietoon ja tiedottomuus saa jonkun  äänestämään, kauniin punaisen kuoren vuoksi, vanhaa, onttoa ja puista retiisiä.


Linkkejä:

Attendo laskee hoitajien palkkoja

Hoitopaikassa vähemmän mainio vire?
Järkyttäviä kuvia vanhusten hoidosta
Mainio Vire Uusikaupunki